Piina (1990)
- Alkuperäinen nimi:
- Misery
- Tuotantovuosi:
- 1990
- Ohjaajat:
- Rob Reiner
- Pääosissa:
- James Caan, Kathy Bates, Lauren Bacall, Richard Farnsworth
- Maat:
- USA
- Pituus:
- 103 min
- Genret:
- Draama, Trilleri
Keskiarvo
Arvostelut (6): 
Pikatuomiot (159):
Oma pikatuomio
Kun kirjailija Paul Sheldon (James Caan) saa uusimman kirjansa valmiiksi syrjäisessä hotellissa keskellä Coloradon vuoristoa, hän lähtee ajamaan takaisin New Yorkiin. Kesken matkan hänet yllättää sankka lumimyrsky, jonka seurauksena hän rysäyttää autonsa ulos tieltä. Sheldonin onneksi paikalle sattuu kirjailijan "ykkösihailija" ja sairaanhoitaja Annie Wilkes (Kathy Bates). Annie hoitaa Sheldonin kuntoon, mutta samalla hänestä paljastuu ikäviä pakkomielteisiä puolia, varsinkin kirjailijan menestyskirjasarjaa Miseryä kohtaan. Kun vielä kukaan ei tiedä Sheldonin olevan loukussa Annien kotona, täytyy hänen itse keksiä keinot päästä pois.
Rob Reiner on ohjannut hienon version Stephen Kingin loistavasta kirjasta. Elokuva pitää katsojan jännityksessä koko ajan, paljastaen hiljalleen enemmän ja enemmän Annien pakkomielteisyydestä ja sen seurauksista. Kathy Bates varastaa koko elokuvan upealla roolityöllään Anniena, josta hän voittikin ansaitun Oscarin. Myös James Caan onnistuu loistavasti hädässä olevan kirjailijan roolissaan, vaikkakin jää hieman Batesin varjoon.
Elokuvan tähtiparin ulkopuolella hienointa antia on paikallisen sheriffin, "Buster" McCainin ja tämän vaimon sekä apulaissheriffin Virginian, välinen sanailu sekä kemia. Kaiken kaikkiaan sheriffi on ehkä elokuvan hienoimpia hahmoja ja Richard Farnsworth vetää roolinsa todella hienolla ammattitaidolla.
Piina on Avain pakoon ja Hohdon ohella parasta mitä Stephen Kingin kirjoista on koskaan tehty. Elokuvassa toimii kaikki: näyttely, ohjaus, käsikirjoitus sekä kuvaus. Varsinkin elokuvan "onnutuskohtaus" on jäänyt varmasti kaikille elokuvan nähneille pysyvästi mieliin. Lopulta kuitenkin mieliin jää ajatus, kuinka paljon Annien kaltaisia "ykkösihailijoita" onkaan olemassa ja kuinka pitkälle he ovat valmiita menemään.
nimimerkki: OutlawPuppet
Pisteet:
Arvosteltu: 20.07.2006
Katsottu: Kotona
Istut. Tuijotat sitä ja se katsoo takaisin. Kalvakkana, ja ehkä juuri siksi tunnelma on niin piinaava. Tiedät kyllä, miten kaiken pitäisi teknisesti ottaen edetä; voit ehkä kuulla ja nähdä kätesi ahkeroimassa aivojesi käskystä. Erotuksena nyt on vain se, ettei sormesikaan värähdä tämän projektin hyväksi. Sitä ei vain tule, mitä pitäisi. Ammattilaiselle tuskainen tie ei pääty siihen. Työhön on tartuttava, vaikka se olisi yhtä houkuttelevaa kuin lautasellinen lehmän silmiä ja torakoita. Lautasta on pakko alkaa tyhjentää. Ensimmäiset lusikalliset saattavat tuntua puistattavilta, kaikki se lima, narskuminen ja suupalat, joiden oudot refleksit potkivat syyhyä kieleesi. Ja erikoista kyllä, joinakin hetkinä huomaat tuntevasi silti olosi peräti hyväksi. Mutta vain lyhyen aikaa – mitä piinaa.
Koska kirjailijan ammattia tuntemattomalle voi olla vaikea ja tylsä selittää nk. valkoisen paperin kammoa, Stephen Kingin tapaan selitystä voi hiukan värittää. Siitä voi kerta heitolla tehdä myös jotain muuta, kuten jännittävän tarinan työhönsä kyllästyneestä kirjailijasta, joka kohtalokkaan sattuman kautta päätyy vinksahtaneen faninsa kidutuspenkkiin. Lumimyrsky, auton suistuminen tieltä, vanttera erakkonainen (Bates) ja hänen kyltymätön halunsa saada lisää sitä, mikä on pitänyt hänet onnellisena ailahtelevaisen itsensä seurassa. Siinä piinaa hömppäjuttujen rustaaja Paul Sheldonille (Caan).
