Silent Hill (2006)

Silent Hill on monille varmasti paljon tutumpi konsolipelinä kuin elokuvana ja Silent Hill -leffa todellakin noudattelee ensimmäisenä ilmestyneen pelin juonta. Itse en ole koskaan pelejä pelannut, mutta hämärä muistikuva oli että kyseessä on jonkin sortin kauhupeli - niin kuin onkin, senhän voi todeta pelkästään vilkaisemalla leffakotelon kantta.

Rosen ja Christopherin adoptoima tytär nimeltä Sharon huolestuttaa vanhempiansa yöllisillä unissakävelyretkillään ja mikä erikoisinta; tyttö huutaa unissaan paikkaa nimeltä Silent Hill. Rose ei kestä katsoa tyttärensä kärsimystä, joten hän päättää viedä Sharonin Silent Hillin autioituneeseen kyläpahaseen, joka on jostain syystä eristetty ulkomaailmasta. Matkalla he törmäävät jonkinmoiseen aaveeseen ja suistuvat tieltä. Herätessään Rose huomaa Sharonin kadonneen, eikä hänen auta muu kuin lähteä etsimään tytärtään Silent Hillistä. Mikä on kaupungin salaisuus ja miksi Sharon sinne haluaa?

Vaikka elokuva on visuaalisesti näyttävä ja synkkä niin itse en päässyt alkuunkaan tunnelmaan mukaan. Sisältöä on vaikea käydä läpi paljastamatta juonta, mutta voin kertoa leffan pyrkivän vanhanaikaisen kauhunostalgian esiintuomiseen - vähän niin kuin The Others - siinä kuitenkaan onnistumatta. Ihmetellä voi myös hahmojen yllättävän nopeasti tapahtuvaa sopeutumista Silent Hillin eriskummalliseen kyläpahaseen.

Näyttelytyö on ihan ookoota, ohjaus ja toteutus kiitettävää luokkaa. Juonikin loppujen lopuksi asiallinen, vaikka samalla tuhat kertaa loppuun kulutettu, mutta epäselkeästi etenevä käsikirjoitus saa allekirjoittaneelta pienen näpäytyksen.

Kahden tunnin pituus puudutti viimeistään tylsän puoleiseksi käyneen leffan, eikä loppukaan pystynyt kokonaisuutta pelastamaan. Elokuvaa voi suositella yliluonnollisiin asioihin perustuvien leffojen faneille, mutta liikoja ei kannata kenenkään odottaa. Tämän kaltaisia on nähty, eikä Silent Hill tuo genreensä mitään uutta.

Pisteet:
Arvosteltu: 18.10.2008
Katsottu: Kotona

Arvostelija

Boy From Shadows
Käyttäjä
136 arvostelua

Silent Hill-pelisarjan suurena fanina elokuvan katsomatta jättäminen ei käynyt päinsä, vaikka olin luvannut itselleni kiertäväni kaukaa kaikki peleihin perustuvat elokuvat. Sain kuitenkin useilta eri tahoilta kuulla, että Silent Hill-elokuva on toimiva, pelin tunnelman säilyttänyt raina jonka katsominen peräti kannatti.

Rosen, Christoperin ja adoptiotytär Sharonin onnellinen perhe-elämä kokee kovan kolauksen, kun Rose päättää lähteä selvittämään tyttärensä painajaisia Silent Hillin pikkukaupunkiin. Automatka katkeaa kuitenkin dramaattisesti onnettomuuteen ja kun Rose herää, hän huomaa Sharonin kadonneen. Rosen on näin ollen lähdettävä etsimään tytärtään autiosta kaupungista, joka palosireenin ujelluksen jälkeen muuttuu tavallisesta autiokaupungista joksikin paljon hirveämmäksi paikaksi...

Tunnelmallinen ja paikoitellen pirullisen pelottava elokuva on todella onnistunut säilyttämään pelisarjamaisen tunnelmansa. Miljöö on ahdistava, henkilöhahmot mielenkiintoisia, hirviöt karmeita ja näyttelijöiden suoritukset varsin mukiinmeneviä. Akira Yamaokan musiikki takaa sen, ettei peleistä tuttu tunnelma missään vaiheessa pääse lipumaan otteesta.

