The Mist - Usva

"The end of times has come. Not in flames, but in mist"

Juuri kun selvittiin mielipiteitä jakavan hotellihuoneen 1408-kirouksesta pukkaa esiin uusin (ja samalla yksi parhaimmista) Stephen King filmatisointi The Mist-Usva. Vuonna 1986 julkaistua novellia pidetään yhtenä Kingin parhaimmista kirjoituksista ja nyt 21-vuotta myöhemmin Frank Darabont (Shawshank Redemption ja Vihreä Maili-molemmat myös Kingin käsialaa) on ottanut ohjattavakseen The Mist-Usvan ja tuloksena on syntynyt yksi 2000-luvun parhaimmista "amerikkalaisista" kauhuelokuvista, tälläisen nykyisen remake-ja teinikauhu buumin keskellä. Jos kahden ensimmäisen Alien-elokuvan, sekä Romeron Night of the Living Deadin tunnelma, Starship Troopersin ja Tremorsin (tällä kertaa ilman camp-huumoria) ällötykset ja John Carpenterin The Thingin ja The Fogin yleisidea olivat mieleesi, saatta The Mistilläkin olla jotain sanottavaa.

The Mistin idea on pitkästä aikaa kauhuelokuvan tapaan karmaiseva. Pienessä syrjäisessä Mainen kaupungissa sattuu raju ukkosmyrsky. Aluksi tuhot ovat vielä pieniä, mutta horisontin takana sijaitsevassa vanhassa sotilastukikohdassa on sattunut onnettomuus. Kuvataiteilija David Drayton (Jane) lähtee poikansa ja naapurinsa Brent Nortonin (Braugher) kanssa paikalliseen supermarkettiin shoppailemaan päivän ostokset. Tuskin kukaan on kassajonoa pidemmälle ehtinyt kun hälytys sireenit alkavat soimaan ja kaupan takana lähestyy paksu usvapilvi kaupan ympärille. Sisään jääneet ihmiset ovat pelosta sekaisin, kun aluksi mitään ei kuulu, eikä tapahdu. Kenenkään tietämättä kaupan ulkopuolella odottaa varsin ilkeämielinen elämänmuoto, joka odottaa oikeaa hetkeä. Tämä kauppareissu saattaa olla joillekin hyvin kallis. Onko lopun-aika todellakin koittanut.

The Mist-Usva on onnistunein Stephen Kingin romaanin filmatisointi sitten (Kubrickin) Hohdon, vaikka tuo versio ei täysin Kingin näkemystä edustanutkaan. (Shawshank Redemptionia ja Vihreätä Mailia ei oikein tähän kategoriaan voi laskea, vaikka nekin kirkkainta kärkeä edustavat). Monen muun ohjaajan puikoissa The Mististä olisi vounut tulla minkälainen tehostesekoilu tahansa, mutta Frank Darabont malttaa rakentaa maltilla tarinaa ja kasvattaa ihmisten pelkoja kaupan sisällä rauhallisesti.Hommaan saadaan myös mukavaa psygologista jännitettä ylle, kun muutamat ihmiset haluavat lähteä tutkimaan pihalle mitä siellä usvan seassa oikein on, vai onko mitään?. Lopulta kyläläisten sisäiset riidatkin puhkeavat päälle, kun vahvasti uskovainen nainen Carmody alkaa suunnitella ihmisten uhraamista usvalle ja tässä vaiheessa ei olla vielä puolessa välissäkään tarinaa. Mielikuvitus ja pelko eivät toisiaan ole montakaan kertaa yhtä tehokkaasti kohdannut, eikä varmasti kohtaakaan.

Frank Darabont on muuttanut Kingin tarinan toimivaksi käsikirjoitukseksi. Vaikka ostoskeskusta ollaankin käyetty elokuvissa jo usean verran turvapaikkana (esim Romeron: Dawn of the Dead) niin tällä kerralla keskus onkin tavallinen supermarketti, joka ei lopulta hirveän suuri olekkaan. Tunnelma on koko ajan vahvana ja ahdistavana mukana ja mitä tahansa saattaa putkahtaa kaupansisään hetkenä minä hyvänsä.Digitaalisia tehosteitakin käytetään enemmänkin hyväkseen, kuin mässäillään niillä. Myöskin sitä ulkopuolista uhkaa näytetään sopivasti ei liikaa. Matkan aikana Darabont nostaa sopivalla syötöllä iljettävyyksiä ja groteskia meininkiä pintaan, jotka ovat myös (muutamaa kökköä efektiä lukuunotamatta) hyvällä tapaa toteutettuja.Pääroolissa heiluva Thomas Jane tekee tähän astisen uransa vahvimman roolin perheen isänä ja sivuosissa nähtävät William Sadler maajussina, Marcia Gay Harden kiihkouskovaisena sekopäänä ja Andre Braugher rähjäävänä naapurina hoitavat myös roolinsa hyvin. Maininnan ansaitsee myös Davidin poikaa Billyä näytellyt Natham Gamble, joka pysyy tyynenä tapahtumien keskellä.

