The Mist - Usva (2007)

Shawshankin vankilan toivonkipinät ja Vihreän mailin ihmeet ovat saaneet seurakseen usvaan kietoutuvan pelon oppitunnin.

Istuin kerran hämyisessä pubissa. Fiilis oli usvainen ja aihe ajautui elokuviin. Ei mikään yllätys. Joku sytytti savukkeen ja virkkoi lasinsa takaa, että Darabontin/Kingin legendaarisen Vihreän mailin ongelma on sen yliluonnollinen osa, musta iso mies ihmeineen. Selittämättömyys. Motiivittomuus. Taisin vastata, aivan kuten monesti muulloinkin saman aiheen tiimoilta, että pointti ei ole yliluonnollisessa tai sen synnyssä, vaan siinä miten ihminen reagoi siihen, mitä ei ymmärrä. King leikittelee monesti ajatuksella ”Mitä jos…”. Vihreässä mailissa hän kysyy yleisöltä, mitä sinä tekisit, jos löytäisit jotakin käsittämättömän hyvää, muttet voisi ymmärtää sitä. Vihreän mailin kulkeneet tietävät vastauksen, ihmisten odotetun reaktion ja elokuvan voimakkaan lopun voimavaran. Leffana täysin pilatussa Riding the bulletissakin King perustaa kaiken yhdelle kysymykselle, ja luo pelottavan kysymyksen ympärille mielikuvia, joista voi saada aikaan toimivan tarinan, viiltävän painajaisen (huom. Garrisin kohdalla joudumme toki käyttämään Olisi voinut saada aikaan -muotoa). The Mistissä King kysyy taas uuden kysymyksen: miten lauma ihmisiä (lue: eläimiä) käyttäytyy paniikin keskellä suljetussa tilassa?

Myönnetään heti alkuun, että onhan Darabontin kolmannessa kokopitkässä King-filmatisoinnissa kliseisestikin valittuja muukalaisia, jotka voisivat helposti tönäistä leffan pohjamutiin. Roiskaista alien-eritettään päälle ja nauraa räkäisesti. Mutta leffa kestää, ehkäpä siksi, että Darabont ja King tuntuvat liikkuvan samalla aaltopituudella. Kunnioittavan toisiaan ja näkevän toistensa motiivit. Usvassa Vihreän mailin tuntematon hyvä on muuttunut tuntemattomaksi pahaksi ja 1930-luku nykyajaksi. Mutta ihmisten reagointi tuntemattomaan, aluksi piilossa pysyttelevään voimaan on pointti. Sekin on myönnettävä, että onhan leffan ostoskeskukseen lukkiutunut joukko mitä kingimäisin (eli kurkoin?), niin hyvässä kuin pahassa. Rohkea taiteilijasielu, sankarillinen nörtti, pilkahdus nuoresta rakkaudesta, menettämisen tuska, uskonnollinen hullu nainen… lista on pitkä. On myös muistettava, että alun perin The Mistin kirjoitti kolkyt ja risat –ikäinen Stephen, suuruudenpäiviään vasta odotteleva ja juopotteleva kirjailijanalku, eikä nykyinen aikamme tunnetuin kauhukirjailija. Enkä toki käytä tuota puolustuksena millekään, vaan selitteenä sille, miksi The Mist on sitä, mitä se on. Hieno leffa valtaisalla tunteella.

Kuten Carriessakin, toisessa uransa alkupään klassikossa, uskonto näyttelee suurta roolia huolimatta siitä, että King ei ole uskova mies. Kyse on enemmänkin myyteistä, mieltä askarruttavista asioista, jotka kudotaan osaksi viihteeksi tarkoitettua teosta. Carriessa nimihenkilön äiti väärinkäyttää uskontoaan, luoden vääryyttä lähimmäisilleen tarkoittamansa hyvän sijasta. Usvan nti Carmody ei jää kauas tuosta pelottavasta hahmosta, etenkään kun Marcia Gay Hardenilla on vauhti päällä ja homma hanskassa. Siksipä stressaavaan piiritystilanteeseen saadaan kokonaan uusi kulma. Toimiva sellainen. Mukana kummittelee ihmisen kyky uskoa ihmeisiin vain silloin, kun tosi on kyseessä. Kuinka moni myöntää rukoilleensakin vain hädän hetkellä, ikään kuin varokeinona? Entä jos kuitenkin… Se Kingin tuttu kysymys on taas ilmoilla.

