Uinu, uinu lemmikkini (1989)

Stephen King -fani ei voi olla Stephen King -fani, ellei ole lukenut kirjaa Uinu, uinu lemmikkini, johon tämä kyseinen raina perustuu. Minä olen lukenut (ylvästelen sitä) ja koska se oli tosi hyvä, tahdoin tietää, millainen itse Mary Lambertin ohjaama leffa sitten on. Se on sitten selvitetty, joten tässä arvosteluni.

Juoni (niille, jotka eivät tiedä tästä mitään ja ovat liiankin uteliaita tietämään): Creedin nelihenkinen perhe - kissa mukaan lukien - muuttavat Ludlowiin taloon, jonka lähettyvillä asuu mukava pappa Jud, tie rekkoineen sekä lemmikkieläinten hautausmaa. Jud Crandall tietää synkän salaisuuden, joka liittyy tähän tiettyyn leposijaan. Sen Louis Creed, lääkäri, saa huomata, kun potilas kuolee ja kummituksena palatessaan varoittaa lemmikkien hautausmaan lähettyvillä olevasta pahasta paikasta. Kun kissa kuolee, paljastaa Jud Louiselle, mitä se paikka tekee, jos sinne hautaa jonkin...

Okei, alkukatsaus hautausmaasta tuntui aika kammottavalta. Kauhistelu jatkuu vielä hyvin keskikohtaan asti, kunnes se alkaa menettää mahtinsa loppua kohden. Loppuosio on itse asiassa inhottavan veristä touhua.

En oikein voi muuta kuin antaa neljästä hahmosta plussat: Miko Hughesin esittämästä Gage Creedistä, Fred Gwynnen esittämästä Jud Crandallista, Brad Greenquistin esittämästä Victor Pascowista sekä Andrew Hubatsekin esittämästä Zeldasta. Ja ei saa unohtaa sitä kammottavaa kissaa, Churchia.

Ohjaus ei ole kovin kummoista. Ei siis kovin vaikuttava tapaus. Muistuttaa tosiaan itse kirjaa, mutta häviä totta tosiaan kirjalle, joka on selvä mestariteos. Ei tämä siltikään mikään niin surkea pläjäys ole. Vähän yrittämistä olisi saanut olla, niin olisin voinut ehkä antaa 4 tai 4,5 pointsia.

Ihan keskiverto kauhuilu zombielokuvaksi. Joskus tosiaan kuolleena on parempi olla, ja se mokoma ei mennyt Louisille perille.

nimimerkki: Blairoid

Pisteet:
Arvosteltu: 24.01.2008
Katsottu: DVD

Arvostelija

Blairoid
Käyttäjä
40 arvostelua

Joskus kannattaisi miettiä kahteen kertaan mitä tekee. Louis Creed on tuiki tavallinen perheenisä, ja hän rakastaa lähimmäisiään niin valtavasti, että on valmis tekemään isoja uhrauksia heidän vuokseen. Edes haamujen painavat varosanat eivät paina Louisin mielessä, kun hän toistaa saman virheen monta kertaa. Lopputulos ei ole kovin kaunista - kuoleman kanssa ei kannattaisi leikkiä.

Uinu, uinu lemmikkini on suoralta käännökseltään siis Lemmikkien hautausmaa, ja hautuumaan varjojen ja kylmän mullan luokse tarina sijoittuukin. Perhe Creed puhkuu elämäntarmoa muuttaessaan uuteen pikkupitäjään, mutta pian kaikki muuttuu. Jo introssa nähty kalmanviileä hautuumaa tulee näyttämään kyntensä…

Yli 90% kauhuleffoista ei sisällä mitään visuaalisesti pelottavaa, vaan vähäinen pelkokerroin luodaan musiikin avulla. Uinu, uinu lemmikkini on iloinen, tai siis jännittävä, poikkeus siinä suhteessa, että muutaman kerran kuvallinen anti ja maisemat (sekä tietysti se musiikki) tosiaan pistävät housunpuntit tutisemaan ohitse pyyhältävän rekan lailla. Lisäksi tiettyjen hahmojen puolesta todella oppii pelkäämään ja toivomaan näille parasta.

Dialogi on yllättävän toimivaa sisältäen kysymyksiä kuolemasta moneltakin eri kantilta. Musiikkivideoita mm. Madonnalle, Janet Jacksonille ja Stingille ohjannut Mary Lambert saa pääosin tavanomaiseen spooky-tarinaan kylliksi voimaa.

Uinu, uinu lemmikkini sisältää usvaa, risuja, puhuvia kuolleita, intiaanimyyttejä, hyppyjä menneisyyteen ja riipaisevaa tuskaa lähimmäisen menetyksestä. Moni kauhuelementti, jonka King on myöhemmin toistanut huonoin tuloksin teoksissaan, toimii tällä kertaa täysillä. Edes alun kahdeksankymmentälukulainen sokeroitu perhe-elämä tai pari heikompaa tehostetta eivät pudota pisteitä. Uinu, uinu lemmikkini pysyy pelottavana.

Kun kivet rapisevat ja kopisevat, sitä alkaa pohtia, että kuka siellä nouseekaan kuolleista…

Pisteet:
Arvosteltu: 12.01.2006
Katsottu: VHS

Arvostelija

Arsi T. Elokolikko
Ylläpitäjä
714 arvostelua

Stephen Kingin kirjojen pohjalta väsättyjen elokuvien menestys on hyvin vaihtelevaa. Hyvää draamaa on Kingin teoksista tehty (Rita Hayworth, Stand by Me), mutta kauhuteokset ovat usein hyvin huonoja. Useimmat ovat jo pelkältä ajatukseltaan surkeita (Maissilapset, Kuoleman rekat) kun toiset ovat muuten vaan huonoja (SE, Hopealuoti, Vainottu). Nyt tarkastus vuorossa on Uinu, uinu lemmikkini jonka olen tätä ennen lukenut kirjana. Alkoi todella mietityttämään miten se sama usvainen tunnelma saataisiin elokuvan muotoon?

