Lord of War (2005)

Ohjaaja/käsikirjoittaja/tuottaja Andrew Niccol käsittelee mieluusti voimakkaita tunteita herättäviä aiheita elokuvissaan. Truman Show’ssa (1998, vain käsikirjoitus) ihmisen valinnanvapaus ja tirkistelynhalu sanoivat käsipäivää rauhallisella, mutta pinnan alla kuplivalla tavalla, ja ohjausdebyytti Gattacassa ihmisyys tasapainoili tulevaisuuden geenivalintavisioiden ristitulessa. Niinpä ei ole yllätys, että miehen kolmaskin ohjaus käsittelee riipaisevaa aihetta verhottuna niccolmaiseen rauhaisaan tilitykseen, jossa huumorilla on oma palasensa.

Parhaimmillaan Lord of Waria katsellessa pala on myös kurkussa. Elokuva alkaa tehostepuolen taidonnäytteellä, jossa 7.62x39 millimetrin patruuna kulkee tiensä liukuhihnalta laatikkoon, siitä aseeseen ja lopulta lapsisotilaan otsaan. Ikävä kyllä se on laskettava lähinnä miinuspuoleksi, että elokuva paiskaa järkyttävintä voimaansa heti alussa ja turruttaa menoa sitten elämänkerrallisessa tarinoinnissaan.

Nicolas Cagen esittämä Yuri Orlov perustunee useaan tosielämän hahmoon, mutta pääosin venäläiseen asekauppias Viktor Boutiin. Vähemmän sankarillisen, silti niin inhimillisen, asekuninkaan roolissa Cage pääsee vetämään yhden uransa parempaa puoliskoa olevan roolin, jossa ei käytetä vain sitä kahden katseen (melankolisen ja puolittain hymyilevän) katseen kombinaatiota. Päinvastoin Cage lähentelee parhaimmillaan Adaptation.-leffan loistokasta tuplaroolisuoritustaan. Ehkäpä vähempi sankaruushohto pukee Cagea?

Orlovin hahmo uhraa ”omaa lajiaan harrastaessaan” paljon (lue: kaiken) ja siitä uhraamisesta Lord of War voimansa repii. Orlov on ehkä myynyt sielunsa saatanalle, mutta vastaavasti jokainen hänen myymänsä ase kylvää tuhoa ymmärtämättömien käsissä. Ja mikä pahinta, viitaten elokuvan sanomaan, eniten se taitaa silti kylvää tuhoa ymmärtävien käsissä.

On sääli, että Niccol on ohjannut näin kauniin, suuren, aatteidensa näköisen ja vieläpä hyvin käsikirjoitetun elokuvan, joka ei sitten lopulta olekaan osiensa summa. Orlovin uhrausmatka kehittyy suureksi osaksi odotetulla tavalla, rakkauden kuvioiden sotkiessa tunteettomuuden kehää pahemman kerran. Ja loppukin… siinä ei ole mitään vialla, paitsi että kaikki on vialla. Nimittäin jos Gattaca oli Michael Nymanin musiikin ja selkää kylmäävän kerronnan avulla tuonut tipan linssiin ja Truman Show kutittanut katsojan sisintä yhtä lailla, joskin pehmeämmällä tavalla, niin tämä asekauppiastarina jättää liian kylmäksi. Niccol on alleviivaamatta toki huutanut avunhuutonsa Amnesty Internationalin kannustamana ilmoille, mutta välinpitämättömyys katsojassa on aivan liian suurta asiaa puhuneen laatudraaman jälkitilaksi. Ehkäpä tämän aiheen parissa olisi kannattanut provosoida ihmisten tunteet pinnalle normaalia rajummin ja ekstratummin visioin. Ja nipsaista pieni pala pois Ethan Hawken esittämän pahvinohuesti hyvään maailmaan uskovan jepen sekä Jared Leton vaisuksi jäävän huumeaddiktiveljen ruutuajasta. Se aseen paukkuminen kun on tässä se mieltä laukausten lailla puhutteleva osanen.

Pisteet:
Arvosteltu: 08.05.2008
Katsottu: Kotona

Arvostelija

Arsi T. Elokolikko
Ylläpitäjä
703 arvostelua

Tavallinen väsymyksen ja alakuloisuuden sekainen yö, mielessäni pyöri liikaa pessimistisiä ajatuksia. Tunsin tarvetta katsoa elokuvan joka veisi ajatukset pois arjesta, ensin ajattelin katsoa komedian mutta
jostain kumman syystä valitsin Nicholas Cagen tähdittämän elokuvan Lord of War, ja hyvä niin.

