Nuija ja tosinuija (1994)
- Alkuperäinen nimi:
- Dumb and Dumber
- Tuotantovuosi:
- 1994
- Ohjaajat:
- Bobby Farrelly, Peter Farrelly
- Käsikirjoittajat:
- Bennett Yellin, Bobby Farrelly, Peter Farrelly
- Pääosissa:
- Jeff Daniels, Jim Carrey, Lauren Holly, Teri Garr
- Maat:
- USA
- Kielet:
- englanti
- Pituus:
- 104 min
- Genret:
- Komedia
Jim Carrey on henkilö, jonka kaikki tuntevat. Mestarikoomikko, jonka koomikonkyvyt perustuvat lähinnä naamanvääntelyyn, on tehnyt läjän laatukomedioita ja ei niin laadukkaita komedioita, sekä muutaman nyyhkyleffan ja tähän mennessä yhden trillerin.
Suurin osa komediaelokuvien monipuoliseen maailmaan tutustuneimmat tuntevat myös Bobby ja Peter Farrellyn. Farrelly Bros:n filmografia ei ole vaikuttava eikä suurimmalta osalta edes viihdyttävä, ja kaiken lisäksi vielä melkoisen lyhyt, mutta parikin helmeä joukkoon mahtuu. Nuija ja tosinuija on se kaikista kirkkain helmi, joka jaksaa naurattaa ja viihdyttää aina uudestaan ja uudestaan, vaikka sen muistaisikin lähes ulkoa.
Lloyd Christmas (Carrey) on mies, jolle sattuu ja tapahtuu kaikenlaista, eikä hän älyä ympärillään tapahtuvia asioita kovinkaan hyvin. Hepun lukemistaitokin on olematon. Hän toimii limusiinikuskina, ja eräänä päivänä hän kohtaa Maryn (Lauren Holly), johon Lloyd rakastuu palavasti heti ensisilmäyksellä. Maryn on lennettävä Aspeniin, joten Lloyd kuljettaa naikkosen lentokentälle. Mary "unohtaakin" laukkunsa lentokentälle, ja samalla Lloyd saa uuden elämäntehtävän: hänen on vietävä laukku Marylle Aspeniin. Mukaan pääsee myös Lloydin paras kaveri Harry Dunne (Jeff Daniels), jota ei häntäkään ole siunattu älykkyydellä. Mutta matka ei sujukaan ihan huolettomasti, sillä ongelmia aiheuttaa niin rekkakuski Sea Bass (Cam Neely) kuin salkkua havitteleva rikolliskaksikko.
Nuija ja tosinuija on Farrellyn veljesten ihkaensimmäinen elokuva. Kaikille 90-luvun komediapätkille tyypillinen alapäähuumori on otettu fyysisen komiikan seuraksi. Pelkkä alapäähuumori pilaisi oitis elokuvan, mutta kun yhdistetään näihin kohtauksiin vielä Jim Carreyn naamanvääntelyä, ovat nauruhermot todellakin koetuksella. Vaikka juoni on kuin mistä tahansa roadtrip-elokuvasta, onnistuu se jostain ihmeen syystä liimaamaan katsojan penkkiin. Leffassa pidän erityisesti sen lämminhenkisestä ja miellyttävästä tunnelmasta, jota onnistutaan näppärästi luomaan vitsien rakoon. Tunnelmaa korostavat myös rennot taustalla soivat kappaleet, jotka saavat katsojan mielenkiinnon pysymään yllä ja parhaimmassa tapauksessa jopa jalan vipattamaan.
Jim Carreyn elokuvaura oli Nuija ja tosinuijan ilmestymisvaiheessa melko mitätön, mutta kyseinen pätkähän tunnetusti nosti miehen kuuluisuuteen. Ikävä kyllä Jimin näyttelytaito ei vielä tässä vaiheessa vakuuta suuresti, ja parin dramaattisen kohtauksen, jotka elokuvaan on ahdettu kiusallisesti väkisin, hän onnistuu pilaamaan täydellisesti. Kyseinen seikka aiheuttaa kuitenkin pientä ristiriitaisuutta, sillä on vaikea sanoa onko se hyvä vai huono asia, kun kyseessä on sekoilukomedia. Jeff Daniels puolestaan tunnetaan Carreyta vähän vakavampana näyttelijänä, vaikkakin muutama poikkeus löytyy. Danielsin humoristinen puoli tuodaan ihan hyvin esille, mutta herran komedianluonti perustuu pääasiassa henkiseen tyhmyyteen, vaikka naamanvääntelijää hänestäkin yritetään tehdä. Danielsilla onkin sitten vastapainoksi paremmat näyttelijänlahjat kuin Carreylla.
