The Pacifier - Tuttisoturi (2005)
- Alkuperäinen nimi:
- The Pacifier
- Tuotantovuosi:
- 2005
- Ohjaajat:
- Adam Shankman
- Pääosissa:
- Brad Garrett, Brittany Snow, Carol Kane, Chris Potter, Faith Ford, Lauren Graham, Max Thieriot, Morgan York, Tate Donovan, Vin Diesel
- Maat:
- Kanada, USA
- Pituus:
- 95 min
- Genret:
- Komedia
The Fast and the Furious, sekä xXx-tyyppisten teiniyleisölle suunnattujen toimintaelokuvien avulla maineeseen noussut kuulapää Vin Diesel nähdään tällä kertaa perhekomediassa(!) nimeltä Tuttisoturi. Nimi saattaa kuulostaa pöhköltä, ja sellainen elokuva nimen alla piileekin. Onneksi hyvin viihdyttävän pöhkö.
Shane Wolf (Vin Diesel) on erikoisjoukkojen muskelisotilas, joka on tärkeässä tehtävässä pelastamassa kidnapattua professoria. Proffa saa kuitenkin surmansa, ja Wolf saa uuden tehtävän; hänen täytyy etsiä kuolleen professorin talosta "Ghost"-nimistä salaista ohjelmaa, jonka perässä moni taho on. Samalla hänen täytyy toimia lastenvahtina perheen viidelle lapselle. Kyllä siinä kovinkin sotilas kalpenee, kun vaipanvaihdon aika koittaa...
Elokuvan ensimmäiset toimintakohtaukset eivät vakuuta, mutta kun päästään komedian puolelle, alkaa homma luistamaan. Kyseessähän on siis perhekomedia, joten huumori ei ole kovin räävitöntä, muttei silti ajaudu pissihuumorin tasolle. Armeijakuria talossa pitävän Dieselin kommelluksille voi nauraa hyväntuulisesti, vaikkei lihaskimppu mikään kovin hyvä näyttelijä olekaan. Lasten yllä kurin valvomisen vastapainoksi pääsee herra myös heiluttelemaan nyrkkejään muutamassa mallikkaasti toteutetussa ja hyvää mieltä ylläpitävässä taistelukohtauksessa. Onneksi Vin Diesel ei kuitenkaan ole leffan ainoa "koomikko". Elokuvan parhaaksi hahmoksi nousee lasten koulun vararehtori (Brad Garrett), joka onnistuu luomaan ärsyttävän, mutta myös hervottoman hauskan olemuksen.
Itse viihdyin puolitoista tuntia mainiosti Tuttisoturin parissa. Syvällinen taikka vakava elokuva tämä ei ole, esimerkiksi kuollutta isää ei yhtä kohtausta lukuunottamatta pahemmin murehdita - tosin sen takia komediallinen ilmapiiri pysyy paremmin yllä. Juoni on melko tavanomainen, mutta pari hyvää jippoa on mukana. Kukahan muskelikimppu nähdään Arnold Schwarzeneggerin ja Vin Dieselin jalanjäljissä seuraavaksi pöhkössä perhekomediassa?
En välttämättä olisi kyllä itse mennyt tätä katsomaan, mutta kaveri sanoi että tämä oli järkevimmän kuuloinen elokuva mitä siellä pyörii... mitähän siellä sitten oikeen pyörii? Joten tämän pätkän sitten käväisin katsomassa.
Ennen leffan alkua mielessäni liikkui ajatus Vinistä vääntämässä jossakin ihme perhe komediassa, eikä se tuntunut lainkaan luonnolliselta. Sitten ajattelin että ehkäpä hän nyt sitten on kuitenkin osannut mennä hyvään komediaan, mutta mitenkäs siinä sitten kävikään...?
Elokuva siis kertoo nahkatukkaisesta armeijaäijästä nimeltä Shane Wolfe (Vin Diesel), joka saa erään epäonnistuneen tehtävän jälkeen komennon ryhtyä ns. babysitteriksi edellä mainitussa tehtävässä kuolleen professorin taloon. Oikeastaan Shanen missio on etsiä professorin tekemä ohjelma nimeltä "Ghost" ja estää pahoja miehiä saamasta sitä käsiinsä. Siinä sivussa hän sitten toimii kurissapitäjänä, aina välillä hiukan heikoin tuloksin.
