Ilmestyskirja nyt - redux (1979)
- Alkuperäinen nimi:
- Apocalypse now - Redux
- Tuotantovuosi:
- 1979
- Ohjaajat:
- Francis Ford Coppola
- Käsikirjoittajat:
- Francis Ford Coppola, John Milius, Joseph Conrad, Michael Herr
- Pääosissa:
- Albert Hall, Frederic Forrest, Marlon Brando, Martin Sheen, Robert Duvall
- Maat:
- USA
- Pituus:
- 194 min
- Genret:
- Draama, Toiminta, Sota
"Saigon... shit; I'm still only in Saigon... Every time I think I'm gonna wake up back in the jungle."
F.F. Coppola, mies joka toi meille muiden muassa Kummisetä-elokuvat, näyttää kyntensä sotaelokuvan keinoin. Muutama vuosi takaperin Redux-version toimesta yksi kaikkien aikojen hienoimmista sotaleffoista, Ilmestyskirja. Nyt on jälleen ajankohtainen. Tästä Redux-versiosta voi olla montaa mieltä, mutta kyllä se on pidempänäkin kertakaikkisen loistava elokuva. Minun vaikea näitä kahta versiota keskenään vertailla, sillä alkuperäinen on vieläkin valitettavasti näkemättä, mutta hyvä näinkin.
Coppolan Vietnam-helvetti ei yritäkään olla kaikkein realistisin sotakuvaus, mutta tuskan ja psykologisen kauhun se kuvaa mahdollisesti paremmin kuin kukaan muu tähän mennessä. Jopa Platoon kaikesta realistisuudestaan ja kriittisyydestään huolimatta jää taakse. Sitä miten sodassa voi tulla hulluksi Ilmestyskirja. Nyt kuvaa myös varsin tehokkaasti. Robert Duvall näyttää mallia hieman hullumman puoleisena everstiluutnantti Kilgorena.
"I love the smell of napalm in the morning."
Ilmestyskirja. Nyt alkaa Martin Sheenin legendaarisella monologilla ja jatkuu, kuten moni sotaleffa. Mutta sotilaiden normaalin elämän menetystä ja orjallista käskyjen noudattamista käsitellään sillä tavalla, että ei ole usein vastaavaa tullut nähtyä. Loppua kohden Ilmestyskirja. Nyt kääntyy raastavaksi kuvaukseksi miten yhden miehen täytyy suorittaa tehtävänsä kunnialla loppuun asti, vaikka se tarkoittaisi maanmiehen murhaamista.
Ilmestyskirja. Nyt etenee yhtä hitaasti ja varmasti ihmismielen pimeimpiin kolkkiin kuin vene likaisessa vietnamilaisessa joessa ja samalla kyseenalaista sodan järkevyyden. Loppukohtauksen ansiosta se syöpyy katsojan mieliin päiväkausiksi. Ilmestyskirja. Nyt on näkemyksekäs ja ajatuksia herättävä sotaleffa, vaikkei mitään Platoonin kaltaista kriittisyyttä tarjoakaan.
"Disneyland. Fuck, man, this is better than Disneyland."
Martin Sheenin esittämä kapteeni Willard lähetetään jo kotiuduttuaan takaisin Vietnamin viidakoihin tehtävänään murhata tyystin järkensä menettänyt kenraali Kurtz (loistava Marlon Brando). Kukaan ei tietenkään suostu myöntämään antaneensa moista käskyä. Kurtz ei ole enää ainoa, joka on menettänyt järkensä viidakon uumenissa, sillä eihän kukaan voi täysin terveenä tuollaisessa ilmapiirissä pysyä. Willard ja muutama muu lähtee etsimään Kurtzia veneellä, edessä on pitkä matka eikä kukaan täysin tiedä missä päin Kurtz majailee.
"There are two of you, don't you see? One that kills... and one that loves."
Ilmestyskirja. Nyt on ennen kaikkea näyttelytyön ilojuhlaa. Marlon Brando loistaa kenraali Kurtzina ja Martin Sheen on niin ikään loistava ailahtelevaisen, mutta silti päättäväisen kapteeni Willardin roolissa. Yksi omista suosikeistani Dennis Hopper vetää vaikuttavan sivuroolin ei niin kovin terveenä valokuvaajana. Robert Duvall vetää myös loistoroolin everstiluutnantti Kilgorena.