Nuija ja tosinuija on loistava komedia, mutta täydellinen se ei ole, sillä muutama vitsi menee pakostikin tällaisessa elokuvassa vähän yli. Suosittelen kaikille hömppäviihteen ja naurupommeja etsiville henkilöille, mutten missään tapauksessa tosikoille. Suosittelen myös katsastamaan Carreyn ja The Farrelly Bros:n toisen yhteistyön, Me kaksi & Irenen.
Vuosi 1994 oli Jim Carreylle todellinen läpimurtovuosi. Kuminaama-Jim breikkasi kolmella eri komedialla oikein kunnolla – ja Farrelly-veljesten ohjaama älyvapaa kohellus oli kolmikosta se laadukkain. Tavallaan Nuija ja tosinuija nauttii jo jonkin sortin 90-luvun kulttikomedian asemaa – ainakin Farrelly-vitsien saralla, jos ei muuten.
Nuijalta ja tosinuijalta on turha odottaa siis mitään älykköhuumoria. Kaksi toinen toistaan tyhmempää sinisilmäistä kaverusta ajelee koiraa muistuttavalla pakulla halki USA:n ja naurunremakoilta ei voida välttyä. Perässä roikkuu joukko epäilyttäviä tyyppejä.
Jim Carrey on uudempaan vakavampaan tuotantoonsa nähden kovin erilaisessa osassa ja vetää Lloyd Christmas –hahmoaan eteenpäin puhtaasti halvalla naamanvääntelyllä. Ja onhan siinäkin oma taikansa. Jimmyboy ei pääse improvisoimaan samalla lailla kuin parin myöhemmän komediansa tiimoilta (improvisoituja kohtauksia silti mukana), mutta Jeff Danielsin hän jättää armottomasti varjoonsa. Pikkuleffojen minirooleihin jämähtänyt Lauren Holly saa epäkunniakkaan tehtävän näytellä tarinan yhteen kokoavaa punapäistä kaunistusta.
Farrellyt ovat uskollisia omalle huumoribrandilleen: hyvien vitsien joukossa on monta epäilyttävän kehnoa ja mautonta juttua. Herkkähipiäisimmät saavat siis löytää itselleen erilaista ajankulua, mutta siihen kuuluun perjantai-illan aivojen lepuutukseen Nuijailu iskee hyvin. Joskaan kullattuihin ja nauruntäytteisiin lapsuusmuistoihin leffa ei enää pääse, vaikkei se niin aikasidonnainen olekaan.
Arsi toivottelee tyylittömän tyylikästä matkaa Aspeniin ja huumoriin. Hienoa, että paras (ja Jimpan ideoima) sketsi on älytty säästää loppuun.
Nuija ja Tosinuija on mielestäni paras Jim Carreyn ja Farrellyn veljesten tekemä raina. Siinä on oikeastaan kaikkea mitä komedialta voi toivoa.
Juoni pähkinänkuoressa: Harry ja Lloyd ovat kaksi täysidioottia, Harry kuljettaa työkseen koiria koira-autollaan, Lloyd on taas limusiinikuljettaja. Eräänä päivänä Lloyd kuljettaa lentokentälle kauniin Maryn, joka on lähdössä Aspeniin. Lloyd rakastuu häneen suinpäin. Lentokentällä Lloyd huomaa kuitenkin, että Mary unohtaa salkkunsa. Harry ja Lloyd ottavat tehtäväkseen kuljettaa salkku Maryn luokse Aspeniin. Matkan aikana Farrelly-veljesten tapaan rääkätään eläimiä, pilkataan vammaisia ynnä muuta yhtä päätöntä.
