Rick Rosenthalin Halloween II käsittelee tarinaa kuin se jatkuisi kaikin puolin ykkösosan jälkeen

26.3.2012 17:57

Arvioitu elokuva

Ohjaajat:
Käsikirjoittajat: ,
Alkuperäinen nimi:Halloween II
Valmistusvuosi:1981
Pituus:92 min

John Carpenter ja Debra Hill suunnittelivat alun perin lopettavansa kaiken ykkösosaan, mutta yleisö puhui ja Halloween II syntyi, melkein yhtä suurin eväin kuin ykkösosa. Jos jokin jatko-osa vaikuttaa liki-identtiseltä ykkösosan kanssa, se on tässä. Rick Rosenthalin Halloween II käsittelee tarinaa kuin se jatkuisi kaikin puolin ykkösosan jälkeen. Tämä on yksi niistä kerroista, kun kakkososa jatkaa 10 sekuntia myöhemmin edeltäjänsä jälkeen. Niitä on tehty ennenkin, kuten The Bride of Frankenstein ja paljon myöhemmin Back to the Future part II. Tietysti on niitä poikkeuksia, että Michaelin roolissa on selkeästi eri näyttelijä (nyt on Dick Warlock, edellisessä oli Nick Castle) ja on eri maski. Mutta kaikki se, miten tarina etenee, kuinka hahmot ovat ykkösen jälkeen kutakuinkin samalla aaltopituudella ja kuinka tunnelmaa luotiin, on yhä kohdallaan. Elokuvan mainoslausehan kuuluu: ”More of the night He came home.” Kun leffa on ohi, sitä ajattelee: ”Tässä on Michael Myersin matka Haddonfieldiin ja sen pitäisi olla nyt selvä. Nämä kaksi osaa ovat yksi suuri elokuva.”

Michael yritti tappaa Laurien, mutta apuun rientänyt tohtori Loomis ampui omaa potilastaan kuudesti ja mörkö näytti todella kuolleen, mutta yllättäen ruumis katosi. Nurmikolta löytyy vain iso verenläiskä ja tappajan jäljitys jatkuu kiivaammin. Loomisin etsiessä johtolankoja yhdessä poliisin kanssa, Laurie viedään sairaalaan, jonne Michael suuntaa myös ja on valmiina aloittamaan uuden teurastuksen.

Tietysti on jotain, mikä tekee siitä ykkösestä poikkeavan. Halloween -teemamusiikki on muokattu enemmän oopperamaisen kummitusmaiseksi ja body count on suurempi. Minä rakastan kakkosen teemamusaa, koska heti Loomisin onelinerin (”You don’t know what death is”) jälkeen Michaelin jahtaaminen kiihtyy ja musiikki kuuluu taustalla aina alkutekstien loppuun. Musiikki ilmeisesti kertoo meille, mikä on tämän osan karisma. Onko se hyytävä? Onko se aavemainen? Muissa osissa pätee myös oma tyylinsä.

Mutta body count oli maanvaiva niille, jotka rakastivat ykkösosaa ja pitivät tästä vähemmän. John Carpenter kirjoitti kakkososan Halloween –imitaattoreiden kaltaiselle markkinointipuolelle, mutta ohjaaja Rick Rosenthal vastusti tätä. Se, mikä vaivasi muita osia, ei vaivaa ainakaan kakkosta. Rosenthalin ohjauksesta välittyy alkuperäisen vetovoima ja sen vuoksi tämä osa on mielestäni identtinen ykkösen kanssa. Carpenter katui myöhemmin päätöksiään, mutta silti miten alkuperäisen yli voi mennä? Katsos kun markkinointipuoli uskoo siihen, että body count vetoaa yleensä tähän yleisöön. Jos isompi ruumiskasa puhuu sen puolesta, että tämä on henkinen jatko-osa Friday the 13thille, hyvä on. Mutta tässä on minun näkemykseni: body count toimii näissä elokuvissa, jos se on kirjoitettu kunnolla, olematta liian out-of-place tai liian koominen. Tässä tapauksessa, kun tunnelman luonti yhdistetään yhteen graafisten tehosteiden kanssa, se tavallaan manipuloi yleisöään. Jännitystä pystytään luomaan ja tarinaa kertomaan vaikka se jättää jälkeensä ruumiita. Jotkin murhakohtaukset todella jättivät hyvän maun, kuten kylpyammekohtaus, naapurin tytön murha ja moni muu. On silti olemassa eräs hetki, mikä liittyy Michaelin löytämiseen ja siihen pätkään liittyy pakollinen kuolinkohtaus, mutta se ei silti ole huono hetki ja se palvelee Loomisin osuutta mainiosti.

Donald Pleasence hallitsee yhä skenaariota Loomisin roolissa ja Jamie Lee Curtis näyttelee Lauriea niin hyvin kuin sairaalan vuoteelta voi. Mutta eräs toinen aihe mitä Halloween II:ssa ei sivuuteta, on sairaalan (lievästi ärsyttävä) henkilökunta. Jotkut heistä näyttelevät ihan hyvin, mutta jotkut taas ei. On tyhmiä hoitsuja ja ylipainoinen vartija. Sitten on hoitaja ja ensiapuhoitaja, jotka lähtevät kylpyyn kiksauttelemaan ja sairaalan velvollisuudet jäävät toissijalle. Kuulostaa vähän Friday the 13thilta. Mutta silti kuten olen viitannut, voiko Halloweenia ja Friday the 13thia erottaa toisistaan täysin, kun on kyse henkilögalleriasta? Silti elokuva teki tässä tapauksessa oikein, koska sairaala on oiva kauhunäyttämö. Kaikki tapahtuu keskellä yötä, jonka aikana on minimaalinen määrä henkilökuntaa ja potilaat nukkuvat.

Halloween II on se todellinen lopetus Michael Myersin tarinalle, missä Michael on pelottava ja tarina toimii ilman vääntämistä ja kääntämistä. Sen jälkeen ollaan oltu vaihtelevalla tasolla. Michaelin ja Laurien lopullinen yhteys ilmeisesti tuomitsi koko sarjan jatkumaan tähän päivään saakka, mutta olisimmeko tyytyväisempiä siihen, että Michael jahtaa ihmisiä ”Jason-tyyliin” ilman minkäänlaista motiivia?

Arvosteltu: 26.03.2012

Lisää luettavaa