Piina on ehkä Hohdon jälkeen onnistunein King-filmatisointi. Se myös tapahtuu hiukan samankaltaisessa ympäristössä. Reiner ei vie katsojaa samanlaiselle visuaaliselle kiertoajelulle kuin Kubrick, mutta jonkinlainen kumarrus Kubrickin suuntaan Piinasta on löydettävissä. Vaikka kerronnallisesti rainassa ei isoja miraakkeleita kohdata, Sheldonin kohtalon voi kokea kiinnostavana. James Caan osaa irvistää tuskasta, eikä hän ole kovin tavallinen valinta (rakkausromaani)kirjailijaksi. Täydellisesti Caan ei kuitenkaan Sheldonistaan kiinni saa, joten hänen performanssinsa nilkuttaa. Roolistaan Oscar-patsaan kainaloonsa saanut Kathy Bates nostaa filkan lopulta ylös keskinkertaisuuden sameista vesistä. Ei ylinäyttelemistä, ei turhaa himmailua, vaan rohkeaa eläytymistä tappavan intohimoisen fanin osaan. Moni muu muikki olisi tuhonnut koko leffan liialla yrittämisellä.
Pisteet:
Arvosteltu: 18.07.2006
Katsottu: Kotona
Kirjailija Paul Sheldon (Caan) on viemässä uusinta kirjaansa kustantajalle. Lumimyrsky kuitenkin yllättää miehen ja hän ajaa ojaan loukaten itsensä vakavasti. Hän herää myöhemmin Annie Wilkesin (Bates) talossa. Annie on koulutukseltaan sairaanhoitaja, Paulin ykkösfani ja päästään erittäin vialla. Annie ei pidä Paulin vielä julkaisemattomasta kirjasta. Mutta vaikeudet vasta alkavat, kun Annie on saanut luettua Paulin kirjoittaman Misery-sarjan uusimman osan. Kirjan loppuratkaisu ei miellytä Annietta ja hän pistää Paulin kirjoittamaan uuden kirjan.
Piina on yksi Stephen Kingin parhaimmista kirjoista. Rob Reiner on saanut kirjasta kyhättyä hienon jännärin. Piina ei ole kauhua vaan hyvin tiheätunnelmainen jännäri. Elokuvan jännitys on nimensä mukaisesti hyvin piinaavaa. Katsoja joutuu väkisinkin jännittämään, miten Paulin käy. Katsoja joutuu jännittämään saako hän kirjan kirjoitettua loppuun ja pääseekö hän pakoon vai ei. Tunnelma saadaan luotua tehokkaasti musiikin avulla. Tunnelma on jo erittäin korkealla, kun Annie on kaupungissa ja Paul tutkii asuntoa. Siinä sitten pitää kiirettä, kun pitää ehtiä huoneeseen ennen Annien saapumista. Ei tällaista jännitystä moni osaa enää luoda. Piinassa tulee myös häijyjä kohtauksia. Annien tavat käsitellä Paulia ovat aika rankkoja. Elokuvalla on toki tylsät hetkensä, mutta hyvin elokuva etenee suurimman osan kestostaan. Piina kuuluukin parhaimpiin Stephen King-filmatisointeihin.
Elokuvaan on myös saatu erinomaiset näyttelijät näyttelemään hienoja hahmoja. James Caan ei ole Kummisedän jälkeen monta huippuroolia tehnyt, mutta Paul Sheldonin hahmo ei häviä Kummisedän Sonny Corleonelle. James Caan saa hyvin tuotua esille Paulin Sheldonin tuskan. Kathy Bates puolestaan tekee loistavaa työtä hulluna Annie Wilkesinä. Pelottavinta ei ole Annien hulluus vaan se, että hän näyttää aivan täysjärkiseltä. Annie voi olla yhdellä hetkellä aivan normaali, mutta parissa sekunnissa hän voi saada rajun raivokohtauksen ja sitten rauhoittua nopeasti. Ja muutenkaan hänen päässään ei ole kaikki kotona. Hän tuntuu jopa hullummalta kuin Hohdon Jack Torrance.
