Meri sisälläni (2004)

Ramón Sampedron on virunut kaulasta alaspäin halvaantuneena liki kolmekymmentä vuotta. Äijä on vakaasti sitä mieltä että nyt homma on vietävä päätökseen ja se on itsemurhan paikka. Tietenkin vallassa olevasta olotilasta johtuen ei homma onnistu ilman auttajia. Liikutaan siis itsemurhan. eutanasian ja ihmisoikeuksien viidakossa. Mukana on niin viranomaiset, kirkko ja ennenkaikkea omat läheiset. Selväähän on että jokaiselle kannalle löytyy omat kannattajansa. Kaikkein lähinnä Ramónia näiden mielipiteiden edustajina toimivat kaksi naista joihin hän tutustuu elämänsä viimeisinä aikoina.

Javier Bardem on karismassaan omaa luokkaansa ja hyödyntää potentiaaliaan vaikka onkin lähes koko kaksitunrisen ajan vuoteen vankina. Espanjalainen näyttelijä tekee vakuuttavaa luottojälkeä. Näyttelijätyöhön vakuuttavsti nojaava elokuva on muutenkin ihailtavaa katseltavaa. Amenabar tekee mahtavan kypsää jälkeä reilun kolmenkympin ikäisenä. Ohjaajanero liikkuu uusimassa teoksessaan aivan eri sfääreissään kuin aiemmissa, myöskin loistavissa, teoksisssaan (mm. The Others, Abre los ojos). Vaikka pläjäys aiheeltaan saattaa tuntua synkältä, niin se on pohdiskeleva, elämänmyönteinen ja kaunis elokuva.

Meri sisälläni on putsannut maailman elokuvagaalojen palkintopöydät suoraan Amenabarin maanmiehen Aldomovarin nenän edestä. Mm. 14 Goya-palkintoa kuuluu tälle elokuvalle (jaetaanko niitä edes enempää?). Ja tietenkin se Oscar-pysti tuli myös koristamaan Amenábarin takanreunusta. Jostain syystä Aldomovar veti herneet nekkuun ja erosi espanjan elokuva-akatemiasta. Maanmiesten kinastelua ulkopuolelta seuraavana voi vain todeta että kyllä maailmassa tilaa riittä muillekin espnjalaisille mestareille.

Tositapahtumiin perustuva tarina varmasti koskettaa tietenkin katolilaisia espanjalaisia kaikkein eniten. Tietynlaista asennetta pläjäyksen katsominen vaatii. Kerronta on hidasta ja pohdiskelevaa. Miljöö ei vaihdu kovin usein vaikka härmäläisittäin eksoottisella maaperällä ollaankin. Tarkoitus onkin herättää ajatuksia. Minkälaisia, kukin miettiköön omassa mielessään.

Erikoismaininnan ansaitsee myös DVD-julkaisun poikkeuksellisen laadukas Making of-osio. Siinä keskitytään olennaiseen ja turha kavereiden selkään taputtelu jätetään omaan arvoonsa.

Pisteet:
Arvosteltu: 24.10.2005
Katsottu: DVD

Arvostelija

Kustaa
Ylläpitäjä
229 arvostelua

Tositapahtumiin perustuva Meri sisälläni voitti parhaan ulkomaisen elokuvan Oscarin, eikä tuo palkinto ollut turha. Kyseisessä elokuvassa pohdiskellaan eutanasiaa ja siihen liittyviä eettisiä kysymyksiä. Vaikka lähellä kuolemaa pyöritäänkin, niin elokuva on silti hyvin elämänmyönteinen. Se on aidosti koskettava ilman turhaa sentimentaalisuutta, mutta siitä löytyy myös huumoria, joka estää leffaa vaipumasta masennukseen pyöriskelyyn.

Meri sisälläni on siis kertomus Ramónista (Javier Bardem), joka on ollut nuoruutensa jälkeen kaulasta alaspäin kokonaan halvaantunut. Perhe pitää hänestä hyvää huolta, ystäviä käy ihan mukavaan tahtiin tervehtimässä ja naisiakin pyörii ihan kivasti ympärillä. Tuosta huolimatta Ramón haluaisi kuolla. Monista pyynnöistä huolimatta valtio ei tunnu antavan lupaa hänen kärsimyksiensä lopettamiseen, mutta joku ystävä sen voisi tehdä...

Filmi antaa armomurhaan eli eutanasiaan monia eri näkökulmia. Lopulta elokuva ei anna selvästi puoltavaa eikä vastaankaan olevaa mielipidettä asiasta, vaan on varsin puolueeton. Ramónin kärsimysten ohella näytetään elämän pohjimmaista kauneutta. Elämänmakuinen tarina tuntuu hyvin aidolta ja tempaisee katsojat hyvin mukaansa. Syvät henkilöhahmot ja Amenábarin hieno ohjaus tekevät tästä unohtumattoman elokuvaelämyksen. Pläjäyksessä nähdään monia hyviä roolisuorituksia, mutta Javier Bardem varastaa tietenkin show'n vaativassa roolissaan sängyssä makaavana Ramónina. Käsittämättömän upea roolisuoritus Bardemilta.

Elokuvassa on taideleffan merkkejä, mutta tämä ei kuitenkaan ole niin taiteellinen, etteivät perushollymössön katsojat tätä pahasti vieroksu. Tämä espanjalainen mestariteos antaa kuitenkin tavallista Hollywood-tuotosta enemmän ajattelemista. Katsoja miettii elokuvaa vielä monta tuntia lopputekstien loputtua. Samalla monenlaisia tunteita herätetään, mikä tuo tietysti plussaa. Rauhallinen kertomistapa kruunaa vielä upean kokonaisuuden. Täydellinen Meri sisälläni ei ole mutta mielettömän hyvä kuitenkin.

Pisteet:
Arvosteltu: 23.04.2005
Katsottu: Teatterissa

Arvostelija

Thoke
Tykittäjä
591 arvostelua