Leffa on erinomainen niin pelileffana kuin ihan tavallisena kauhuelokuvanakin. Ällöttävyyksiin ei varsinaisesti mennä, vaikka pientä goreilua saattaa silloin tällöin olla "havaittavissa". Etenkin pelisarjan ystäville voin suositella elokuvaa lämpimästi, sekä tietysti kauhudiggareille yleensä. Hatunnoston arvoinen suoritus.

nimimerkki: Ookami-sama

Pisteet:
Arvosteltu: 29.05.2007
Katsottu: DVD

Arvostelija

Hukka
Käyttäjä
52 arvostelua

Peleistä on tehty jo reilun vuosikymmenen ajan elokuvia. Taso on vaihdellut täysflopeista ihan päteviin sovelluksiin. Silent Hill on ihan kiva leffa pelifilmatisoinniksi. Tosin itse en ole Silent Hill -pelejä pelannut, joten arviokin on sitten sen mukainen. Ei ainakaan tule mitään vertailuja pelin ja elokuvan välillä.

Rose ja Christopher Da Silvan (Mitchell & Bean) adoptiotytär Sharon (Ferland) näkee outoja unia ja puhuu Silent Hillin hylätystä kylästä. Rose päättää viedä tyttärensä sinne. Tytär kuitenkin katoaa vuosikymmeniä sitten autioituneeseen kylään ja Rose alkaa etsimään häntä. Mutta kylässä onkin kaikenlaista kummajaista, jotka eivät taida tykätä ulkopuolisista.

Silent Hillin visuaalinen toteutus on todella upeaa. Kylä on saatu todella ränsistyneen näköiseksi ja muutenkin visuaalinen ilme on mukavan synkkää. Rakennusten sisätilojen sokkelot ovat todella hienoja ja synkkiä paikkoja, joista jo näkee, ettei niihin sokkeloihin huvita eksyä. Kylän ympärillä leijuva tuhkasta koostuva sumu tuo mukavan lisän paikan tunnelmaan. Tunnelma suorastaan tuntuu kierolla tavalla häiriintyneeltä.

Kauhua ja jännitystä saadaan luotua ihan mukavasti. Kauhutunnelmaa höystetään synkän ja häiriintyneen ilmapiirin lisäksi myös musiikin avulla. Muutenkin äänimaailmalla pelataan paljon. Välistä kuullaan sumusireenin ulinaa ja välillä askelten ääniä, eikä kuitenkaan näy mitään. Myös vastaan tulevat kummajaiset ovat pelottavia ja jopa suorastaan hurjia ilmestyksiä. Ne ovat kuin olisivat peräisin jostain kieroutuneesta mielestä. Valitettavasti tämä kääntyy pian itseään vastaan. Kun olioita näytetään tarpeeksi paljon, niin ne eivät tunnukaan enää pelottavilta, vaan jopa huvittavilta. Näitä hirviöitä olisikin pitänyt näyttää vähemmän ja tehdä muilla tavoilla selväksi, että jotain siellä kylässä on. Vielä täytyy sanoa, ettei sentään lopun verikekkereitä ole vedetty liian monen kauhupläjäyksen tapaan unettavaksi tai naurettavaksi, vaan tunnelma on tältäkin osin piinaava.

Näyttely ja roolihahmot ovat melko vaihtelevaa tasoa. Rosea näyttelevä Radha Mitchell ei vakuuta lainkaan omassa roolissaan. Välillä suorastaan vaivautuu hänen suorituksestaan. Sean Beanin Christopher -hahmo jää varsin irralliseksi koko elokuvassa. Mies ei itse tee huonoa työtä, mutta ihmetyttää kyllä, miksi niinkin loistava ja jopa aliarvostettu näyttelijä on laitettu noinkin turhaan rooliin. Alice Krige on suorastaan häikäisevä kiihkouskovaisen Christabellan roolissa. Myös elokuvan lapsinäyttelijä 11-vuotias Jodelle Ferland on omassa kaksoisroolissaan todella loistava. Eikä rooli ole edes varmasti niitä helpoimpia, kun täytyy näytellä kahta moniulotteista hahmoa.