Eri musiikkeja Coppola yhdistää elokuvassaan loistavasti. Wagner raikaa, kun vietnamilaisia ammutaan helikopterista, ja Rolling Stonesin mahtava (I Cant Get No) Satisfaction tuppaa radiosta ulos, mutta mikään ei vedä vertoja lopun tuomiopäivän musiikille ja siihen vielä lisättynä kuuluisat viimeiset sanat: "The horror... the horror..."
Ilmestyskirja. Nyt ei missään nimessä ole tavanomainen sotaleffa, vaan se vetoaa vahvaan draamapuoleen ja psykologiseen kauhuun, eikä ylenpalttiseen vihollisten lahtaamiseen. Ilmestyskirja. Nyt jää ansaitusti historian kirjoihin oli sitten kyseessä alkuperäinen versio tai Redux-versio. Pitkä kesto saattaa joillekin olla este, mutta elokuva vain paranee loppua kohden, joten älkää antako pituuden häiritä, vaan tehkää itsellenne palvelus - katsokaa tämä kuolematon mestariteos.
"I expected someone like you. What did you expect? Are you an assassin?"
"I'm a soldier."
"You're neither. You're an errand boy, sent by grocery clerks, to collect a bill."
nimimerkki: The Wolf
"You have a right to kill me. You have a right to do that... but you have no right to judge me. "
Kapteeni Ben Willard (Sheen) on palannut Vietnamiin. Eronneena miehenä hän yrittää saada jotain järkeä kolkkoon ja yksinäiseen elämäänsä Saigonin trooppisessa ilmastossa. Hän saa tehtävän: mennä Kambodzaan ja tappaa eversti Walter E. Kurtz (Brando), jonka uskotaan tulleen hulluksi. Willard ottaa tehtävän vastaan ja lähtee laivaston partioveneen kuljettamana kohti Kurtzia. Matkasta muotoutuu kammottava odysseia kohti inhimillisyyden ydintä.
"We must kill them. We must incinerate them. Pig after pig. Cow after cow. Village after village. Army after army. "
Francis Ford Coppolan ohjaama megaspektaakkeli ei todellakaan petä odotuksiaan. Kyseessä on visuaalisesti kammottava ja juoneltaan pelkistetty matka kohti ihmisyyttä. Näyttelijöiden suoritukset ovat loistavat. Martin Sheen on kirjaimellisesti loistavassa vedossa kyynisenä protagonistina, joka tutustuu rauhallisesti alkavan matkansa aikana Kurtzin henkilöön epäsuorien keinojen avulla. Venematkalla kohdataan moninaisia henkilöitä; mukaan mahtuu surffaava machoupseeri Kilgore (Duvall), jonka lyhyt esiintyminen on täyttä rautaa ja veneen huumeiden ja aseiden kanssa sekoileva miehistö. Ja matkan lähdettyä suhteellisen järkevistä lähtökohdista saavutaan askel kerrallaan kohti inhimillisen pahuuden ja kurjuuden ydintä.
"We train young men to drop fire on people. But their commanders won't allow them to write "fuck" on their airplanes because it's obscene! "
Kaikista parhaimman ja samalla äärimmäisen karmaisevan roolin tekee Marlon Brando inhimillsenä rauniona, joka tuhouduttuaan on alkanut tuhota kaikkea. Hän on kiteytynyt pelkäksi ihmiseksi ja pitkissä monologeissa kiteytyy koko hahmon traagisuus ja surkeus. Vasta romahtaessaan kasaan ihminen voi ymmärtää, mikä häntä ajaa ja millaiseksi hänen on tultava. Kurtzin mielipuolisuudessa on jotain karmaisevaa järkeä, mikä iskostuu katsojan mieleen. Nähtyään elokuvallisen murhaa, hulluutta ja valehtelua vastaan tulee henkilö, joka tietää tarkalleen mitä hän tekee ja miksi. Ja tämä ristiriita tekee Kurtzin hahmosta nerokkaan.
"Oh man, the shit piled up so fast in Vietnam you needed wings to stay above it. "
Ilmestyskirja Nyt ei ollut mikään ongelmaton elokuva. Budjetti kirskui ja näyttelijöihin liittyvät tapaturmat olivat yleisiä. Puhumattakaan Coppolan ja Brandon huonoista väleistä. Mestarillisen kuvaajan Vittorio Storaron ja Coppolan käsissä elokuva on hämmästyttävän kaunis ja väriä täynnä. Pimeän viidakon sinisyys ja valtavuus tulee ilmi lehtien samalla loistaessa vihreinä. Alussa oleva massiivinen pyrotekniikka leimuaa hurjasti ja valon ja pimeyden eroja käytetään hienosti hyödyksi erityisesti lopussa, missä ainoa näkyvä asia koko kuvassa on näyttelijän kasvojen puoliska. Silmien ja naamioiden avulla Willardin ja Kurtzin kohtaus saavuttaa eeppisen mittakaavan.
