Kurkunleikkaajien saari

Renny Harlin uhmasi käsitystä naisesta pahan onnen tuojana laivassa, ja teki silloisesta vaimostaan Geena Davisista merirosvokuningattaren. Ja ehkäpä nainen toi huonoa onnea, ehkä syy oli jossain muualla, mutta kaikkihan tiedämme kuinka järkyttävällä tavalla elokuva floppasi. Ja suotta, sillä konsepti toimii loistavasti. Kurkunleikkaajien saari jyrää tietokoneilla tehdyt Pirates of the Caribbeanit Atlantin pohjaan kuin Meren raivo.

Ainakin Suomessa tämä elokuva oli saanut niskaansa niin paljon lokaa, kirottu kaikkein syvimmälle hornan ikeeseen ja lyöty lyttyyn niin monesta suunnasta, että pakkohan se oli nähdä. No, nyt se on nähty, ja syytä Rennyn merkkarielokuvan epäinhimilliseen riepotteluun en ymmärrä.

Seikkailuelokuvana kurkunleikkaajien saari on lähes täydellinen. Vauhtia ja jännitystä riittää niin, ettei aika takuulla tule pitkäksi. Turhia höpinöitä ei ole, vaan näyttelijöiden sijasta puhuvat miekat ja musketit vakuuttavaa kieltään. Mukana on myös todella komeita stuntteja, joiden näyttävyys suorastaan hivelee silmiä. Näyttelijät ovat pääosin mainioita, Matthew Modine tekee hienon suorituksen veijarimaisena taskuvarkaana, joka tulee tempaistuksi mukaan aarrejahtiin. Hyvin vetävät myös Patrik Malahide lipevänä amiraalina ja Frank Langella armottomana piraattikipparina. Geena Davis lienee heikoin lenkki pääosan esittäjänä. Hänellä on kyllä riittävästi särmää ja luonnetta, mutta jokin hänen ulkonäössään ja ruumiinkielessään tuppaa ajoittain ärsyttämään. Yhtä kaikki, kyllä Rennyn ex-vaimo kuitenkin Keira Knightley -rääpäleen voittaa. Se, mikä Geena Davisin ohella tuo pienen miinuksen, on lopun tykkitaistelu, joka epäuskottavana rämellyksenä jää kaipaamaan realismia.

Puitteiltaan elokuva on monumentaalinen; puvustus, lavasteet ja laivat ovat viimeisen päälle näyttäviä ja ajanmukaisia.
Kurkunleikkaajien saaressa on sitä korutonta merirosvomaailmaa mikä puuttuu kokonaan 2000-luvun kaupallisista tehostefarsseista, Pirates of the Caribbean -elokuvista. Varsinkin häkeissä roikkuvat merirosvojen raadot luovat todella ajanmukaisen hengen. Kurkunleikkaajien saarta katsoessa pääsee todella mukaan Karibianmeren jylhiin maisemiin, toisin kuin POTC:ssä, joita seuratessa pääsee korkeintaan tietokoneen sisälle. Kurkunleikkaajien saaresta tehosteleffana ei voida edes puhua kun vertailukohteena ovat nuo Jerry Bruckheimerin piimaailman luomukset.

Elokuvaa katsoessani en voinut kuin haukkoa henkeä. Odotin joutuvani voimaan pahoin kaksi tuntia merirosvojen sohiessa muovimiekoilla toisiaan, one-linereita heitellen taustanaan pahviset lavasteet. Mutta eipä Renny pettänyt! Kärsimyksen sijasta koin unohtumattoman merirosvoseikkailun taidokkaine kaksintaisteluineen kuvankauniiden maisemien ja sielukkaan soundtrackin säestämänä! Lisäksi Renny kuljettaa tarinaa eteenpäin sen verran mukavasti että pari tuntia menee heittämällä.

Kurkunleikkaajien saari ei ansaitse kurjaa mainettaan, päinvastoin, se edustaa lajityyppinsä kärkeä. Renny Harlinia on niin ikään turha syyttää elokuvan flopista. Hän teki parhaansa, sen näkee mielettömän upeasta lopputuloksesta, joka räjäyttää katsojan tajunnan kauas maata kiertävälle radalle.

nimimerkki: J.O. Lehto

Pisteet:
Arvosteltu: 16.02.2007
Katsottu: VHS

Arvostelija

J.O. Lehto
Vieras

Kuvitellaanpa, että juuri Sinä olet nyt tietovisassa. Joku Lasse Lehtisen näköinen tyyni visailujuontaja napittaa Sinua suoraan silmiin piinaavalla tavalla ja taustalla humisee ajanhenkeen sopiva tietovisamusiikki. Sitten tuo juontaja kysyy vakavalla äänellä:

”Mikä leffa ajoi tuotantoyhtiö Carolco Picturesin konkurssiin?”

Hiki kohoaa otsallesi. Eihän tuollaista voi lonkalta muistaa. Painat hädissäsi ”kysy frendiltä helppiä, jos se osais vaikka jelppiä” -nappulaa. Ruutuun paukahtaa vihjeteksti:

”Samainen leffa vei Renny Harlinin Guinnesin ennätysten kirjaan.”

