Tiedän yhä mitä teit viime kesänä (1998)
- Alkuperäinen nimi:
- I Still Know What You Did Last Summer
- Tuotantovuosi:
- 1998
- Ohjaajat:
- Danny Cannon
- Pääosissa:
- Brandy, Freddie Prinze Jr, Jennifer Love Hewitt, Mekhi Phifer
- Maat:
- USA
- Pituus:
- 100 min
- Genret:
- Kauhu
- Elokuvasarja:
- Tiedän mitä teit viime kesänä, Tiedän yhä mitä teit viime kesänä, Tiedän mitä teit viime kesänä 3
En saanut yöllä unta, joten ajattelin katsoa leffaa. Katselin hyllystä jotain huonoa, aivot narikkaan leffaa, jossa ei tarvitse ajatella mitään, ja joka menee vain hirveässä väsymyksessä läpi. Päädyin elokuvaan Tiedän yhä mitä teit viime kesänä.
En odottanut elokuvalta mitään, en yhtään mitään huonon ykkösosan jälkeen, joten tämä sopi hyvin tähän ajankohtaan. En sitten tiedä johtuiko se väsymyksestä vai mistä, mutta pidin elokuvasta. Se oli jostain syystä paljon parempi kuin ensimmäinen! Trilogian paras!
Elokuva on siis jatkoa vuonna -97 valmistuneelle elokuvalle Tiedän mitä teit viime kesänä. Elokuva alkaa sillä, kun näytetään ykkösessä selviytynyttä Julieta (Jennifer Love Hewitt), joka ei ole vieläkään päässyt yli tasan vuosi sitten tapahtuneista murhista, joissa hänen ystävänsä saivat surmansa. Tapahtuma kuitenkin unohtuu kun Julie ystävineen voittaa matkan Bahaman saarille, vastaamalla "oikein" radiossa esitettyyn kysymykseen. Saarelle pästyään alussa kaikki näyttää normaalilta, paitsi että on tulossa myrsky, lomakausi ohi, joten muita ihmisiä ei näy. Pikkuhiljaa alkaa kuitenkin löytymään saaren työntekijöitä kuolleina eri paikoista-koukkukäsi on palannut. Joku tietää yhä...
Jennifer Love Hewitt tekee ihan ok suorituksen säikkynä (ja kauniina) Juliena, Mekhi Phifer mitäänsanomaton tummaihoisena heebona jonka nimeä elokuvassa en enää edes muista, hänen tyttöystävänsä ja Julien parhaan ystävän näyttelijä Brandy ärsyttävänä kiljuvana akkana ja Freddie Prinze Jr (jota ei edes hirveästi näytetty) hiljaisena tylsänä kaverina. Näyttelijätyö ei mestarillista, ei edes hyvää. Hyvän alapuolella. Ei kuitenkan aivan luokatonta.
Pelottavaa elokuvasta ei saa vaikka miten yrittäisi, joten kauhua hakeville en suosittele. Toki muutamia kertoja yritetään säikytellä, pelästyin ehkä kerran tai kaksi. Enemmänkin roskaviihdettä teineille, kännissä oleville, krapulaisille tai todella väsyneille. Aivot narikkaan niin kyllä tämä läpi menee. Paljoa tähän ei kuitenkaan kannata raha sijoittaa, sama pätee myös koko kolmiosaiseen sarjaan.
Hollywoodin tuottajat X ja Y kävelevät suosikkibaarinsa tiskille. Tilattuaan drinkkinsä toinen heistä huomaa juomansa alla kirjekuoren. Miehet avaavat kirjeen ja katsovat toisiaan pelokkaina.
X: Eiks me muka tapatettu se hullu, joka tiesi meidän salaisuutemme ja osuutemme vuoden 1997 teinipläjäykseen nimeltä Tiedän mitä teit viime kesänä?.
Y: No mutta ystäväiseni, senhän me teimme! Mikä on nyt vikana?
X: No tässä kirjeessä lukee, että joku tietää YHÄ osuudestamme kyseiseen leffaan, ja mikä pahinta tuo joku tietää myös osuutemme kakkososaan.
Y: Eiiiiii! Juuri kun elämä alkoi asettua uomilleen viimekesäisen tapahtuman johdosta. Siis joku muukin kuin SE tiesi SIITÄ!
X: Ikävä kyllä, hitto vieköön, miksi menimme laittamaan rahojamme siihen kakkososaan?
Y: Olisikohan se ollut se dollarinkuva, joka silmiimme piirtyi ykkösosan kaupallisen menestyksen johdosta?
X: Niin kai. Mutta se tuntui niin hienolta laittaa ykkösosasta selvinneet saarelle myrskyn keskelle ilman apua.
