Ran (1985)
- Tuotantovuosi:
- 1985
- Ohjaajat:
- Akira Kurosawa
- Pääosissa:
- Akira Terao, Daisuke Ryu, Jinpachi Nezu, Masayuki Yui, Mieko Harada, Tatsuya Nakadai, Yoshiko Miyazaki
- Maat:
- Japani, Ranska
- Pituus:
- 156 min
- Genret:
- Draama, Toiminta
Keskiarvo
Arvostelut (3): 
Pikatuomiot (79): 
Oma pikatuomio
Ollaan samuraiden hallitsemassa Japanissa. Vanha Hidetora Ichimonji (Nakadai) päättää luopua vallasta ja astua syrjään. Päätöksellään hän aikoo estää uusien sotien syttymisen alueellaan. Hän nimittää vanhimman poikansa Taron (Terao) uudeksi ruhtinaaksi. Tämä suututtaa nuorinta poikaa Saburoa (Ryu), joka joutuu maanpakoon suorapuheisuutensa takia. Hidetora muuttaa etäiseen linnakkeeseen, mutta siitä eteenpäin tilanne alkaa vain pahentua. Taro haluaa lisää valtaa ja pokkurointia, jolloin ylpeä isä suuttuu. Sota, joka oli tarkoitus välttää syttyy. Ja siitä eteenpäin ei ole muuta kuin juonittelua, hävitystä ja tuhoa ilman onnellista loppua.
Kurosawan mammuttiprojekti oli valmistuessaan kallein Japanissa tehty elokuva, mikä myös näkyy elokuvan ulkoasussa ja toteutuksessa. Ja se ei ollut ensimmäinen kerta, kun Kurosawan elokuva nieli suunnattoman määrän rahaa. Laajat maisemat ja feodaaliajan linnakkeet näkyvät selkeästi ja sotajoukot ovat joukkokohtauksissa näyttävästi ja uskottavasti puettuja. Veri on hyvin punaista ja sitä ei säästellä silloin kun sitä lennätetään. Kokonaisuudessaan Ran pieksää näyttävyydessään monen uudemman CGI:llä koristellun spektaakkelin, mikä ei ole ollenkaan helppo tehtävä.
Näyttelijöiden suoritukset ovat hienoa katseltavaa. Kurosawan luottomies Nakadai tekee hulluksi tulevasta Hidetorasta eeppisen ja kirjaimellisesti yhden hulluimmista elokuvahahmoista. Tämän henkilön järkeä ei löydä eikä tunne mistään. Ainoastaan uskollinen narri pysyy koko ajan hulluuteen vajoavan Hidetoran vierellä. Nakadain pääosan lisäksi poikia esittävät näyttelijät ovat myös voimakkaasti esitettyjä.
Kurosawan tyylinä ollut henkilöhahmojen yksinkertaistaminen toimii loistavasti. Katsoja tietää jo ensimmäisestä kohtauksesta, millainen henkilö on kyseessä ja tämä ei kuitenkaan haittaa, sillä koko ajan katsojan mielessä vaanii tunne vielä huonommasta käänteestä. Erityisesti naiskauneutta tuova Kaede (Harada) on äärimmäisen tehokkaasti ohjattu ja kirjoitettu hahmo. Yhtä häikäilemätön kuin on kauniskin. Ja tämä häikäilemättömyys yltää myös Kaedeen itseensä.
Tarinan sisältöä voi tulkita monella tavalla. Traagisessa ulottuvuudessa Ran on Shakespearelaisen julma ja tilanne pidetään kuitenkin etäisenä taitavalla kuvauksella. Taistelukohtaukset ovat suunnattomia verilöylyjä vailla järjen häivääkään ja kaikkiin ongelmiin ratkaisuksi kelpaa parhaiten murha. Kun maailma muuttuu hulluksi ja koko elämäntyö katoaa savuna ilmaan, hulluus on ainoa vaihtoehto, mikä ei hullussa maailmassa ole ollenkaan huono asia. Säästyy kurjuudelta. Ehkä kaikista julmin ja omalla tavalla kaunein kohtaus on kun uupunut Hidetora kohtaa menneisyydestään kotoisin olevan aaveen, joka suunnattomasta vihastaan huolimatta auttaa vielä kurjemmaksi muuttunutta Hidetoraa musiikilla, joka on suonut hänelle itselleen lohtua. Lopussa katsoja ei näe sankareita, voittoja, hyvityksiä tai kaksintaistelua. Hän on nähnyt juonittelua, petoksia, murhaamista, sotaa, hulluutta ja kaiken rakennetun palamista ilman mahdollisuutta anteeksiantoon. On julmaa esittää viimeisenä elokuvan kuvana viimeisenkin toivonsa menettänyt uhri, jonka kohtalo ei enää kiinnosta ketään.
