Lottovoittaja UKK Turhapuro (1976)

Repii tämän murheellisten laulujen maan pyhästä pelistä irti kaiken mitä siitä voi repiä.

”Kauas kuuluu kalke, työss´ on pojat, palkeet.” Näin Uuno Turhapuro sekoilee Speden mittavan Uuno-sarjan kenties parhaassa jaksossa mm. vanhan Pajaleikki – laulun lyriikan tahtiin. Vuonna 1976 ilmestynyt elokuva tarjoaa edesmenneen Spede Pasanen mittavaa parodiataitoa parhaimmillaan ja monimuotoisemmillaan.

Lottovoittaja UKK Turhapuro repii tämän murheellisten laulujen maan pyhästä pelistä irti kaiken mitä siitä voi repiä. Päävoittolapun kohtalo muuttuu viiden minuutin välein, mutta se ei Uunoa estä juhlimasta. Verkkopaitaisen (ja välillä jopa turkikseen sonnustautuvan) sankarin juhlinnan saavat tuntea niin appiukko, joka joutuu hakkaamaan autonsa linttaan, ettei se häiritse rikkaamman ihmisen silmää, tai vaimoparka, jonka tilalle on jo hankittu rikasta miestä viihdyttäviä vaimoehdokkaita.

Leffa tarjoaa myös historiikkina ratkiriemukkaan kohdan, joka kertoo kuinka U.K.K. Turhapuro oikeasti tapasi vaimonsa. Kyseisessä kohdassa täytyy vain ihmetellä miten Speden luovuus suurimmassa osassa tuotantoa onnistui lipumaan niin taka-alalle. Onneksi särmää piisaa vielä 70-luvun loppupuoliskolla.

Suomalaisella leffatuotannolla ei ehkä ole jenkkituotannon miljoonia, mutta tämä elokuva viimeistään todistaa sen, että raudankovalla luovuudella ja innolla omaa juttua kohtaan voidaan tehdä paljon parempaa viihdettä. Spede levätköön rauhassa multien alla, ja tämän leffan loistokkuuden kunniaksi on hyvä unhoittaa hetkeksi 90-luvun flopanneet uuno-tekeleet.

Arsi T. Elokolikko
Ylläpitäjä, 741 arvostelua
Pisteet:
Arvosteltu: 31.10.2004
Katsottu: VHS

Jos ei sataa tonnia mene tunnissa niin sitten ei ole yksinkertaisesti hauskaa.

Lottovoittaja UKK Turhapuro on ainakin itselleni ehkä se kaikkein legendaarisin Uuno. Tässähän nähdään kuinka heppu iskee vaimonsa nerokkaasti seisomalla kalliin mersun vieressä, kaikki jalokivennäiset sisällä ja silleen. Naimisiin kun jouduttiin niin sitten onkin kaikki keinot käytettävä, jotta pääsee baariin. Ikimuistettavimmista Uunon keinoista lienee äkillinen valuuttakramppi käteen. Kättä pitää sitten rokottaa rautakangella ja sen seurauksena onkin nyrkissä sekä rahat että kanki.

Nuo edellämainitut seikat ovatkin vasta alkulämmittelyä leffan pääteemalle eli lottovoitolle. Uunolla sattuu olemaan tismalleen samat numerot kupongissa kuin mitä radiossa luetellaan ja siitähän se sitten lähttee, tai ei lähdekään koska penniäkään ei ole näköpiirissä. Onneksi paikalle sattuu herra Tossavainen, joka rahoittaa Uunon jetset-tyylisen elämäntavan. Jos ei sataa tonnia mene tunnissa niin sitten ei ole yksinkertaisesti hauskaa. Uuno saa appiukonkin nöyristelemään rahan edessä. Jottei kaikki olisi turhan selvää ja onnellista niin sitten arvotaankin moneen otteeseen että onko lottokuponkia palautettu vai ei ja siitähän seuraa kaikennäköistä hässäkkää ja väliin varsin agressiivisiakin tunnepurkauksia lähipiirissä.

