Kaunis mieli (2001)
- Alkuperäinen nimi:
- A Beautiful Mind
- Tuotantovuosi:
- 2001
- Ohjaajat:
- Ron Howard
- Käsikirjoittajat:
- Akiva Goldsman, Sylvia Nasar
- Pääosissa:
- Christopher Plummer, Ed Harris, Jennifer Connelly, Russell Crowe
- Maat:
- USA
- Pituus:
- 136 min
- Genret:
- Draama
Keskiarvo
Arvostelut (7): 
Pikatuomiot (296):
Oma pikatuomio
Kaunis mieli kertoo Nobel-palkitusta matemaatikosta John Nashista, skitsofreniasta kärsivästä miehestä, joka vaimonsa Alician kanssa yrittää selvitä sairaudestaan. Jos olet menestynyt ja vanha matemaatikko, jonka vaiherikas ja traaginen elämä kiinnostaa elokuvantekijöitä, niin älä valitse Ron Howardin kaltaisia ohjaajia tekemään elokuvaa elämästäsi. John Nash teki tämän virheen ja hänen elämästään tehtiin hyvin suosittu, mutta todellisuudessa kammottava elokuva.
Kaunis mieli voitti peräti neljä Oscaria kahdeksasta ehdokkuudesta. Erityisesti parhaan elokuvan ja parhaan ohjaajan pysti menivät totaalisen väärään osoitteeseen vuoden 2002 Oscar-seremoniassa. Kaunis mieli oli siis vuoden paras elokuva. No eivät muutkaan ehdokkaat mielestäni mitenkään erikoisempia teoksia olleet, mutta Kauniin mielen voitto tuntui suuremmalta rikokselta kuin Titanicin 11 voittoa, sillä ainakin Titanic kosketti edes vähäsen. Jos Nashin elämäntarinan olisi ohjannut joku tuntematon taide-elokuvien ohjaaja, niin elokuvasta olisi tullut ehkä laadukkaampi ja siirappisuus ei olisi pilannut koskettavuutta.
Russell Crowe on erittäin kehuttu näyttelijä, mutta minun mielestäni yliarvostettu. Ajoittain hän vetää oivan roolisuorituksen kuten L.A. Confidentalissa tai Master and Commanderissa, elokuvissa joihin hänen naamavärkkinsä sopii hyvin. Mutta joskus hän voi olla todella huono. Kauniissa mielessä Crowe on absoluuttisen väärässä roolissa. Esittäessään kärsivää matemaatikkoa hän on niin puiseva ja kammottava kun voi olla. Russellin ääni ja ilme eivät vakuuta. Elokuvan Nash kuulostaa ihan mieheltä, jota esittää macho-rooleissa maineensa luonut näyttelijä, joka haluaa tuoda esiin herkemmän puolensa. Esittäessään skitsofrenian kiduttamaa miesparkaa Crowe ei vakuuta kärsivän ilmeellään, vaan pikemminkin ärsyttää. Muissa rooleissa ei ollut valittamista. Ed Harris on hyvä kuten aina, ja Jennifer Connelly ei ole mitenkään hullumpi, tosin Oscar-pystiä hän ei olisi mielestäni ansainnut.
On elokuvassa hyviäkin puolia, ne tosin täytyy kaivaa mikroskoopilla esiin, mutta ne nostavat lopulta elokuvan kahden tähden arvoiseksi tekeleeksi. Nashin skitsofrenia oli oikeasti kuvattu erittäin taidokkaasti ja jopa nerokkaasti. Ainakin minua höynäytettiin, mikä on hyvä, sillä olen sellainen katsoja joka huomaa silmänräpäyksessä ennalta-arvattavat juonenkäänteet. Elokuvan suurin vahvuus olikin siinä ja voin siirtyä asiaan, joka ärsyttää minua kaikista eniten.
