Painajainen Elm Streetillä 6: Freddyn kuolema

Kuudenteen osaan mennessä Freddy on ehtinyt jo listiä Springwoodista yhtä lukuunottamatta kaikki nuoret. Tämä tuntematon John Doe (Shon Greenblatt) harhailee muistinsa menettäneenä ja löytää itsensä pian jonkinlaisesta ongelmanuorten keskuksesta. Siellä teini ajautuu nuoren lastenpsykiatrin Maggien (Lisa Zane) juttusille, ja he huomaavat, että heitä yhdistää samankaltaiset unet ja muistikuvat, joiden päänäyttämönä toimii Springwood. Matka käy sinne siis. Keskuksesta mukaan tuppaa kaksikolle vielä salamatkustajina kolme nuorta: kuulovammainen Carlos (Ricky Dean Logan), agressiivinen Tracy (Lezlie Deane) sekä huumehörhö Spencer (Breckin Meyer). Pian poppoolle selviää, että heitä piinaa kaikille meille tuttu Freddy Krueger (Robert Englund). Syy piinaamiseen selviää myös: Freddyllä on lapsi, joka otettiin häneltä pois. Tuo lapsi on vielä hengissä, mutta kuka hän mahtaa olla?

Aiemmissa Painajainen Elm Streetillä -elokuvasarjan osissa taustajoukoissa vaikuttanut Rachel Talalay on tällä kertaa päästetty ohjaajan jakkaralle. Kovin hyvin Talalay ei työssään onnistu, sillä PES 6 on erittäin kehno elokuva.

Käsikirjoitus, josta Talalay on myös vastuussa, on todella surkea ja yhtä tyhjän kanssa. Lisäksi tarina on yllättävän lepsu ja lälly ollakseen jatko-osa kohtuullisen tunnetulle kauhuelokuvalle. Itse asiassa en luonnehtisi elokuvaa kauhuelokuvaksi, vaan puhtaasti komediaksi, koska filmistä puuttuu niin draama kuin jännityskin, joten jäljelle jää vain halvat naurut.

Ensimmäisessä osassa jännitystä pystyttiin nostamaan pelottavalla musiikilla ja kohtuullisen hyvällä kameratyöskentelyllä. Jos odotat samanlaisia suorituksia Freddyn kuolemassa, joudut pettymään. Tehokkaat kauhumusiikit on vaihdettu turhanpäiväisiin rokkikappaleisiin, jotka soivat aivan turhaan ja aivan liian pitkään. Kameratyöskentely ja leikkaus on amatöörimäistä ja ne tekevät elokuvasta sekavan ja onnistuvat nostattamaan vain verenpainetta tunnelman sijasta.

Tiedän, että kun vuonna 1984 ensimmäisen Painajainen Elm Streetillä elokuva tuli teattereihin, ei erikoistehosteilta voinut vaatia paljoa, mutta se on käsittämätöntä miten tässä elokuvassa, joka ilmestyi vuonna 1991, voi olla niin paljon huonommat efektit kuin PES 1:ssä. Freddyn erinäiset temput ovat kyllä kärsineet teknisen laman, koska niin tökeröiltä ne näyttävät. Huonosti toteutetut maisemakikkailut ja päälleliimatut unidemonit pitäisivät ilmeisesti olla jotain hienoa, mutta ne tuovat vain oman surkuhupaisan lisänsä tähän muutenkin surkeaan rainaan.

Pahin virhe, mikä käsikirjoitukseen on tehty, on Fred Krueger-hahmon totaalinen raiskaus. Ensimmäisessä osassa Freddy oli mystinen hirviö. PES 6:ssa Freddy onkin ankaran elonpolun kokenut reppana, jolle unidemonit antavat vallan rellestää toisten unissa. Tätä valtaahan Freddy käyttää luonnollisesti pelaillessaan jalat pöydällä "pelaa uinuvalla teinillä" -videopeliä kehuen pelin grafiikoita. En olisi uskonut, että kulttimaineen saanneen hahmon imagoa voi vahingoitta yhdessä elokuvassa näin paljon. Ainakin minun silmissä Freddyn uskottavuus romahti pohjalukemiin.

Jos Freddystä on tehty pelle, ei paremmin mene muillakaan hahmoilla, jotka esiintyvät elokuvassa. Kaikki hahmot nimittäin tuntuvat olevan yksiulotteisia ääliöitä. Jokainen hahmo on roolinsa vanki eli kaikki toimivat aina oman mallinsa mukaan, aina. Hahmokehitystä ei nähdä. Lisäksi hahmoilta tuntuu puuttuvan kyky ajatella kriittisesti (eihän toimintamalleja kyseenalaisteta!) sekä kyky ajatella tekojensa seurauksia. Katsojana en jaksanut kovinkaan kiinnostua näiden haahuilevien imbesillien kohtaloista.

