Batmanin taistelu Gothamin järjestäytynyttä rikollisuutta vastaan jatkuu. Yhdessä poliisipäällikö Gordonin ja rikollisten pelkäämän syyttäjän Harvey Dentin kanssa he puolustavat kaupunkia ja pyrkivät kytkemään kaiken lainvastaisen pois Gotham cityn kaduilta. Heidän tielleen osuu iso este. Alamaailman valtaan nouseva rikollisnero, Batmanin verivihollinen Jokeri vie kaupungin mukanaan syvään anarkian kierteeseen ja kieroutuneella suunnitelmallaan pyrkii syöksemään Batmanin alas ja saamaan tämän riisumaan naamionsa. Kissa ja hiiri- leikki jossa valkoiseksi kasvonsa maalannut psykopaatti on aina askeleen edellä ja koko kaupungin järjestys on vaakalaudalla.
Tätä on kehuttu ja vielä kerran kehuttu. Tässä kohtaakaan ei tule poikkeusta. Lähdin katsomaan tätä sillä asenteella, että tämän on pakko olla hyvä. Onhan Yön Ritari saanut osakseen ylistystä niiltäkin tahoilta jotka normaalisti tyrmäävät tämän tyyliset teokset. Heti ensimmäinen kymmenen miinuttia sisälsi yhden parhaimmista avauskohtauksista mitä muistan nähneeni. Heti alussa tuli selväksi, että kysymyksessä on taattua Christopher Nolan -laatua, jota saimme ihailla jo muutaman vuoden takaisessa tekeleessä. Harvoin tulee vastaan melkein kaksi ja puolituntinen actionleffa jossa ei ole yhtään turhaa kohtausta. Tuntuu kuin jokainen yksittäinen hahmo, kohtaus ja dialogi olisi hiottu viimeisen päälle.
Käsikirjoitus ja ohjaus on uskomattoman hienoa ja yksityiskohtaista mittatilaustyötä. Yön ritari sisältää kymmeniä, siis useita kymmeniä ikimuistoisia lausahduksia. ”What ever doesn’t kill you simply makes you stranger” Se kertoo mielestäni sen, että käsikirjoitus on tehty loistavia ideoita syöksevällä intohimolla ja halulla tehdä jotain loistavaa, jotain joka ansaitsee klassikon aseman. Christopher Nolan on onnistunut luomaan Gotham Cityn synkän alamaailman ja tehnyt sen unohtumattomalla tyylillään joka puree taatusti niin Batman faneihin kuin kaikkiin hyvän elokuvan ystäviin. Taianomainen, mutta anarkistinen maailma, jossa sattuma ja onni määräävät kohtalon.
Heath Ledger tekee kirjaimellisesti roolin jonka vuoksi kuolla. Mies on aivan liekeissä mielipuolisen ja etovan, arpinaamaisen Jokerin roolissa. Näyttelijätaidot joutuvat koville näyteltäessä sairasta sekopäätä ja tästä edesmennyt Ledger suoriutuu kiitettävästi. Juuri hänen suorituksensa Gothamin alamaailman säälimättömänä ja sadistisena johtajana tekee tästä elokuvakokemuksen joka naulitsee katsojan kauhusta kankeaksi ja häiriintynyt nauru soi korvissa vielä kauan elokuvan loputtua.
Elokuvan muissa rooleissa loistaa näyttelijöitä, jotka eivät esittelyä kaipaa. Christian Bale matala äänisenä yön ritarina tekee kelpo suorituksen ja tyylitietoisuus ökyrikkaan Bruce Waynen roolissa säilyy ammattimaisen varmuuden siivittämänä. Legendat Michael Cane, Gary Oldman ja Morgan Freeman tekevät pitkänuran tehneen suuren filmitähden varmuudella roolisuoritukset, jotka antavat selkärangan tälle reilulle kaksituntiselle. Aaron Eckhart osoittaa ihailtavaa muuntautumiskykyä ja onnistuu niin hyviksen kuin pahiksenkin roolissa veret seisauttavan kiitetävästi. Jokainen hahmo on tärkeä ja viimeiseen asti suunniteltu ja kirjoitettu. Voiko tällainen edes onnistua? No katsokaa itse!
Batman on palannut, Gotham Cityn kadut ovat taas täynnä saastaa.
Tällä iällä on vaikea uskoa, että jaksaisi innostua sarjakuvasankarista tehdystä elokuvasta näin paljon, mutta tämä on oikeasti niin loistava ettei sanotuksi saa. Batman begins jo itsessään oli hienoa laatua, mutta tämä kyllä ylitti kaikki odotukset. Tässä on ihan kaikkea mitä tarvitaan täyttämään hyvän viihteen kriteerit. Arvaamattomat juonenkäänteet yhditettynä unohtumattomiin näyttelijäsuoritukseen ja nerokkaaseen dialogiin. Mitä muuta tarvitaan. Kun ensimmäisen kerran katsot kelloasi, huomaat että elokuvaa on enää valitettavasti enää vain puolituntia jäljellä. Se on ainoa miinus tässä vuoden 2008 parhaassa elokuvassa.
