Peloista pahin (2002)
- Alkuperäinen nimi:
- The Sum of All Fears
- Tuotantovuosi:
- 2002
- Ohjaajat:
- Phil Alden Robinson
- Pääosissa:
- Ben Affleck, Morgan Freeman
- Maat:
- USA
- Pituus:
- 124 min
- Genret:
- Trilleri
- Elokuvasarja:
- Punaisen lokakuun metsästys, Näkymätön vihollinen, Isku Kolumbiaan, Peloista pahin
Kuten aiemmatkin Jack Ryan-seikkailut, tämäkin elokuva perustuu Tom Clancyn romaaniin. Yhteydet Jack Ryan-kirjoihin ovat kuitenkin melko löysät.
Tällä kertaa Jack Ryanin housuihin on pistetty Ben Affleck. Eipä juuri huonompaa valintaa olisi voitu tehdäkään. Affleck ei kerta kaikkiaan sovi Ryanin rooliin. Olisivat vain pistäneet Harrison Fordin, joka näytteli Ryania kahdessa edellisessä Jack Ryan-seikkailussa, näyttelemään pääosaa. Toinen aika kumma juttu oli vihollisvalinta. Alun perin tässä piti, niin kuten alkuperäisteoksessakin on, olla arabiterroristeja, mutta vuoden 2001 syyskuun traagisten tapahtumien jälkeen täytyi valita korrektimpi vihollinen. Nyt saivat natsit kelvata tähän hätään. Natsit vihollisina ei vain oikein vakuutta.
Venäjän presidentti heittää yllättäen lusikan nurkkaan ja valtaan nousee uusi presidentti. Hän ottaa tšetšeenikapinallisia kohtaan kovemman linjan. Samanaikaisesti Israelin ja Syyrian rajalta löytyy ydinpommi. Maailmanvaltaa havittelevat natsit saavat pommin haltuunsa ja päättävät aloittaa kolmannen maailmansodan. Terroristit räjäyttävät ydinpommin Baltimoressa ja maailma on nyt suistumassa kohti kolmatta maailmansotaa. Jack Ryanin täytyy todistaa venäläisten syyttömyys.
Elokuva oli erittäin omituinen. Paitsi että näyttelijätyö oli suurimmalta osaltaan aika heikkoa, niin myös sisällössä ei paljon kehumista ole. Näyttelijöistä oikeastaan vain Morgan Freeman tekee hyvää työtä, mutta juuri muista ei voikaan sanoa samaa. Eikä tästä elokuvasta pirukaan pysty sanomaan, onko tämä edellisten Jack Ryan-elokuvien jatko-osa vai esiosa. Edellisissä leffoissa Jack Ryan oli naimisissa Catherinen kansa, mutta tässä hän on vasta seurusteluasteella. Toisaalta kun edellisissä leffoissa Neuvostoliitto on olemassa, niin tässä Neuvostoliitto on jo kupsahtanut aikoja sitten. Myöskään muussa sisällössä ei paljon kehuja ole. Aihe on toki pelottava ja sen skenaariot ovat mahdollisia, mutta realistisuus jättää paljon toivomisen varaa. En suosittele tätä Tom Clancy-faneille.
Satuinpa käväisemään serkkupojan kanssa videovuokraamossa. Lennonjohto olisi mieluusti sivistänyt itseään Q. Tarantinon mestariteoksen Reservoir Dogsin leikkaamattomalla versiolla, mutta (tamperelainen) serkkupoika totesi rainan olevan kannen perusteella "liian monimutkaista viihdettä" joten ikävä kyllä klassikko jäi hyllyyn. Sitten katse osui tuoreimpaan Tom Clancy-filmatisointiin, jonka kannessa seisoo painokelvottomien sanojen synonyymi Ben Affleck. Päätimme kuitenkin antaa pakaraleuka- Penille mahdollisuuden ja katsoimme tämän. No, onhan tämä sentään parempi kun alun alkaenkin tuhoon tuomittu Pearl Harbor. Rainaa katsoessa harmittaa vaan koko ajan että siitä olisi voinut pienellä vaivannäöllä tulla vieläkin parempi.