Jim Carrey tekee Nuijassa ja Tosinuijassa uransa tähän mennessä hauskimman roolinsa tosinuijana eli Lloydina. Jeff Danielskin tekee tässä uransa kohokohdan, eihän miestä oikein muissa kulttileffoissa ole näkynyt. Nuija ja tosinuija on parhaita aivot narikkaan -komedioita ikinä, ja se sopii katsoa tilanteessa kuin tilanteessa.
nimimerkki: FilmSanteri
Arvostelija
FilmSanteri
Vieras
Lloyd (Jim Carrey) on limusiinikuski, joka elokuvan alussa kyydittää kaunista naista Marya (Lauren Holly) lentokentälle. Mary jättää lentokentälle laukkunsa. Lloyd luulee että Mary unohti laukkunsa. Mary lähtee mutta laukku jää. Lloyd aikoo palauttaa laukun Marylle ja ottaakin parhaan kaverinsa Harryn (Jeff Daniels) mukaan Aspeniin löytääkseen sieltä Maryn, koska hän on sinne lentänyt.
Matkalla tapahtuu mitä tapahtuu: Paljastuu, että Maryn laukku on täynnä rahaa ja rahat ovat tarkoitettu lunnaiksi Maryn aviomiehestä joka on kidnapattu. Ja pian Lloyd ja Harry saavat kidnaappajat peräänsä. Sitten sitä alkaa tapahtua.
Nuija ja tosinuija on kuulunut suosikkielokuviini lapsuudesta asti, kun näin sen ensimmäisen kerran. Olen katsonut tämän elokuvan monta kertaa säännöllisin ajoin ja silti se naurattaa. Siis Oikeasti naurattaa. Huumori ei ole räävittömimmistä päästä kuin nykyisissä Farrellyjen elokuvissa on totuttu näkemään, mutta kyllä tässäkin on räävitöntä huumoria, kuten poliisi juo Lloyn virtsaa luullen sitä viinaksi, kieli venyy pitkäksi hiihtohississä ja legendaarinen vessakohtaus.
Nuijassa ja tosinuijassa on käsikirjoitus hubaisevan hauskaa, näyttelijät sopivat elokuvalle kuin nyrkki silmään. Pääkaksikko on tietenkin ässähyvä mutta on muutkin hyviä. Katso tämä elokuva jos haluat nauraa! Aikoinaan menestys oli tällä elokuvalle sen verran kova että leffa poiki piirrossarjan, lukuisia jäljittelijöitä ja vuosia myöhemmin jatko-osankin, joka oli kuitenkin täyttä kuonaa, mutta eihän siinä ollutkaan sitten enää Carrey & Daniels-parivaljakko.
nimimerkki: Mask
Lloyd (Carrey) ja Harry (Daniels) ovat kaverit, joista toinen hoitaa ammatikseen koiria, ja toinen ajaa limusiinia. Lloyd kuljettaa lentokentälle kauniin Maryn (Holly). Mary jättää laukkunsa lentokentälle, mutta Lloyd ottaa sen aikeinaan palauttaa se Marylle. Harry ja Lloyd lähtevät Aspeniin etsimään Marya. Matkalla tapahtuu kaikenlaista, kuten: juotetaan poliisille eritteitä ja tapetaan vahingossa pari gansteria. Ei leffa ole todellakaan mikään rankka, vaikka siinä kuoleekin pari tyyppiä.
Nuija ja tosinuija on parhaiten toteutettu Farrelly-veljesten elokuva, joka ei nojaa niin paljon härskiyteen kuin esimerkiksi Me, kaksi & Irene. Juoni on oikeasti ihan hyvä, ja leffa etenee sopivaa tahtia. Huumori kukkii, ja kaikkia juttuja ei löydä heti ensimmäisellä kerralla. Mies ja alaston ase tyylisestä kreisikomediasta ei silti ole kyse, vaan pikemminkin vitsit on tehty henkilöiden typeryydestä, joita ei aina huomaa niin helposti kuin kreisikomedioissa. Jokin pieni asia nostaa tämän ylemmäksi useimmista muista komedioista.
Itselleni Nuija ja tosinuija on enemmän kuin pelkkä komedia, se on ensimmäisiä näkemiäni komedioita, jolle oikeasti sai nauraa. Tämä on tullut katsottua ainakin kymmeneen kertaan, ja vielä tulee katsottua monen monta kertaa. Komedioiden syvistä riveistä ei yleensä nouse klassikoita, mutta mielestäni Nuija ja tosinuija ansaitsee jo viimeistään nyt klassikkokomedian tittelin. 90-luvun paras komedia.
