Mad Max (1979)

Maxin raivo on suorastaan käsin kosketeltavaa.

”I am the Nightrider. I'm a fuel injected suicide machine. I am the rocker, I am the roller, I am the out-of-controller!”

Mad Max on se aito ja alkuperäinen (toiminta)klassikko, josta Mel Gibsonin ura lähti liikkeelle. Oikeastaan ensimmäisen Mad Maxin toiminta on varsin vähäistä, ja kyseessä on enemmänkin tyly jännitysdraama, mutta ei toiminta-genreen nimeäminen ollenkaan metsään mene.

Max Rockatansky (Gibson) on kovaotteinen poliisi sekä poliisien eliittiä. Hän on erikoistunut erityisesti takaa-ajoihin niin hyvin, ettei rikolliset ikinä ainakaan moottoripelillä Maxia karkuun pääse. Eräässä takaa-ajossa kuoli moottoripyöräjengiläinen ja nyt loput jengiläiset ovat ottaneet tehtäväkseen kaverinsa kuoleman kostamisen. Kosto on julma, josta saa osansa kaikki vastaan tulevat, Maxin kollega ja erityisesti Maxin perhe. Luonnollisesti Max raivostuu suunnattomasti jengiläisten kostosta, ja koston kierre on loputon.

Näyttelypuolesta kukaan muu ei jää erityisemmin mieleen kuin Mel. Mel ei ole aivan parhaimmillaan, mutta kuitenkin ryhmän paras näyttelijä.

Niille, jotka ovat nähneet kakkososan ennen ykköstä (eli varmasti monille), on varmaankin melkoinen yllätys, että ykkösosa sijoittuu vielä lähitulevaisuuteen (1980-luvulle), jolloin koko Australia ei ollut vielä kärsinyt ydintuhosta, allekirjoittanut ainakin yllättyi. Vaikka Mad Maxin tunnelma on paikoin varsin ahdistava ja jopa nihilistinen, on sen väkivaltaisuutta aivan suotta kritisoitu. Jos oikein muistan, oli Mad Max Suomessakin aikanaan pannassa. Mad Max on tietyissä piireissä noussut kulttielokuvaksi asti, eikä sitä ole ikinä suunnattu suurelle yleisölle, Melin myöhempien elokuvien tapaan.

Maxin raivo on suorastaan käsin kosketeltavaa, kun äijä alkaa kostamaan perheensä kohtaloa. Kyllä siinä raavas mieskin alkaa pyöriä tuolissaan kun näkee Maxin raivosta punaiset silmät tämän lähtiessä painelemaan pahisten perään. Kyseistä kohtausta katsellessa ei jää epäselväksi, mistä tulee nimitys Mad Max. Loppukohtaus on oikeasti armoton, ja se syöpyi ainakin minun mieleeni pysyvästi. Maininnan ansaitsee myös metsäkohtaus, jossa erinomaisesti toteutettu kuvaus pääse täysiin mittoihinsa. Tyyliä on myöhemmin käytetty useissa kauhuleffoissa. Tuo metsäkohtaus kohtaus tuo ainakin minulle elävästi mieleen muutamaa vuotta aiemmin valmistuneen Syvän joen tietyt metsässä kuvatut kohtaukset.

“They say people don't believe in heroes anymore. Well damn them! You and me, Max, we're gonna give ‘em back their heroes!”

Mad Max on osoitus siitä, ettei armottoman tylyn elokuvan tekemiseen tarvita ollenkaan verta tai graafista väkivaltaa. Varmasti silloin 1970-luvun lopulla ja vielä 80-luvun puolellakin Mad Max on vaikuttanut turhankin rankalta, sillä niitä 18-ikärajoja näkee vieläkin ympäriinsä, mutta kyllä 18 on nykystandardien mukaan aivan liian paljon. Suomesta Mad Maxia ei vieläkään saa DVD:llä, mutta tällä kertaa ei kyseessä taida olla sensuurin kolttoset, vaan joku aivan muu seikka - oletettavasti oikeudet elokuvaan ovat jollain australialaisella puskajussilla, joka voitti oikeudet pokeripelissä. Mutta onneksi Espanjan reissulta tarttui mukaan Mad Maxin DVD. Vaikka julkaisu voisi olla huomattavasti parempikin, olen kiitollinen että ylipäänsä omistan kyseisen elokuvan.