Kauniissa mielessä ei käsitellä ollenkaan Nashin väitettyä biseksuaalisuutta, antisemitismiä tai laitonta lasta. Leffa ei ole aiheeltaan mitenkään tylsä, niin kuin Howardin vuonna 1995 julkaistu surkea Apollo 13, mutta mielenkiintoni lopahti sitä nopeammin mitä elokuva eteni. Hollywoodissa tehdään joskus laatua, mutta pahin rikos mitä kyseisessä kaupunginosassa tehdyissä elokuvissa voi olla on ylisokerointi ja tahallinen tosiasioiden vääristäminen, jotta elokuva saavuttaisi suosiota. Kun Oliver Stonen Aleksanteri teki Aleksanteri Suuresta homon, katsojat kaikkosivat, mutta ainakin Olli kertoi totuuden. Howard ei edes yritä selvittää totuutta, vaan on taipunut suuryhtiöiden tahtoon. Hävetköön.
Menestyneen matemaatikon rankalle elämälle olisi voitu tehdä kunniaa tekemällä koskettava elokuva ilman ikävää ja pinnallista laskelmointia ja siirappisuutta. Sääli sinänsä, että Kaunis mieli on ruma elokuva.
nimimerkki: Nelisilmä
Pisteet:
Arvosteltu: 05.03.2005
Katsottu: VHS
Arvostelija
Nelisilmä
Vieras
Katsastin elokuvan Kaunis Mieli TV:stä pitkän tauon jälkeen, ja se koskettikin aivan eri tavalla kuin muutama vuosi sitten ensimmäisellä katselukerralla. Tajusin, että elokuvan kauneus piilee yksinkertaisissa arvoissa ja periaatteissa. Uskollisuus, ystävyys, toivo. Näistä aineksista Howard rakentaa kauniin, koskettavan tarinan, joka perustuukin tositarinaan.
Pitkän linjan ohjaajan Ron Howardin The Beautiful Mind - Kaunis mieli johdattaa katsojaa samaa polkua kuin mitä skitsofreniaa sairastava matemaatikko John Nash (Russel Crowe) itse kulkee - yli puoleen väliin asti elokuvassa katsojakaan ei voi tietää varmaksi, kuvitteleeko hän vai ovatko tapahtumat todellisia. Kuten eräässä kohdassa sanotaankin: "Kuvittele, että rakkaimmat ystäväsi eivät olisi ainoastaan poissa. Heitä ei olisi koskaan ollutkaan." Todella murheellinen ajatus, joka saa tuntemaan suurta sympatiaa kyseistä sairautta kärsiviä kohtaan (tietenkään kaikki skitsofreenikot eivät näe hallusinaatioita).
Näyttelijätyö on myös todella loistavaa - Hollywoodin kuuminta kärkeä. Jennifer Connelly tekee uskomattoman kauniin roolityön uskollisena vaimona Aliciana, joka haluaa elää miehensä rinnalla sairaudesta huolimatta. Crowe on todella upea skitsofreenikkoa näytellessään - vaikea rooli, josta mies selviytyy paremmin kuin erinomaisesti. Ymmärtäväistä tohtori Rosenia esittävä Christopher Plummer esittää myös elämänsä roolin Johnin eräänä tärkeimmistä tukihenkilöistä. Mainitsemisen arvoisia ovat myös elokuvan "mielikuvitushenkilöt"; hallituksen agenttia esittävä William Parcher (Ed Harris) ja Johnin paras ystävä Charles (Paul Bettany).
nimimerkki: g-sport
Pisteet:
Arvosteltu: 16.12.2004
Katsottu: Kotona
Arvostelija
g-sport
Vieras
Kaunis mieli kahmi Oscareita aikoinaan varsin reippaasti, mm. parhaan leffan pystin. Parhaimmistoa lähellä kuuluisien näyttelijöiden tähdittämä tekele ei silti ole. Yllättävän käänteen ja omaperäisyyttä Ron "Happy days" Howardin draama sisältää, mutta ratkaiseva koukku puuttuu: kuin biisi, joka loistavan intron jälkeen jää junnaamaan paikoilleen, ja hyytyy juuri kun kertosäkeen huippukohdan olisi pitänyt putkahtaa esiin.