Elokuvan juoni on tämmöinen: Creedin perhe muuttaa rauhaisalle seudulle, jossa olevan lemmikkieläinten hautausmaan takana olevalla MicMac-intiaanien hautausmaalla on synkkä myytti. Huhujen mukaan jos sinne hautaa eläimen se palaa takaisin. No sitten perheen kissa kuolee, se haudataan sinne ja se palaa takaisin hieman erillaisena. Jottei tässä olisi tarpeeksi, myös perheen poika (Miko Hughes) jää rekan alle ja samaa temppua päättää isä koittaa, tuhoisin seurauksin.

Tältä odotin paljon. Jo pelkkä alku, jossa hautausmaata kuvataan sai minut vakuuttuneeksi. Mutta siihen se sitten loppui. Elokuva on kauhea, ei siis pelottava vaan huono. Kirjan tunnelmaa ei saada aikaan, joka taas johtuu siitä että ohjaaja on amatööri. Tämä on ennen musiikkivideoita väsänneen Mary Lambertin ensimmäinen ohjaustyö ja se näkyy. Kauhukohtaukset on toteutettu naurettavasti, vain yksi kohtaus sai minut pelästymään (en viitsi kertoa mikä koska se saattaa paljastaa liikaa). Kaikki näyttelijät ovat vain b-luokan näyttelijöitä, Fred Gwynne sentään yrittää näytellä naapuruston mukavaa pappaa, muttei yksinään voi tätä pelastaa. Musiikit ovat ihan hyviä, vaikkei erikoisia. Tässä leffassa ei oikein mikään tunnu menevän kohdalleen lukuunottamatta alun hienoa hautausmaakohtausta jossa pyörii alkutekstit, yhtä pelottavaa kauhukohtausta ja näyttelijä Gwynnen epätoivoista yritystä pelastaa leffa täydelliseltä tuholta. Suosittelen mieluummin lukemaan tämän kirjana, mutta paljon huonompi oli tämän jatko-osa, johon verrattuna tämä pläjäys on klassikko. Jatko-osan ohjauksesta vastasi edelleen Mary Lambert.

nimimerkki: Gargo

Pisteet:
Arvosteltu: 11.09.2004
Katsottu: VHS

Arvostelija

Gargo
Vieras

Taas yksi Stephen Kingin tekstiin perustuva kauhuleffa tuli tarkastettua. Maissilapset oli pienoinen pettymys, mutta silti odotukset olivat korkealla. Kyseessä oli zombie-leffa, jonka tarkoitus olisi olla todella pelottava.

Creedin perhe muuttaa rauhalliselle seudulle kissansa kanssa. Kaikki näyttää erittäin hyvältä. Naapurinakin toimii mukava pappa. Lähellä sijaitsee kuitenkin lemmikkien hautausmaa ja sen perällä on micmac-intiaanien hautausmaa. Kun sinne hautaa jonkun, niin se palaa elävänä takaisin, mutta paljon ilkeämpänä. Pian Creedin perheen pieni poika, Gage, jää auton alle. Tietysti siitä tulee erittäin kova suru. Perheen pää, Louis, päättää haudata poikansa micmacien hautausmaalle. Ja kaikkihan tietää mitä siitä seuraa...

Niinkuin jo sanoin, odotukset olivat kovat. Valitettavasti kyseessä oli taas pettymys. Kauhea tappaminen ja veren tulo oli enemmän yököttävää kuin pelottavaa. Tarinan sivujuonet olivat myös äärettömän typeriä. Taas pitää todeta, että King on erittäin loistava kirjoittamaan draamaa, vaikka kauhujutuistaan onkin tullut kuuluisaksi, mutta olen nähnyt vasta kolme
hänen kirjoittamaansa kauhuleffaa.

Leffan epäonnistuminen ei ole oikeastaan Kingin syytä, vaan myös ohjauksen. Tuntematon Mary Lambert ei oikeastaan ole edes yrittänyt ohjata kunnolla. Laimean ohjauksen takia kauhukohtaukset eivät onnistu pelästyttämään. Silti jonkinlainen menestys tämä on aikoinaan ollut, sillä tämä poiki jopa yhden jatko-osankin.

Näyttelijöissäkään ei ole sen tunnetumpia nimiä. Lähinnä b-luokan tähtiä. Minulle ainoa tuttu näyttelijä oli Gagea esittänyt Miko Hughes. Hän oli vasta kolmisen vuotta tämän leffan valmistumisen aikoina, mutta on silti elokuvan paras näyttelijä. Hän ei koskaan tullut kovin kuuluisaksi, mutta silti hän on parhaimpia lapsitähtiä. Minusta hän voittaa jopa kuuluisemman Macaulay Culkinin. Tämä on myös Hughesin ensimmäinen elokuvana. Toinen hyvä näyttelijä on naapurin mukavaa pappaa esittävä Fred Gwynne.

Kauhun ystävien mielestä, tämä on varmasti mestariteos. Minusta tämä oli vain ihan hyvää viihdettä, jonka jaksaa katsoa jopa loppuun saakka. Naura tai pelkää, saat itse valita. Vaikka tämä on aika huono kauhupläjäys, pisteet nousevat silti kolmeen Hughesin, Gwynnen ja viihteen ansiosta. Jonkinlainen kulttileffa tämäkin on.

Pisteet:
Arvosteltu: 06.08.2003
Katsottu: DVD

Arvostelija

Thoke
Tykittäjä
593 arvostelua