Nigthmare on Elm Street 6 mainostettiin Freddy-sarjan viimeiseksi osaksi, mutta todellisen totuuden me kaikki tiedämme. Elokuva sai vielä seitsemännen osansa sekä erillisen Freddy vs. Jason –elokuvan. Kuudes osa erottuu erityisesti muista osista sillä, että se on lepsumpi sekä paljon huumorisempi niin huonossa kuin hyvässä. Kuitenkin juoni antaa paljon enemmän, kun kuudennessa osassa arvuutellaan kuka mahtaisi olla Freddyn siittämä lapsi. Sekä Krugerin perheestä annetaan yllättävän paljon tietoa, joka on eittämättä suuri plussan poikanen. Mutta elokuvan lepsumpi ote antaa paljon toivomisen varaa, kun mitään verisiä kohtauksia tulla näkemään. Sekä aivan liian runsas huumorin ote pistää joko vihalle tai sitä rakastaa. Itse liikuin siinä rajalla, kun mietin oliko muuan muassa Freddyn leikkiminen pelikoneella joko hauskaa vai pelleilyä? Vieterikohtaus oli eittämättä pelleilyä.
Hahmot eivät jälleen kerran toimi kuin satunnaisesti, vaikka Lisa Zanen esittämä lapsipsykologi oli aika välein hyvässä vedossa. Erityisesti stone all the time kid pisti ärsyttämään, että odotin innolla hänen kuolemaa. Turha on jälleen kerran mainitsemaan, kuinka hyvä Robert Englund on. Kaikki Freddy-elokuvien nähneet kyllä tietävät ukon olevan sitä parasta, mitä sarja voi antaa.
Elokuva on kuitenkin lepsusta otteestaan huolimatta yllättävän hyvä. Springwoodin aukiot maisemat lisättynä hieman outoihin vanhempiin, on kiva lisä Freddy-sarjaan. Mutta leffan paras anti, Englundia lukuun ottamatta, on Freddyn perheen juonipaljastukset.
Ekstrojen paras osuus on leffan kolmeulotteinen loppu, johon tarvitaan Freddy-boksista tulevat 3D-lasit.