Elokuva esittelee meille Yuri Orlovin, ase-kauppiaan joka on muuttanut Ukrainasta jenkkilään. Alussa hänellä ei ole paljoa rahaa, eikä elämänlaatu muutenkaan Juutalaisia "esittävän" perheen kanssa mene hyvin.

Alku voi kuulostaa tyhmältä Scary Movien tekijöiden väsäämältä jenkkikomedialta mutta huomaat kyllä elokuvaa katsoessasi kuinka kylmä maailma on asekauppiaan silmin. Ensimmäisen kaupan Yuri tekee halvoilla ja helposti myytävillä Uzi-konepistooleilla. Tästä lähtee tie rikkauksiin ja moraalisiin ristiriitoihin.

Näyttelijät tekevät työnsä täyden viiden tähden arvoisesti. Musiikit sopivat elokuvaan kuin ohjus asetehtaan kylkeen ja elokuva pitää katsojan mielenkiinnon yllä koko kestonsa ajan.
Erityismaininnat mahtavasta roolityöskentelystä Nicholas Cagelle ja Eamon Walkerille.

Elokuva perustuu tositapahtumiin, joka lyö tämän pätkän uskottavuudelle inhorealismin kylmän leiman. Parhaan kokemuksen elokuvasta saa jos sen katsoo yksin, ja mieluiten tilassa jossa haluaa päästä keskittymään elokuvaan täysin esim. krapulassa tai kuumeessa.
Enpä ole pitkään aikaan yhtä hienoa elokuvaa katsonut, tästä ei kertakaikkiaan ole mitään negatiivista sanottavaa.

Jos sotapelit saavat sinut hyvälle tuulelle tai näet sodassa ylipäätään jotain hyvää tai kaunista, suosittelen sinulle lämpimästi elokuvaa nimeltä Lord of War.

nimimerkki: Pohjan Tähti

Pisteet:
Arvosteltu: 26.11.2007
Katsottu: DVD

Arvostelija

Ville Länsi
Käyttäjä
6 arvostelua

Tavallinen tylsä kesälomapäivä alennusmyynneissä DVD-osastolla tuijottaen takakantta. Taskussa polttelee vielä kympin seteli. Takakansiteksti lupailee jännitys- ja huumoripakettia, kuten noin pari sataa elokuvaa jo aiemmin. Cage, Holm ja Hawke. Hmm, saattaisivat toimia. Andrew Niccol. Ei sano mitään. Takakannen mukaan kirjoitti The Truman Show'n. Siinä! Se pieni koukku: yksittäinen seikka, jonka takia kannattaa tuhlata kymppi aivottomalta tusinatoimintaleffalta tuntuvaan elokuvaan.

DVD:n surahtaessa asemaan ja trailereiden loppuessa tuntuu siltä, että on aika heittää aivot narikkaan. Puolen minuutin päästä ne pitääkin hakea takaisin. Lord of War ei nimittäin ole mikään aivoton tusinatoimintaleffa.

Itäblokista karanneen perheen vesa Yuri Orlov (Nicolas Cage) on asekauppias. Hän kertoo elämäntarinansa suoraan katsojalle, innostuksen lähteestä ja ensimmäisestä kaupasta aina vaiheeseen, jossa sinuttelee suuren luokan rikollisjohtajia. Mutta ei ole helppoa olla asekauppias, ei. Ongelmia tuottavat puoliholtiton veli Vitaly (Jared Leto), toinen iso asekauppias (Ian Holm), Interpol-agentti Jack Valentine (Ethan Hawke), vaimo (Bridget Moynahan) sekä ongelmista suurin, turhautumisen kanssa liittoutunut omatunto.

Enpä ole ennen kokenut puolivillaisten ennakko-odotusten muuttumista must see -elokuvaksi. Cagen kertojaääni vie tarinaa tasaisesti eteenpäin, mustasta komediasta trillerin omaiseen jännitykseen - sekä vielä riipaisevaan draamaan. Umpikiero ja nokkela roolihahmo valloittaakin katsojan puolelleen takuuvarmasti. Ian Holm muuttuu mukavasta hobitista vakuuttavasti asekaupan konkariksi ja kaunis Bridget Moynahan hoitaa myös oman osuutensa tyylipuhtaasti.