Russell "Gladiaattori" Crowe vetää pääosan loistavasti, mutta hieman kornilta miehen habitus vaikuttaa. Crowe ei juuri näytä 24 tuntia vuorokaudessa matematiikalle aikaansa uhraavalta tutkijalta. Aina pelkkä sivupääjakaus ei tee ihmisestä nörttiä. Jennifer Connellyn osuus on sekin loistava, mutta liian tylsä Oscar-palkinnon arvoiseksi. Nätin matemaatikkotyttösen roolin olisi keskinkertaisempikin näyttelijä voinut näytellä. Ihan hyvillä mielillä Oscar Jenniferille kuitenkin suotakoon.
Jos en olisi nähnyt mestariteoksia kuten Fight Club tai The Others, jotka toimivat täysillä arvaamattomuudessaan ja omassa maailmassaan, Kaunis mieli voisi skitsofreenisine käänteineen tuntua paremmalta. Nyt laadukkaasti alkanut filmi jää puolitiehen, eikä syvällisempää katselukokemusta synny. Näyttää siltä, että Howardin ja tuottaja Glazerin produktio on alun alkaenkin tehty vain palkintoraateja varten - niinpä totuus John Nashista tai riskinotto ovat unohtuneet tekijöiltä kokonaan. Kaunis mieli ansaitsee kuitenkin suuret bonukset siitä, että niinkin antimediaseksikkäästä asiasta kuin matematiikasta ja nobelisti John Nashista on viitsitty purkittaa menestysleffa.
Pisteet:
Arvosteltu: 15.02.2004
Katsottu: DVD
Kaunis mieli on tositapahtumiin perustuva elokuva Nobel-palkinnon voittaneesta matemaatikosta John Nashista. Erikoislaatuinen matikkanero elää elämäänsä lähinnä omissa maailmoissaan matematiikan teorioiden lumoissa. Sosiaalisuhteita Nash ei osaa luoda ja yksinäisyys alkaa lopulta järkyttää miehen mielenterveyttä, vaikka rinnalle löytyykin rakastava vaimo.
Ensimmäinen reaktio leffan katsomisen jälkeen oli, että voiko tämä todella olla sama teos, joka voitti vuonna 2002 lähes kaikki tärkeimmät Oscarit (mm. paras elokuva, ohjaus ja käsikirjoitus)? Ihan mukava ja katsottava pätkähän Kaunis mieli on, mutta Oscareita kahmineelta elokuvalta odottaisi silti paljon, paljon enemmän.
Matemaattisesti lahjakkaista ihmisistä on ennenkin tehty elokuvia ja yleensä vieläpä varsin hyvällä menestyksellä. Minun papereissani Kaunis mieli häviää selvästi esimerkiksi Sademiehelle ja Will Huntingille. Kaunis mieli on kokonaisuudessaan varsin tylsänpuoleinen teos eikä tuo tyylilajiinsa juurikaan mitään uutta tai mielenkiintoista. Paljon kehutut Russell Crowen ja Jennifer Connellyn roolisuorituksetkaan eivät erikoisemmin sävähdyttäneet. Välillä tuntuu siltä, että kun nimekäs näyttelijä esittää vammaista tai mielisairasta niin suuri yleisö hehkuttaa automaattisesti roolisuorituksen loistavuutta.
Elokuvan ehdottomasti paras kohtaus nähdään, kun Crowen esittämä päähahmo selvittää tulevalle vaimolleen tunteitaan. Tuollaista tekstiä kun lurittelisi oikeassa elämässä niin 99.9% varmuudella reaktio olisi korvatillikka ja goodbye. Kyseessä on eräs kaikkien aikojen hauskimpia leffakohtauksia, mutta valitettavasti yksi kohokohta ei laimeata leffaa pelasta.