Päästät ilon kiljahduksen suustasi. Et suinkaan Rennyn vuoksi, vaan siksi, että tämähän on helppo. Onhan kyseessä vuoden 1995 nauretuin leffatapaus – tuolloinen maailman eniten tappiota tuottanut elokuva. 92 miljoonan dollarin raina, joka tuotti lopulta vain 10 miljoonaa takaisin. Mieleesi palaa muistoja siitä, kuinka Suomen leffaylpeys Renny suostui vahingossa ohjaamaan King & Normanin rustaaman (ja muutaman muun muokkaaman) onnettoman kässärin. Keksipä äijä pistää pääosaan ”äijäksi” silloisen Geena-vaimonsa.

Heh, sepä olikin hauska raina, kunnon merirosvoajan leffa, jossa kaikki kuitenkin räjähteli kuin hurjimmassa scifi-leffassa. Niillä kai täytyi olla laserit, koska eihän muuten sellaisia räjähdyksiä…. ei niillä ollut lasereita. No, höh…mutta hurja vauhti päällä kuitenkin. Joo, vauhtia tosiaan piisasi. Geenahan oli yhtä kova actionstara kuin Sly, Governator ja Van Damme yhteensä. Ja aarrekin oli suuri! Mikä pystyi mennä vikaan?

Mietit hymy suupielelläsi typerää elokuvaa, etkä muista enää sen harmaahapsisen visailuherran olemassaoloa. Etkä sitä, että tietovisan aika on juuri loppumassa. Mieltäsi nimittäin askarruttaa, että mikset muista leffasta juuri mitään. Olethan katsonut leffan varmasti joskus. Mutta jokin leffassa oli pidemmänpäälle niin rasittavaa, että mielesi on yrittänyt piilottaa Kurkunleikkaajien saaren kokoisen flopin pysyvästi piiloon. Mutta aargh, nyt muistat sen ja painajainen on palannut! Loppumattoman tuntuinen ja tehostemössöllä täytetty "seikkailu" on palannut mieleesi.

Heräät painajaisestasi takaisin todellisuuteen. Kiljaiset raastavasti. Se Lasse Lehtisen näköinen heppu putoaa tuolilta lattialle. Huomaat vihdoin tiimalasin, joka näyttää vastausaikaa olevan enää 5 sekuntia. Nyt on toimittava nopeasti!

”Vastaus on Kurkunleikkaajien saari eli Cutthroat Island. Kenties maailman puuduttavin seikkailuleffa!”

Henkäiset syvään. Vastausaika päättyy samaan aikaan kun olet vastannut. Visailujuontaja kömpii lattialta edelleen hämmästyneenä ja tuijottaa Sinua silmiin. Hetken vaivautuneen hiljaisuuden jälkeen yleisö puhkeaa aplodeihin, ja tajuat olevasi askeleen lähempänä visailun tarjoamaa miljoonaa euroa.

Juontaja toteaa äänessään jopa naurua:

”Aivan oikein, juuri se tehostespektaakkeli on kyseessä! Mutta oletpa sinä kisaaja, olen viimeksi tainnut pudota penkiltä jotain piraattileffaa katsoessani, en onneksi muista mikä sen nimi oli. Kuitenkin, olet juuri voittanut 50 euroa! Siirrymme toiseen kysymykseen…”

Pisteet:
Arvosteltu: 26.01.2005
Katsottu: VHS

Arvostelija

Arsi T. Elokolikko
Ylläpitäjä
667 arvostelua

Kurkunleikkaajien saari on surullisen kuuluisa elokuva. Leffa oli aikoinaan isoakin isompi floppi yleisön keskuudessa kuten myös kriitikoidenkin keskuudessa. Pakko sanoa että tämä elokuva olisi paljon arvostetumpi nykyään jos Oscar-pystejä olisi tullut kuten myös kassatuloja. Nykyään tätä sanotaankin "peppipitkätossu-merirosvoseikkailuksi" mutta oikeasti tämä on kunnon seikkailuelokuva. Kaikki seikkailuelokuvan elementit on tässä ja tämähän on kuin Indiana Jones siirrettynä merelle.

Juonena tässä on perinteinen aarteenmetsästys. Harry, Dawg ja Mordechai Adams ovat merirosvoveljiksiä joilla on kullakin pala aarrekarttaa. Veljeksistä kieroimpaan Dawgiin iskee ahneus ja hän haluaa koko aarrekartan itselleen. Pian Harry kuoleekin Dawgin toimesta ja Harryn tytär Morgan Adams (Geena Davis) kuuleekin isältään kartan palan kätkön ennenkuin Harry lopulta kuolee. Pian Morgan lähteekin kostamaan isänsä kuoleman ja etsimään kartan palaa että aarretta apunaan kourallinen merirosvoja ja veijarimainen Shaw (Matthew Modine).

Kurkunleikkaajien saari on itseasiassa aika hyvä elokuva. Suurin ongelma Kurkunleikkaajien saaressa on sen kesto jota olisi voitu reilusti karsia. Muutenhan tämä on kunnon merirosvoelokuvan malliesimerkki. Lopun taistelukohtaus on toteutettu hyvin kuten muutkin toimintakohtaukset ja stuntmiehiä on käytetty ahkerasti. Näyttelijät hoitavat hommansa hyvin ja Rennykin hoitaa työnsä rutiinilla.

Kurkunleikkaajien saari on maineestaan huolimatta varsin mukava merirosvoelokuva. Käy hyvin perjantai-illan viihteestä ja muutenkin rentoutumisleffasta. Pisteitä laskee hieman ylipitkä pituus ja turha väkivalta. Muuten hyvä leffa!

nimimerkki: Mask

Pisteet:
Arvosteltu: 31.07.2004
Katsottu: VHS

Arvostelija

Mask
Käyttäjä
178 arvostelua