"Horror and moral terror are your friends. If they are not then they are enemies to be feared. "
Kokonaisuutena Ilmestyskirja Nyt ei ole sotaelokuva, vaan matkakertomus. Se on matka ihmisyyden ytimeen paljastaen elämämme mielettömyyden ja yksilöiden haurauden. Timantit syntyvät suuressa paineessa, eli Ilmestyskirja Nyt on timanttia.
nimimerkki: Jurpo
Elokuvan alkaessa The Doorsin hätkähdyttävän upea "The End"-biisi lähtee soimaan ja valmistaa katsojaa leffan tunnelmaan. Jo alusta lähtien olin kuin liimattu tv-ruutuun, eikä yli kolmetuntisen leffan katselua sopinut keskeyttää hetkeksikään. Ja mitä sitä hyvää elokuvaa katsoessa taukoja pitämään.
Kapteeni Benjamin Willard oleskelee rauhattomana hotellihuoneessaan Saigonissa, pehmenemässä, tehtävää odotellen. Kaupungin kasvaessa ahdistavaksi kaipuu viidakkoon on vahva ja onnekseen mies sinne pian pääseekin. Willard saa yksinkertaiselta kuulostavan tehtävän; hänen täytyisi eliminoida eversti Kurtz, joka erikoisjoukkoihin liityttyään menetti järjen valonsa ja vetäytyi heimoarmeijansa kera syvälle Kambodzhan viidakkoon. Kurtz on hulluudessaan vaarallinen mies, jolla on armeijansa keskuudessa jumalamainen asema. Kapteeni Willard ottaa tehtävän vastaan ja aloittaa matkansa Nung-jokea pitkin laivaston partioaluksella edeten. Mutta tämä matka ei olekaan se maailman helpoin, sota on täydessä vauhdissa ja monet paikat ovat kuumina. Vähäpuheinen Willard seuraa sodan mielettömyyttä ja sen osapuolien silmitöntä tappamista, henkiinjäämiskamppailua, kuolemaa ja taistelun paineissa kärsiviä, hänen määränpäänsä yhä vain lähestyessä lähestymistään.
Napalmin tuoksua, hienoja surffiaaltoja ja sotimista sotimisen jälkeen. Ilmestyskirja nyt vaikuttaa unelta, paikoin psykedeeliseltä painajaiselta ja hallusinaatiolta. Yli kolmituntisesta pituudestaan huolimatta se soljuu eteenpäin tasaisen varmasti, jättäen unenomaisen kuvan sodasta ja ihmisistä sen kourissa. Elokuva on kaunis, mutta samalla todella järkyttävä. Lopun lähestyessä leffan unenomaisuus ja intensiivisyys ovat huipussaan ja loppumetreillä elokuva on hätkähdyttävä punamustasävyisyydessään.
Vaikka Bradoa ei loppujen lopuksi leffassa kovinkaan paljon näy, vakuuttaa hän järkensä menettäneenä (vai viisaana?) Kurtzina, jolle sota oli yksinkertaisesti liikaa. Hämärässä istuskelevaa ja ääneen runoja lukevaa Kurtzia ei Brandon ansiosta ole helppo unohtaa. Martin Sheen kuitenkin tekee elokuvan hienoimman roolisuorituksen hiljaisena kapteeni Willardina, joka kotona ollessaan kaipaa viidakkoon ja viidakossa ollessaan haluaa kotiin.
Puoli pistettä täytyy antaa kauniista "The End" -biisistä, joka on tälle elokuvalle varsinainen kirsikka kakun päällä. Ja näin lopuksi voisin väittää Ilmestyskirja nytin olevan sotaleffojen aatelia.