Kaikille niille, jotka ovat lukeneet Tom Clancyn, tämän läskin rebublikaani-visionäärin legendaarisia Harmageddon-tulevaisuudenkuvia, tietävät heti alussa mistä on kyse. Tällä kertaa uudesta Holocaustista unelmoivat uusnatsit varastavat vanhan Jom Kippur-kahinan aikaisen ydinpommin ja yrittävät usuttaa kaksi kylmän sodan aikaista suurvaltaa, omenapiirakkaa puolustavan Yhdysvallat ja vodkaa ihannoivan Venäjän, toistensa kimppuun lavastamalla provokaation. Tästähän eivät kummankaan puolen pamput liiemmin ilahdu joten CIA:n johtaja (Morgan Freeman) sekä vielä kokematon agentti Jack Ryan (Be-e-e-e-n A-f-f-l-e-c-k) ryhtyvät tutkimaan eri puolella tapahtuvien mystisten aseellisten välikohtausten yhteyttä.
Samaan aikaan Venäjällä nousee valtaan uusi presidentti, joka harrastaa kohtalaisen avointa biologista sodankäyntiä Tsetseniassa, tai niin ainakin annetaan päälle päin ymmärtää. Pian Peni-poikamme ymmärtää jossain olevan hauvan haudattuna mutta ikävä kyllä liian myöhään yhteisen hyvän kannalta...
Tom Clancyn kirjat siis maalailevat tuomionpäivän kuvaelmia lähitulevaisuuden maapallosta ja ne ovatkin erinomaista filmausmateriaalia. Ikävä kyllä ne ovat harvemmin näyttäneet valkokankaalla yhtä kihelmöivän jännittäviltä kun paperilla. Päähenkilöä, CIA:n agentti Jack Ryania on esittänyt tähän mennessä kolme henkilöä: Affleckin Peni, Harrison Ford sekä Baldwinin Alec. Näistä ehdottomasti paras ja esikuvalleen uskollisin on ollut Ford. Ikävä kyllä tuotantopuoli halusi ilmeisesti uutta verta peliin Fordin ikäännyttyä ja valitettavasti pääosaan päätettiin valita teinienkeli Peni Pakaraleuka. Miehen "näyttely" on kamalaa katsottavaa eikä se juuri paranna hahmon uskottavuutta.
Onneksi Peni ei ole ainoa asia mikä tässä rainassa on mennyt mönkään. Alunperin tässäkin kirjassa, kuten useimmissa Clancyn teoksissa, viholliset ovat ns. "rättipäitä" elikkä Pyhältä maalta kotoisin, mutta syyskuun 11. pari vuotta takaperin sattui eräs pieni traaginen ohjausvirhe Manhattanin seudulla, jonka johdosta myös Hollywoodin uutuuselokuvien sisältöä alettiin karsia kovalla kädellä. Niinpä tämäkin pätkä ajautui kyseenalaiselle alustalle kireän maailmanpoliittisen käsikirjoituksensa ansiosta ja niinpä arabipahikset muutettiin poliittisesti korrektimmeiksi uusnatseiksi, mikä vähentää filmin uskottavuutta roppakaupalla. Lisäksi upeaa työtä normaalisti tekevät laatunäyttelijät, esim. Morgan Freeman ja L.A.Confidentalissa herkullisen roiston roolin tehnyt James Cromwell, eivät juuri saa liikkumatilaa melko kapeaksi jäävässä ohjauksessa.
Yksi kaikkien aikojen korneimmista kohtauksista, mitä olen elokuvissa kautta aikojen nähnyt, SPOILERI, on kuitenkin elokuvan keskivaiheilla tapahtuva ydinräjähdys. Räjähdyksen vaikutuksia ja sen tuhon laajuutta ei millään lailla selitellä saati esitellä elokuvassa ollenkaan. Melkoisen banaalia vakavan asian vääristelyä, ja pilasi ainakin meikäläisen katsomiskokemuksen osittain.
Ei mitään niin pahaa ettei jotain hyvääkin. Kerrankin jännite pysyy tiukkana koko elokuvan ajan, vaikka tyypillisesti Hollywood-spektaakkeleissa lopun tietää jo ensimmäisen vartin jälkeen. Lisäksi elokuva ei ole aivan niin rasistinen venäläisiä kohtaan kun voisi kuvitella tosin, tosin autiomaassa asustavat arabit kuvataan sitten sitäkin vähä-älyisemmiksi.
Että näin. Kokonaisuutena Peloista Pahin ei sentään ole onneksi nimensä veroinen pläjäys, vaan sopii ihan ookoo vaikka lauantai-illaksi vuokrattavaksi. Teatteriin asti en tätä tosin menisi katsomaan. Raina toimii kyllä näinkin kohtalaisesti, mutta jos nimiroolissa olisi ollut Ford, naurettavat uusnatsit olisi potkittu pellolle, käsikirjoitusta olisi retusoitu astetta vakavampaan suuntaan ja ydinräjähdyksen vaikutuksia olisi kunnolla mallinnettu, tässä olisi ollut jopa klassikkoainesta. Tällaisena teos painuu kuitenkin mitä pikimmin automarkettien alelaareihin, josta sitä voi n. puolen vuoden kuluttua metsästää yhdellä kolmasosalla nykyisestä hinnasta.
