Kolmiodraama, terävä sanailu, kurkottaminen menneisyyteen sekä rikokset ovat Allen-leffojen vakioaineksia. Niinpä ei ole yllätys, että myös vuonna 2001 valmistunut Jadeskorpionin kirous rakentuu näiden elementtien varaan: ihmissuhteet rakoilevat, hämäävät ja horjuvat, sanat soljuvat ja timantit katoavat kassakaapeista. Lisäksi taustalla soi tutusti jazzahtava ääniraita.
Allen vetää totutusti oman komediallisen pääosansa. Pieni, ärsyttävä ja liero vakuutuspetostutkija näyttää kunnon dekkarilta, mutta toisaalta myös samalta kompleksiselta Allenilta, johon on vuosien mittaan totuttu. Allenin esittämän C.W. Briggsin ja Helen Huntin Betty Ann Fitzgeraldin välille rakennetaan viha-rakkaus-suhdetta onnistuneesti. Rikosvyyhdin keskellä (sanallisia) kuitteja jaellaan enemmän kuin kaupan kassalla.
“Naiset. He ovat loistava sukupuoli.” – C.W. Briggs, narsistinen häntäheikkiKaikessa hörhössä asenteessaan Jadeskorpionin kirous on yllättävänkin onnistunut nimenomaan komediana. Onhan osa käänteistä jo nähty moneen kertaan, mutta ei juurikaan näin leppoisalla asenteella. Siksi onkin harmi että oivasti hypnoosihuumoria vääntänyt leffa hieman jämähtää loppupuoliskolla toistamaan vitsejään. Allenin hypnoosiosioiden riemukkaat tulkinnat ja hauraasta miehisyydestä kärsiminen tuovat kuitenkin keskivertoleffaa paremmat pointsit. Tequila-pullo, Wallace Shawnin leppoisa Bond-kaimahahmo ja Charlize Theronin mystinen 40’s-kaunotar tuovat osansa värikkääseen tarinointiin.