Silent Hill on pätevä kauhun, trillerin ja draaman sekoitus, jonka kanssa kyllä parituntinen vierähtää kevyesti. Tätä voin kyllä suositella ihan kenelle tahansa vähintäänkin paremman puutteessa. Pelin ystävistä sitten en voi mennä sanomaan mitään.

nimimerkki: Ville

Pisteet:
Arvosteltu: 03.12.2006
Katsottu: DVD

Arvostelija

Ville
Tähtääjä
473 arvostelua

Rose (Mitchell) ja Christopher (Bean) ovat onnellinen aviopari. Heillä on adoptoitu tytär Sharon (Ferland), joka kävelee unissaan. Asian selvittämiseksi Rose lähtee viemään tytärtään tämän oletettuun kotikaupunkiin, Silent Hilliin saadakseen asiasta selkoa. Lähellä kaupungin rajaa hän melkein ajaa pikkutytön ylitse ja joutuu onnettomuuteen. Hänen herätessä Sharon on kadonnut ja maailma on itsestään selvästi mennyt vinoon. Tuhkaa sataa taivaalta ja epäinhimilliset olennot kulkevat autioituneilla kaduilla. Samaan aikaan Christopher lähtee jäljittämään vaimoaan, mutta löytää erilaisen kaupungin. Hänen Silent Hill on hiljainen, autio, homeinen ja jatkuvan sateen alle romahtava. Omalla suunnallaan Rose kohtaa kaupungin asukkaita ja heidän kurjaa elämäänsä hallitsevan kultin ja koko maailmanlopun lähtökohdan.

Yleensä pelien pohjalta tehdyt elokuvat ovat yksinkertaisesti surkeita tai sitten ne eivät onnistu pysymään tyylillisesti tai aiheellisesti lähellä lähdeaineistoaan. Silent Hill on siitä miellyttävä poikkeus. Visuaalinen ilme on pelejä pelanneille välittömästi tuttu ja juoni ei tutuista aiheistaan huolimatta ole helppo arvata, misä saa kiittää Roger Avaryn taidokasta kirjoitustyötä. Tuttujen elementtien lisäksi mukaan on mahdutettu raakaa väkivaltaa mikä onneksi ei ujostele veren kanssa.

Näyttelijöiden suoritukset ovat laadukasta tasoa. Ainoan keskeisen miesroolin vetävä Sean Bean on taidokas ja saa aikaan hiljaista ahdistuneisuutta ja tämän vastapainona on naishenkilöiden räjähtävämmät suoritukset. Käytännössä tunnistamiskelvoton Deborah Kara Unger on melkoisen sekopäinen Dahlia Gillespien roolissa ja Alice Krige on suorastaan kuvottava kulttia johtavan Christabellan roolissa. Kaikista vakuuttavin suoritus tulee kuitenkin Roberto Campanellalta joka saa kaikki Silent Hillin luonnottoman ympäristön luomat kauheudet liikkumaan juurikin kuvottavan luonnottomilla tavoilla.

Kokonaisuutena Silent Hill ei varsinaisesti ole kauhuelokuva, vaan painajaismaiseen miljööseen sijoitettu draama menetyksestä ja löytämisestä. Kuvallisesti ja äänellisesti mikään ei ole vialla ja kerrontakin toimii. Kokonaisuus ei ole täydellinen, mutta mitään liiallista virhettäkään ei ole. Jättää hyvän jälkimaun.

nimimerkki: Jurpo

Pisteet:
Arvosteltu: 06.11.2006
Katsottu: DVD

Arvostelija

Jurpo
Tähtääjä
260 arvostelua

Vuonna 1999 markkinoille ilmestyi peli nimeltä Silent Hill. Päähenkilö oli mies nimeltä Harry Mason jonka tytär häviää mystisesti kuolleen oloiseen pikkukaupunkipahaseen kesken lomamatkan sattuneen auto-onnettomuuden jälkeen. Vaikka grafiikka onkin nykymittapuun mukaan suttuista ja aikansa elänyttä, pelissä oli hyvä pointti; shokeeraamiseen ei tarvita kaikkein parhainta visuaalista showta, vaan ihan hyvin riittää jatkuva utuisuus, oudot ja absurdit tapahtumat sekä se, että kaikki tuodaan hiljalleen esille ja kauhu vain syvenee. Kun peli oli pelattu läpi, ajattelin ettei tästä saisi kunnollista elokuvaa tekemälläkään. Olettamukseni osoittautui osittain vääräksi; kyllä pelin juonen pohjalta sai kelpo kauhurymistelyn aikaiseksi. Eri asia on se että kuinka paljon elokuva kunnioittaa peliä.