Tom Clancy on varmaan yksi maailman kuuluisimmista kirjailijoista, jotka samalla tunnustautuvat suoraselkäisesti patriooteiksi. Lapsuutensa sotaukkojen ja leikkipanssarivaunujen parissa äijä on viettänyt ja sen huomaa. Kirjailijan tapahtumat ovat yksityiskohtaista sotatapahtumien kuvausta nykymaailman melskeessä. Mahdolliset juonikytkökset ammentavat ainekset tämänpäivän maailmanpolitiikasta terrorismiin. Ja kaikki on kerrottu niin realistisella tavalla että periaatteessa tuo kaikki voisi todellakin olla mahdollista.
Peloista pahin on neljäs filmatisointi Clancyn ykkösmiehen Jack Ryanin elämänvaiheista. Siinä palataankin Ryanin uran alkutaipaleelle, aikaan missä hemmo aloittelee uraansa CIAn leivissä. Ryan on tutkinut Venäläisen johtajan taustoja ja näitä tietoja tullaan tarvimaan kun 3. maailmansota on lähempänä kuin koskaan. Näin alkaa Ryanin ensitie presidentin taustajoukkoihin. Terroristien aikaansaannoksena ei ole enempää eikä vähempää kuin pieni ydinräjähdys USAn maaperällä, jonka ansiosta tapahtumat urautuvat väärällä tavalla lumipallon lailla ja suurvaltojen päämiehet ovat äkkiä törmäyskurssilla.
Nuorta Jack Ryania esittää Ben Affleck ja hänen värvääjäänsä, jo niin monesta vastaavasta isähahmona hääräämisestä tuttu, Morgan Freeman. Itse tarina on tuttua Clancya. Jos pidit Punaisen lokakuun metsästyksestä ja Iskusta Kolumbiaan, niin todennäköisesti pidät myös tästä. Patriot Gamesissahan Ryan joutui jo hieman henkilökohtaisemmalle tantereelle. Patriotismia ja sotataktiikkaa pullisteleva tarina antaa paljon anteeksi mielestäni kuitenkin hieman liiankin imelälle Affleckille. Nuoren Ryanin on ehkä hyväkin olla komea ja naivi.
Vahvaan strategiseen tietämykseen perustuvat tarinat voivat kuitenkin olla myös hieman liikaa perusäksöniniä kaipaaville, tiivistunnelmaisin toiminta tapahtuu kuitenkin päättäjien pöytien takana. Jonkinasteista, totistakin, pottapäisyyttä tällaisesta pitäminen siis saattaa vaatia. Jos tällaiset elementit eivät säikäytä, voi Peloista pahin olla oivaa viihdettä töllisteltäväksi.
Odotukset elokuvalle olivat ristiriitaiset. Kirja nimittäin oli lähes 1000-sivuinen, erittäin yksityiskohtainen ja monisäikeinen. Joten kysymys kuuluu, että kuinka hyvin filmitiimi oli onnistunut tiivistämään paketin kahteen tuntiin? Yllättävän hyvin.
Aivan Hannibalin loisteliaaseen tasoon ei tällä kertaa formaattimuunnoksessa päästy, mutta hyvään kuitenkin. Juoni eteni jouhevasti ja näyttelijät olivat hyviä. Pisteitä vähensi ohjaajan omaperäisyyden puute (kuvakulmat, leikkaukset jne.) ja Yhdysvaltojen pressaa näyttelevä heppu. Juonen uskottavuutta heikensi natsien? keksiminen terroristeiksi. Erikoinen, mutta poliittisesti korrektimpi veto käsikirjoittajilta. Kiitosta ansaitsi Venäjän presidenttiä näyttelevä henkilö. Huippuvalinta!
Leffan nähtyään jäi miettimään, että kuinkahan paljon mahtaa tunnelmasta latistua katsottaessa TV:stä...
Nimimerkki: Mr Clancy
Arvostelija
Mr Clancy
Vieras























