Kokonaisuutena The Mist-Usva on mielenkiintoinen ja sopivan järkyttävä kuvaus ihmisten erilaisista peloista ja käyttäytymisestä oudon eloonjäämistaistelun keskellä. Frank Darabont näyttää jälleen miten Stephen Kingin kertomus muutetaan komeaksi elokuvaksi. The Mist-Usva ei ole pelkästään yksi Stephen Kingin parhaimmista elokuva sovituksista, vaan yksi parhaimmista "Hollywoodin" kauhuelokuvista viimeisten vuosien ajalta, jonka viimeiset minuutit ovat yksi järkytävimmistä ja surullisimmista lopetuksista koskaan. The Mist nousee helposti vuoden 2007 parhaiden elokuvien joukkoon.

Pisteet:
Arvosteltu: 09.05.2008
Katsottu: Teatterissa

Arvostelija

andy
Käyttäjä

Stephen King, tuo kauhukirjallisuuden elävä ikoni on jo vuosikymmenten ajan ollut elokuvataivaan vakionimi. Kingin kirjoitusten pohjalta on työstetty useita kymmeniä, ellei satoja elokuvia ja tv-sarjoja. Kuten tunnettua, on näiden tuotosten taso vaihdellut laidasta laitaan, mutta esimerkiksi Stanley Kubrickin kaltaiset mestaritekijät ovat osoittaneet Kingin tarinoista voitavan saada aikaan todella hyviä ja vaikuttavia elokuvia. Kaksi viime vuosikymmenen parasta King-sovitusta, Avain pakoon ja Vihreä maili ovat nostaneet Frank Darabontin, yhden nyky-Hollywoodin taitavimman elokuvantekijän, tähän arvostettujen King-tulkkien kastiin. Nyt ensi-iltansa saava Usva on luontevaa jatkoa miehen loistavalle uralle, sillä kyseinen tarina on Kingin uran alkupään tuotantoa ja odottanut sovitustaan jo pitkään. Kukapa sen paremmin voisi elokuvaksi kääntääkään kuin hra Darabont.

Salaperäinen sankka sumu peittää alleen pienen amerikkalaisen kylän keskellä kirkasta päivää. Moinen yllättää tyystin läheiseen kauppaan piipahtaneet ihmiset, jotka joutuvat pian pakokauhun valtaan tajutessaan, ettei sankan sumun läpi ole juuri menemistä. David-niminen perheellinen mies, joka poikansa ja naapurinsa kanssa oli juuri kauppaan piipahtanut, joutuu todistamaan omituista ja järkyttävää välikohtausta, jonka seurauksena kaikille selviää, ettei usva ole sittenkään ihan normaali luonnonilmiö - saati sitten vaaraton! Mutta onko lähellä tuomionpäivä vai löytyykö kaikelle järjellinen selitys? Selvitäänkö tilanteesta kieltämällä yliluonnollisuus vai alistumalla Jumalan tahtoon - vai täytyykö peliä pelata niillä säännöillä, mitkä tilanne sanelee? Suhtautuminen tilanteeseen jakaa ihmiset toisilleen vihamielisiin leireihin, ja loppujen lopuksi onkin vaikea sanoa, kumpi onkaan suurempi uhka Davidin kaltaisille keskivertoihmisille: ulkona vaanivat vaarat vai paikallisen kiihkouskovaisen neiti Carmodyn alati kasvava herätyskultti?

Usva pohtii ihmisten käyttäytymistä hädän hetkellä. Tämän peilinä toimiva ostoskeskus on hyvin oivallinen tapa tuoda esiin kaikki mahdolliset keinot, sillä ihmisiä on paljon ja näkökantoja monia. Elokuva analysoi muun muassa uskonnon mahtia hädänhetkinä (uskontokunnathan keräävät kymmenittäin uusia jäseniä katastrofien kohdatessa) ja järjen käytön vaikeutta epäluonnollisten tapahtumien kohdatessa. Mikä loppujen lopuksi onkaan se järkevin ratkaisu, jää tarkoituksellisesti hämärän peittoon, ja erityisesti mieleen jäävän kylmäävä loppu saa pohtimaan, mistä elokuvassa on loppujen lopuksi kysymys. Tietynlaista pessimismiä elokuva kuitenkin viljelee varsin selvästi: ihmisten kyvyttömyys yhteistyöhön ja luottaa toisiinsa aiheuttaa elokuvassa joka ainoan kuolonuhrin.