Naulitsevinta elokuvassa on kuitenkin tyyli. Aseiden maailmassa kun liikutaan, pitää tietty hiukan paukutella, mutta tarina etenee ilman suurempia räjäyttely- ja ammuskelukohtauksia. Pääosin naseva, musta ja suorastaan tökerön hauska huumori vaihtelee nokkelasta dialogista yllättäviin oivalluksiin. Elokuvan kappalevalinnat osuvat enemmän kuin napakymppiin. Tarvittava kalusto on joko luotu hienosti digitaalitekniikalla tai sitten täytyy kehaista vielä lavastajiakin. Lopuksi, ellei katsoja sitä vielä elokuvan puolivaiheen jälkeen vielä huomannut, pallo heitetään katsojalle niin, että se muistuu vielä huomennakin. Viihdepläjäys paljastuu kantaaottavaksi elokuvaksi, mutta entäs sitten? Siinä on vain yksi syy lisää antaa leffalle täydet pinnat. Toisaalta, täysiä pinnoja vastaan ei ole mitään syytä. Miksei tällaisia elokuvia tehdä enempää!?

Yksi asia on varmaa, Andrew Niccol on vastedes tuttu nimi.

nimimerkki: Allekirjoittanut

Pisteet:
Arvosteltu: 18.07.2007
Katsottu: DVD

Arvostelija

X-tyyppi
Tykittäjä
61 arvostelua

Ohjaaja-käsikirjoittaja Andrew Niccolin ohjaama Lord of War on tarina yhden asekkauppiaan elämän vaiheista ja mullistava kuvaus erilaisten valtoiden vaiheista vuosien 1980-2000 varrella. Elokuva ei ollut maailmalla mikään suurmenestys, mutta tapaus on erittäin aidolla tunteella ja taidolla tehty yhteiskuntatrilleri.

Elokuvan kertojanakin toimiva Yuri Orlov (Cage) alkaa kertoa tarinaansa, kuinka hänestä tuli yksi alansa parhaimmista. Jouduttuaan todistamaan murhayritystä saa Yuri päähänsä, että aseillahan voi tienata omaisuuden. Yuri aloittaa pienillä kaupoilla, jotka pikku hiljaa laajenevat suurimmiksi. Mukanaan Yurilla on hänen kokaiinista riippuvainen veljensä Vitaly (Leto). Vuosien edetessä Yurista muokkautuu suurin "Sota Herra", sillä monet luottavat häneen kuin lumeen. Yurilla on perässään sinnikäs Interpolin agentti Jack Valentine (Hawke), jolta hän pääsee aina karkuun viime hetkellä. Afrikassa tapaamansa diktaattori Andre Babtisten (Walker) töiden ansioista Yuri alkaa nähdä omien töidensä tuloksen. Vaimo Ava (Monahan) ja pieni poika eivät tiedä isänsä tekemisistä. Pian alkaa omatunto kolkuttaa, onko tälläinen elämä sittenkään niin mukavaa?

Kerrassaan loistava pläjäys kyseessä. Niccol moralisoi yhteiskuntaa oikein urakalla. Ajattelemisen aihetta tästä lähti, sillä lähes joka päivähän uutisissa kerrotaan jostain ampumavälikohtauksesta maailmalla, jostainhan ne aseet sinne on toimitettu. Lord of War on elämänkertanakin varsin mielenkiintoinen Nicolas Cagen tulkitsema Yuri Orlovin vaiheet esitetään hyvin ja välillä koskettavasti. Satiirimainen ote oli myös plussaa, sillä elokuvan aihe on vakava, mutta pientä mustaa komediaa oli mukana.

Mainittakoon erikseen upea alkukohtaus, jossa Yuri alkaa kertoa tarinaansa, jonka jälkeen lähdetään seuraamaan luodin valmistusta aina tehtaalta, pääpisteeseen asti. Musiikkiraidat olivat erinomaisia. Truman Shownkin käsikirjoittanut Andrew Niccolin kädenjälki oli loistavaa, eikä mies ohjaimissa huonoksi laittanut.

Nicolas Cage tekee loistavan roolisuorituksen Orlovin roolissa, hyvin mies pystyi olemaan tyyni kaikkien tapahtumien aikana. Ethan Hawke tekee hyvää roolityötä Valnetinen roolissa, jonka tehtävä oli saada Orlov telkien taakse keinolla millä hyvänsä. Eamon Walker oli suorastaan hohtava inhottavan diktaattori Babtisten roolissa, miehen roolihahmoa ihnosi kyllä kunnolla. Jared Leto teki myös hyvää työtä huumeriippuvaisena Vitalynä. Bridget Moynahan Orlovin vaimona jätettiin hieman syrjemmäksi.