Jotkut yksittäiset kohtaukset ovat äärimmäisen hyvin toteutettuja ja hienoa katsottavaa, mutta kokonaisuutena Mad Max ei kuitenkaan pärjää kakkososalle. Siitä huolimatta Mad Max on esimerkillinen elokuva monella tapaa; kuvaus on todella hienoa, juoni on erinomainen ja syvällinen, Mel näyttelee hyvin ja toteutus on suorastaan riipaiseva. Kyllä tätä kelpaa suositella muillekin kuin toiminnan ystäville - minä en ole toiminnan ystävä, mutta kaksi ensimmäistä Mad Maxia ovat lähellä sydäntäni. Mainittakoon vielä, että Mad Maxin hienosti toteutetut autostuntit päihittävät minkä tahansa 2000-luvun kaahailuleffan yleensä tietokoneella väsätyt stuntit.

Mad Max ei ole täydellinen elokuva, mutta juoni on omalla tavallaan raskas. Elokuva on silti viihdyttävä ja kaikin puolin esimerkillinen toimintajännäri. Pari lisäminuuttia juoniaukkoja paikkaamaan ei olisi ollut ollenkaan huono asia, mutta kyllä näinkin kelpaa. Oikeastaan antaisin 4,25 pistettä, mutta joudun pyöristämään sen tasan neljään. Osataan sitä kengurumaassakin - ja hyvin osataankin! Neljäs osa sarjaan on suunnitteilla ja näillä näkymillä Miller itse ohjaisi neljännenkin osan. Saa sitten nähdä valmistuuko elokuva koskaan ja ennen kaikkea - heittääkö Mel nahkarotsin vielä neljännen kerran niskaansa.

Hassuna lisätietona mainittakoon, että ohjaaja George Miller on myöhemmin tullut tutuksi Babe suurkaupungissa -elokuvan ohjaajatuottajana. Pieni tyylin vaihdos.

“The chain in those handcuffs is high-tensile steel. It'd take you ten minutes to hack through it with this. Now, if you're lucky, you could hack through your ankle in five minutes. Go.”

nimimerkki: The Wolf

The Wolf
Tähtääjä, 66 arvostelua
Pisteet:
Arvosteltu: 29.07.2006
Katsottu: DVD

Mel on ainoa joka osaa vähääkään näytellä

Mad Max 2 ja 3 (olipa niiden nimet mitä tahansa) on tullut katsottua jo muutamaan otteeseen, eikä niistä sen enempää. Sarjan ykkösosa oli kuitenkin vielä näkemättä ja ulkomaisen nettikaupan ansiosta tarjoutui tämä tilaisuus.

Max on yksi osa poliisijoukkoa, jotka kaahailevat ja samalla valvovat maanteitä. Eräänä päivänä tiellä liikkuu "ei niin täysijärkinen" Night Rider, joka on saanut käsiinsä poliisien auton ja kaahailee nyt sillä pitkin maanteitä aiheuttaen hävitystä ja paniikkia reitillään. Perään lähtee joukko poliiseja, mutta edes pitkän ja vauhdikkaan takaa-ajon jälkeen Mr Rideria ei saada pysähtymään tien varteen...

... kunnes eteen tulee Max. Mr Riderin kamut eivät erikoisemmin pidä tavasta, jolla Max hoiteli Mr Riderin, joten he luonnollisesti (psykopaatteja kun ovat) lähtevät kostoreissulle kostamaan ystävänsä puolesta. Max on kuitenkin tällä välin lähtenyt jo lomareissulle perheensä kanssa, mutta mopojengi löytää heidät, ja seuraamukset eivät ole miellyttävät.

Filmin "kulttimaine" on mielestäni ihan turhaa. Toisaalta monet muutkin kulttimaineen saavuttaneet teokset ovat ennenkin ollet tällaisia välimallin teoksia. Siis minun mielestäni. Elokuvan tapahtumat on kuvattu samaan tyyliin kuin keskiverto B-luokan filmi ja elokuvan ääniraita on kurjaa kuunneltavaa jälkeenpäin nauhotettuine äänineen. Näyttelijäkaartista Mel on ainoa joka osaa vähääkään näytellä, eikä sekään vielä tuolla 70-luvun lopulla ole ollut kovin loisteliasta.

Vieras
Pisteet:
Arvosteltu: 24.08.2003
Katsottu: DVD

Renkaat ulvovat ja veri lentää.

