Olin mukana osana kristillistä yhteisöä eräänä pitkäperjantaina, kun istuimme bussissa ja katsoimme Brianin elämän. Monille se oli asiaankuuluva, jokavuotinen ”must”, joillekin ehkä vähän kummaksuttava asia. Jokatapauksessa tilanteessa ei ollut mitään outoa. ”Brianin elämä” onnistuu parodioimaan kristinuskonnon oireita loukkaamatta kuitenkaan itse uskoa. Mielestäni kyseessä on Monty Python ryhmän ehdoton mestariteos.
Brian (Graham Chapman) elää elämänsä vähän niinkuin Jeesus Kristus, ja sattuu syntymäänkin samaan aikaan naapuritallissa, niin että itse kolme viisasta tietäjääkin huomaavat hieman erehtyneensä. Mitä kummallisempien vaiheiden jälkeen Briania ruvetaan palvomaan ja seuraamaan intohimoisesti ja mitäs muuta siitä voi seurata kuin ristiinnaulitseminen, onneksi kuitenkin lohdullisen hilpeissä tunnelmissa.
Koko Pythonin koomikkoryhmä useissa eri rooleissa on elokuvassa aivan loistavassa ja mehukkaassa vireessä ja muutamat hersyvän hauskasti oivaltavat kohtaukset herättävät liikutuksenkin sekaista naurua. Oma suosikkikohtaukseni on ristien jako ennen ristiin naulitsemista: virkailija kysyy kohteliaasti että ”ristiinnauliintaanko ollaan tulossa?” ja sitten ohjeistaa että ”vain yksi risti kullekin”. Elokuvaa ei juurikaan tee pilkkaa Jeesuksesta, vaikka Jeesuksen hahmo esiintyy elokuvassa pitämässä vuorisaarnaa. Brian on äitinsä kanssa vain hieman liian kaukana tapahtumasta kuullakseen ihan oikein, mistä mies oikein puhuu.
Toisaalta Brianin ja hänen äitinsä tulkinta on oivaltava: ”Blessed are the cheesemakers”. Monty Pythonin tuotos on monilla hienostuneilla tavoilla hieman haiskahtava, mutta silti ehdottoman toimiva klassikko kaikkien nautittavaksi. Ja niinkuin kaikki hyvät juustot: se kestää aikaa.