Rose (Mitchell) ja Christopher Da Silvan (Bean) pieni adoptiotytär Sharon (Ferland) näkee jatkuvasti outoja painajaisia paikasta nimeltä Silent Hill. Äiti päättää selvittää mikä paikassa on niin erikoista ja lähtee Sharonin kanssa Silent Hilliä kohti. Kun Christopher saa tietää asiasta, Sharon ja Rose ovat jo matkalla. He joutuvat ongelmiin moottoripyöräpoliisi Cybil Bennettin (Holden) kanssa ja joutuvat outoon kolariin. Sitten onkin tytär kadonnut tuohon outoon pikkukaupunkiin, joka hylättiin jo 30 vuotta aiemmin pahan kaivosonnettomuuden seurauksena. Tytärtä aletaan luonnollisesti etsimään.

Näyttelijöille on luvassa sekä ruusuja että risuja; Radha Mitchell epätoivoisena tytärtään etsivänä äitinä ei ole yhtä vaikuttava kuin Silent Hill -pelin päähenkilö. Jodelle Ferland hämmentyneenä Sharon-tyttärenä näyttelee hyvin. Erityisen hyvää työtä tekevät myös Kim Coates konstaapeli Guccina ja Alice Krige kaksinaismoralistisena kiihkokristittynä. Muutkin näyttelijät hoitavat työnsä tarpeeksi onnistuneesti.

Pelille uskollisesti elokuvassa vuorottelevat nk. maailmat, normaalimpi ja sitten se "pimeä maailma" joka aina putkahtaa pinnan alta esiin tuoden mukanaan epämuodostuneita hirviöitä ja muita mukavia mörrimöykkyjä. Tosin ne jutut jotka toimivat pelissä, eivät toimi läheskään yhtä hyvin elokuvassa. Koko tekele on kaupallisesti tehty ja se myös näkyy. Lisäksi elokuvan nopea tahti ja lässähtävä loppuratkaisu pilaavat kokonaisvaikutelmaa.

Summattuna: Kuten jo todettu, yleensä seikat jotka toimivat videopelissä eivät toimi siitä tehdyssä elokuvassa. En kuitenkaan viitsinyt hilata kokonaisarvosanaa alemmaksi, sillä tässä on sentään ollut yritystä mukana. Ei tämä peliä niin pahasti häpäise. Hyvä kauhupätkä sinänsä.

nimimerkki: Galeazzo

Pisteet:
Arvosteltu: 04.09.2006
Katsottu: Teatterissa

Arvostelija

Galeazzo
Käyttäjä
28 arvostelua

Christopher Gansin (Susien Klaani, Mafian Pyöveli) ohjaama ja Roger Avaryn (Pulp Fiction, True Romance) käsikirjoittama Silent Hill, joka siis perustuu suosittuun kauhupeliin. Videopeleistä tehdyt elokuvat eivät suuressa huudossa ole olleet, mutta visionääri Christopher Gans näyttää miten se tehdään oikein.

Elokuvan tarina noudattaa melko uskollisesti pelien tarinaa. Da Silvan perheen tytär Sharon (Ferland) näkee jatkuvia painajaisia paikasta nimeltä Silent Hill. Äiskä Rose (Mitchell) päättää lähteä viemään tyttärensä kyseiseen kaupunkiin, isän Christopherin (Bean) vastustuksesta huolimatta. Matkalla sattuu outo kolari, jonka aikana Sharon katoaa. Rose löytää itsensä keskeltä tuhkasadetta ja pian tulee eteen kyltti, jossa lukee Sharonin unien kaupunki Silent Hill. Kaupunki on kuoleman hiljainen kunnes yllättäen sireenien ääni rikkoo hiljaisuuden.

