Nimeni on Trinity - paholaisen oikea käsi (1971)
- Alkuperäinen nimi:
- Lo chiamavano Trinità
- Tunnetaan myös nimillä:
- They Call Me Trinity
- Tuotantovuosi:
- 1971
- Ohjaajat:
- Enzo Barboni
- Käsikirjoittajat:
- Enzo Barboni
- Pääosissa:
- Bud Spencer, Elena Pedemonte, Farley Granger, Terence Hill
- Maat:
- Italia
- Kielet:
- italia
- Pituus:
- 109 min
- Genret:
- Komedia, Western
- Elokuvasarja:
- Nimeni on Trinity - paholaisen oikea käsi, Trinity ratsastaa jälleen
Keskiarvo
Arvostelut (2): 
Pikatuomiot (55):
Oma pikatuomio
Bud Spencer ja Terence Hill on varmasti monelle hieman varttuneemmalle katsojalle tuttu parivaljakko edes jossain määrin. Legendaarinen duo oli nimenomaan kuuluisa hulvattomista tappelukohtauksistaan, joissa nyrkit viuhuivat ja ukkoja pilkottiin järkyttävät määrät. Roskalafka Future Film meni julkaisemaan viimein ja vihdoin kaksikon elokuvia dvd:lle. Meinaankin, että vähintään hatunnoston arvoinen teko kyseiseltä firmalta, koska kyllähän aikamoista nostalgiapaukkua on luvassa näiden herrojen temmeltäessä kuvaruudulla. Spaghettiwestern They call me Trinity...
...kuuluu niihin elokuviin, joiden ansiosta Spencer ja Hill tulivat laajemmin tunnetuiksi. Takuuvarmaa mätkintää tarjotaan partasuisen Spencerin ja kuikelin Hillin voimin, joskaan juoni ei ole oikein mistään kotoisin. Eipä se ennenkään ole mitään muuta ollut, kuin pelkkä köyhä tekosyy saada luunelonen soimaan ja äijää arkkuun. Sinänsä tällä seikalla ei ole väliä, mutta tyhjemmissä kohdissa leffa laahaa liikaa ja kaksikon leffojen suola, eli se turpaan mättäminen jää liian vähälle. Mutta silloin kun rattaat saadaan pyörimään, niin meno on aivan hillitöntä ja läppäkin lentää siinä sivussa. Spencerin tavaramerkit, avokämmenellä poskelle ja nyrkillä päälakeen ovat erittäin asiallista katsottavaa ja tukehtumisvaara itseään hengiltä nauraessa on aina läsnä. Äänitehosteet korostavat tappeluja mainiosti ja jokainen läimäisy tuntuu kotikatsomossakin asti. Väkivalta todellakin voi olla hauskaa, muutenkin kuin splatterin muodossa.
Lännenkomediaksi luokiteltava leffa on siis perusvarma Spencer/Hill -tuote, joten se tuskin pettymystä tuottaa heppujen ystäville. Musiikit ovat elokuvaan sopivia ja leppoisat rillutukset säestävät taustalla taidokkaasti toteutettua tappelemista. Tietysti tästäkin pystyy hukattua potentiaalia (tai sitten inflaation pelossa meininki tarkoituksella hillitympää) hakemalla löytämään, mutta kaikkiaan nämä ovat niitä elokuvia, jotka potkivat sisäistä pikkupoikaani persuksille. Huumori -ja tärpättipitoisten iltamien vakiovarustukseen kuuluva.
nimimerkki: Lutkus
Pisteet:
Arvosteltu: 16.02.2005
Katsottu: DVD
Villiä länttä kiertävä hevosen kanssa Trinity (Terence Hill) saapuu erääseen pikkukaupunkiin, jonka sheriffinä toimii hänen velipuolensa Bambino (Bud Spencer). Bambino ei kuitenkaan ole täysin rehellinen mies vaan hän on hevosvaras, joka on turvautunut sheriffin tähden taakse. Aluksi Bambino ei voi sietää riitaa haastavaa Trinitya, mutta pian kuitenkin pestaa tämän apulaisekseen. Kaksikolle tuleekin pian töitä kun ilkeä majuri Harriman (Farley Granger) miehineen aikoo häätää pienen mormoniyhdyskunnan pois pienestä laaksosta, jonka Harriman aikoo vallata. Harriman ei kuitenkaan tiedä mitä hänelle on edessä kun lännen nopein vetäjä ja kovin teräsnyrkki ovat suunnitelman tiellä.
"He's the right hand of the Devil..."
Bud Spencer ja Terence Hill - kaksikon kuuluisimpiin töihin kuuluva Nimeni on Trinity on sopivan hurtilla huumorilla varustettu buddy-länkkäri, joka on kaikinpuolin onnistunut paketti. Filmi olikin sellainen mitä olinkin odottanut. Bud ja Terence mätkivät roistoja kilvan kasaan ja ehtivät heittää huulta toisillensa. Budin ja Terencen kemia pelaa jälleen hyvin yhteen ja tuloksena on taattua äijämeininkiä, jonka parissa takuulla viihtyy. Välillä homma on kuitenkin hitaasti etenevää ja laimeata, sillä mukana on parikin aika turhaa kohtausta mutta muuten homma toimii nätisti.
Mainitsemisen arvoinen on myös elokuvan rennon letkeä musiikki, joka sopii elokuvan tunnelmaan täydellisesti ja erityisesti tunnari jää soimaan päässä vielä pitkään elokuvan katsomisen jälkeen. Kokonaisuutena elokuva on oikein mallikas italowestern, jota kelpaa katsoa oikealla asenteella.
PS. Kannattaa kiinnittää huomiota lopun joukkotappeluun, jota sanotaan elokuvan kannessa elokuvahistorian pisimmäksi joukkotappeluksi. Sen kyllä uskookin kun katselee tuota tappelua, jossa äijää kaatuu maahan kuin heinää.
nimimerkki: Mask
Pisteet:
Arvosteltu: 22.01.2005
Katsottu: DVD