Tässä vaiheessa on hyvä nostaa taas käsi pystyyn ja muistuttaa, että tokihan huomasin jännitteiden kaupassa ampuvan hetkittäin jopa yli. Ja myös hakevan vireyttään ns. suuren hyökkäyskohtauksen jäljiltä. Toisaalta se kai on pointtikin, jatkuva vireen optimoiminen siis. The Mist ei lyö överiksi, vaikka hetken äärimmäisen tiukasti latautunut jännite värisisi, tärisisi uomissaan. Alun minimalistisista ja kovin rauhaisista puitteista kasvaa (ja vieläpä musiikkiin tukeutumatta!) tarkasti kirjoitettu pelon tutkielma. Kaupassa voi helposti nähdä lauman vaikkapa… noh, koiria, rottia, ennen kaikkea Eläimiä… sähisemässä toisilleen selkäkarvat pystyssä, allensa laskeneena, kulmaan ajettuina ja vain siksi, että ulkona on jotakin liian tappavaa, olemassaoloa uhkaavaa.

Jo mainittu musiikin lähes totaalinen poissaolo on oiva ratkaisu. James Newton Howardit (mm. Shyamalan) ja muut säveltäjänerot voivat kyllä tehdä täydellistä musiikkia luomaan tunnelmaa, mutta onhan siinä jotakin alkukantaista voimaa, kun sen saman aidon jännitteen tunteen luo musiikitta. Lisäksi lopussa vahvasti ja kontrastikkaasti soivan The Host of Seraphimin voima tuntuu tämän ratkaisun myötä entistä turruttavammalta ja tunteet pintaan lyövemmältä. Ja kuka muuten oikeasti veikkasi loppuratkaisun oikein?

Tällä kertaa en viittaa. Laitan korkeintaan Dead Can Dancea soimaan. Rohkeutta kuvaavalla asteikolla 1-10 Darabontin (ja Kingin) loppuveto on ehdoton kymppimiinus. Eli reilusti positiivisen puolelle päädytään – koko leffan osalta vieläkin kirkkaammin. Jos nyt mikään voi Usvan keskellä edes olla kirkasta…

The Mist jatkaa Darabontin harvaa mutta sitäkin laadukkaampaa leffaputkea, vaikka avaruuden örkkien kohdalla loistavan leffasarjan rikkoutuminen piti ennakkoasetelmissa olla jo hyvin lähellä. Shawshankin vankilan toivonkipinät ja Vihreän mailin kuolemansellin ihmeet ovat saaneet seurakseen usvaan kietoutuvan mestariteoksen, johon etenkin Kingin tunteville liittyy oma lisänsä. Moniko aisti palasen Pitkän marssin tylyä fiilistä ja moniko näki usvan seasta lipuvissa olioissa välähdyksiä jopa Kingin elämäntyöstä, Dark Towerin ylle levittäytyvästä ja oheikkojen takana piileksivästä toisesta todellisuudesta?

Arsi T. Elokolikko
Ylläpitäjä, 741 arvostelua
Pisteet:
Arvosteltu: 28.10.2008
Katsottu: Kotona

Pohtii ihmisten käyttäytymistä hädän hetkellä mukaansa tempaavalla ja vaikuttavalla tavalla.

Stephen King, tuo kauhukirjallisuuden elävä ikoni on jo vuosikymmenten ajan ollut elokuvataivaan vakionimi. Kingin kirjoitusten pohjalta on työstetty useita kymmeniä, ellei satoja elokuvia ja tv-sarjoja. Kuten tunnettua, on näiden tuotosten taso vaihdellut laidasta laitaan, mutta esimerkiksi Stanley Kubrickin kaltaiset mestaritekijät ovat osoittaneet Kingin tarinoista voitavan saada aikaan todella hyviä ja vaikuttavia elokuvia. Kaksi viime vuosikymmenen parasta King-sovitusta, Avain pakoon ja Vihreä maili ovat nostaneet Frank Darabontin, yhden nyky-Hollywoodin taitavimman elokuvantekijän, tähän arvostettujen King-tulkkien kastiin. Nyt ensi-iltansa saava Usva on luontevaa jatkoa miehen loistavalle uralle, sillä kyseinen tarina on Kingin uran alkupään tuotantoa ja odottanut sovitustaan jo pitkään. Kukapa sen paremmin voisi elokuvaksi kääntääkään kuin hra Darabont.

