Nykäsen Matin elämässä sattuu ja tapahtuu, milloin mitäkin. On kuitenkin melko hankala sanoa mitkä juorut ja otsikot ovat käyneet toteen, ja mitkä vain pelkkiä kirjoittajien päähänpistoja. Niin on myös tilanne Matti-elokuvan kohdalla. Fiktio ja fakta on sekoitettu, noh, onnistuneesti ja onnistuneesti, mutta leffa on silti aika huono ja tylsä tapaus.
Leffan alussa Matti seisoo kaltereitten takana, ja alkaa kertoa elämästään, ja taitaapi myöntää, että kyllähän sitä on elämässä tullut toilailtua. Ja niinhän sitä on… Hyppäämäänkään ei pääse kun edellisenä iltana piti päästä ottamaan ”vain yhdet”, joka sitten venyy muutamaan, ja taas muutamaan… Elokuva antaa sellaisen kuvan, että Matti ei ole oikeastaan juoppo, mutta ei se viinapääkään ole mistään parhaimmasta päästä, kun makuhermoja kutkuttaa jo pelkkä pullon kilahtelu. Miltäköhän oikeasta Matista tuntui kun tätä katsoi? Ei varmaan hyvältä…
Juonipuolta on turha käydä selittämään, se kerrotaan, siis se vähäinenkin varmaan jo muissa arvosteluissa. Punaista lankaa ei ole, vaan elokuva seuraa periaatteessa Matin elämää uran alkuvaiheilta tähän päivään saakka. Isossa osassa häärii Matin kaveri Nikke, jota esittää Peter Franzén. Niken heitto, ”Se on nyt Matti vähän pakko”, tulee melko tutuksi leffan aikana, ja Peter on leffan valopilkku mm. Juha Veijosen ja pikaisen roolin naistenkaatajana tekevän Jussi Lammen kanssa. Käsikirjoitukseen on kuitenkin saatu napattua (varmaan, ekspertti Matin suhteen en ole) ne tärkeimmät jutut Matin elämästä, lisukkeena muutama ilmeisesti fiktiivinen kohtaus. Se on kuitenkin melko tylsää, ja heti ensimmäisen puolen tunnin jälkeen alkoi meno laantua, ja elokuva alkoi madella kuin nääntynyt aavikolla.
Näyttelijät ovat yllätys, yllätys sitä (suomalaisten leffojen) keskitason paremmalta puolelta. No onko tuo nyt sitten niin uusi asia, kun samoja näyttelijöitä kierrätetään leffasta toiseen. Ei kait sille mitään voi, kun Suomen elokuvamarkkinat ovat niin pienet… Jasper Pääkkönen vetää sen perusroolinsa joka hänellä tuntuu olevan päällä jokaisessa elokuvassa. Hänestä on (onneksi) saatu erittäin Matin näköinen McGyver-takatukkineen ja meikkeineen. Myös muut hahmot ovat paljon esikuviensa näköisiä. Mirva ”makkaratyttö” on myös hyvin saman näköinen esikuvansa kanssa. Sivuhahmoista vielä mainittava lapin rokkipojat, jotka pestaavat Matista laulajan. Tämä pari on yksi leffan hauskimpia, mutta enemmän on esillä Kari Hietalahti.
Matin elämänvaihe ”laulajana” on yksi leffan parhaimpia, mutta myös karmeimpia kohtia. Parhaimpia siinä mielessä, että siinä esitellään nämä Lapin rokkipojat, ja naistenkaataja, myös siksi, että se on leffan hauskimpia kohtia. Matin muuttaminen toivottomasta, surkeasta laulajasta kunnon äijäksi saattaa katsojan ratkeamispisteeseen. Tämä ei kuitenkaan onnistu pelastamaan leffaa. Karmeimpia taas siinä mielessä, että eräässä kohdassa taidetaan Jasperin äänen päälle heittää ihka oikea Matin nuhaääni. Matti, oli selvästi yksi sen ajan surkeimpia laulajia.
Selin/Mäkelä-elokuville tyypillinen ”mainostetaan mainostuksen päälle” -tyyli on taas kehissä. Paljon puhetta mutta leffa on kuin kasa huonoja asioita nivottuna leffaksi. Toki Matti Nykänen on leffan aiheeksi kuin kultasuoni, mutta kun se on esitetty näin, ei voi kun kirota. Leffa keskittyy aivan liikaa Matin henkilökohtaiseen, siihen pimentoon jääneeseen puoleen. Tämä saattaa antaa kuvan että ”ei se Matti nyt sitten niin suurmies ollutkaan vaikka onkin ex-mäkihyppääjä ja on voittanut monta kultamitalia”, kun leffa voisi olla ei-niin-Mattia-mollaava. En kuitenkaan Mattia puolusta, oikein sille, kun meni puukolla heilumaan ym. ym, mutta olisi se leffa voinut edes pikkusen enemmän keskittyä siihen mäkihyppypuoleen, eikä niin paljoa siihen henkilökohtaiseen elämään. Koko mäkihyppyurakka jätetään pimentoon, eikä leffassa näytetä kuin yksi, tai kaksi hyppyä.
Matti-elokuva saattoi olla kevään odotetuimpia elokuvia, mutta samalla myös varmasti huonoin, sillä tästä ei voi paljon huonommaksi enää mennä. Käsikirjoitus tökkii pahemman kerran, eikä mikään oikein toimi. Eräs todiste tästä, kun leffateatterista poistuessa joku mies nukkui eturivillä. Ei tainnut Matti innostaa…
Yhden ainoan ylimääräisen pallukan sen pakollisen yhden lisäksi annan, ja se on omistettu aivan kokonaan Jussi Lammelle.
Matti on huono elokuva, jonka jaksaa yhdesti katsoa, muttei toista kertaa. Odota mieluummin dvd-vhs julkaisua ja vuokraa. Tähän on turha rahojaan upottaa…
nimimerkki: mada