Edellinen Uunohan oli löytänyt jo tiensä suomalaisen leffakansan sydämiin. Mikäpä olisikaan parempaa kuin jatkaa ukon toilailuja tämän tyylisellä aiheella tässä lottokansan luvatussa maassa. Uuno jatkoi tälläkin pläjäyksellä puolen miljoonan leffakatsojan tahtia. Tämä on itselleni tosiaan se The Uuno vaikka jotenkin lopussa taisi ideat tyrehtyä miten leffa kannattaisi päättää. Ainakin se katsojasta siltä vaikuttaa.

arska
Ylläpitäjä, 636 arvostelua
Pisteet:
Arvosteltu: 15.05.2003
Katsottu: VHS

Paljon hyviä "spedemäisiä" oivalluksia.

Uuno Turhapuro (Loiri) on 100% suomalainen mies. Hän nukkuu paljon, syö paljon, on laiska ja saamaton, ja tietysti pakoilee työtä. Hän ei ole eläessään tehnyt kunnon työtä, joten rahan hankkiminen jääkin hänen vaimonsa Elisabethin (Raita) hommaksi. Mutta sitten eräänä päivänä Uunoa lykästää, kun hänen ja Elisabethin juhliessaan heidän yksivuotis hääpäiväänsä - alkeellisesti piimällä ja raa'alla makkaralla - radiosta kuuluu sattumoisin samat lottonumerot, jotka ovat Uunon lottokupongissa. Siitä alkaa Uunon elämän ylämäki.

Uuno Turhapuro on hahmo, joka tuli alunperin tutuksi 1970-luvulla esitetystä Spede Show -viihdeohjelmasta. Hahmosta päätettiin tehdä myös elokuva vuonna 1973, jonka pääosiin tietysti valittiin Uunoa tv-sarjassa esittänyt Vesa-Matti Loiri, menneiden vuosikymmenien kuuluisin viihdyttäjä Spede Pasanen, Marjatta Raita, Tapio Hämäläinen ja monia muita tunnettuja suomikasvoja. Tähän asti Uuno-elokuvia on tehty vajaat 20, eikä lisää enää tule.

Tämä kolmas Uuno kuuluu eittämättä sarjan parhaimmistoon, sillä se on täynnä absurdia huumoria, hyvää näyttelytyötä, hyvää dialogia ja hyvin kirjoitettuja vitsejä. Elokuva käynnistyy varsin hitaasti, ja alussa voi helposti saada sellaisen kuvan, että kyseessä on aivan eri elokuva kuin mitä leffan etukansi antaa näyttää. Pääjuoneen, eli siis lottovoittajan ilojen ja murheiden kuvaamiseen, päästään käsiksi ihailtavasti rakennettujen yksityiskohtien kautta. Sitten rakennetaan jälleen hienojen yksityiskohtien kautta lisää juonta ja uusia vitsejä, jotta elokuvasta saataisiin vieläkin viihdyttävämpi.

Näyttelytyö on todella laadukasta, enkä kyllä ole koskaan ennen nähnyt näin hyvin näyteltyä suomileffaa... siis jos muita Uunoja ei lasketa. Loiri näyttelee hyvin koko elokuvan ajan, sillä samalla kun hän luo hahmolleen entistä enemmän sympatiaa, hän onnistuu myös repäisemään katsojan nauruhermot totaalisesti. Tuuran roolissa tavataan ensi kertaa maanmainio Tapio Hämäläinen, joka on onneksi saanut jatkaa roolissaan pitkään. Hänen raivonsa on käsikosketeltavaa, sillä harva heppu pystyy ärjymään hampaat irvessä, pää punaisena ja verisuonet pullistuen niin hyvin kuin Hämäläinen. Speden osuus jää tällä kertaa vähän liian pieneksi, eikä hän onnistu naurattamaan niin paljon kuin Loiri, mutta ainakin yrittäminen näkyy. Seppo Laine esittää hauskasti puhuvaa Tossavaista, joka lausuu leffan mieleenpainuvimmat ja hauskimmat repliikit sekoittaessaan nimet täysin (Turhapuro = Puuroturpa). Simo Salminen nähdään leffan alkupuoliskolla Uunon mökkinaapuri Jaskana, mutta hän painuu mieleen pienestä roolistaan huolimatta, kiitos hänen ja Uunon loistavan dialogin.