Frank Darabont on onnistunut jälleen tekemään mukaansatempaavan ja vaikuttavan elokuvan. Aiheen puolesta heränneet pienet epäilykset hälvenevät usvan lailla, kun laatuleffan auringon alkaessa pilkottaa tuulilasin takaa latteahkojen alkuminuuttien jälkeen. Darabont on luonut edellisiä elokuviaan selvästi enemmän kauhupainotteisemman, mutta samalla tavalla draamallisesti pätevän, viihdyttävän ja tehokkaan elokuvan. Tapahtumapaikka on nyt vankilan sijaan lähikauppa, mutta samalla tavalla siitä kasvaa elokuvan edetessä omanlainen ympäristönsä, jossa ihmiset toimivat pakon edessä erilaisella tavalla kuin normaalisti. Kuten aiemminkin, se antaa elokuvalle mahdollisuuden tarkastella ihmisiä aivan erityisellä tavalla lähemmin sekä massana että yksilöinä.

Usva on psykologinen draama, mutta paljon tehokkaita kauhuelementtejäkin on mukana. Tunnelma on tiheimmillään hetkinä, jolloin elokuvan dramaturgiset jännitteet kärjistyvät äärimmäisiin ristiriitoihinsa. Ihmisryhmien väliset erimielisyydet vaikuttavat vähintään yhtä tappavilta kuin usvan takana väijyvät uhkat. Vaikka elokuvassa on myös paljon yliluonnollisen uhan luomia jännittäviä ja pelonväristyksiä herättäviä hetkiä, on Marcia Gay Hardenin vertakuohuttavalla tavalla tulkitsema kiihkouskovainen Carmody elokuvan "hirviöistä" ylivoimaisesti kaikkein hirvittävin. Jopa siinä määrin, että mielihyvän tulvahdus yllättää katsojan äärimmäisen moraalittomalla tavalla elokuvan loppupuolella. Varsinainen loppukin on synkkä ja lohduton aivan muista syistä kuin usvan mukanaan tuomien kauhujen takia.

Etäiseksi jäävän päähenkilön ja latteahkon alun tuomat pienet narinat eivät kuulu juuri missään kun elokuva pääsee kunnolla käyntiin. Elokuvan roolihahmot on kirjoitettu hieman pinnallisesti, mutta silti sujuvalla kädellä, ja he ansaitsevatkin katsojan mielenkiinnon osakseen paremmin kuin hyvin. Hahmojen välillä vallitseva pieni mustavalkoisuuskin tukee kokonaisuutta, eikä ainakaan vähennä elokuvan tehoa. Sen sijaan varsinaisia epäuskon pistoja aiheuttavat tämän päivän mittapuun mukaan varsin alkeellisilta näyttävät CGI-efektit, jotka sentään onneksi ovat elokuvassa selvästi taka-alalla. Kenties tästä tietoisena elokuva tarjoaa myös hieman hurmetta, mikä lieventää hieman moisia räikeitä tyylivirheitä.

Usva erottuu hienosti edukseen tämän päivän kauhuelokuvien joukosta selvästi tehokkaimpana ja kypsimpänä kauhuelokuvana vuosiin. Mistään B-luokan leffasta ei ole kysymys, sillä vaikkei elokuvan perusidea välttämättä mikään kaikkein omaperäisin ole, saadaan siitä puristettua irti kaikki mahdollinen. Lopputulos on viiltävän tehokas elokuva, jonka parissa koko kauhuelokuvalle aika pitkä 127 minuuttia kuluu sutjakkaasti. Frank Darabontilla on todella taito luoda sekä tehokkaita, ajatuksia herättäviä, että ruutuun liimaavia elokuvia, eikä Usva tee missään suhteessa poikkeusta. Seuraavan usvan kohdatessa pidän varmasti huolen, että talossani ei ole ketään muita kuin minä yksin.

Pisteet:
Arvosteltu: 03.05.2008
Katsottu: Teatterissa

Arvostelija

Sano mitä sanot
Tähtääjä