Poika (2002)

Esittelee humoristisesti kaksi keskenkasvuista mieshahmoa, joiden molempien täytyy kasvaa aikuisiksi.

Will (Hugh Grant) on päälle kolmekymppinen naistenmies, joka ei ole tehnyt päivääkään oikeita töitä. Monien sattumusten kautta Will tapaa Marcusin (Nicholas Hoult) yksinäisen 12-vuotiaasn pojan, jolla on itsemurha haluin äiti (Toni Collette). Isähahmoa vailla olevat Marcus ja lasten kanssa surkea Will ystävystyvät, jonka ohella he oppivat jotain uutta itsestään ja elämästä.

Poika on yksi niitä hyvän mielen elokuvia, joiden loputtua katsojaa naurattaa ihan ilman syytä. Mikään ei ole huippuluokkaa, elokuva ei edes ole erityisen hauska, mutta silti jostain kumman syystä lopputekstien alkaessa meikäläinen vain istui sohvalla ja nauroi.

Nick Hornbyn samannimiseen romanin pohjalta tehty käsikirjoitus esittelee humoristisesti kaksi keskenkasvuista mieshahmoa, joiden molempien täytyy kasvaa aikuisiksi. Amerikkalaiset Paul ja Chris Weitz ovat ohjanneet englantilaisilla näyttelijöillä tähditetyn komedian, ja veljekset ovat saaneet siihen huvittavaa brittiläistä hauskuutta ja tunnelmaa. Dialogi on hauskaa ja leffa onnistuu myös salakavalasti pilkkaamaan niin kasvisyöjiä kuin itserakkaita poikamiehiäkin.

Kaikkien englantilaisnaisten unelma Hugh Grant on tunnettu brittiläisistä romanttisista komedioista. Pojassa Grant ei anna mitenkään aiemmista töistään poikkeavaa suoritusta vaan noudattaa kaikkia maneereitaan. Sen sijaan toista pääosaa esittävä Nicholas Hoult on lahjakas uusi tuttavuus. Pojassa Hoult ei vielä aivan pääse oikeuksiinsa, mutta vuonna 2008 Suomeen rantautunut Skins – tv-sarja esittelee teiniksi kasvaneen Houltin ja osoittaa, että tässä kundissa on sitä jotakin.

Veeraaa
Käyttäjä, 79 arvostelua
Pisteet:
Arvosteltu: 28.02.2009
Katsottu: Kotona

Nick Hornbyn kirjaa ei noudateta orjallisesti, vaan omiakin ideoita on.

Pinnallisen ja itsekkään Willin (Hugh Grant) elämä on helppoa. Elämiseen rahat löytyvät isukin aikoinaan työstämän joululaulun tekijänoikeusrahoilla, eikä miehellä ole koskaan ollut kahta kuukautta pidempää rakkaussuhdetta tai työpaikkaa. Will huomaa yksinhuoltajaäitien olevan kultakaivos: Kasa naisia, jotka eivät koskaan halua sitoutua pidemmäksi aikaa raskaan eron jälkeen. Keksimällään tarinalla Will suuntaa YH-vanhempien kokoukseen, jonka kautta hänen elämäänsä tulee 12-vuotias Marcus.

Kuulostaapa tylsältä. American Pien ohjaajat, Hugh Grant ja filmatisointi Hornbyn romaanista joka kuulostaa juuri samalta kuin kirjailijan rakastettu High Fidelity. Vaan kuinka ollakaan: Hugh Grant sopii pinnalliseksi siaksi kuin nenä päähän, Toni Collette laulaa aidon kauheasti, juoni ja sen kerronta liikkuvat lupsakasti - ja Damon Goughin musiikki on oivallista.

Nick Hornbyn kirjaa ei noudateta orjallisesti, vaan omiakin ideoita on. Loppua kohden tarina muuttuu hyvinkin erilaiseksi, mutta itse en ainakaan pitänyt kirjailijan teosta niin pyhänä että se olisi häirinnyt.

Vaikka Poika ei leffana High Fidelityn tasolle ylläkään, on se varsin miellyttävä pläjäys. Vuokraleffaksi kenen vaan-kanssa, paljon popkornia ja limsaa - hoitaa kyllä hommansa.

Pingutyyppi
Tykittäjä, 232 arvostelua
Pisteet:
Arvosteltu: 11.02.2003
Katsottu: Teatterissa

Kyseessä on hauska ja monella tapaa realistinenkin YH/sinkkuleffa.

Ok, leffassa mennään aavistuksen verran Bridget Jonesin päiväkirjan konseptilla. Tässä tapauksessa seurataan 38-vuotiaan Willin (Hugh Grant) kohtuuloisteliasta ja jouteliasta sinkkuelämää omassa saaressaan (eli asunnossa) omituisine ajattelumalleineen. Mies elelee koskaan työtäpaiskineena kertahittisäveltäjä-isänsä joululaulurojalteilla. Mikäpä ettei päivät pitkät leffaa, nettisurffaulua, biljardia sun muuta ja välillä pyrähdetään baanalla TT-Audilla vokottelemassa naisia. Will ei ota vastuuta mistään ja on oppinut olemaan näkymätön, näin kukaan ei ole hänen tiellään eikä hän ole kenenkään tiellä.

Willin elämä muuttuu kun tämä tutustuu erinäisten yksinhuoltajaäiteihin tutustumistapahtumien kautta 12-vuotiaaseen Marcukseen, jonka äiti ei oikein tunnu elävän tässä päivässä. Will ja Marcus päätyvät kaveeraamaan. Molemmat oppivat toisiltaan juttuja elämästä, maailmankaikkeudesta ja kaikesta. Will huomaa, että kukaan ei voi olla yksin ja ihminenhän tarvitsee toista ihmistä ja niin eespäin.

Kyseessä on hauska ja monella tapaa realistinenkin YH/sinkkuleffa. Monet katsojat varmasti löytävät hyvinkin tuttuja elementtejä tarinan kuvioista ja ajatusmaailmoista. Leffan kohdalla kävi kuten Jonesin päiväkirjojenkin. Ennakkoarvelut ei leffasta oikein sytyttäneet, mutta kun homma alkoi niin saman tien se imaisi teollisuuspölyimurin lailla sisäänsä. Hauska juttu jaksaa viehättää loppumetreille saakka kunnes kuvaan astuu pienoiset vakioimelyydet. Se ei kuitenkaan onneksi paljoa leffan kiiltoa himmennä.

arska
Ylläpitäjä, 636 arvostelua
Pisteet:
Arvosteltu: 29.11.2002
Katsottu: Teatterissa