Kauas pilvet karkaavat (1996)
- Tuotantovuosi:
- 1996
- Ohjaajat:
- Aki Kaurismäki
- Pääosissa:
- Elina Salo, Esko Nikkari, Kari Väänänen, Kati Outinen, Markku Peltola, Matti Onnismaa, Outi Mäenpää, Sakari Kuosmanen
- Maat:
- Suomi
- Pituus:
- 96 min
- Genret:
- Komedia, Draama
- Elokuvasarja:
- Kauas pilvet karkaavat, Mies vailla menneisyyttä, Laitakaupungin valot
Keskiarvo
Arvostelut (3): 
Pikatuomiot (183): 
Oma pikatuomio
Ennen minusta tuntui, ettei Suomessa ole yhtään ainutta pätevää elokuvaohjaajaa. Iltapäivälehtien kehumat huippunimetkin paljastuivat kriitikoita ärsyttävällä tavalla nuoleskeleviksi, lahjattomiksi luusereiksi. Mutta sitten eräänä päivänä satuin katsomaan kaikkien aikojen menestyneimmän suomalaisen elokuvan, Mies vailla Menneisyyttä, joka näytti minulle, että paistaa se päivä joskus risukasaankin. Kaurismäestä kiinnostuneena seuraava elokuva olikin luonnollisesti tämä leffa, joka jatkaa samalla linjalla.
Kauas pilvet karkaavat on Kaurismäen Suomi-trilogian ensimmäinen osa ja kertoo työttömyydestä. Pariskunnan molemmat osapuolet saavat kenkää säästösyistä, joka ajaa heidät välillä epätoivoisiin yrityksiin saada elämänsä kuntoon. Sossun luukulle ei mennä, vaan aito proletaari yrittää viimeiseen asti - vaikka sitten pimeässä pätkätyössä ränsistyneessä kuppilassa tai uhkapelaamalla autosta saadut rahat. Aurinko ei juuri paista, mutta optimistisuus on silti läsnä.
Tämä on sitä taattua Kaurismäkeä, mikä on käytännössä sama kuin suomileffa parhaimmillaan. Nyt ei matkita jenkkiä, eikä leikitä coolia höpöttelemällä stadin slangia. Ei, nyt ollaan rehellisesti suomalaisia ja näytetään asiat juuri sellaisina kuin ne ovat, tyylittelyä unohtamatta. Kaurismäki on luonut tunteikkaan, kaihoisan ja taatusti itsensä näköisen paketin, josta ei taitoa puutu.
Näyttelijät tekevät hienoa työtä. Kati Outinen vakuuttaa jälleen vähäeleisellä, mutta silti niin ilmeikkäällä roolisuorituksellaan. Kari Väänänenkin sopii rooliinsa erinomaisesti. Sivurooleissa nähdään joitain alan parhaita.
Kaikin puolin Kauas pilvet karkaavat on laadukas, optimistinen ja ennen kaikkea tärkeä elokuva, joka on erinomainen aloitus Suomi-trilogialle, josta povaan ensimmäistä täyden viiden tähden trilogiaa Suomenmaalla. Laitakaupungin valoihin luon näin suuret odotukset. Mutta tämä elokuva tulisi jokaisen nähdä, jopa/erityisesti niiden porvareiden, joiden mielestä työttömät ovat vain laiskoja vätyksiä. Vaikka propagandaelokuva tämä ei olekaan, on Kaurismäen vasemmistolainen näkökanta läsnä. Mutta tuskin työttömyyden kurjuutta on edes ollut tarvetta paisutella.
nimimerkki: Sano mitä sanot
Pisteet:
Arvosteltu: 07.06.2006
Katsottu: VHS
Aki Kaurismäen vuonna 1996 valmistunut Kauas pilvet karkaavat pyyhkäisee katsojan ylitse voimakkaasti kuin viidentoista vuoden takainen lama-aalto: viiltävää realismia ja surumielisyyttä henkien. Toisaalta naurua kirvoittavaa tragikoomisuuttakaan ei unohdeta, sillä Kaurismäen maailmassa mm. henkilöstösaneeraus toimitetaan korttia pakasta nostamalla. Voi helposti sanoa, että Kauas pilvet karkaavat on kauttaaltaan kaurismäkeläistä menoa aina Akin luottotiimiä ja loistavana tarinankuljetuksen tehokeinona toimivaa kirjakielidialogia myöten.