Salaperäinen sankka sumu peittää alleen pienen amerikkalaisen kylän keskellä kirkasta päivää. Moinen yllättää tyystin läheiseen kauppaan piipahtaneet ihmiset, jotka joutuvat pian pakokauhun valtaan tajutessaan, ettei sankan sumun läpi ole juuri menemistä. David-niminen perheellinen mies, joka poikansa ja naapurinsa kanssa oli juuri kauppaan piipahtanut, joutuu todistamaan omituista ja järkyttävää välikohtausta, jonka seurauksena kaikille selviää, ettei usva ole sittenkään ihan normaali luonnonilmiö - saati sitten vaaraton! Mutta onko lähellä tuomionpäivä vai löytyykö kaikelle järjellinen selitys? Selvitäänkö tilanteesta kieltämällä yliluonnollisuus vai alistumalla Jumalan tahtoon - vai täytyykö peliä pelata niillä säännöillä, mitkä tilanne sanelee? Suhtautuminen tilanteeseen jakaa ihmiset toisilleen vihamielisiin leireihin, ja loppujen lopuksi onkin vaikea sanoa, kumpi onkaan suurempi uhka Davidin kaltaisille keskivertoihmisille: ulkona vaanivat vaarat vai paikallisen kiihkouskovaisen neiti Carmodyn alati kasvava herätyskultti?

Usva pohtii ihmisten käyttäytymistä hädän hetkellä. Tämän peilinä toimiva ostoskeskus on hyvin oivallinen tapa tuoda esiin kaikki mahdolliset keinot, sillä ihmisiä on paljon ja näkökantoja monia. Elokuva analysoi muun muassa uskonnon mahtia hädänhetkinä (uskontokunnathan keräävät kymmenittäin uusia jäseniä katastrofien kohdatessa) ja järjen käytön vaikeutta epäluonnollisten tapahtumien kohdatessa. Mikä loppujen lopuksi onkaan se järkevin ratkaisu, jää tarkoituksellisesti hämärän peittoon, ja erityisesti mieleen jäävän kylmäävä loppu saa pohtimaan, mistä elokuvassa on loppujen lopuksi kysymys. Tietynlaista pessimismiä elokuva kuitenkin viljelee varsin selvästi: ihmisten kyvyttömyys yhteistyöhön ja luottaa toisiinsa aiheuttaa elokuvassa joka ainoan kuolonuhrin.

Frank Darabont on onnistunut jälleen tekemään mukaansatempaavan ja vaikuttavan elokuvan. Aiheen puolesta heränneet pienet epäilykset hälvenevät usvan lailla, kun laatuleffan auringon alkaessa pilkottaa tuulilasin takaa latteahkojen alkuminuuttien jälkeen. Darabont on luonut edellisiä elokuviaan selvästi enemmän kauhupainotteisemman, mutta samalla tavalla draamallisesti pätevän, viihdyttävän ja tehokkaan elokuvan. Tapahtumapaikka on nyt vankilan sijaan lähikauppa, mutta samalla tavalla siitä kasvaa elokuvan edetessä omanlainen ympäristönsä, jossa ihmiset toimivat pakon edessä erilaisella tavalla kuin normaalisti. Kuten aiemminkin, se antaa elokuvalle mahdollisuuden tarkastella ihmisiä aivan erityisellä tavalla lähemmin sekä massana että yksilöinä.

Usva on psykologinen draama, mutta paljon tehokkaita kauhuelementtejäkin on mukana. Tunnelma on tiheimmillään hetkinä, jolloin elokuvan dramaturgiset jännitteet kärjistyvät äärimmäisiin ristiriitoihinsa. Ihmisryhmien väliset erimielisyydet vaikuttavat vähintään yhtä tappavilta kuin usvan takana väijyvät uhkat. Vaikka elokuvassa on myös paljon yliluonnollisen uhan luomia jännittäviä ja pelonväristyksiä herättäviä hetkiä, on Marcia Gay Hardenin vertakuohuttavalla tavalla tulkitsema kiihkouskovainen Carmody elokuvan "hirviöistä" ylivoimaisesti kaikkein hirvittävin. Jopa siinä määrin, että mielihyvän tulvahdus yllättää katsojan äärimmäisen moraalittomalla tavalla elokuvan loppupuolella. Varsinainen loppukin on synkkä ja lohduton aivan muista syistä kuin usvan mukanaan tuomien kauhujen takia.