"This is the end, beautiful friend. This is the end, my only friend, the end."
nimimerkki: Bubble Gun
Kapteeni Benjamin Willard on mies, joka ollessaan viidakossa haluaisi kaupunkiin, ja ollessaan kaupungissa haluaisi viidakkoon. Nyt hän on kaupungissa, ja hänelle annetaan tehtäväksi mennä viidakkoon, joten hän lähtee. Tarkemmin kerrottuna tehtävä menee näin: Willardin täytyy mennä erästä jokea ylöspäin, etsiä omiin oloihinsa vetäytynyt, vaarallinen ja seonnut Eversti Kurz, ja eliminoida tämä. Tästä alkaa unenomainen retki sodan runtelemassa Vietnamissa.
Fransisc Ford Coppolan Apocalypse. Now on mestariteos. Tai tarkemmin sanottuna ainakin ohjaajan itsensä leikkaama, yli kolmetuntinen reduxversio siitä on mestariteos. En ole tuota aikaisemmin leikattua versiota nähnyt.
Ilmestyskirjassa on loistavat näyttelijät. Muuntautumiskykyinen Marlon Brando vetää aivan upean roolin Kurzina, kertakaikkiaan loistavan. Martin Sheen tekee myös hyvän suorituksen Willardina, ja Robert Duvall outona jenkkiupseerina on myös erinomainen. Ohjaus on loistavaa, ja John "Conan Barbaari" Miliuksen yhdessä Coppolan kanssa työstämä kässäri on loistokas. Elokuva muuttuu koko ajan sen edetessä. Aluksi se vaikuttaa suht. tavalliselta (mutta loistavalta) sotaleffalta, sitten se kehittyy synkäksi, unenomaiseksi ja kantaaottavaksi eloonjäämisdraamaksi, joka esittelee ihmisiä jotka vain yrittävät jäädä eloon sodan mielettömyyden keskellä. Lopulta se muuttuu psykedeeliseksi, joidenkin mielestä ahdistavaksi taide-elokuvaksi.
Paras Vietnamleffa, ja ehkäpä paras sotaelokuva kautta aikain. Suosittelen ehdottomasti, katsokaa ihmeessä.
Ilmestyskirja Nyt oli minulle pari viikkoa sitten aivan tuntematon teos. Eräiden henkilöiden suosittelemana päätin ostaa lätyn ja Anttilastahan tuo löytyi ALE-laarista. Kyseessä on siis Redux-versio, eli noin 50 minuuttia pidempi versio alkuperäisestä. Alkuperäistä en ole nähnyt, joten kaikenlaisen vertailun siihen voi unohtaa.
Kapteeni Willard(Martin Sheen) murehtii yksinäisessä hotellihuoneessa sotaa ja kotia viskipullon kera. Mielessä paukkuu napalmipommit ja mielessä soi:"This is the end, my only friend, the end... Aikamoinen aloituskohtaus, eikä vain? Vähän ajan päästä näkökulmaan ilmestyvät kaksi sotilaspoliisin tyyppistä heeboa, jotka raahavat Willardin muutaman ison kihon eteen, joilla olisi tehtävä annettavana.
Tehtävän kohde on Kurtz(Marlon Brando). Walter Kurtz, kommandojoukkojen eversti. Mahtava sotilasura takana. "Tuhat kunniamerkkiä", huippukoulutus jne. Kuitenkin, kun Kurtz tuli Vietnamin viidakkoon, niin hänen karaistunut näki jotain sellaista, mikä sai ison pyörän heittämään. Tästä lähtien Kurtz on käynyt sotaa oman pienen yksityisarmeijansa kanssa, jotka majailevat Kambotsean ja Vietnamin rajalla. Tarkka kuvaus tehtävästä on: Eliminointi. Willard hyväksyy tehtävän ja saa avukseen pari miestä ja veneen, jolla koko remppa lähtee Nung-jokea pitkin Kurtzia kohti.
Matka on täynnä kyliä, jotka saisivat pahimmankin kyynikon kiljumaan ja repimään hiuksiaan ja ihmisiä, jotka oletettavasti ovat Kurtzia normaalempeja. Ensimmäisellä tavataan mm. Kilgore(Robert Duvall). Hieman hullu eversti, jolla on pakkomielle surffauksesta. Toisaalla törmäillään puputyttöihin ja siltaan, joka on raja Kurtzin mieleen. Mutta matka jatkuu ja kohta näkyy jo määränpää. Kurtz.