Silent Hill on ehdottomasti onnistunein videopelin filmatiosointi. Gans ja Avary yhdistävät loistavasti psygologisen kauhun ja gore-efektit yhteen. Peleissäkin ollut häiritsevä tunnelma on tässä mukana, elokuvan tunnelma on paikoin hyytävän kylmä. Elokuva alkaa kuitenkin niin verkkaiseen tahtiin, että heti ei uskoisi, että minkälaista meininkiä loppupuolella tulee olemaan. Silent Hilliä voisikin kutsua ennemmin painajaisdraamaksi kuin puhtaaksi kauhuelokuvaksi. Gans ja Avary pitävät tyypilliset boo-säikäytykset ja toimintaräimeen minimissään.

Roger Avaryn kirjoittama tarina ottaa lainauksia pelien ohella, myös sellaisista elokuvista kuin Jaakobin Painjainen, Wicker man sekä Cell. Visuaalisesti elokuva on hätkähdyttävän upea, kaupungin muuttuminen toiseen ulottuvuuteen ollaan toteutettu mainiosti. Elokuvaa kuvattiin oikeassa hylätyssä kaupungissa, joka loi omat puitteet leffalle. Leffan örkit ovat hienosti maskeerattuja, varsinkin Pyramid Head. Verellä mässäilyäkään ei ole liikaa, loppupuolella kuitenkin menee hieman kosteaksi.

Elokuvan dialogi on hieman kömpelöä paikoin ja leffan keskivaiheilla on pieni paikallaan junnaaminen.

Christopher Gansilla on hieno ote Silent Hilliin. Radha Mitchell ja Sean Bean tekevät ihan hyvät roolit, vaikka Beanin tarkoitus onkin vain etsiä vaimoaan ja tytärtään pitkin kylän ympäristöjä. Vasta 11-vuotias Jordelle Ferland pärjää hyvin mystisessä kaksoisroolissaan. Alice Krigelle on varattu se elokuvan vihatuin rooli. Kim Coates ja Laurie Holden tekevät hyvät roolit tapaukseen liittyvinä poliiseina.

Kokonaisuutena Silent Hill on kaunis draama-fantasia ja kauhuelokuvan sekoitus. Gans ja Avary herättävät painajaisen eloon tyylikkäästi. Täydellinen elokuva ei ole, mutta odotukset kuitenkin täyttyvät.

"Welcome To Silent Hill"

nimimerkki: andy

Pisteet:
Arvosteltu: 11.07.2006
Katsottu: Teatterissa

Arvostelija

andy
Käyttäjä
303 arvostelua

Silent Hill (2006) on kunnianhimoinen filmatisointi, joka perustuu samannimiseen arvostettuun videopeliin. Kaikki juonesta lavastukseen ja tunnelmaan on pyritty toteuttamaan ensiluokkaisesti. Älykkäästi kirjoitettu tarina yhdistetään karmaisevaan painajaismaailmaan, jossa groteskien hirviöiden keskellä päähenkilön on selvitettävä syvällä pahuuden ytimessä majaileva totuus omasta tyttärestään.

Käsikirjoittaja Roger Avary tunnetaan parhaiten yhteistyöstään Quentin Tarantinon kanssa elokuvassa Pulp Fiction. Psykologinen kauhu ei välttämättä ole hänen vahvinta aluetta, mutta hänen kynäilemänsä tarina on monitasoinen, ja lähdemateriaalia kunnioittaen jättää oman tulkinnan varaan monta aivohiirtä.

Kimurantti juoni

Rose (Radha Mitchell) on huolissaan tyttärestään, joka näkee kävelee unissaan nähden painajaisia Silent Hillin kaivoskaupungista, jota hän kutsuu kodikseen. Vastoin miehensä (Sean Bean) tahtoa, Rose ottaa Sharonin (Jodelle Ferland) mukaan ja kaasuttelee kohti sankan sumun peittämää kaupunkia. Perillä odottaa autokolari, jossa tytär salaperäisesti katoaa. Tyttären löytämiseksi Rose saa avukseen naispoliisin (Laurie Holden) sekä kasauman kaupungin pahuuden limboon jumiin jääneitä uskovaisfanaatikkoja.
Tyttärensä jälkiään seuratessaan Rose törmää pelottaviin, epämuodostuneisiin hirviöihin autioituneen, lian ja veren peittämän kaupungin kaduilla. Kaupunki myös muuttaa muotoaan täysin pimeyden hallitsemaksi pelon valtakunnaksi, jossa jokainen mysteeri vie lähemmäksi pahuuden lähdettä. Ainoastaan hullut ja syntiset uskaltautuvat astelemaan kaupungin katuja. Tai äidit, joille tytär on kaikki kaikessa.