Nimimerkki: Viisas
Pystyn muistamaan miten näin tämän elokuvan noin 7-vuotiaana räkänokkana ja se nauratti minusta ilmat pihalle. En tietenkään ymmärtänyt kaikkia hieman rankempia vitsejä, joten eiköhän olisi aika katsoa uudelleen.
Lloyd Christmas ja Harry Dunne ovat kaksi "hieman" lapsellista tyyppiä. Eräänä päivänä Lloyd ajaa limusiinilla naisen lentokentälle ja tämä unohtaa laukkunsa sinne. Lloyd tietenkin uhrautuu unelmiensa naisen takia ja päättää ajaa kaverinsa kanssa Aspeniin(ei sinne mikä sijaitsee Sveitsissä vaan Coloradossa) ja palauttaa se hänelle. Kumpainenkin on saanut potkut työstään joten miksikäs ei. Matkan varrella tapahtuu tietenkin ties mitä härskiä, hävytöntä ja räävitöntä. Kaveruksetpa eivät tiedä kumminkaan sitä että laukku on täynnä rahaa ja sitä jahtaa muutama rikollinen heebo.
"The Farrelly Brothers" laittavat parastaan tässä heidän ensimmäisessä elokuvassaan. Asiat tehdään heti selväksi. Mitään ei säästetä. Pilkkakirvestä saavat maistaa mm. vammaiset, homot ja eläimet. Näistä kekseliäistä vitseistä huolimatta tuskinpa filkka olisi mitään ilman Jim Carreyta ja Jeff Danielsia. Carrey laittaa parastaan äänissä, ilmeissä ja ihan kaikessa muussakin. Ilmeet saavat minut aina nauramaan. Daniels ei jää yhtään huonommaksi vaikka ei ole mikään hirveä kuminaama. Carrey on palannut Farrelyitten tykö elokuvassa Me Kaksi ja Irene, joka on hieman härskimpi mutta se ei ole läheskään hyvä kuin tämä. Lähtökohdat olivat hyvät mutta jokin meni pieleen.
Mihin siis päädyme Nuijassa ja Tosinuijassa? Hillittömän hauska komedia, joka ei sovi tosikoille? Totta helvetissä! Kun poliisi juo kusta ja sokeille myydään kuolleita lintuja niin ei se ei todellakaan ole mitään "sivistynyttä" huumoria, mutta emmekös me jokainen kaipaa hetkeä jolloin ei tarvitse ajatella yhtikäs mitään ja voi nauraa keuhkonsa hajalle? Minä ainakin tarvitsen ja suosittelen muille lämpimästi.
Aivot narikkaan ja katsomaan Farrelly Bros. elokuvaa parhaimillaan!
Tämä on ensimmäinen ja paras Farrelly-veljesten elokuva. Samalla myös Jim Carreyn paras elokuva. Leffassa Farrelly-veljesten tapaan pilkataan vammaisia, rääkätään eläimiä ja sisältää monta muuta mautonta juttua.
Elokuva kertoo kahdesta tyhmästä ukosta Harrysta ja Lloydista. Lloyd ajaa taksia ja eräänä päivänä hänen kyytiinsä tulee kaunis ja seksikäs Mary. Hän jättää "vahingossa" laukkunsa lentokentälle minne Lloyd hänet vei. Hän ottaa laukun lähtee Harryn kanssa palauttamaan sitä Marylle. Siitä alkaa hurja matka koira-autolla osavaltioiden läpi Aspeniin. Matkalla tietysti sattuu monia kommelluksia.
Ota rento asento nojatuoliisi ja käännä aivotoimintasi nolla-taajuudelle, ja niin voit alkaa katsomaan Farrelly-veljesten laatuelokuvaa. Jim Carreykaan ei ole onnistunut olemaan näin hauskoissa elokuvissa. Jim Carrey esiintyy myös Farrelly-veljesten ohjaamassa elokuvassa Me, kaksi ja Irene, mutta se ei vedä vertoja tälle elokuvalle. Tässä elokuvassa voit nähdä poliisin juovan kusta ja miehen syövän rotan myrkkyä. Eikö kuullostakin hauskalta?























