Rehellisesti sanottuna: Tämä saattaisi olla SE sotaleffa. Tämä saataisi olla SE. Paras. Mutta silti ei. Kaikki puree hyvin, mutta se ei ole kumminkaan aivan täydellinen. Shokeeravia, suuria, lähes mammuttimaisia kohtauksia, joiden toteutus oli tuohon aikaan veren ja hien takana. Vietnamilaiskylä pommitus raikuvien torvifanfaarien kuuluessa taustalla on yksi parhaista kohtauksista ikinä.
Näyttelijät ovat, tarvitseeko sitä sanoakaan? Mahtavia. Marlon Brandon Kurtzista tulee elokuvan kantava voima, valopilkku ja Jumala. Matkalla tapahtuu toki kaikenlaista ja lähes yhtä mieleenpainuvaa, mutta lopullinen runko muodostuu Willardin mietiskelyt Kurtzista. Lopussa on jo pakahtua, kun Kurtz makaa paikallaan. Tämä mies oletettavasti tietää ultimaattisen taistelumetodin. Täydellinen tapa hallita sotaa, tapa joka oletettavasti vei palan Kurtzista. Robert Duvallin rooli Kilgorena oli samoin jotain ihmeellistä. Eräässä sivuroolissa on myös mies joka nykyään ansaitsee elantonsa tietokonemaailmassa, jossa nahkavaatteet ja aurinkolasit ovat must.
Loppujen lopuksi: Tämä on kyllä ehdoton klassikko, joka kyllä kuuluu jokaisen vähääkin sotaleffoista tykkäävän mieleen. Se tarjoaa mieleenpainuvan matkan ja päänsäryn, jos antaa harmaille aivosoluilleen vähänkään tilaa Kurtzin filosofialle.
Pakko myöntää: tässä on yksi hankalimmista elokuvista arvostella. Tämä on elokuvien elokuva, jonka tekoprosessista ja sen lukuisista kämmäyksistä voisi tehdä täysin oman elokuvan, ja itse asiassa on tehtykin, jos joku ei sitä tiennyt: Hearts of darkness, joka on itse asiassa Coppolan vaimon tuotanto.
Nuoriso, joka tykästyy vain Lord of the Harry Potter: the Revenge of the Spider man- tyylisiin popkornirainoihin, ei tästä elokuvasta välitä tuon taivaallista, mutta keski-ikäisille, jotka saattavat Vietnamin sodan vielä muistaakin, se on rainojen raina.
Ensin haluan tehdä selväksi yhden asian: olen suuri sotaleffafriikki ja olen lukenut Leffatykistä useita tykityksiä, joissa kummaa kyllä on hyvin tavanomaista vertailla keskeisiä mestariteoksia keskenään.
Minusta tuo on melko turhaa, sillä useasti elokuvilla on täysin eri tarkoitusperät keskenään ja esim. Platoon, Full Metal Jacket ja Ilmestyskirja. Nyt ovat täysin erilaisia, ehdottomasti ohjaajansa näköisiä teoksia, ja vaikka ne ovat kaikki suuria kulttipätkiä ja käsittelevät samaa sotaa, ne ovat täysin itsenäisiä teoksia, joten vertailu on melko turhaa( en missään tapauksesssa halua olla jeesustelija, joten jos olen arvioissani harrastanut edelläkuvattua toimintaa, olisin kiitollinen jos tarkkasilmäinen lukija ilmoittaisi e-potsitse siitä).
Mutta nyt irroitauduin aiheesta joten takaisin elokuvaan. Ilmestyskirja Nyt.in alku ei kuulosta monimutkaiselta, mutta sitäkin kiehtovammalta: jurolle kapteeni Willardille(Martin Sheen) annetaan kolkko tehtävä: liikkuu viitteitä siitä, että useasti palkittu eversti Kurtz(Marlon Brando) olisi seonnut Vietnamin viidakon syövereihin ja aloittanut yksityisen sissisodan kaikkea liikkuvaa vastaan.
Willard määrätään matkustamaan Nung-jokea ylös Kurtzin hallintoalueelle ja "lopettamaan hänen komentonsa". Willard saa käyttöönsä partioveneen, jolla hän aloittaa matkan sekä ulkoiseen, sodan raiskaamaan pimeyteen että oman mielensä syövereihin.
Matkalla hän tapaa ikimuistoisia hahmoja, mm. aidosti hullun Cowboy-eversti Kilgoren(Robert Duvall), joka yhdessä elokuvahistorian parhaiten mieleen syöpyvimmistä kohtauksista tuhoaa helikopterilaivueellaan vietnamilaisen siviilikylän (My Lai...) niinkin yksinkertaisesta syystä kun että hän ja hänen punaniskakaverinsa pääsisivät surffaamaan rannalle kranaattisateen keskellle.