Toisin kuin lähdemateriaalissa, Avary paljastaa kaupungin salaisuuksia melkein liukuhihnalta, ja hyvin kirjoitettu tarinakin antaa katsojalle liikaa anteeksi. Käsittämättömän vaikea juoni oli osa alkuperäisviehätystä. Tematiikassakin on siirrytty lähemmäksi kristillistä pahuuden ja synnin dogmatiikkaa kuin arkisempaa omantunnon ja syyllisyyden moralisimia, josta alkuperäiset pelit ammensivat pelkoa.

Epäpätevä ohjaaja

Carol Spierillä on tuotantosuunnittelijana ollut suuri työ, joka on saanut ansaitsemansa tuloksen. Ränsistynyt kaupunki, ulottuvuuden vaihdokset ja hieno visuaalinen ulosanti on toteuttu prikulleen täydelliseksi yhdessä kuvaaja Dan Laustsenin kanssa. Vaikka Silent Hill pyrkii olemaan pelottava kuvastollaan, suurimmat painajaisfantasiat on pyritty tuottamaan äänitehosteilla ja niiden nerokkaalla käytöllä, mikä teki alkuperäisistä peleistä klassikoita.

On ikävä myöntää, että hienosta työstä huolimatta kauhunsekainen tunnelma ei ota toimiakseen, sillä ohjaaja Christophe Gansin käsissä langat lipsuvat aivan tarkoitettua päinvastaisesti. Silent Hill in suurin synti on se, ettei se ole tippaakaan pelottava. Kiinnostavuutta ja mahdollisuuksia on monia, mutta tunnelma ei ole riittävän tiivis. Päähenkilöt suuremmassa määrin tuntuvat ontuvasti juoksentelevan ympäri kaupunkia kuin törmäävän siihen helvettiin, jona Silent Hill tunnetaan ja halutaan esitellä.

Yli synkän kaupungin

Näyttelijöille jää vähän tehtävää, sillä Avaryn dialogi on vähintäänkin kömpelöä ja usein pikemminkin huvittavaa. Ainakin Alice Krige on kulttijohtajana roolinsa sisällä. Sean Beanin hahmo kuulemma lisättiin siksi, että julkaisija Sony käsikirjoituksen luettuaan ihmetteli, miksei tarinassa ole yhtään miestä. Irralliseksi hänen osansa jääkin.

Kliimaksissa Gansin näkemys vihdoin ottaa tuulta siipiensä alle, kun mahtipontisesti syntisiä rangaistaan ja oikeutta jaetaan. Ainakin teoriassa, sillä Silent Hill ei ole koskaan ollut kovin hyvissä väleissä onnellisten loppujen kanssa, eikä elokuvaversio ole poikkeus. Hullulta vaikuttava juoni on itse asiassa hyvin tarkasti mietitty kokonaisuus, joka avaa ovia jatko-osalle sekä selittää muutamia erityispiirteitä, jotka ovat pelaajia kummastuttaneet.

nimimerkki: Martin van Wetten

Pisteet:
Arvosteltu: 07.07.2006
Katsottu: Teatterissa

Arvostelija

Martin van Wetten
Vieras

Mainittakoon heti aluksi, etten ole perehtynyt Silent Hill-nimiseen peliin. Kertoman mukaan se silti edustanee peliä, johon voisin tarttua, mikäli joutoaikaa kalenteristani löytyisi.