Lord of Warista ei paljoakaan pahaa sanottavaa keksi. Moraalista satiiria, yhteiskuntatrilleriä ja perhedraamaa yhdistelevä monitasoinen mestariteos.

"There are over 550 million firearms in worldwide circulation. That's one firearm for every twelve people on the planet. The only question is: How do we arm the other 11?"

Pisteet:
Arvosteltu: 01.06.2006
Katsottu: DVD

Arvostelija

Vieraileva stara
Vieras

Andrew Niccolin kolmas ohjaus (käsikirjoituskin hänen käsialaansa) kertoo yhden asekauppiaan tarinan. En ole ollut kovinkaan vakuuttunut miehen aikaisemmista ohjaustöistä (Gattaca ja S1m0Ne), enkä myöskään pelkästään hänen käsikirjoittamistaan tuotoksista (mm. Truman Show), joten ennakkoluulot tätä uusinta kohtaan olivat aika kovat. Ennakkoluuloista huolimatta tuli syöksyttyä heti ensi-iltaan. Tekijöiden mukaan päähahmo koostuu viiden eri asekauppiaan kokemuksista ja monella kohtauksella on totuuspohjaa. Elokuva perustuu siis jossain määrin tositapahtumiin. Tämä aiheutti ongelmia leffan rahoituksessa, koska Hollywoodin studiot eivät oikein innostuneet jokseenkin arasta aiheesta. Rahoitus onkin haalittu Yhdysvaltain ulkopuolelta, ja onpa Cage ja Niccol laittaneet myös omia rahojaan peliin.

Elokuva lähtee käyntiin siitä, kun Nicolas Cagen esittämä Yuri Orlov seisoo hylsyjen peittämällä maalla ja alkaa kertoa tarinaansa. Pakko mainita, että alkutekstijakso on poikkeavuudessa hienosta tehty, kun seurataan kiväärinluodin matkaa tehtaalta määränPÄÄHÄNsä. Leffa alkaa vuodesta 1982 ja tarinaa kuljetetaan parinkymmenen vuoden ajan asekauppiaan hommia seuraten. Tarina kulkee sujuvasti kertojaäänen avustuksella, kun Yuri Orlov (Nicolas Cage) valottaa menestyksekästä uraansa asekauppiaana.

Juri Orlov (Cage) on pikkupoikana New Yorkin Brooklyniin perheensä mukana rantautunut ukrainalainen. Äidin ja isän lisäksi perheeseen kuuluu myös pikkuveli Vitali (Jared Leto). 80-luvulla Juri osuu sattumalta ravintolaan ammuskelun keskelle ja siellä miehen päähän välähtää, että aseistahan sen elannon saisi. Mies aloittaa pienimuotoiselle Uzi-kaupalla ja homma alkaa 80-luvun kuluessa rullata aina vaan paremmin. Afganistanista lähtien Juri koluaa kaikki paikat missä soditaan, siellähän ne markkinat ovat. Hän myös houkuttelee partnerikseen pikkuveljensä Vitalin isompien rahojen apajille ravintolakokin hommista. Vitali innostuu vauhdikkaasta elämästä ja ottaa kaiken isrti 80-luvun kokaiininhuuruisesta elämäntyylistä. Viimeistään tässä vaiheessa Juri huomaa olevansa todella lahjakas valitsemallaan tiellä ja rahan tuloa ei voi estää, ja pitäähän sitä vaimolle (Bridget Moynahan) elintasoa tarjota, vaikka sitten velaksi. Koittaa vuosi 1991, jolloin tapahtuu se mistä Juri on unelmoinut - Neuvostoliitto romahtaa! Asekauppiaalle tämä tarkoittaa lähes rajatonta asearsenaalia ja Jurilla on vielä sopivasti sukulaissuhteita Ukrainan armeijan johtoon. Apajille on tunkemassa myös muita kauppiaita, eturintamassa Simeon Weisz (Ian Holm), mutta Juri on jo sen verran iso tekijä, että konkarit eivät enää hypi nenille. Ukrainan valtavat asemäärät tarvitsevat joka tapauksessa uusia markkinoita, ja Juri alkaa 90-luvun kuluessa suunnata hankkeensa enemmän ja enemmän Afrikan suuntaan. Erityisesti Liberiasta muodostuu 90-luvun puolivälissä varsinainen runsaudensarvi, kun Juri alkaa käydä kauppaa diktaattori Andre Baptiste seniorin (Eamonn Walker) kanssa. Tämän myötä alkaa tulla esille myös ikävämpiä puolia, kun Jurikaan ei enää voi täysin ummistaa silmiään siltä mitä hänen myymillään aseilla tehdään. Baptistella on mm. oma lapsisotilasprikaati, ja hän toteaakin suht' tylysti, mutta tietenkin totta puhuen, että "14-vuotiaan luoti tappaa siinä missä muidenkin". Afrikan kau!ppojen myötä Jurilla alkaa koittaa muutenkin "kuumemmat" paikat, kun häntä pitkään jahdannut Interpolin agentti Jack Valentine (Ethan Hawke) alkaa saada todisteita Jurin laittomista kaupoista.

