P.S. rakastan sinua

Romanttista draamaa on helppo arvioida katsomisen lomassa vuodatettujen kyynelten määrällä. Mitä märemmät posket lopputekstien alkaessa, sitä parempi elokuva. Tällä mittarilla P.S. Rakastan sinua on ehdotonta kärkeä.

Elokuva kertoo nuoresta leskestä Hollysta (Hilary Swank), jonka aviomies Gerry (Gerard Butler) on kuollut hiljattain aivokasvaimeen. Rakkaan menettäminen suistaa Hollyn raiteiltaan, ja hän eristäytyy heidän yhteiseen kotiinsa suremaan. Kaikki kuitenkin muuttuu kuukauden päästä kuolemasta, Hollyn 30-vuotissyntymäpäivillä, kun hän saa viestin haudan takaa. Tai oikeastaan sanelulaitteesta; Gerry on ennen kuolemaansa tehnyt suunnitelman, jonka tarkoituksena on palauttaa hänen vaimonsa takaisin elämään, ja joka sisältää erilaisia viestejä, niin äänitettyjä kuin kirjoitettujakin. Näissä viesteissä Gerry pyytää, tai oikeammin käskee, Hollya tekemään erilaisia, joskus Hollylle vastenmielisiäkin asioita karaokelaulusta Irlanninmatkaan. Tarkoituksena on, että Holly saa paitsi muistella heidän yhteisiä hetkiään, myös jatkaa elämässä eteenpäin.

Elokuva on hidastempoinen, niin Hollyn surulle kuin heidän yhteisen elämän huippuhetkilleenkin annetaan runsaasti aikaa. Gerry ilmestyy Hollyn luo niin muistoissa kuin hänen kuvitelmissaankin. Se, että Gerry nähdään Hollyn silmin, selittää sen, miksi Gerryssä ei tunnu olevan mitään vikaa. Hän on oikea unelma-aviomies karheankomean ulkomuotonsa, pettämättömän huumorintajunsa ja komean lauluäänensä kanssa. Gerryn laulukohtaukset ovatkin elokuvan parasta antia vieden tarinaa samalla myös eteenpäin, vaikka Gerard Butlerin tulkitsemaa Love You 'Till the End -kappaletta voisi kuunnella ihan vain ilokseenkin.

Näyttelijäsuoritukset olivat ylipäätäänkin positiivinen yllätys. Vaikka Swank ei ole minua koskaan sytyttänyt ja Butler on minulle täysin uusi tuttavuus, he molemmat ovat mielestäni nappivalinnat rooleihinsa. He saavat Hollyn ja Gerryn syvän rakkauden elämään vakuuttavasti, niin että katsojalla on katkeransuloinen olotila vielä pitkään elokuvan loppumisen jälkeenkin. Swank ei ole liian imelä, ja Butler täyttää täysin täydellisen miehen puitteet. Myös elokuvan sivunäyttelijät ansaitsevat osansa suitsutuksesta; Lisa Kudrow onnistuu olemaan huomattavasti vähemmän ärsyttävä kuin normaalisti, ja Harry Connick Jr. on valtavine silmäpusseineen suorastaan loistava rasittavana mutta sympaattisena Danielina, elämäänsä pettyneenä miehenä, joka on pihkassa Hollyyn.

Pääparin välinen vetovoima onkin elokuvan kantava voima, sillä elokuva ei ole kuvalliselta ilmaisultaan keskivertoa parempi (voi tosin olla, että olen katsellut viimeaikoina liikaa Joe Wrightin elokuvien yltäkylläistä värimaailmaa). Puitteet ovat yksinkertaiset; tärkeimmät tapahtumat sijoittuvat heidän kotiinsa, kapakoihin ja Irlannin nummille. Tapahtumapaikat kuitenkin kertovat paljon pariskunnasta; esimerkiksi asunnossa esitellään niin Gerryn musiikkiharrastusta kuin Hollyn kenkäaddiktiotakin. Tietynlainen arkirealismi myös sopii elokuvaan, sillä se antaa selkeät puitteet yhden naisen selviytymiskertomukselle.

Ja Hollyhan selviää. Elokuva ei kuitenkaan sorru lopussa kliseiseen happy ending -loppuun, vaan kaikki jää auki. Elämä jatkuu.

Pisteet:
Arvosteltu: 09.06.2008
Katsottu: Kotona

Arvostelija

viip
Käyttäjä
1 arvostelua

Kerran koittaa se päivä, jolloin suhde loppuu. Toinen lähtee, toinen jää. Lopullisesti. Jos kyynelkanavissa tuntuu esiintyvän tukkoisuutta, tätä leffaa voi kokeilla sipulin silpomisen korvikkeena.

Hilary Swankin heittäytyminen on ennenkin palkittu Oscareilla. Tästä elokuvasta hän ei ehkä sellaista saa. Silti uskallan väittää, että hänen Holly Kennedynsä on fiktiohahmo, jota seuraa yhtä suurella viehätyksellä ja mielenkiinnolla kuin Diane Keatonin Annie Hallia 1970-luvulla tai Meg Ryanin Sallyä 1980-luvulla (Kun Harry tapasi Sallyn). Hollyn kohtalo ei toki ole yhtä hauska, mutta elokuva esittää monta arjenkarheaa ja huvittavaakin tuokiota eräästä parisuhteesta ja ihmisten kohtaamisista.

Onko kysymys sitten vain nk. naisten elokuvasta? Näin voisi toki luulla, sillä elokuva keskittyy esittämään Hollyn elämää. Vaan eipä hätiköidä päätöksissä. Leffan aiheena on elämän jatkuminen. Holly ja Gerry (Butler) ovat suhteellisen onnellinen nuoripari. Vaan niin kuin toisinaan käy, Hollysta tulee leski. Hän ei kuitenkaan tahdo päästä asian yli. Viikot hujahtavat murheisiin vajonneen tyttöparan yli. Ikään kuin Gerry, tuo irlantilainen huuliveikko, olisi vienyt hautaan Hollynkin. Siinä eivät auta ystävien saati lähiomaisten kauniit ajatukset, Holly tahtoo vain hiipua pois. Samaa ei voi sanoa hänen siipastaan. Vaimonsa kovat ajat aavistanut mies palaa takaisin elämään – yllätyskirjeillä. Vaikka idea ehkä kuulostaa kököltä ja kuvissa näkyy hollywoodilainen siloittelevuus, lopputulos on yllättävän imukas ja toimiva.

Pelkästään P.S. rakastan sinua -leffan näyttelijälistan vilkaisu auttaa toteamaan, ettei kyseessä ole mikään turhanaikainen rakkaushömppä. Hilary Swankilla on jo varaa valita mielenkiintoisia rooleja, kuten Kathy Batesillakin. Gerard Butler ei hänkään ihan olematon tyyppi ole. Mies on kummitellut oopperassa ja karjunut Spartan maailmankartalle. Niillä meriiteillä hänenkin kohdalleen avautuu varmasti keskivertoa parempia tilaisuuksia. Sellainen P.S. rakastan sinua tosiaan on. Nimensä perusteella hömppää, mutta pitemmän tarkastelun jälkeen mukavan vetävästi kirjoitettu parisuhdedraamaa.

Pisteet:
Arvosteltu: 03.04.2008
Katsottu: Teatterissa

Arvostelija

Söpö
Ylläpitäjä
618 arvostelua