Etäiseksi jäävän päähenkilön ja latteahkon alun tuomat pienet narinat eivät kuulu juuri missään kun elokuva pääsee kunnolla käyntiin. Elokuvan roolihahmot on kirjoitettu hieman pinnallisesti, mutta silti sujuvalla kädellä, ja he ansaitsevatkin katsojan mielenkiinnon osakseen paremmin kuin hyvin. Hahmojen välillä vallitseva pieni mustavalkoisuuskin tukee kokonaisuutta, eikä ainakaan vähennä elokuvan tehoa. Sen sijaan varsinaisia epäuskon pistoja aiheuttavat tämän päivän mittapuun mukaan varsin alkeellisilta näyttävät CGI-efektit, jotka sentään onneksi ovat elokuvassa selvästi taka-alalla. Kenties tästä tietoisena elokuva tarjoaa myös hieman hurmetta, mikä lieventää hieman moisia räikeitä tyylivirheitä.

Usva erottuu hienosti edukseen tämän päivän kauhuelokuvien joukosta selvästi tehokkaimpana ja kypsimpänä kauhuelokuvana vuosiin. Mistään B-luokan leffasta ei ole kysymys, sillä vaikkei elokuvan perusidea välttämättä mikään kaikkein omaperäisin ole, saadaan siitä puristettua irti kaikki mahdollinen. Lopputulos on viiltävän tehokas elokuva, jonka parissa koko kauhuelokuvalle aika pitkä 127 minuuttia kuluu sutjakkaasti. Frank Darabontilla on todella taito luoda sekä tehokkaita, ajatuksia herättäviä, että ruutuun liimaavia elokuvia, eikä Usva tee missään suhteessa poikkeusta. Seuraavan usvan kohdatessa pidän varmasti huolen, että talossani ei ole ketään muita kuin minä yksin.

Sano mitä sanot
Tähtääjä, 160 arvostelua
Pisteet:
Arvosteltu: 03.05.2008
Katsottu: Teatterissa

Karmaisevaa tehokkuutta, mutta tyhjäkäyntiäkin löytyy.

Taiteilija David Drayton (Thomas Jane) kokee pienen takaiskun kun myrskyy tuhoaa hänen työnsä. Aamulla hän lähtee poikansa Billyn (Nathan Gamble) kanssa käymään ostoksilla. Hän ei tiennyt että ostosmatka venyy salaperäisen usvan ympäröidessä tavaratalon missä hän on. Ihmiset ovat loukussa ja jokin pelottava ja vaarallinen vaanii usvassa. Itse asiassa niitä pelottavia ja vaarallisia asioita on useita j samoin stressaava tilanne repii ihmisistä esiin odottamatonta sankaruutta kuten Ollien Weeksin (Toby Jones) ja Irene Repplerin (Frances Sternhagen) kohdalla ja valitettavasti pelottavan hypnoottista karismaa, sillä rouva Carmody (Marcia Gay Harden) näkee tilanteessa apokalypsin ja Jumalan viha on lepytettävä veriuhreilla.

Frank Darabont on omalla tavallaan ainutlaatuinen tapaus. Hänen sovituksensa Stephen Kingin teoksista ovat paitsi alkutekstille uskollisia myös erinomaisen hyviä. Ohjaaja-sovittaja kunnioittaa lähtötekstiä suorastaan palvovalla otteella ja muistuttaa koko ajan että hän vain kertoo jo kerrottua tarinaa eteenpäin äänekkäämmällä ja suoremmalla tavalla. Siirtymällä kauhusovituksiin Darabont osoittaa tuntevansa Kingin työn erinomaisella tavalla, sillä vaikka alkuteos on niitä vähemmän suureellisia Kingin teoksia on siinä mukana karmaisevaa tehokkuutta, mutta tyhjäkäyntiäkin löytyy. Sovittajana Darabont myös muuttaa tekstiä ja pitää lopputuloksen yllättävänä ja ennen kaikkea pelottavana eikä ahdistava tunnelma hilliinny missään vaiheessa.