Leffaa voisi kai luonnehtia mustaa huumoria sisältäväksi yhteiskunnallisesti arkaan aiheeseen tarttuvaksi draamaksi. Huumori on todellakin niin mustaa, että se taatusti joidenkin mielestä menee jo mauttomuuden puolelle, koska välillä leffaa katsoessa huomaa huvittuvansa todellisuudessa hyvinkin raadollisista asioista. Lord of War onnistuu kuitenkin meikäläisen makuun pysyttelemään siellä reunalla, josta leffa kurkistelee mauttomuuksien puolelle putoamatta kuitenkaan sinne. Kun tarinan pinnasta raaputtaa pois sysimustan huumorin, niin pohjalta löytyy kuitenkin vakava aihe jota leffa pohjimmiltaan käsittelee. Elokuva tuo hyvin esille myös itsepetoksen teeman, josta oman osansa tarjoaa erityisesti Juri, mutta myös hänen läheisimmät ihmiset. Mitäpä sitä turhan tarkkaan miettii mistä raha tulee, kunhan sitä tulee?! Raha on kuitenkin pohjimmiltaan se, joka tätä maailmaa pyörittää. Jurin ajatusmaailmaan sopii hyvin jo vanha sanonta, "aseet eivät tapa ihmisiä, ihmiset tappavat ihmis!iä". Tämähän on tietysti puhtaasti faktoja ajatellen surullisen totta!

Lord of War jyrää alusta lähtien vakaasti raiteillaan, eikä se jää missään vaiheessa junnaamaan paikallaan. Tarina kerrotaan alusta loppuun varmalla otteella ja parituntinen menee kuin siivillä. Musiikki toimii mukavana aikakauteen sitojana, mm. Bowie, Clapton jne. Nicolas Cage on elementissään tässä roolissa, ja on leffan ehdoton valtias. Cage sortuu välillä tuttuihin maneereihinsa, mutta siitä viis, kun kokonaisuus kuitenkin toimii. Cage tekee Orlovistaan ehkä liiankin mukavan kaverin, ajatellen mitä hän "ammatikseen" tekee. Leffan "hauskuus" tulee selvimmin esille Jurin varsin terävistä kertojamonologeista tyyliin "Aseidenkuljetuksen tärkein sääntö on, että älä tule ammutuksi omalla tuotteellasi" tai "Lapsikin osaa käyttää Kalashnikovia. Ja he käyttävätkin.". Huvittavia hetkiä tarjoaa mm. laivan nimen maalaaminen toiseksi juuri ennen kuin Valentine hyppää tutkimaan laivaa. Muut näyttelijät jäävät luonnollisesti Cagen varjoon, mutta pakko kehua Eamonn Walkerin suoritusta di!ktaattori-Baptisten roolissa. Walker sopii rooliin loistavasti ja huokuu jatkuvaa uhkaa pelkällä läsnäolollaan. Hawken osalle jää idealististen ajatusten lateleminen. Jared Leto ottaa railakkaan veljen roolista irti sen mitä siitä on otettavissa eli ei kovin paljon. Kun kerran arkaan aiheeseen kantaaottavasta leffasta on kyse, niin tietysti muistetaan mainita, että yksityiset asekauppiaat ovat vain pienessä roolissa maailman aseliikenteessä. Suurimmat aseidenmyyjät löytyvätkin valtioiden tasolta ja näitä ovat Yhdysvallat, Iso-Britannia ja Kiina. Pöytään siis lyödään raakaa faktaa!

Lord of War tuo esille vakavan aiheen viihteen keinoilla. Viihde on kuitenkin vain pinnan mustassa huumorissa, ja pinnan alta löytyykin leffan perimmäinen aihe. Kokonaisuus on viihdyttävän moraalinen satiiri, faktoja ajatellen tosin traaginen sellainen! Lord of Warin kaltaiset elokuvat ovat nykyisin valitettavan harvassa.

nimimerkki: J.O.

Pisteet:
Arvosteltu: 20.11.2005
Katsottu: Teatterissa

Arvostelija

J.O.
Vieras