Mitä saadaan, kun lyödään lauma raivotautisia ihmisiä, autioitunut Lontoo sekä suuri joukko uudisasukkaita samaan elokuvaan? Vastaus on tietysti elokuva nimeltään ”28 viikkoa myöhemmin”, joka sijoittuu hienon ”28 päivää myöhemmin” -elokuvan miljööseen. Tarina on kuitenkin hieman eri, vaikka elokuvan idea on lähes tismalleen sama kuin edellämainitussa rainassa.
Vaimonsa raa’an kuoleman todistanut Don pelastautuu raivotautisten ihmisten hyökkäykseltä. Kun Britannia on ”puhdistettu” tautisista Yhdysvaltain NATO-joukkojen toimesta, maan uudelleenasuttaminen saattaa alkaa. Donin ulkomailla paossa olleet lapset palaavat kotimaahansa ja aluksi näyttää siltä, että uusi elämä voi alkaa turvallisissa merkeissä. Ikävä kyllä tauti pääsee jälleen valloilleen uudisasukasyhdyskunnassa ja siinäpä sitten ollaankin lirissä. Veritehosteita ei säästellä, kun mielipuoliset örisijät syövät kilpaa ihmisiä. Elokuva keskittyy Donin jäljellä olevan perheen selviytymistä seuratessa ja mukaan päätyy myös armeijan tarkka-ampuja sekä uudelleenasutusta valvova lääkäri.
Elokuvan tunnelma on varsin aavemainen alusta loppuun saakka, mutta gore-kohtausten toteutus tökkii hieman. Nopeat leikkaukset ja erikoiset kuvakulmat saattavat joidenkin mielestä olla oiva tehokeino, mutta tässä tapauksessa elokuvan toimintakohtausten seuraaminen on aika tuskallista. Näyttelijävalinnat ovat kuitenkin osuneet nappiin ja elokuvan musiikkitarjonnalle on pakko nostaa hattua.
Kaiken kaikkiaan 28 viikkoa myöhemmin on ihan mukiinmenevä zombiekauhuilu, jonka kohdalla olisi toivonut ehkä astetta piinaavampaa tunnelmaa.