Thomas Jane on jokamiespäähenkilö ja vaikka hänen historiaansa valotetaan eniten ei David Drayton ole mikään suuri tapaus elokuvan tai kirjallisuuden historiassa ja varmasti anonymiteetti on tarkoituksellista. Kuitenkin hän selviytyy ongelmitta henkisesti musertavista kohtauksista ja ei sorru yli- tai alinäyttelyyn. Toby Jones odottamattoman rohkeana ja kekseliäänä Olliena ei jää heikoksi elementiksi ja kaikilla tavoilla elokuvallisesti sankariksi epäsovelias paksukainen pitää päänsä kylmänä kuin pakastin ja tekee sen mitä pitää, mutta ei ole ollenkaan immuuni pelolle. Frances Sternhagen kuivakkana Repplerinä on nähnyt kaikkea mahdollista ja pieksää rohkeudessa ja tarkkanäköisyydessä karskitkin jermut.

Marcia Gay Hardenin suoritus rouva Carmodyna ei ole ollenkaan huono, sillä tulta. tulikiveä ja kekseliäitä hornannäkyjä tulee kuin liukuhihnalta ja häneen Darabont lataa irvokasta symboliikkaa. Napakymppisuoritus ja hänen uhkaavuutensa ei synny hänestä vaan hänen kyvystään saada ihmiset uskomaan hänen raivokkaat julistuksensa ja luonnollisesti hän omistautuu elokuvan "pahan" palvelukselle suorastaan hyytävässä kohtauksessa.

Frank Darabont osuu siis napakymppiin sovituksessaan vaikka tyhjäkäynti estääkin täyden mestariteos-statuksen saamisen. Pelottava, armoton ja musertava kauhuelokuva missä veri tirskuu, apupoika-Norm (Chris Owen) menettää henkensä tunnistettavaa ongelmaa ratkoessa ja vaikka ulkona olevat kauhut aiheuttavat karmaisevan, pitkän ja tuskallisen kuoleman ovat ne silti vähemmän pelottavia ihmisestä itsestään lähtevän vaaran vierellä ja näiden kahden välissä kulkee äärimmäinen kauhu. Jopa sivistys on uhka tilanteessa missä todellisuuden lait heittävät kärrynpyörää ja arkipäivä on vääntynyt Ilmestyskirjaksi.

Jurpo
Tähtääjä, 563 arvostelua
Pisteet:
Arvosteltu: 24.09.2009
Katsottu: Kotona

Onnistunein Stephen Kingin romaanin filmatisointi sitten Kubrickin Hohdon.

"The end of times has come. Not in flames, but in mist"

Juuri kun selvittiin mielipiteitä jakavan hotellihuoneen 1408-kirouksesta pukkaa esiin uusin (ja samalla yksi parhaimmista) Stephen King filmatisointi The Mist-Usva. Vuonna 1986 julkaistua novellia pidetään yhtenä Kingin parhaimmista kirjoituksista ja nyt 21-vuotta myöhemmin Frank Darabont (Shawshank Redemption ja Vihreä Maili-molemmat myös Kingin käsialaa) on ottanut ohjattavakseen The Mist-Usvan ja tuloksena on syntynyt yksi 2000-luvun parhaimmista "amerikkalaisista" kauhuelokuvista, tälläisen nykyisen remake-ja teinikauhu buumin keskellä. Jos kahden ensimmäisen Alien-elokuvan, sekä Romeron Night of the Living Deadin tunnelma, Starship Troopersin ja Tremorsin (tällä kertaa ilman camp-huumoria) ällötykset ja John Carpenterin The Thingin ja The Fogin yleisidea olivat mieleesi, saatta The Mistilläkin olla jotain sanottavaa.

The Mistin idea on pitkästä aikaa kauhuelokuvan tapaan karmaiseva. Pienessä syrjäisessä Mainen kaupungissa sattuu raju ukkosmyrsky. Aluksi tuhot ovat vielä pieniä, mutta horisontin takana sijaitsevassa vanhassa sotilastukikohdassa on sattunut onnettomuus. Kuvataiteilija David Drayton (Jane) lähtee poikansa ja naapurinsa Brent Nortonin (Braugher) kanssa paikalliseen supermarkettiin shoppailemaan päivän ostokset. Tuskin kukaan on kassajonoa pidemmälle ehtinyt kun hälytys sireenit alkavat soimaan ja kaupan takana lähestyy paksu usvapilvi kaupan ympärille. Sisään jääneet ihmiset ovat pelosta sekaisin, kun aluksi mitään ei kuulu, eikä tapahdu. Kenenkään tietämättä kaupan ulkopuolella odottaa varsin ilkeämielinen elämänmuoto, joka odottaa oikeaa hetkeä. Tämä kauppareissu saattaa olla joillekin hyvin kallis. Onko lopun-aika todellakin koittanut.