Kaunis mieli oli minulle suurin "Oscar-pettymys" sitten "Hiipivä tiikeri, piilotettu lohikäärme" -flopin. Tasapaksu tekele ei koskettanut, hauskuuttanut eikä viihdyttänyt yhtään keskivertoleffaa enempää. 1+1 ei elokuvateoriassa aina ole yhtä kuin 2...
Pisteet:
Arvosteltu: 16.02.2003
Katsottu: DVD
Arvostelija
Eetu Nortiainen
Vieras
Tykittäjien avrostelut alla kertovat juonen ja perusasiat, joten pureudutaanpa taustoihin.
John Nash on taloustieteen Nobelin voittanut matemaatikko joka kärsi mielisairaudesta. Persoona on siis todellinen mutta leffan sisältö on puhtaasti mielikuvituksen tuotetta, koska todellisella päähahmolla ei ole mitään muistikuvia sairautensa ajalta. Vaimonsa tuella hän pystyi lieventämään oireita ja lopulta voitti sairautensa lisäksi Nobelin vuonna -94.
Russell Crowe esittää Nashiä ja tapasi herran vasta kuvausten jo ollessa käynnissä, joten hahmon elkeet ja toiminta eri tilanteissa perustuvat Crowen omiin näkemyksiin. Ohjaaja Ron Howard oli tekemisissä Nashin kanssa jo ennen tuotannon alkamista, mutta ainakin DVD:n ekstrojen perusteella Howard lähinnä koittaa roikkua mukana matemaatikko-Nashin ihmeteorioissa ja pitää yllä edes jotenkin tavallisen Taavin ymmärtämää keskustelua.
Leffasta tuli mieleen Forrest Gump, vaikka genret elokuvissa ovatkin aivan eri maailmasta. Molemmissa perusteemana on rakkaustarina ja poikkeukselliset persoonat. Ja molempien toteutustavoissa tehosteet ovat tyylikkäitä. Ne eivät ole itse asia, vaan sopivasti ujutettu mukaan. Esim. Kaunis mieli-leffassa on otos jossa Nashin kuvittelema lapsi juoksee puluparven keskellä huitoen ja heiluen. Pulut eivät kuitenkaan pyrähdä lentoon, mikä kertoo että kyseessä on hallusinaatio. Kohtauksen linnut on toteutettu tietokeneella.
Kaunis mieli sai neljä Oscaria, mutta se viideskin olisi sille kuulunut. Crowe kärsi vääryyttä kun ei päässyt pokkaamaan parasta pääosapystiä. Ilmeisesti kulmikas ukko lausuntoineen oli persoonana liikaa lautakunnalle. Jennifer Connelly sai naissivuosasta pojan kotiin. Hyvä niin, mutta jotenkin hyvityksen makua on ilmassa, kun elokuvan näyttelijäkuntaakin piti palkita.
Ainoa särö koko leffassa on Nobel-tilaisuus. DVD:llä on dokumenttipätkä, kun Nash käy Ruotsin kunkulta hakemassa kunnianosoituksen. Leffassa tilaisuus on kuvattu kuin se olisi Oscar-gaala. Rypistynyt päähenkilö kerää puheellaan viimepointsit kotiin ja varmistaa kotikatsomoissa vetistelyt.
Kaiken kaikkiaan Kaunis mieli on näyttelijöiden elokuva, mikä lämmittää mieltä näinä Sormusten herrojen ja Star Warsien aikana.
Pisteet:
Arvosteltu: 12.10.2002
Katsottu: DVD
Kaunis mieli kertoo Nobel -palkinnon voittaneen matemaatikon John Nashin elämäntarinan. Huippuneron miehen elämää nimittäin varjosti pahanlaatuinen skitsofrenia. Yhtäkkiseltään ajateltuna Kaunis mieli on kuin mittatilaustyö Hollylylän pystiakatemiaa ajatellen. Ron Howard tuo ohjaajana myöhemmin paremmin tunnetuksi tullut "Richie Cunningham" on yksi tämän hetken vaikutusvaltaisimmista ohjaajista. Meriittilistalta löytyy sellaisia pläjäyksiä kuin Apollo 13 ja Tulimyrsky.