Silent Hillin alku on hiipivän tehokas. Aikaa hukkaamatta katsoja viedään keskelle Tilannetta. Huolestunut äiti (Mitchell) kiirehtää askeleitaan. On hämärää, eikä Sharonia (Ferland), hänen unissakävelevää tytärtään, näy missään. Kun lapsukainen on löytynyt, tekee äiti päätöksen isän (Bean) tietämättä. Äiti, Rose Da Silva, uskoo parantavansa tyttärensä, jos hän vie tämän siihen paikkaan, jonka lapsi unissaan mainitsee. Paikka on 1970-luvulla tulipalossa tuhoutunut Silent Hill. Mutta mitä siellä sitten on? Ilma täynnä tuhkaa, menneisyyden mörököllien vihaa ja maan alta kumpuavaa kuumuutta. Silent Hillissä yleensä pinnan alle piilotetut asiat räiskähtävät silmille kuin huolimattomasti puhkaistun paiseen mätä. Tai sitten eivät.

Tämänkin peliin pohjaavan elokuvan voi nähdä keskinkertaisena yrityksenä tuoda valkokankaalle tietokonepelissä hyvinkin toimineen juonen ja maailman. Möröt ja öttiäiset muuttuvat taso tasolta (~ kohtaus kohtaukselta) hurjemmiksi ja vaarallisemmiksi. Ja niitä sitten paetaan ja eliminoidaan erilaisilla aseilla, joita voi löytää (~ päähenkilöä esittävä näyttelijä löytää) pitkin pelikenttää lojumasta. Pelin interaktiivisuus katoaa, sillä normaalileffan katsojalla ei ole kuin kaksi ”jännää” optiota tarjolla: elokuvan katsominen tai sen katsomatta jättäminen. Mutta Silent Hillin (siis elokuvan) kunniaksi on sanottava, että sen tunnelma oikeasti kiehtoo. Vähän samaan tapaan kuin mestari Tarkovskin Peilin tunnelma. Kun alkuperäisen pelinkään pääideana ei (ymmärtääkseni) ole kaiken vastaantulevan pilkkominen käteviksi siivuiksi tai kuutioiksi, elokuvassakin on vähän toisenlainen meininki. Se tuskin säikäyttää katsojalta missään vaiheessa nesteitä pöksyihin tai sydäntä kurkkuun, mutta jonkinlaista jännitystä katsomon ilmapiirissä voi tuntea.

Toinen kehaisun arvoinen seikka tässä rainassa on sen visuaalinen ilme. Aavekaupunkiin laskeutuva tuhka on kuin suurin hiutalein satavaa lunta. Kun tyttärensä avuksi kiitävä äiti kokee järkyttäviä, tuhkan putoilu rauhoittaa tilanteen kerta toisensa jälkeen. Kaupunkimiljöö on harmaassa hiljaisuudessa kylpiessään niin nautittava taidonnäyte lavastajilta, että sitä katselee mielellään. CGI-ökkömönkiäiset ja tulenleimahdukset eivät yhtä aidoilta näytä.

Elokuvan näyttelijät ovat rooleihinsa vähintään sopivia. Radha Mitchell, joka Pitch Blackissakin sai sännätä pakoon vaikka mitä hämäriä häijyläisiä, ei osassaan kovin montaa ilmettä pääse näyttämään, muttei ainakaan niitä surkeimpiaan. Timmiä moottoripyöräpoliisi Cybiliä näyttelevän Laurie Holdenin kera hänen Rosensa on sellainen liki ”tavallinen” reaalimaailman nainen, jonka ÄO on keskiverron paikkeilla ja toiminta ehkä miehisenkin katsojan paremmin ymmärrettävissä. Tämä on hyvä, sillä Sean Bean jätetään perheen isänä jokseenkin kädettömäksi. Lahjattomampi näyttelijä vaikuttaisi silti taatusti häntäkin nolommalta tyypiltä. Tässä rainassa kala-altaan komein vonkale ei tyttöfisua voikaan ehkä pelastaa, ja sen juonellisen katiskan sisässä Bean sitten sopivasti pyristeleekin.

Yhteenvetona, Silent Hill on aika onnistunut elokuva pelistä, vaikka sen maailman alkuperä pilkahteleekin välillä turhan selvästi leffan aikana esiin. Pelotteluraina se ei ole, vaan pikemminkin leppeätunnelmainen jännäri. Visuaalisesti kaunis sellainen.

Pisteet:
Arvosteltu: 06.07.2006
Katsottu: Teatterissa

Arvostelija

Söpö
Ylläpitäjä
633 arvostelua