Y: Niinpä. Itsekin olin ylpeä, että kakkososa toi mukaan myös erivärisiä ihmisiä, etenkin sen soman ja onnettoman Brandy-laulajattaren.
X: ”Meidän piti räjäyttää potti nyt kaikissa yhteiskuntaluokissa. Miksi otimme ohjaajaksi Danny "Judge Dredd" Cannonin ja käsikirjoittajaksi aloittelijan? Et ikinä usko mitä tämä hullu – varmaan joku kriitikko, joka ei ymmärrä höpölöpö-taidettamme – uhkaa tehdä meille?
Y: No?
X: Hän uhkaa laittaa meidät katsomaan "Tiedän yhä mitä teit viime kesänä" uudelleen!
Y: Et mahda olla tosissasi? Sehän…sehän murentaisi minut! Taidan paeta tuota hullua jonnekin autiolle saarelle, jonne kukaan ei voi hälyttää apua.
X: Senpä teen minäkin. Outoa, mutta jokin tässä nerokkaassa ideassamme kuulostaa silti epäilyttävältä…
Jälleen fiktiivisen alkulainailun kautta karu totuus astuu esiin: Tiedän yhä mitä teit viime kesänä on harvinaisen onneton viritelmä. Ainoa motiivi leffan valmistumiseen oli ykkösosan nimellä myyminen. Jotain kai kertoo jo se, että leffa ilmestyi vain vuotta edeltäjänsä jälkeen.
Teema on hieman sama kuin Jurassic Park kakkosessa: Something has survived ja vähäpukeisten nuorten perässä on velociraptoreitakin pahempi murhaaja. Juoneltaan leffa onnistuu väsäämään mukaan koukunkin - eikä nyt puhuta murhaajan kätösessä sojottavasta tappokoukusta. Silti puisevan ja tuhat kertaa nähdyn oloista kauhua Cannonin näkemys suoltaa ruudulle.
Leffan huonoin kohta on tietokilpailukohta, joka kyllä pistää lähes tyhmimmänkin aivot raksuttamaan, mutta eipä onneksi näiden neropattien. Eli TYMTVM – leffa ei juurikaan suosituksia kerää, vaikka sitä onnettomampia leffoja on toki nähty paljon. Mutta auta armias sitä päivää, kun Tiedän muuten yhä ja edelleen mitä sä duunasit 26 kesää sitten julkaistaan. Silloin mahtavat olla lopun ajat jo käsillä…
Tiedän yhä mitä teit viime kesänä on se surullisen huono jatko-osa kohtuullisen huonolle elokuvalle Tiedän mitä teit viime kesänä. Kyllä.Lopputulos näyttää yhtä pahalta kuin kuullostaakin. Oikeastaan molempien elokuvien kohdalla on kyse suorasta Screamin johdannaisjatkumon suoltamisesta 90-luvun loppupuolella. Leffat väännettiin putkeen ja ilmestyivät vuoden sisällä.
Teinisarjoista tutut hahmot, kauniit nuoret teinit vahvistettuna jonkinmoisella R&B-teinitähdellä Brandyllä, jatkavat koukkukäden pakoilemista. Tällä kertaa miljöönä toimii paratiisisaari, jonne voitettu lomamatka muuttuukin kirkumiseksi ja sekoiluksi. Tietenkin juoneen on pitänyt saada aikaan jonkinlainen vääntö että tarina on saatu jälleen väkinäisesti jatkumaan. Lopputulos on kuin katselisi Viiden juttua verellä höystettynä. Vähän aikaa pläjäystä seurattua Dawson´s Creek alkaa tuntua draaman mestariteokselta.
Joka teinipojan unelmaksikin tituleerattu Jennifer Love Hewitt on kaikessa ylimakeassa söpöilyssään kuitenkin suhteellisen karseata katsottavaa. Kokonaisuudessaan imelyydellä pumpattu "näyttelijä"-kaarti on omassa tosikkomaisuudessaan kaikkea muuta kuin uskottavaa katsottavaa. Käsitys kauhuelokuvasta on todellakin saamassa uudenlaisia ulottuvuuksia.
Jos on päässyt unohtamaan ensimmäisen osan keskinkertainen teinislasher-meininki voi olla että tämän elokuvan erehtyy paremman puutteessa katsomaan. Muuten tällaista ajanvietettä tuskin voi kellekkään ainakaan ihan tosissaan suositella. Kun rainan saa lopulta katsottua pienen häpeän tunteelta ei voi välttyä.























