Näyttelijäntyö elokuvassa on pääosin surkeaa. Jo PES 1:ssä näyttelijät sortuivat ylinäyttelemiseen, mutta heidänkin suoritukset vaikuttavat oscarin arvoisilta, kun niitä vertaa tämän osan ylinäyttelyn ilotulitukseen. Jopa hieman kokeneemmatkin näyttelijät kapsahtavat tähän perisyntiin turhan helposti. Lisäksi tuntuu kuin näyttelijät eivät koskaan olisi kuulleetkaan sanasta "tunteet". Yksikään hahmo ei missään vaiheessa vaikuta oikeasti pelokkaalta; siltä että henki olisi hiuskarvan varassa. Muutenkin hahmot tuntuvat ihmeellisen kylmiltä. Ystävän kuolema ei tunnu vaikuttavan toisiin pätkääkään. Tähän verrattuna Tervasaaren kesäteatterin (Voi hitsi. Voi hitsin, hitsi!) esityksetkin ovat tunnerikkaampia.

Jos jotain hyvää tästä elokuvasta löytyy, se on ehdottomasti jälleen Robert Englundin suoritus Freddy Kruegerina. Vaikka käsikirjoitus syö uskottavuutta Freddyn hahmosta, jaksaa Englund jälleen rymytä ja remeltää ottaen kaiken irti hahmostaan. Freddyn sadistiset pilat ja niiden päälle lauotut sarkastiset ivat ovat elokuvan ehdoton suola. Harmi vain, että pelkästään Englundin loisto ei yksin voi tätä turhaketta pelastaa.

Painajainen Elm Streetillä 6:een on saatu suhteellisen nimekkäitä henkilöitä vilahtamaan cameo-rooleihin: Roseanne ja Tom Arnold tavataan Sprinwoodin karnivaaleissa, Alice Cooper puolestaan ärähtelee Freddy isukkina ja Johnny Depp valistaa katsojia televisiossa huumeiden vaaroista. Itse ihmettelen eteenkin Deppin osallistumista kyseiseen elokuvaan. Mahtaako mies tehdä sen kunnianosoituksena PES sarjalle, jonka ensimmäisestä osasta hänen oma näyttelijän uransa lähti käyntiin? Joka tapauksessa on miellyttävä nähdä Depp cameo-roolissa, koska hän on mielestäni Englundin lisäksi ainoa hyvä näyttelijä tässä elokuvassa.

Painajainen Elm Street 6:n yksi erikoisuus on mahdollisuus katsoa elokuvan loppuratkaistu 3D:nä. Minun mielestäni tämä erikoisuus on aivan turha. Lisäksi kohtaus ennen kuin elokuva siirtyy 3D:ksi on aivan naurettavan typerä, koska siihen on pitänyt väen väkisin tukea mukaan hyvin "hienovarainen" kehotus 3D-lasien käyttöönottoa varten. Elokuvan loppukohtaukset menevätkin sitten ihan penkin alle, kun ollaan keskittytty enimmäkseen siihen, kuinka kohtaukset saadaan näyttämään 3D:nä mahdollisimman hienoilta. Jos elokuvan lopun katsoo ilman 3D-laseja, eli normaalilla kuvalla, liialliset kamera-ajot ja muut kikkailut näyttävät kertakaikkisen turhilta ja typeriltä.

Kaiken kaikkiaan Painajainen Elm Streetillä 6 on todellakin painajainen, nimittäin katsojan painajainen. Huono tekninen toteutus, surkea käsikirjoitus ja ammattitaidottomat näyttelijät (paitsi Englund) eivät tee tästä elokuvasta todellakaan katselunautintoa. Onkin sääli, että kaikki ainekset mitkä teki ensimmäisestä Painajainen Elm Streetillä -elokuvasta hyvän ja pelottavan, loistavat poissa olollaan ja niiden tilalle on tullut kärrykaupalla pelkkää kuraa. Jäävuoren huippu oli typerääkin typerämpi Freddy pelaa videopeliä -kohtaus. Ihan sääliksi kävi Englundia, jonka roolihahmon uskottavuus vedetään näin räikeästi vessanpöntöstä alas. PES 6 ansaitsisi vain puolikkaan laakin, mutta kaikkensa elokuvan pelastamiseksi tehnyt Robert Englundin suoritus Freddynä nostaa pisteitä yhden laakin verran. Jos haluaa katsoa Freddy pelottelua, kannattaa katsoa alkuperäinen Painajainen Elm Streetillä tai Freddy vs. Jason. Mutta tämä elokuva kannattaa kiertää kaukaa.

nimimerkki: John Christopher Depp II

Pisteet:
Arvosteltu: 17.06.2006
Katsottu: DVD

Arvostelija

John Christopher Depp II
Vieras

Viimeisen Freddyn ohjaajan puikoissa heiluu Rachel Talalay, joka saa elokuvasta melkeinpä yhtä pelottavan kuin ykkös- ja kakkososasta, jotka ovat omia Elm Street suosikkejani. Elokuvassa ei murhia paljoakaan tehdä, eikä verta lennä, vaan kaikki pelottavuus onkin Robert Englundin esittämän Freddyn flashbackeissa, joissa kuvaillaan Kruegerin nuoruutta ja perhettä. Kuudennessa Elm Street-leffassa on juonena saada tietää kuka on Freddyn jälkeläinen.