The Mist-Usva on onnistunein Stephen Kingin romaanin filmatisointi sitten (Kubrickin) Hohdon, vaikka tuo versio ei täysin Kingin näkemystä edustanutkaan. (Shawshank Redemptionia ja Vihreätä Mailia ei oikein tähän kategoriaan voi laskea, vaikka nekin kirkkainta kärkeä edustavat). Monen muun ohjaajan puikoissa The Mististä olisi vounut tulla minkälainen tehostesekoilu tahansa, mutta Frank Darabont malttaa rakentaa maltilla tarinaa ja kasvattaa ihmisten pelkoja kaupan sisällä rauhallisesti.Hommaan saadaan myös mukavaa psygologista jännitettä ylle, kun muutamat ihmiset haluavat lähteä tutkimaan pihalle mitä siellä usvan seassa oikein on, vai onko mitään?. Lopulta kyläläisten sisäiset riidatkin puhkeavat päälle, kun vahvasti uskovainen nainen Carmody alkaa suunnitella ihmisten uhraamista usvalle ja tässä vaiheessa ei olla vielä puolessa välissäkään tarinaa. Mielikuvitus ja pelko eivät toisiaan ole montakaan kertaa yhtä tehokkaasti kohdannut, eikä varmasti kohtaakaan.

Frank Darabont on muuttanut Kingin tarinan toimivaksi käsikirjoitukseksi. Vaikka ostoskeskusta ollaankin käyetty elokuvissa jo usean verran turvapaikkana (esim Romeron: Dawn of the Dead) niin tällä kerralla keskus onkin tavallinen supermarketti, joka ei lopulta hirveän suuri olekkaan. Tunnelma on koko ajan vahvana ja ahdistavana mukana ja mitä tahansa saattaa putkahtaa kaupansisään hetkenä minä hyvänsä.Digitaalisia tehosteitakin käytetään enemmänkin hyväkseen, kuin mässäillään niillä. Myöskin sitä ulkopuolista uhkaa näytetään sopivasti ei liikaa. Matkan aikana Darabont nostaa sopivalla syötöllä iljettävyyksiä ja groteskia meininkiä pintaan, jotka ovat myös (muutamaa kökköä efektiä lukuunotamatta) hyvällä tapaa toteutettuja.Pääroolissa heiluva Thomas Jane tekee tähän astisen uransa vahvimman roolin perheen isänä ja sivuosissa nähtävät William Sadler maajussina, Marcia Gay Harden kiihkouskovaisena sekopäänä ja Andre Braugher rähjäävänä naapurina hoitavat myös roolinsa hyvin. Maininnan ansaitsee myös Davidin poikaa Billyä näytellyt Natham Gamble, joka pysyy tyynenä tapahtumien keskellä.

Kokonaisuutena The Mist-Usva on mielenkiintoinen ja sopivan järkyttävä kuvaus ihmisten erilaisista peloista ja käyttäytymisestä oudon eloonjäämistaistelun keskellä. Frank Darabont näyttää jälleen miten Stephen Kingin kertomus muutetaan komeaksi elokuvaksi. The Mist-Usva ei ole pelkästään yksi Stephen Kingin parhaimmista elokuva sovituksista, vaan yksi parhaimmista "Hollywoodin" kauhuelokuvista viimeisten vuosien ajalta, jonka viimeiset minuutit ovat yksi järkytävimmistä ja surullisimmista lopetuksista koskaan. The Mist nousee helposti vuoden 2007 parhaiden elokuvien joukkoon.

andy
Käyttäjä, 327 arvostelua
Pisteet:
Arvosteltu: 09.05.2008
Katsottu: Teatterissa

Herkullisen toimiva kauhuelokuva, jonka pisteitä syövät hieman usvan ötökät sekä päänäyttelijän tönköhkö suoritus.

