Ron Howard mahtipontisuuden porteilla.

17.5.2010 16:33

Arvioitu elokuva

Ohjaajat:
Käsikirjoittajat: ,
Alkuperäinen nimi:The Da Vinci Code
Valmistusvuosi:2006
Pituus:149 min

Jos huhut pitävät paikkansa, Ron Howard saa lähitulevaisuudessa ohjattavakseen Stephen Kingin Dark Tower -saagan, jonka 7-osainen ja lähes 5000-sivuinen kokonaisuus muuntunee leffaväelle kotoisammaksi formaatiksi eli trilogiaksi. Ja edelleen, jos nämä – kiinnostavat, mutta epäilyttävät – huhut pitävät paikkansa, Onnen Päivien Ritchie Cunninghamiksi assosioitunut punapää kohtaa todella suuren haasteen. Ei riitä, että Howard vain käväisee mahtipontisuuden porteilla, kuten Da Vinci -koodinkin kohdalla käy, vaan porteista on myös astuttava sisään.

Jo Howardin aiempien isomman budjetin tekeleiden kohdalla on ollut näkyvissä tilanne, jossa elokuvan ontosti koliseva sisältö ja Hollywoodin liian mairea reaktio eivät kohtaa. Oscarkin tuli lopulta keskinkertaisuuteen päin kallellaan olevasta Kauniista mielestä – siis Russell Crowesta matemaatikkonörttinä… no nyt on väsynyt Tom Hanks seikkailijaprofessorina…

Seikkailun ja uskonnollisen salaliiton risteyksessään paikoillaan juoksenteleva Da Vinci -koodi alkaa jähmeästi: ennalta-arvattavuus juhlii ja sankareiden vakavuus lähinnä puistattaa. Katsojan onneksi filkka löytää vielä lopussa – joskin liian hitaasti lämmeten – mahtipontisuuden, johon Dan Brownin hypetys-kirjanen sitä velvoittaisi. Suruisampaa on se, että suurin osa tuostakin onnistumisesta kulminoituu Hans Zimmerin oikeaoppisiin säveliin (kruununa Chevaliers De Sangreal) ja loppukohtaukseen. Kaikki muu onkin sitten Indiana Jonesien nörttiversion hengessä tehtyä ihan kivaa täytettä.

Puolivaloilla seikkailunsa läpikäyvä näyttelijäjoukko tuskin muistelee Da Vincin koodinpätkiä innolla muuta kuin rahapussin osalta. Audrey Tautou onnistuu kadottamaan säkenöivän sympaattisuutensa (tilanne, joka on yhtä mahdottomalta tuntuva kuin Godzillan hukkaaminen suurkaupungin keskustaan), eikä Jean Renoakaan oikein tunnu kiinnostavan. Bettany ja McKellen taitavat oikeastaan olla ainoat kuvaukset hereillä läpikäyneet. Näinpä Da Vinci -koodi ei ole oodi elokuvaviihteelle, vaan yhteen viiden tähden hetkeen nojaava 125 miljoonan dollarin maailmanmatkailumainos ja kertakäyttöseikkailu, jonka kirkkokritiikki ei riitä sytyttämään edes agnostikkoa.

Arvosteltu: 17.05.2010

Lisää luettavaa