Juuri Kaurismäen itse kirjoittama dialogi yleensä jakaa katsojakunnan kahteen hyvinkin erilaiseen joukkoon. Musta on mustaa ja valkoinen valkoista, harmaata ei tahdo löytyä etsimälläkään. Ainakin tällä suunnalla "kylläpä elämä on lyhyt ja surkea, taidanpa ottaa oluen" –tyylinen kerronta toimii. Silmät hetkeksi sulkiessa tuntuu kuin kuuntelisi wanhaa kuunnelmaa ajan syömästä radiosta. Ja sitten kun silmät avatessa näkee taas yksinkertaiseen kerrontaan sopivan rosoisen kauniin ja simppelin miljöön ja saa vieläpä kuulla perään Rauli "Badding" Somerjoen laulunluikautuksia, niin kyllä siinä leffaa kelpaa seurata.
Kokonaisuutena Kauas pilvet karkaavat ei tunnu yhtä kauniilta kuin vaikkapa historiallisen Oscar-ehdokkuuden napannut Mies vailla menneisyyttä. Tosin täytyy myöntää, että vajaan tunnin kohdalla on sellainen rypäs alakulotettuja kohtauksia, että ihan hiljaiseksi vetää ja henkeä salpaa. Ja sielläkin taustalla, vaikkapa yhden hahmon hukuttaessa surujaan viinaan tai toisen maatessa verisenä asfaltilla, piilee jotakin kaunista. Vähän kuin pieni eurooppalainen leffa kurkottaisi ison ja glamouria hehkuvan Hollywoodin sukulaisensa viereen ja kuiskaisi, että psst, myös köyhillä, tavallisilla ja punaisia mattoja tallaamattomilla on tunteensa. Ja ne tunteet voi ilmaista ilman sadan miljoonan dollarin budjettia tai tom cruisejen valkaistuja hampaita.
Yksi merkittävä mieleen tullut asia Kauas pilvet karkaavat –leffasta on yllättäenkin niinkin kaukaa haettua (vaiko läheltä) kuin George Orwellin varhaistuotanto. Vastoinkäymisiä kohtaavan tavisparin elämässä on hämmästyttävän paljon samaa melankoliaa ja kaunistelematonta köyhyyden kuvailua kuin vaikkapa Orwellin omaelämänkerronnallisessa Puilla paljailla Pariisissa ja Lontoossa –teoksessa. Liekö Aki jopa lukenut omat Orwellinsa?
Näyttelijätiiminä häärii Kaurismäen tuotannosta tuttu joukko. Yksi on kuitenkin joukosta poissa, sillä elokuva on omistettu vuonna 1995 (nuorena) menehtyneelle Matti Pellonpäälle. Kati Outinen vastaa tuttuun tyyliin vähäeleisestä naispääosasta ja muusikkomies Kuosmanen vetää suoraviivaisen roolin Melartin-portsarina. Outi Mäenpää on hyvinkin pienessä sivuroolissa, ja Kari Väänänen tulkitsee suomalaista tuppisuuta miestä upeasti mm. työkkärin lomakkeita poltellen. Olisi silkkaa adjektiivien tuhlausta kehaista jokaista vuoronperään, joten lie parempi vain todeta koko porukan olevan vedossa jopa omaan tasoonsa nähden.
Kaksitoista kanavaa, värit ja kaukosäädin voivat olla paljon jollekin, ehkä jopa liikaa, jotta sitä saisi pidettyä itsellään. Tavallaan Kauas pilvet karkaavat onkin tarina elämän yllätyksellisyydestä, nurkan takana vaanii odottamaton tummine pilvineen. Mutta myös aurinko on siellä mukana, samoin tuulessa lipuvat vaaleammat pilvet.
Pisteet:
Arvosteltu: 22.02.2006
Katsottu: VHS
Aki Kaurismäestä on tullut Sibeliuksen, saunan ja viinan ohella Suomea maailmankartalle vievä trademark. Itse en ollut jostain kumman syystä ennen täysin vakuuttunut tämän herran taiteellisista ansioista. Kunnes näin edesmenneelle Kaurismäen vakionäyttelijälle Matti Pellonpäälle omistetun mestariteoksen Kauas pilvet karkaavat. Nyt olen täysin parantunut kerettiläisyydestäni.
