Törky on törkyä (1). Tällaiset tekeleet pilaavat lasten maun ja mikä pahinta heistä kasvaa aikaa myöten kehittymätöntä elokuvayleisöä (2). Näyttää siltä että kaikki vauhti on pantu tansseihin ja juoni jätetty aivan sivuseikaksi (3).
Valikoitu missi-kaunotarnuoriso taidokkaissa kampauksissa ja alati puhtoisissa ja sileissä pukineissaan sekä sadunomainen tunnelma ilman yhtään varsinaista työnkuvaa on aivan liian makeata, yleisluontoista, läpinäkyvästi vain viihdettä tavoittelevaa (4). Aika noloinen sekamelska (5). Kukaan ohjaaja ei voine luoda syvempää ja vakavampaa elokuvaa kuin mihin käsikirjoitus antaa ainehistoa, ja tässä tapauksessa voidaan sanoa, että ohjaaja teki kaiken mitä tehtävissä oli, joskin jätti tekemättä joitakin tarpeellisia puhdistuksia (6). Paljon kyllä tapahtuu, mutta vauhti ei ota kehittyäkseen (7). Kaikki täyttävät paikkansa niissä puitteissa, mitkä heille on annettu – ja ne puitteet ovat piukean ahtaat ihmiskuvien syventämiselle (8).
Pahinta on että kuvat eivät näytä sanovan yhtään mitään kuvina (9). Muutamien näppärien makupalojen ja tiettyjen ivamukaelmien ohessa tämäkin filmi sisältää halpa-arvoista tilannekomiikkaa, jopa mielestäni pikku karkeuksia ja kaikenlaisten tilapäishulluttelujen venyttämisen juonen joustavuuden kustannuksella (10).
Täytyykö nyttemmin jo tällaisin keinoin puolustaa renkutusmusiikkia, taidemusiikkia ja kulttuuriharrastuksia vastaan (11)? Yhdellä kuulemalla ei mikään lauluista jää — soimaan kuulijan korvassa. Vika on valitettava, ellei anteeksiantamaton, tämänluontoisen elokuvan kohdalla (12). Värit ovat puhtaat ja sävytykseltään yhtenäiset, joskus jopa herkullisetkin, joten tekniikka kyllä pelaa tässä elokuvassa, mutta sitä huutavammalta sitten tuntuu kaikkinainen luovan kyvyn puute (13). Pari matalaa vitsiä, valtava määrä meteliä ja tilannekomiikkaa ja lopussa joukkonaittaminen, jonka yleisö kykeni arvaamaan jo kaikkien henkilöiden esittäydyttyä (14).
Grease 2 on kliseinen kopio alkuperäisestä Grease-elokuvasta, kääntäen asetelman kuitenkin niin, että Michelle Pfeiffer vie John Travoltan paikan ja Maxwell Caulfield Olivia Newton-Johnin osan. Tämäkin arvostelu kursittiin vain toisten rippeistä siltä osin, kuin ne vastasivat tarkoitusta.
Lainausten lähteet:
1 Eugen Terttula, Suomen Sosialidemokraatti, elokuvasta Rovaniemen markkinoilla, 1951
2 Jukka Martinkari, Turun Sanomat, elokuvasta Pekka ja Pätkä salapoliiseina, 1957
3 T.-M.H., Ilta-Sanomat, elokuvasta Rion yö, 1951
4 nimim. S, Satakunnan Kansa, elokuvasta Nuori mylläri, 1958
5 Heikki Eteläpää, Uusi Suomi, elokuvasta Noin 7 veljestä, 1968
6 Martti Savo, Työkansan Sanomat, elokuvasta Vain kaksi tuntia, 1949
7 Heikki Eteläpää, Uusi Suomi, elokuvasta Juokse kuin varas, 1964
8 Heikki Eteläpää, Uusi Suomi, elokuvasta Täällä Pohjantähden alla, 1968
9 Heikki Eteläpää, Ilta-Sanomat, elokuvasta 1918, 1957
10 Eero Krekelä, Kaleva, elokuvasta Pekka ja Pätkä miljonääreinä, 1958
11 Paula Talaskivi, Helsingin Sanomat, elokuvasta Hei, rillumarei!, 1954
12 Heikki Eteläpää, Uusi Suomi, elokuvasta Kaks’ tavallista Lahtista, 1960
13 Heikki Eteläpää, Uusi Suomi, elokuvasta Iloinen Linnanmäki, 1960
14 Jukka Holopainen, Suomen Sosialidemokraatti, elokuvasta Oi, muistatkos…, 1954