Frank Darabontin ohjaama The Mist - Usva alkoi kiinnostamaan heti nähtyäni miehen loistavaakin loistavamman Shawshank Redemptionin. Ennen kuin työnsin lätyn soittimeen, olivat odotukset äärimmäisen korkealla, varsinkin hyvien arvostelujen takia. The Mist - Usva ei ehkä mielestäni aivan täyspotti ollut, mutta kuitenkin todella hyvä elokuva.

Karmiva tarina keskittyy syrjäiseen kaupunkiin, jossa eräänä yönä on kauhea ukkosmyrsky tuhoaa kaupunkia kaataen puita. Elokuvajulisteita työkseen maalaava David Drayton (Thomas Jane) lähtee poikansa (Natham Gamble) ja naapurinsa Brentin (Andre Braughter) kanssa kauppaan. Heidän ollessaan kaupassa alkaa kaupunkiin pikkuhiljaa tulla salaperäinen usva, joka pitää sisällään varman kuoleman. Niinpä kourallinen ihmisiä sulkeutuu kauppaan. Kaupassa paikallinen uskonkiihkoilija, Mrs. Carmody (Marcia Gay Harden), alkaa saarnamaan lopun koittamisesta.

Elokuvan kauhea ja piinaava tunnelma on todella hyvin tehty. The Mist - Usva pitää otteessaan järkyttävään loppuunsa saakka. Darabont on luonut pelottavan ja loistavan elokuvan, jonka näyttelijät tekevät hyvää työtä. Elokuva keskittyy siihen, kuinka joukko ihmisiä käyttäytyy suljetun tilan sisällä, kun ulkopuolella vaanii kuolema. Ensin ihmiset kieltävät faktat, sitten hyväksyvät, jonka jälkeen alkavat sivilisaation perusrakenteet hajoamaan ja alkaa verinen syyllistys. Tässä elokuvassa sitä johtaa etupäässä Mrs. Carmody. Carmody on lievästi sanottuna pelottava hahmo, joka ajan kuluessa saa lisää kannattajia ja lietsoo epäjärjestystä vaatien "hyvitysurheja".

Elokuvasta kuitenkin löytyy miinusta. Usvasta tulevat hirviöt ovat mielestäni liian hollywoodmaisia ja se syö tunnelmaa. En tiedä, onko Kingin alkuperäisessä kirjassa ollut näitä ötököitä, mutta arvostelenkin tässä elokuvaa.

Näyttelijät tekevät todella hyvää työtä. Elokuvan parhaiten näytelty hahmo on selvästi Mrs. Carmody, jota tulkitsee karmaisevan hyvin Marcia Gay Harden. Hahmo on, kuten jo aikaisemmin mainitsin, loistavan pelottava. Muutkin selviytyvät hyvin, varsinkin Davidin poikaa esittävä Natham on todella hyvä pitämään pokkansa tarvittaessa ja avaamaan kyynelkanavat, kun kuolema kerää satoa. Näyttelijöiden ainoa pieni miinus on valitettavasti pääosaa esittävä Thomas Jane, joka tulkitsee valitettavasti hieman tönkösti Davidia.

Ohjaaja Frank Darabont on tehnyt todella hyvän King-filmatisoinnin, joka häviää paremmuudessa vain Carrielle (Brian De Palma) ja Hohdolle (Kurbick). Käsikirjoitus on sujuva. Kauhugenressä tämä on yksi parhaimpia, ja Darabont on osoittanut osaavansa ohjata hyviä elokuvia. Paras King-filmatisointi on helposti Darabontin ohjaama Shawshank Redemption, mutta se ei pahemmin kauhuelokuva ole, joten sitä ei voi vertailla Hohdon tai Usvan kanssa.

Kokonaisuutena The Mist - Usva on herkullisen toimiva kauhuelokuva, jonka pisteitä syövät hieman usvan ötökät sekä päänäyttelijän tönköhkö suoritus. Täydellistä viihdettä tämä ei ole, mutta aivan tarpeeksi lähellä sitä sanoakseni, että kaikkien elokuvia harrastavien tulisi nähdä tämä elokuva, vähintääkin jo sen lopun takia.

NitroPupu
Käyttäjä, 37 arvostelua
Pisteet:
Arvosteltu: 30.12.2008
Katsottu: Kotona