John Doe luulee olevansa Freddyn poika, koska Freddy piti häntä hieman pitempään elossa kuin muita penskoja. Lapsipsykologi Maggie, tulinen Tracy, uniterapeutti Doc, huonokuuloinen Carlos ja huumehörhö Spencer ovat Johnin mukana selvittelemässä totuutta. Freddyn kieroutunutta huumoria nähdään enemmän kuin muissa osissa, eikä aina oikein osaa päättää kauhistuako vai nauraa.

Elokuvassa nähtiin poikkeuksellisesti kolme huippusuoritusta (eihän Elm Street leffoissa mitään huikeita suorituksia yleensä Englundia lukuun ottamatta nähdä), Lisa Zane veti leffan parhaan suorituksen Maggiena, Yaphet Kottolle sopi Docin rooli kuin nyrkki silmään, sekä Englundin Robert oli taas kerran loistava Freddynä.

Leffan loppu on katsottava DVD-boxissa tulleiden 3D-lasien kanssa, mikä on kaikkien Elm Street -lättyjen paras extra. Sen takia hieman irtopisteitä.

nimimerkki: FilmSanteri

Pisteet:
Arvosteltu: 06.11.2004
Katsottu: DVD

Arvostelija

FilmSanteri
Vieras

10 vuotta tästä vuodesta eteenpäin... Springwoodissa on hirviä lapsipula. Itsemurhien määrä nuorten keskuudessa on lisääntynyt roimasti ja aikuiset ovat heittäneet täydellisesti järjen pois. Tiedossa on silti, että yksi teini on saattanut selviytyä. Tämä John Doe(Shon Greenblatt), tipahtaa keskelle suurkaupungin vilinää ja kohta hän on jonkinsorttisessa ongelmanuorten sijaiskodissa. Nuori lastenpsykiatri(Lisa Zane) päättää ottaa selvää Johnin taustoista ja lekulla itselläkin on hieman omituisia unia. Matka käy siis Springwoodiin...

"Viimeistä" painajaiselokuvaa varten vedettiin viimeinen mukiinmenevä kortti hihasta. Springwood on saanut kokea jo Freddyn vihan ja ainoat selviytyjät eli aikuiset eivät pelaa enää täydellä pakalla. Kaikki kakarat ovat kadonneet ja Freddyn pitää siirtyä nyt ihan uuteen ympäristöön. Juoni on kyllä ihan herkullinen varsinkin flashbackien takia, joiden avulla katsoja saa uskomattoman paljon tietoa Freddystä.

Kauhu jää leffassa kyllä harmittavan lähelle. Raina keskittyy mässäilemään surullisilla kohtaloilla ja repii niistä kaiken irti. Esim. Carlosin kuolema oli jotain niin kieroutunutta, mutta samalla myös humoristista. Freddy muuttuu oikeastaan koomikoksi tässä osassa. Nintendon pelaaminen Spencerillä on aika hulvatonta. Verikään ei lennä paljoa, vaikka pääkin räjähtää yhdessä vaiheessa. Ruumiitakaan ei kasaannu yhtään enemmön kuin viitosessa. Katsokaa kumminkin Springwoodin alkuperäistä asukaslukua ja nykyistä niin Freddy on teloittanut ajan mennessä eteenpäin ipanoita muutaman tuhat.

Ohjaaja Rachel Talalay on ollut mukana tekemässä jokaista Freddy-elokuvaa, mutta tämä oli ensimmäinen kerta kun rouva pääsee ohjaajan pallille. Eipä olisi kannattanut edes yrittää. Kaikenlainen pelottava materiaali loistaa poissa olollaan ja meno on todella lepsua. Ainut hieman shokeeraavampi osa on eräs flashbackeista.

Näyttelijät eivät ole loistavia, mutta jos vertaa kaikkiin Freddy-leffoihin niin mukulat huutaa ihan keskitason arvoisesti. Hahmoihin saa kyllä ihan aitoa luonnetta ja heivät jää käveleviksi pusseiksi verta. Yaphet Kotton hahmo Doc on mukiinmenevä, jolla on omat hetkensä. Lisa Zanekaan ei jää paljoa huonommaksi. Robert Englund taas näyttelee jo melkein omaa itseään. Niin läheinen on Freddyn hahmosta tullut.