Lottovoittaja UKK Turhapuro omaa paljon hyviä "spedemäisiä" oivalluksia ja hyvän käskirjoituksen, ja ennen kaikkea, se viihdyttää juuri sen minkä pitääkin. Ja jottei koko arvostelu menisi pelkäksi ylistämiseksi, niin pakkohan niitä miinuspuoliakin on mainita, vaikka niitä onkin niin vähän. Nimittäin elokuvan kesto, joka on noin puolitoista tuntia, sekä elokuvan sekaan ängetyt pilalle menneet kohtaukset, joita on aivan liikaa yhdestä kohtauksesta. Ne pilaavat koko tunnelman täysin. Verotan silti näistä kahdesta miinuspuolesta vain puoli tähteä, sillä näin hyviä nauruja en ole saanut naurettua piiiitkään aikaan.

MiiCa
Käyttäjä, 78 arvostelua
Pisteet:
Arvosteltu: 12.11.2008
Katsottu: Kotona

Lottovoittaja UKK Turhapuro on vuonna 1976 valmistunut kolmas Uuno-elokuva.

Uuno on mies joka elää tekemättä mitään. Hän on kuitenkin onnistunut saamaan suhteellisen hyvän vaimon jonka harteille automaattisesti lankeaa perheen taloudellisen toimeentulon turvaaminen. Härski Hartikainen ei usko avioliiton kestävän edes kokonaista vuotta. Miehet ovatkin lyöneet asiaista vetoa, ja nyt on koittanut aviopari Turhapuron ensimmäinen hääpäivä. Uuno valmistautuu nauttimaan yksivuotishääpäiväkeskikaljoja Esson baarissaja odottaa vesi kielellä Hartikaisen lupaamaa häälounasta, mutta kohtalo puuttuu peliin. Uunosta tulee lottovoittaja - tai ainakin siltä näyttää.

Uunon appiukkoon ja anoppiin tutustutaan paremmin tässä kun edellisessä Uunossa. Tässä heillä on paremmat näyttelijät. Seppo Laine näyttelee herra Tossavaista joka oli myös elokuvassa Viu-Hah-Hah-Taja (1974). Tapio Hämäläisen ja Marita Nordbergin ensimmäiset esiintymiset Uunon appivanhempina.

Elokuvassa nähdään myös kuinka Uuno "vokotteli" Elisabethin itselleen, mutta tarkemmin siitä kerrotaan Häpy Endkössä. Lottovoittaja UKK Turhapuro on paras Uuno elokuva. Tästä elokuvasta alkoi Uunon nousukiito. Suosittelen Lottovoittajaa kaikille Suomi-viihteen ystäväille koska kysessä on paras Uuno-elokuva.

markus aki berg
Käyttäjä, 5 arvostelua
Pisteet:
Arvosteltu: 23.10.2008
Katsottu: Kotona

Repii kaiken irti perisuomalaisimmasta haaveesta, lottovoitosta.

Uuno on taas vauhdissa. Työtä pakoileva selittelyn "epävirallinen" maailmanmestari tekee juuri sitä, mitä häneltä voi odottaa, kunnes eräänä päivänä hän sattuu kuuntelemaan lottoarvonnan radiosta ja huomaa ihmeekseen numeroiden olevan samoja kuin hänen lapussaan.

Tämä kolmas Uuno tehtiin vajaassa vuodessa, mutta sen jälki ei näy. Tämä on ehkä ensimmäinen ikimuistoinen Uuno. Lottovoittaja kertoo muun muassa miten Uuno oikeasti tapasi Elisabethin ja millä keinoilla tämä hänet vietteli. Kutakuinkin se repii kaiken irti perisuomalaisimmasta haaveesta, lottovoitosta. Tuhlaavaa elämäntapaa elokuva tarkasteleekin jopa hieman kriittisellä asenteella, vaikka päätarkoituksena on vain viihdyttää ja naurattaa.

Kokonaisuutena Lottovoittaja UKK Turhapuro nousee selvästi keskiverto-Uunon yläpuolelle, vaikkei pääsekään 1980-luvun lopun/1990-luvun alun Uunojen tasolle. Tässä leffassa on kuitenkin niin paljon legendaarisia asioita, etten ihmettelisi, vaikka joku pitäisi tätä sarjan parhaana osana. Hyvä (Turhapuro-)elokuva joka tapauksessa, joka onnistuu jälleen päätarkoituksessaan, viihdyttämisessä.

nimimerkki: Sano mitä sanot

Sano mitä sanot
Tähtääjä, 160 arvostelua
Pisteet:
Arvosteltu: 22.03.2006
Katsottu: VHS