Elokuvan aivan ensimmäinenkin actionkohtaus pisti hetkeksi potuttamaan epärealistisuutensa vuoksi, mutta sitten muistinkin että kyseessä on komedia ja asennoiduin siihen komedian lailla.Sitä se vin teettää, vääriä luuloja. Kova on elokuvassa ollut yritys mutta yritykseksi se on kyllä jäänytkin. Vitsit eivät oikein naurata paitsi muutamissa kohdissa. Näyttelijät ovat huonoja rooleissaan lukuunottamatta Viniä, joka sopii mielestäni hyvin rooliin ja tekee toiseksi parhaimman roolisuorituksensa, ja Brad Garrettia, joka on erittäin hyvä vararehtori... "Sensei!" ;).
Elokuvan tapahtumat ja pahikset ovat erittäin ennaltaarvattavia. Heti ensikerran kun näkee mustapukuiset pomppivat ninjat, sitä jo tietää kuka sen mustan myssyn alla on. Tässä käytetään kaikki komedian kliseet eikä ne jaksa enään pahemmin naurattaa. Kuitenkin elokuvan muutama hauska läppä antaa rainalle enemmän pistearvoa. Yhteenlaskettuna hyvät puolet eli: Vincentti sopii rooliin kuin nakutettu, Brad Garrett on loistava ja hauska vararehtori ja ne parit hauskat läpät, ja huonot puolet: Kaikki muu, antavat yhteistulokseksi 1,5 pojoa, eikä leffa enempää ansaitsekaan.
En edelleenkään ymmärrä mihin se hyvien komedioiden tekotaito on kadonnut, miksi nykyään tehdään kaikki juosten kusten. Lyhyesti sanottuna leffa on täyttä höpö höpöä.
nimimerkki: mörssäri
Arvostelija
mörssäri
Vieras
Kun näin tämän leffan mainoksen, ensimmäinen ajatukseni oli: ”Ahaa, Vin Diesel tekee arskat.” Iso-Arskahan teki joskus aikoinaan leffan Lastentarhan kyttä. Siinä iso muskelimies pääsi suojelemaan heikompiaan ja samalla hassuttelemaan lasten kanssa. Heh-heh? Tuttisoturi lähtee uimaan samoille vesille, mutta ehkäpä onnistuneemmin kuin Arskan komedia. Kumpikaan leffa ei silti kovin korkealentoista taidetta ole.
Shane Wolfe on Vin Dieselin tyylilleen uskollisesti pullistelema merivoimien soturi, joka yrittää pelastaa maalleen tärkeän proffan (Donovan). Mission jälkeen proffa on kuollut, Wolfella pipi ja suunnitelma B edessä. Professorin jälkeen on nimittäin jäänyt GHOST, joka nyt on hukassa ja pakko löytää. Proffalta on jäänyt jälkeen myös muutakin, nimittäin liuta kersoja. Shane päätyy babysitteriksi GHOSTin etsimisen sivussa ja panee tietenkin koko perheen uuteen järjestykseen. Kuria kurittomuuden tilalle. Armeijassahan koulitaan pojista miehiä ja miehet, kuten tiedetään, pystyvät vaihtamaan jopa vaippoja.
Leffan alku ei lupaa mitään hirnuttavan hauskaa. Mutta konkari Carol Kanen outoa kieltä sössöttävä lastenhoitaja Helga nostaa tunnelmaa. Piskuinen Kane on totta vie hupaisa näky raahatessaan Vin Dieselin kokoista örähtelijää koivessaan. Ja jos aivot tuntuvat tarpeeksi pehmenneiltä, huulilta saattaa kirvota hihitys myös kliseisille ”armeija kohtaa arjen”-, ”iso möhkö saa hassusti nenälleen”- ja ”pelkureista tulee koviksia” -vitseille. Koska komediasta on kyse, ei koko leffan aikana murehdita puoltatoista kohtausta kauempaa perheen edesmennyttä isää (jos hän ei ollut usein kotona, kenen lapsia hänen vaimonsa lapset ovat…?).
Kokonaisuutena Tuttisoturi on yhdistelmä jo mainittua Arska-leffaa, Sound of Musicia, Beethovenia (tosin tämä elokuvan päähenkilö on karvattomampi…) ja Yksin kotona -sarjaa. Yllättäen tästä sekasotkusta on saatu muotoiltua ihan siedettävä puolitoistatuntinen, jolle myös Minä, Tarkovski-fani ja klassikoiden suuri ystävä, nauroin(!). Ollen yhä häikäistyneen hämmentynyt muskelimiehen näkemisestä pelkässä pyyhkeessä ja lauleskelemassa tuutulaulua pikkupojalle, tykitän filkalle hyvän perheleffan ansaitsemat pojot.
Ah, nähdäpä Vin Diesel tanssimusikaalin pääosassa – se voisi olla vähintäänkin herttaista tämän leffan perusteella...























