Tarina etenee Nashin opiskeluvuosista 50-luvulla aina viime vuosikymmenen ajoille saakka. Elokuvan ehkä hieman siirappinenkin maailmankuva kultaisesta menneisyydestä ei niinkään jaksa innostaa. Mutta tapa jolla Nashin päänsisäiset meiningit on esitetty on hienoa seurattavaa. Alku on hieman verkkaista kerrontaa opiskelijaelämästä, mutta kun varsinainen analyysi Nashin elämästä ja sairaudesta läsähtää tiskiin, alkaa tarina rullata kuin höyryjuna.
4 pystiä napannut elokuva jäi ilman sitä yhtä kaikkein eniten sille kuuluvaa. Paras alkuperäiskäsikirjoitus, paras naissivuosa, paras ohjaus ja paras elokuva olivat ne joista pysti tuli kotiin, mutta tuntuu hassulta että Crowe jätettiin ilman vastaavaa kunniaa. Kyseessä on varmasti hepun vaikein ja onnistunenin roolityö. Ilman äijän onnistumista kaikki pystit olisi takuulla jääneet saamatta. Roolihahmo on huolellisen hyvin rakennettu erinomaisia vuorosanoja myöten.
Nuo takuuvarmat menestyselokuvan elementit; persoonallinen hahmo, sairaus ja rakkauden ylikorostaminen, hallitsevat tätä elokuvaa se on selvä. Tässä soppa on jälleen kerran keitettu hyvin ja sitä on ilo maistella. Elokuvan hieno toteutus on Russel Crowen ohella niitä voimia jotka jaksavat kantaa elokuvaa.
DVD hyvälaatuisen elokuvan rinnalla sisältää sitten sälää kunnioitettavan määrän. Sen oikean Mr Nashin mukana olo elokuvaa valmistettaessa on ainakin promotessa ollut tiivistä. Ja siellähän se heppu istuskeli Oscargaalankin hulinoissa yläparvelta vaimonsa kera katsellen.
Pisteet:
Arvosteltu: 22.09.2002
Katsottu: DVD
Tiedemies John Nashin elämänkerta. Nashia tulkitsee gladiaattorina pinnalle pompannut Russell Crowe, eikä huonosti hommaa hoidakaan. Vielä paremmin osansa vievät hänen vaimoaan esittävä Jennifer Connelly ja agenttipiirien miehenä hiiviskelevä Ed Harris. Lopputuloksen onnistuneisuus ei tosin tälläkään sakilla ollut taattu, sillä Ron "Richie Cunningham" Howard on urallaan sortunut useimmiten tekemään vain "ihan kelpo" elokuvia. Mutta nyt kokonaisuus toimii.
Alusta asti on selvää, että Nashilla on jotakin vikaa jossakin. Poju on niin sairaalloisen ujo, että viihtyy paremmin matematiikan kuin muiden opiskelijoiden parissa. Naisetkin tahtovat jäädä huomiotta. Ei Nash kuitenkaan yksin ole - ei ainakaan omasta mielestään.
Nash menee naimisiin, kompastuu salaliittoteorioihin ja skitsofreenisyys pahenee. Lopulta miekkonen nähdään kirjaston nurkassa pipossa ja poplarissa rustaamassa kaavojaan pitkin ikkunoita. Älyä riittää, vaikka mieli on mennyt.
Niin oikeassa elämässä kuin elokuvassakin Nash sai Nobelin. Sen pidemmälle Howard ei kajoa. Hyvä niin, sillä Nashin huhutaan julistaneen itsensä keisariksi...
Pisteet:
Arvosteltu: 12.08.2002
Katsottu: Teatterissa
