Agatha Christien kynäilemä erinomainen kirja Kymmenen pientä neekeripoikaa (julkaistu myös nimillä ”Kymmenen intiaania” ja ”Eikä yksikään pelastunut” oli niinkin suosittu, että siitä yllättäen tehtiin elokuva. Juoni oli sama mutta kaikki muu muutettu. Jotkut henkilöt säilyttivät sentään nimensä. Juonta ei ole, Luojan kiitos, sorkittu. Kymmenen ihmistä kutsutaan intiaanisaarelle (moraalisista syistä nimetty sellaiseksi neekerisaaren sijaan) kuka mistäkin syystä. Pöydällä on kymmenen intiaani-patsasta ja makuuhuoneissa vanha runo. Sen mukaan salaperäinen murhaaja harventaa saaren väkeä. Enempää en uskalla kertoa. Agathan tyyliin juoni poukkoilee sinne ja tänne, eikä kehenkään voi luottaa. Väkivalta on tietysti pannassa, joten missään vaiheessa ei ryhdytä verikekkereihin. Loppu on nyt onnellisempi. Elokuvaa kannattaa katsoa teen kera. Sherrykin käy.
nimimerkki: Freak Splatter
