Mansikkapaikka
Keskiarvo
Arvostelut (2): 
Pikatuomiot (117): 
Oma pikatuomio
- Alkuperäinen nimi:
- Smultronstället
- Tuotantovuosi:
- 1957
- Ohjaajat:
- Ingmar Bergman
- Käsikirjoittajat:
- Ingmar Bergman
- Pääosissa:
- Bibi Andersson, Folke Sundquist, Gunnar Björnstrand, Ingrid Thulin, Jullan Kindahl, Max Von Sydow, Victor Sjöström
- Maat:
- Ruotsi
- Kielet:
- ruotsi
- Pituus:
- 90 min
- Genret:
- Draama
78-vuotias lääkäri Isak Borg vihitään riemutohtoriksi Lundin kaupungissa. Matkasuunnitelmat on tehty ja lentoliput ostettu, mutta mies päättääkin juhlapäivän aamuna lähteä reissuun autollaan, taloudenhoitajan suuttumisesta huolimatta ja mukanansa kylmäkiskoinen miniä, Marianne. Matkalla vaivutaan takautumiin, nähdään unia ja opitaan tiettyjä asioita elämästä, puolin ja toisin.
Ingmar Bergmanin Mansikkapaikka on hieno elokuva. Käsinkosketeltavan aito, pieni tarina ihmisistä ja elämästä on todella herkkä, kaunis ja vakavuudestaan sekä painavistakin aiheistaan huolimatta loppupeleissä positiivinen ja toiveikas. Tai oikeammin toivoa-antava. Korkeasta iästään huolimatta elokuva ei ole menettänyt terästään yhtään, ja on lopulta viestiltään niin ajaton, että tuskinpa menettääkään.
Flashbackien, unikohtausten ja kertojaäänen käyttö ovat toki kliseitä kaikki, mutta kuten Söpö alempana kirjoitti, ne eivät todellakaan tunnu teennäisiltä, vaan ohjaaja käyttää niitä toimivasti, fiksusti, soljuvasti. Niin, että jälkeenpäin miettiessä ei katsoja keksi toista, ainakaan yhtä toimivaa, tapaa tuoda esille kaikki elokuvan tärkeät asiat. Käsikirjoitus on loppuun asti hiottu, jokaisella pienelläkin hahmolla on merkityksensä ja kaikki kohtaukset tuntuvat tärkeiltä ja luonnollisilta. Kautta linjan loistavista näyttelijöistä on nostettava esille eritoten Mariannea näyttelevä Ingrid Thulin, joka vähäeleisellä, mutta voimakkaalla tulkinnallaan tekee professorin miniästä äärimmäisen mielenkiintoisen, särmikkään ja monitasoisen hahmon.
Kaiken kaikkiaan Mansikkapaikka on filmi, jollaisia toivoisi maailmassa olevan enemmänkin. Muistutus elämän pienistä tärkeistä asioista. Briljanttia, suorastaan.
Pisteet:
Arvosteltu: 11.08.2007
Katsottu: Teatterissa
Suurin osa elokuvista lienee suunnattu nuorille. Bergmanin Mansikkapaikka on niitä harvoja, joiden päähenkilö elää elämänsä ehtoossa ja puhuttelee jo senkin kautta vanhempaa katsojakuntaa. Mutta! Mieleltään (tai varreltaan) nuorenkin voi odottaa pitävän tästä leffasta, joten sitä ei kannata missään nimessä sivuuttaa. Mansikkapaikka on pieni helmi.
Elokuvan kertoja ja päähenkilö on omiin oloihinsa vetäytyvä professori Isak Borg (Sjöström). Vanhuksen päivärytmiin tulee muutos, kun hänen pitää lähteä Lundiin. Ukko on saamassa tunnustuksen elämäntyöstään lääketieteen parissa. Matkaan pitäisi lähteä lentokoneella, mutta äijä herää tavanomaista aiemmin, kesken kummallisen painajaisen, ja päättääkin lähteä autolla. Mukaan tuppautuu miehen nuori ja kaunis miniä (Thulin), jota Isak ei erikoisemmin arvosta. Matkasta tulee pitkä. Koska professorin kellossa ei enää ole viisareita, hänellä ja miniällä on aikaa poiketa proffan lapsuuden mansikkapaikassa. Kaikki ajat kohtaavat ja muistot suorastaan rymistävät päälle.
Vaikka elokuvassa onkin lukuisia flashbackejä ja unikohtauksia ne eivät tunnu teennäisiltä. Henkilöiden, joita elokuvassa riittää huoltoaseman miekkosesta (nuori von Sydow) aina mm. Saraan ja Saraan (hehkeä Andersson), taustoja ja luonteita selvennetään niillä onnistuneesti. Bergman ei yritä tässä itse kirjoittamassaan tarinassa järkyttävän mahtipontisia saippuaoopperamaisuuksia. Leffa soljuu kuin vesi kevätpurossa ja käsittelee samalla hyvinkin tärkeitä asioita.
Elokuvan näyttelijät ovat kaikin puolin loistavia. Victor Sjöström, joka Charlie Chaplinin mukaan oli maailman paras ohjaaja, teki ikääntyneenä professorina elämänsä roolin. Elokuva jäi vuonna 1960 kuolleen Sjöströmin viimeiseksi.
Pisteet:
Arvosteltu: 08.02.2004
Katsottu: VHS
