Yorgos Lanthimos iskee jälleen.

2.1.2018 01:21

Arvioitu elokuva

Ohjaajat:
Käsikirjoittajat: ,
Alkuperäinen nimi:The Killing of a Sacred Deer
Valmistusvuosi:2017
Pituus:121 min

Yorgos Lanthimos, tuo erivelmu kreikkalainen outoilija on siunannut meitä jälleen yhdellä happoisten aivoitustensa tuotoksella. Miehen edellinen ei varsinaisesti ollut mikään mestariteos, mutta maistui ainakin itselleni viimeistä puolta tuntia lukuun ottamatta varsin makoisasti. The Killing of Sacred Deer jatkaa periaatteessa tyylillisesti siitä mihin [movie]The Lobster[/movie] jäi, mutta tällä kertaa menon pitäisi astetta vakavampaa ja värisyttävämpääkin. Tällä kertaa mukaan on saatu jopa sievästi ikääntynyt Nicole Kidman ainakin Yorgoksen leffojen mittapuulla yllättävänkin tavallista perheenäitiä esittämään. No nyt pelottaa.

Kovasti eurooppalaistuneen Colin Farrellin esittämä syränkirurgi ja perheenisä kaveeraa Martin-nimisen teinipojan kanssa, jonka isä kuoli aiemmin kyseisen gaiffarin sydänleikkauksessa. Myöhemmin selviää, että Colin Farrell oli isukkia leikellessään maistissa ja samainen teinipoika ilmoittaa kirurgin perheen päälle asettamastaan neljässä vaiheessa etenevästä salakavalasta kirouksesta, josta ukko pääsee eroon ainoastaan tappamalla yhden lapsistaan.

Tuskinpa kenellekään Yorgos Lanthimoksen leffoja katselleelle tulee yllätyksenä, että tämäkin on hyvin vinksahtanut elokuva. Kaikki dialogi esimerkiksi kuulostaa kuin suoraan jonkun autistin kirjoittamalta ja kaikki absurditkin repliikit lausutaan syystä tai toisesta aina mahdollisimman nopeasti ja naama pokkana. Jokainen otos on leikattu vähän hektiseen tapaan keskivertoa nopeammin ja koko sirkuksen taustalla vinkuu lähes koko ajan hermoja raastava kauhu-ulina.

En ole toistaiseksi nähnyt Yorgokselta tämän lisäksi kuin yhden leffan , mutta olen huomannut tykkääväni älyttömän paljon veikkosen persoonallisesta tyylistä ja tykkään tästäkin. Jotain kaverin tavassa kertoa tarinansa jaksaa huvittaa mielettömästi allekirjoittanutta vaikka tämänkin pitäisi kuulemma olla miehen leffoista se kaikkein haudanvakavin.

Koska genreksi tälle on määritelty kauhu ja trilleri, seuraa luonnollisesti kysymys elokuvan pelottavuudesta. Omasta mielestäni tässä on tehty sen verran monta asiaa oikein tyylikkäästä kuvauksesta, kunnon kauhumusiikista ja yleisestä tunnelmoinnista lähtien etten ihmettelisi vaikka tästä joku kylmät väreet saisikin. Toisaalta The Killing of Sacred Deer tasapainoilee siinä määrin (tahattoman?) mustan komedian ja vakavahkon kauhuelokuvan välimaastossa, että katsojan omasta mielentilasta yksinään riippuu pitääkö tätä jotenkin erityisen pelottavana vai pelkästään hassuna leffana. Itse taivun jälkimmäisen kannalle.

Kaikin puolin pätevää outoiluviihdettä tämä on silti.

Arvosteltu: 02.01.2018

Lisää luettavaa