Pisteet:
Arvosteltu: 28.02.2006
Katsottu: DVD
Bestsellerkirjailija Paul Sheldon kirjoittaa viimeiset sanat hänen uusimpaan kirjaansa. Se mahtava tunne, kun saa jotakin tärkeää valmiiksi, leviää sielun sopukoihin. Mutta vain hetkeä myöhemmin samainen mies makaa verissä päin katollaan olevassa Mustangissaan, ja rukoilee, että säilyisi hengissä. Se on sitä elämän yllätyksellisyyttä. Eikä hän edes arvaa, että tulee vielä kokemaan hetkiä, jolloin toivoisi kuolleensa kyseisessä auto-onnettomuudessa…
"I am your number one fan. There is nothing to worry about… you’re alive, and you can write more books…"
On pelottavaa huomata, että Stephen King kirjoittaa näinkin suoraan omasta elämästään kirjailijana (baseball-viittaukset sentään puuttuivat tällä kertaa) ja sotkee mukaan auto-onnettomuuden, vain joutuakseen vakavaan sellaiseen oikeassa elämässään vuosikymmentä myöhemmin. Tosimaailman tapahtumat eivät kuitenkaan tähän fiktiiviseen tuotokseen paina, mutta se on tosiasia, että Misery aka Piina on hieno leffa mieleenpainuvilla näyttelijäsuorituksilla.
Kokoajan on selvää, että Piina on jotakin erilaista normaalin trillerin saralla. Silti Rob Reinerin ohjaus tyytyy lönköttelemään liian monesti ja katsoja saattaa etääntyä leffasta, ennen kuin Piina alkaa. Tässä tapauksessa se alkaa siitä, kun Kathy Bates pääsee vauhtiin. Ja voi jestas sentään, millaiseen vauhtiin hän pääseekin. Hurja roolisuoritus! Suoraan sydämestä voin sanoa, ettei yhtä katalaa, skitsoa, kavalaa, hullua, mielipuolisesti kotkottavaa kanaa (anteeksi ilmaus) ole ruudulla nähty. Batesin Annie Wilkes –hahmo on ehdottomasti yksi hurjimmista pahiksista, joita ruudulla on pyörinyt.
Jos kuviteltaisiin, että nyt järjestettäisiin pahisten Big Brother –tyylinen kilpailu, niin se on varmaa, että Annie Wilkes lähtisi joukosta ensimmäisenä. Aivan sama olisiko joukossa mike myersejä, hannibal lectereitä tai freddyjä… Annie on pelottavin noista kaikista fiktiivisistä hulluista. Ja se mitä hän leffassa ajassa 1.22 tekee, on kyllä hetki, joka ei toviin mielestä unohdu. Yksi ilkeimpiä kohtauksia ikinä.
Väärinkäsitysten välttämiseksi on todettava, että Piina ei ole kauhua sanan varsinaisessa merkityksessä. Pikemmin se on pitkälle hiottua trilleriä, jossa tietyt aikasidonnaiset seikat vaivaavat suunnattomasti, mutta näyttelijät loistavat. James "Kummisedän Sonny" Caan on vireessä, mutta hukkuu tyystin Oscarin suorituksestaan tempaisseen Batesin jalkoihin. Ja muutenkin aikalailla pyörityksessä Sheldon on hullun naisenergian keskellä perinteisessä suljetussa paikassa, keskellä ei mitään.
Piinassa on paljon Kingille tyypillisiä temppuja, ja tuleehan se Hohtokin mieleen. Faniuden pakkomielteille pelaillaan taidokkaasti ja Kingin oma asema kirjailijana on hieman peilattavissa. Raajarikon Sheldonin kärsimykset "ykkösfaninsa" talossa ovat unohtumattomia ja Batesin suoritus vielä merkittävämpi tekijä hienoudessa. Vielä kun tauot kässärissä olisi tiivistetty pois, niin puhuisimme selkeästä jännäriklassikosta.
Pisteet:
Arvosteltu: 28.10.2005
Katsottu: VHS
Kirjan kirjoittaminen ei ole helppoa. Mutta kuvitteleppa millaista olisi, jos sellainen pitäisi kirjoittaa miellyttämään ihmistä, joka pitää sinua vankinaan ja on vähintäänkin ailahteleva luonne, ellei täysi psykopaatti! Sinun täytyy kirjoittaa ja kirjoittaa... oman henkesi tähden.
Juuri näin joutuu tekemään kirjailija, joka ajaa vahingossa autollaan ojaan ja loukkaantuu vakavasti. Hänet pelastaa kuitenkin nainen, joka tunnustautuu hänen innokaaksi ihailijakseen. Hän on lukenut joka ikisen kirjailijan "Misery"-kirjan ja hankkii pian uudenkin. Samalla hän saa tutustua uuden kirjan käsikirjoitukseen, jonka takia kirjailija alunperin noille maille lähtikin. Nainen on entinen ammattihoitaja ja hän hoivaa kirjailijaa hyvin ja hartaasti... Se on kuitenkin hieman liian hyvää ollakseen totta, sillä pian kirjailija huomaa, ettei naisella ole ihan kaikki kotona, kun lumi maanteillä vain tuntuu yhä vain pysyvän, eikä tutuistakaan kuulu mitään. Eikä nainen tunnu yhtään pitävän uuden kirjan käsikirjoituksestakaan, mutta uutta, jo painettua kirjaa hän lukee ahmien... Ja eräänä yönä nainen sitten tulee huoneeseen raivosta täynnä: Kirjailija on tappanut hänen elämänsä sankarin! Pian kirjailijan on kirjoitettava koko juttu uusiksi ja juuri niin, että se miellyttää tuota puolihullua naista.