Painajainen Elm Streetillä 6 ei ole sarjan huonoin, mutta ei paraskaan. Tämä osa nostaa sarjan yleistä arvosanaa kauhean vitosen jälkeen ja ihan mukava oli saada tietoa Freddystä. Se oikeastaan tienaa tälle elokuvalle puolet pisteistään. Toisena koukkuna on Freddyn ilkikurinen huumori, joka pääsi nyt todella oikeuksiinsa ja Freddy revitteleekin oikein kunnolla.

Pisteet:
Arvosteltu: 28.12.2003
Katsottu: DVD

Arvostelija

Juhani Sementti
Tykittäjä
152 arvostelua

Nigthmare on Elm Street 6 mainostettiin Freddy-sarjan viimeiseksi osaksi, mutta todellisen totuuden me kaikki tiedämme. Elokuva sai vielä seitsemännen osansa sekä erillisen Freddy vs. Jason –elokuvan. Kuudes osa erottuu erityisesti muista osista sillä, että se on lepsumpi sekä paljon huumorisempi niin huonossa kuin hyvässä. Kuitenkin juoni antaa paljon enemmän, kun kuudennessa osassa arvuutellaan kuka mahtaisi olla Freddyn siittämä lapsi. Sekä Krugerin perheestä annetaan yllättävän paljon tietoa, joka on eittämättä suuri plussan poikanen. Mutta elokuvan lepsumpi ote antaa paljon toivomisen varaa, kun mitään verisiä kohtauksia tulla näkemään. Sekä aivan liian runsas huumorin ote pistää joko vihalle tai sitä rakastaa. Itse liikuin siinä rajalla, kun mietin oliko muuan muassa Freddyn leikkiminen pelikoneella joko hauskaa vai pelleilyä? Vieterikohtaus oli eittämättä pelleilyä.

Hahmot eivät jälleen kerran toimi kuin satunnaisesti, vaikka Lisa Zanen esittämä lapsipsykologi oli aika välein hyvässä vedossa. Erityisesti stone all the time kid pisti ärsyttämään, että odotin innolla hänen kuolemaa. Turha on jälleen kerran mainitsemaan, kuinka hyvä Robert Englund on. Kaikki Freddy-elokuvien nähneet kyllä tietävät ukon olevan sitä parasta, mitä sarja voi antaa.

Elokuva on kuitenkin lepsusta otteestaan huolimatta yllättävän hyvä. Springwoodin aukiot maisemat lisättynä hieman outoihin vanhempiin, on kiva lisä Freddy-sarjaan. Mutta leffan paras anti, Englundia lukuun ottamatta, on Freddyn perheen juonipaljastukset.

Ekstrojen paras osuus on leffan kolmeulotteinen loppu, johon tarvitaan Freddy-boksista tulevat 3D-lasit.

Pisteet:
Arvosteltu: 27.12.2003
Katsottu: DVD

Arvostelija

Filmer
Käyttäjä
246 arvostelua

Eikä! Freddyllä on lapsi. Kuka se on? Onko se tuntematon John Doe tai kenties puolikuuro Carlos? Vai onko se kovamimmi Tracy? Vai onko se kenties...? Tätä arvuutellaan Elm Street -sarjan kuudennessa ja "viimeisessä osassa".

Tämän jälkeen on tullut vielä kaksi jatko-osaa, Wes Craven's New Nightmare ja ensi kuussa ilmestyvä Freddy vs. Jason. Freddy's Dead ei ole niin huono kuin voisi luulla. Siinä on hienoja tehosteita, poikkeuksellisen hyvä ohjaus ja tietenkin Robert Englund Freddy Kruegerina. "Viimeistä" Elm Streettiä rasittaa monet asiat. Se on liian pitkä, suurin osa näyttelijöistä on todella huonoja ja juoni on turhan simppeli.

Hauska lisä elokuvaan on se, että sivurooleissa nähdään monia tuttuja naamoja kuten Tom Arnold ja Alice Cooper. Freddy's Dead olisi ollut ihan hyvä lopetus vaikka on se New Nightmare parempi ja kyllä se Freddy vs. Jason kiinnostaa. Freddy's Dead päihittää ainakin Elm Street 2 ja 5 jotka ovat sarjansa heikot lenkit.

Tämä "viimeinen" Freddy-elokuva on ihan hauska ja viihdyttävä pläjäys. Se on myös nannaa jokaiselle Freddy Krueger-fanille.

nimimerkki: Ash

Pisteet:
Arvosteltu: 15.07.2003
Katsottu: VHS

Arvostelija

Ash
Käyttäjä
71 arvostelua