Road Warrior ja Ukkosmyrsky oli jo nähty moneen otteseen, joten oli aika katsoa ensimmäinen Mad Max, jolla on kolmikon suurin kulttimaine.

Maailma on rappeutumassa. Moottoripyörärosvot raiskaavat naisia ja hakkaavat miehiä, samalla kun renkaat ulvovat ja veri lentää. Poliisit yrittävät estää rosvoja hallitsemasta kaikkea, mutta tämä tuntuu aina vain epätoivoisemmalta, kun menopelit nopeutuu ja viattomia kuolee. Max on yksi poliisi, joka ei itsekkään tiedä kumpien puolella hän on. Max aiheuttaa kuoleman psykoottiselle hurjastelijarosvo Nightriderile. Heebon jengi ei kuitenkaan tykkää hyvää tästä ja päättävät pumpata Maxin täyteen lyijyä. Maxin poliisinura on vaakalaudalla ja piristävä loma muutuu Maxin henkilökohtaiseksi kostoksi.

Mad Maxin mukaan maailmassa tuntuu olevan vielä jotain hyvää ja jotain minkä puolesta kannattaa elää. Maailma ei ole yhtä synkkä kuin jatko-osassa, vaikka suurinosa kaikesta on pelkkää tietä ja siellä ajelevia autoja.

Miller ohjaa toimintakohtaukset hienosti ja vauhtia ei todellakaan puutu. Nuori Mel Gibson tekee myös ihan hyvän roolin hieman sekavana Maxina, joka muuttuu kiltistä poliisista julmaksi tappokoneeksi, tai pikemminkin omankädenoikeudenjakajaksi. Poliiseja näyttelevät hebut ovat myös ihan hyviä ja Maxin vaimokin on uskottava, mutta roistot ovat taas ilkeitä ja persoonattomia nilkkejä, ilman kunnon päämäärää, eikä heitä esittävät ylinäyttelijät asiaa paranna. Kässärissä voisi myös olla enemmän omaperäisyyttä tai juonta.

Toiminnantäytteisen filmin autot ovatkin jo ihan oma lukunsa. Bensa haisee ja pakoputket paukkuu. Leffan ensimmäinen ajelu kohtaus on erittäin hienoa työtä ja todellista romurallia. Kruisailua ei todellakaan jää uupumaan ja se on toteutettu tyylillä. Ainoastaan lopussa olisi voinut olla joku isompikin Max Vs Rosvot ajelu, mutta lopussa oleva kohtaus kertoo aika tylysti mistä hommassa on kyse.

Mitään K-18 leimaaa leffa ei varmaan nykyään ansaitsisi, mutta kyllä Mad Maxin kyyninen, rankka ja tyly asenne nostattavat hiukset pystyyn. Mad Max on tasoissa sarjan kakkososan Road Warrior/Asfalttisoturi/Mad Max 2 kanssa, mutta ykkönen näyttää että pienellä budjetilla saa paljon aikaan, eikä Hollywood kliseitä tarvita.

nimimerkki: Criiticco

Criiticco
Käyttäjä, 60 arvostelua
Pisteet:
Arvosteltu: 15.07.2003
Katsottu: DVD

Tämän elokuvan katsoo, mutta se ei kuitenkaan ole mikään mestariteos

Max on poliisi. Hän ottaa kiinni rikollisia, pääasiassa tiellä liikkuvia jengiläisiä. Yksi näistä on Night Rider, joka romuttuu täydellisesti Maxin käsittelyssä. Tästä ei jengi pidä ja kostaa. Max aloittaa oman kostonsa tasatakseen tilejä.

Mad Max on pieni ja kyyninen toimintaelokuva. Sen hahmot ovat ohuita ja elokuva toimii pääasiassa johdantona sittemmin tulleisiin jatko-osiin.

Toteuksesta voi sanoa, että se on hyvä. Autot kirjaimellisesti repeytyvät riekaleiksi romuttuessaan ja verta on myös luvassa. Muutamia todella ilkeitä ja tehokkaita kohtauksia on luvassa, kuten käden repeytyminen irti tai nokkakolari moottoripyörän ja rekan kanssa, mikä on ainakin allekirjoittaneen mielestä yksi parhaita törmäyksiä.

Tämän elokuvan katsoo, mutta se ei kuitenkaan ole mikään mestariteos.

nimimerkki: Jurpo

Jurpo
Tähtääjä, 565 arvostelua
Pisteet:
Arvosteltu: 18.08.2004
Katsottu: DVD