Nerokkaan taiteilijan luomisvoiman ja ponnistelun huipentuma. Ehkä liian henkilökohtainen ollakseen yhtä loistava kuin aikaisemmat kevythenkiset samuraiseikkailut, mutta silti suurta ja täysin hallittua elokuvataidetta. Kaikki käytetty raha näkyy kankaalla ja tuntuu jokaisessa kuvassa.
nimimerkki: Jurpo
Pisteet:
Arvosteltu: 01.07.2005
Katsottu: DVD
Noniin, nyt kun Anttila on halvoilla hinnoillaan tarjonnut loistavan mahdollisuuden tutustua Kurosawan uudempaan tuotantoon, ei siitä voi kieltäytyä. Ran oli ensimmäinen Kurosawan värillinen elokuva jonka näin. Se on samalla myös loistava todiste siitä, että mustavalkoinen elokuva ei voi olla täydellinen. Ran tuo värillisille elokuville kokonaan uuden merkityksen. Mutta ei se suinkaan tarkoita sitä että Ran olisi pelkästään hieno visuaalinen elämys. Kauniin kuoren alla piilee myös loistava elokuva.
Tarina lähtee liikkeelle kun vanha klaaninjohtaja Hidetora on siirtymässä eläkkeelle. Hän jakaa valtansa kolmen pojan kesken, joista vanhin saa kuitenkin huomattavasti suurimman vastuun, johon kuuluu mm. suurin linnoitus. Kahdelle muulle pojalle jää pienempi omaisuus, jonka johdosta toinen pojista avaa suunsa ja häpäisee isänsä suorapuheisuudellaan. Tästäkös isä suuttuu ja jättää pojalleen hyvästit lopullisesti. Ja lopulta osapuolet ajautuvat riitoihin, joita sitten loppuaika selvitellään.
Kuten jo totesin, loistavien juonikuvioiden ohessa suurimman osan huomiosta vie elokuvan suorastaan häikäisevä visuaalinen ilme. Erityisesti jokainen luonnon helmassa kuvattu kohtaus on kuin taidemaalaus, hienoja maisemia yhdistettynä kauniisiin väreihin. Myös taistelukohtauksien toteuttaminen on ensiluokkaista, joka lisää elokuvaan huomattavasti potkua.
Näyttelijöistä en sano mitään, en tunnistanut yhtäkään naamaa, eli täysin tuntematonta porukkaa. Joka tapauksessa he hoitavat hommansa riittävän hyvin, mitään mestarillisia suorituksia ei kuitenkaan nähdä. Jos nyt jostain pitäisi valittaa, niin pidemmän päälle Hidetoran henkilökohtainen viihdyttäjä oli melko ärsyttävä ilmestys.
Mitäpä tästä muuta voisi sanoa, Kurosawan paras? Ei aivan, tästä jää puuttumaan se jokin mitä nähdään Seven Samuraissa, Ikirussa sekä Rashômonissa. Mutta on tämä ehdottomasti Kurosawan parhaita, henkilökohtaisella Kurosawa-listallani neljäntenä kuten tuosta jo saattoikin ymmärtää.
nimimerkki: Scuzzball
Pisteet:
Arvosteltu: 12.09.2004
Katsottu: DVD
Kurosawan Ran-projekti kesti kymmenen vuotta, jona aikana käytettiin rahaa enemmän kuin koskaan aiemmin oli käytetty japanilaisessa elokuvassa. Sen juoni alkaa siitä, kun Hidetora karkottaa poikansa Saburan, koska ei voi sietää tämän suorapuheisuutta, joka loukkaa perinteitä. 1500-luvun Japaniin sijoittuva tarina käynnistyy, ja odotukset ovat todella korkealla.
Jos juoni ei kiinnosta, niin leffa kannattaa jättää katsomatta, sillä pelkkien taistelukohtauksien takia on turha vaivautua 156 minuutiksi. Ne ovat loistelaita ja sitten, kun ne tulevat, niin myös tulevat! Ruumiita syntyy ja taloja palaa, veri lentää ja tanner on kuin ohjaajan näkemys Helvetistä. Sitten niiden välillä on niin paljon suvantovaiheita, että väkisinkin hieman tylsistyy. Vaikken olekaan action-fani, niin taistelukohtaukset ovat ehdottomasti Ranin parhain osa-alue, jonka toteutukseen on nähty niin paljon vaivaa, että se on hatun noston arvoista. Hidetoran mukana kulkeva narri ei ole elokuvan kannalta positiivinen asia. Tämä ärsyttävä nainen (vaiko mies??!) saa aikaa aivan liikaa ja alkaa tympimään hyvinkin pian. Jos tämän oli tarkoitus olla hauska, niin eipä kyllä ole.
Näyttävyyteen on taisteluiden lisäksi panostettu maisemapuolella. Vuoristoiset seudut, joilla tuuli heiluttaa pitkää heinikkoa, ovat silmiä hiveleviä. Elokuvan parhaat asiat ovat vain niin pahasti ulkokuoreen liittyviä, että mieluummin katsoisin jonkun luontodokumentin, jos haluaisin maisemia nähdä, eikä parin, kolmen näyttävän taistelunkaan takia viitsi toista kertaa vaivautua. Itse tarina kun on niin venytetty, että saattaa olla vaarassa nukahtaa.
nimimerkki: Viisas
Pisteet:
Arvosteltu: 22.08.2004
Katsottu: DVD