Misery, eli Piina kuuluu Stephen Kingin filmatisointien parhaimmistaan. Se pitää katsojan jännityksessä alusta pitäen, eikä yllättäviäkään juonenkäänteitä ole pahemmin säästelty. Itse aloin jo ihmetellä, miksi nainen paljastui jo niin alussa hulluksi, mutta juoni kantoi ihme kyllä loppuun asti.
Elokuva on tehty taidolla ja ammattitaidolla. Elokuva on kaikin puolin hyvin "Kingmäinen" ja mikäs sopisi tähän paremmin. Roolisuorituksia elokuvassa tehdään monia loistavia ja pyöreydessään hieman Britget Jonesia muistuttava Kathy Bates ansaitsee Oscarinsa.
Kokonaisuudessaan varsin suositeltava pieni kauhufilmi mihin tahansa tylsään iltaan tai ihan vartavasten katsottavaksi. Kyllä, se on sen arvoinen.
nimimerkki: Sano mitä sanot
Pisteet:
Arvosteltu: 21.07.2005
Katsottu: DVD
Paul Sheldon (Jamen Caan) on kirjailija, joka on tullut suosituksi kirjasarjastaan, jonka päähenkilönä on Misery-niminen nuori nainen. Misery-kirjojen kirjoittaminen on hallinnut Paulin elämää niin kauan, että kerran hän saa tarpeekseen ja päättää tuoreimman kirjansa Miseryn kuolemaan. Hän saa kustantajaltaan moitteita, sillä Misery-kirjat ovat aina olleet varmoja myyntimenestyksiä. Paul oli kuitenkin tehnyt päätöksensä: hän haluaa elämässään kirjoittaa muistakin aiheista, kuin Miserystä.
Pian Paul onkin jo viimeistelemässä uusinta kirjaansa mökissään talvisen Coloradon yksinäisyydessä ja tuore käsikirjoitus salkussaan lähtee autolla takaisin kohti ihmisten ilmoja. Matkalla tapahtuu kuitenkin onnettomuus. Paul menettää lumimyrskyssä autonsa hallinnan ja suistuu rajusti tieltä.
Paul herää lempeään puheeseen. Puhuja on Annie Wilkes (Kathy Bates), hänen pelastajansa ja ykkösfaninsa. Hän oli omin voimin raahannut Paulin hoidettavaksi kotiinsa, joka sijaitsee syrjäisellä paikalla kaukana kaupungista. Myrsky on katkonut puhelinyhteydet ja kulkuväylät, joten Annie ja Paul ovat loukossa Annien kotona. Annie tietää Paulista kaiken, mitä suinkin fani voi idolistaan tietää. Kun hän kauniisti pyytää, antaa Paul hänelle luvan lukea tuoretta käsikirjoitustaan. Kuluu päiviä. Vannoutunut Misery-fani Annie ei innostu Paulin uudesta erilaisesta kirjasta, vaan odottaa innolla uusimman Misery-kirjan julkistamista. Hänessä alkaa lisäksi ilmetä omituisia ja pelottavia piirteitä.
Tästä alkaa katsojan piina. Pikkuhiljaa selviää, että Anniella ei ole aikomustakaan päästää Paulia luotaan. Piinaavaa on seurata, kuinka Annie etenee vähitellen juuri ilmestyneen Misery-kirjan lukemisessa, sekä odottaa hänen reaktiotaan Miseryn kuolemaan kirjan lopussa. Paul tekee kaikkensa paetakseen, mutta yritykset epäonnistuvat toisensa jälkeen.
Elokuvassa otetaan tehokkaasti kaikki jännitys irti jokaisesta hetkestä. Onnettomuudessa rampautuneen miesparan ryömimistä on kauhea katsella. Jokainen liike on hänelle vaikeaa, eikä hänen jaloillaan ole pakoon juoksemista. Koko ajan hänen on miellytettävä hoitajaansa ja toisaalta käytettävä pakovalmisteluiden hyväksi kaikki aika, jolloin tämän silmä välttää.
Piina ei liene Stephen Kingin mielikuvituksellisimpia tarinoita, etenkään tavanomaisehkon loppuratkaisunsa suhteen, mutta hyville näyttelijöille siinä on täytynyt olla mukavasti haastetta. Pääosanäyttelijät tekevätkin oivaa työtä. Bates sai tästä karmivasta roolistaan myös parhaan naispääosan Oscarin ja uskon, että hän on sen täydellisesti ansainnut.
nimimerkki: Pikkulintu
Pisteet:
Arvosteltu: 04.09.2003
Katsottu: DVD