Lauri (Kari Väänänen) ja Ilona (Kati Outinen) ovat suht tavallinen helsinkiläinen keski-ikäinen pariskunta. Ilona työskentelee ravintola Dubrovinkin hovimestarina ja Lauri raitiovaunukuskina. Mitään ökyrikkaita he eivät ole, mutta tulevat toimeen ihan mukavasti, jopa väritelevisioon saadaan investoitua. Kunnes tummat pilvet alkavat kasaantua Laurin ja Ilonan arjen ylle. Ensin Laurin työpaikalla neljä irtisanottavaa arvotaan korteilla ja pahaksi onnekseen Lauri saa patakolmosen. Eikä kulu kauankaan sen jälkeen, kun mysteeriset pukumiehet marssivat ravintolaan, ja ostaessaan sen irtisanovat kaikki työntekijät. Eikä irtisanomisajan palkoilla juuri pirskeitä pidetä.
Sekä Lauri että Ilona ystävineen yrittävät epätoivoisesti saada mitä tahansa työtä, mutta joko he eivät saa yhtään mitään, tai sitten he saavat alipalkattuja hanttihommia jostain pimeästä firmasta. Koira sentään jää heille. Mutta kärsimystenkin jälkeen he sekä heidän samaan jamaan ajautunut ystäväpiirinsä saavat huomata että paistaa se päivä risukasaankin...
Kauas pilvet karkaavat on Aki Kaurismäen koskettava hätähuuto pienen ihmisen puolesta. Suuret yritykset eivät aina tule ajatellessaan lähinnä oman taskun täyttämistä huomioineeksi irtisanomisen vaikutusta ihmisen elämään. Pahimmillaan se voi suistaa sen totaalisesti raiteiltaan. Mutta tärkeintä on että ihmisten väliset emotionaliset tunteet ja usko parempaan huomiseen säilyy.
Aki Kaurismäki on ehkä juuri tästä syystä löytänyt kannatusta myös ulkomailta. Toinen syy siihen on ehdottomasti hänen legendaarinen askeettinen kuvaustyylinsä. Henkilöhahmot eivät juuri turhia turise ja hyvä niin. Myös kamera pysyy raiteillaan, elokuva on todella selkeä ja ei siis vaadi välttämättä katsojalta mitään legendaarisen Nalle von Pughin kaltaista elokuvaneroutta, tosin se on aina parempi. Mitään sivujuonia ei kuitenkaan ole, vaan kaikki on yhtä isoa tarinaa. Tämä Kaurismäen Suomi-trilogian ensimmäinen osa on siis oiva tapa tutustua miehen tuotantoon tarkemmin. Vaikutelmaa tehostavat upeasti myös taustalla soivat Baddingin biisit, jotka kertovat omaa kolkkoa tarinaansa suomalaisesta sielunmaisemasta.
Joitakuita (esim. allekirjoittanutta) saattaa häiritä se tosiseikka, että Kaurismäki käytti (ja käyttää) useimmissa elokuvissaan samoja vakionaamoja, esim. yllämainitut Outinen, Väänänen ja Pellonpää. No, ei se juuri loppujen lopuksi haittaa, sillä he tekevät erinomaista työtä.
Väänänen tekee loistavan työn perussuomalaisena äijänä, joka työttömyydestään huolimatta ei suostu menemään kortistoon, vaan polttaa työttömyyskorvausvaatimuksen tiskialtaassa. Samoin Outinen lannistumattomana keski-ikäisenä naisena. Tosin hänen naamaltaan toivoisi näkevän hiukan enemmänkin eri ilmeitä kun ne 2,6 kappaletta. Sivuosista jää parhaiten mieleen Sliipparit Mato Valtonen ja Sakke Kuosmanen, kotimaisen elokuvan grand old lady Elina Salo sekä lyhyen mutta elokuvaan mustaa huumoria tuovan kokin suorituksen tekevä Markku Peltola.
Kaiken kaikkiaan Kauas pilvet karkaavat on laatukamaa ja sen vaikutus kestää pitkään. Se pistää katsojan miettimään työttömän arjen kurjuutta ja olisin toivonut elokuvalla olevan vieläkin suurempi yhteiskunnallinen vaikutus. Mahtava ja loistavien kotimaisten näyttelijäsuoritusten täyttämä huumorilla höystetty draama tavallisen pienen ihmisen elämästä. Sivistäkää itseänne kerrankin oikein olan takaa.
Pisteet:
Arvosteltu: 09.10.2003
Katsottu: DVD