Olen nähnyt molemmat versiot ja ehdottomasti parempi on pidennetty Redux- versio, jonka eräässä kohtauksessa Willard kavereineen vierailee ranskalaisella plantaasilla, jossa esitetään purevaa poliittista kritiikkiä imperiaalipolitiikkaa vastaan. Lopulta vene saapuu miehistöinen vertauskuvalliseen Kurtzin valtakuntaan, jossa kannattaa miettiä, kuka oikeastaan onkaan seonnut.
Ilmestyskirja. Nyt. on kovan luokan kulttipätkä, joka on siis mielestäni ymmärretty hieman väärin. Elokuvan ei suinkaan kuulukkaan olla äksöniä, vaan enemmänkin ihmisen päänsisäistä taistelua kuvaava matka pimeyteen, jota siivittävät hienot näyttelijät (Martin Sheen on tosin myöntänyt, että oli kuvausten aikana niin aineissa, ettei muista niistä mitään.), upea kuvaus-ja ohjaustyö, Kellopeliappelsiinimainen painajaismainen musiikki sekä hienot Kaukoidän kuvausmaisemat.
Ehdottomasti parempi Redux- versio on yli kolme tuntia pitkä ja vaatii intensiivistä katsomista ja elokuva jättääkin kohtalaisen paljon katsojan itsensä pohdittavaksi, joten jos ajattelit vuokrata leffan ja viettää mallasjuoman täytteisen illan kaveriporukan kanssa, jätä suosiolla tämä leffa hyllyyn. Mutta oikeanlaisen katsojan se palkitsee unohtumattomalla kokemuksella.
DVD-julkaisukin on kohtalaisen laadukas, paitsi ekstroja niukalti, joten jos sinulla on perjantai-ilta yksin kotona käytettävänä ja et ole vielä kokenut "horror, the horror", ei mikään huono tapa sivistää itseään tälläkin synkällä klassikolla.
Paras sotaelokuva minkä olen nähnyt. Tämä ei ole sellainen amerikkalainen pullistelu-elokuva. Ne on ihan hanurista.
Tässä sota-elokuvassa on loistavat näyttelijät. Varsinkin Marlon Brandon saaminen elokuvaan oli loistava veto, Robert Duvall esittää elokuva-uransa tylyimmän roolin. Martin Sheenin kapteeni Willard hahmo toimii kertojana, joka joutuu taistelemaan tien pimeimpään viidakkoon.
Hän saa tehtäväkseen mennä lopettamaan Kurtz nimisen miehen valtakunta Kambodzassa, sillä kambodzalainen heimo pitää häntä jumalana.
Brandon esittämä Kurtz on erittäin älykäs ja Willardkin osittain ymmärttä Kurtzia, Kurtzia maailma kohdellut väärin ja lopulta hän on menettänyt järkensä. Sivuhenkilöt ovat erittäin tunnettuja Robert Duvall, Harrison Ford, Frederic Forrest ja Dennis Hopper.
Vietnamin sota on oikeastaan taustalla elokuvassa ja se on hyvä niin, tässä elokuvassa näytetään täysin mitä sota on. Coppolan mestariteos, joka on todellakin paikkansa ansainnut parhaimpana sota-elokuva.
Hakkaa kaikki Platoonit ja muut, jos muuten tykkäsit tästä niin suosittelen todella Roman Polanskinelokuvaa Pianisti (2002).
nimimerkki: Tuukka
Arvostelija
Tuukka
Vieras
Tämän elokuvan alkuperäistä versiota pidetään laajasti yhtenä kaikkien aikojen hienoimmista sotaelokuvista. Tämä 50 minuuttia pidempi redux-versio julkaistiin vuonna 2000, enkä ilman apuja keksi miksi. Kyseessä on siis ns. directors cut –versio.
Eletään Vietnamin sodan aikaa, 1960-luvun loppua. Yhdysvaltain armeijan kapteeni Willard (Sheen) on sotilas, joka kesken loman saa komennuksen, jollaista ei kovin monesti tule vastaan edes sotatilassa: hänen pitäisi etsiä ja surmata maamiehensä eversti Kurtz (Brando). Kurtz on hyvin koulutettu sotilas, jonka ura olisi todennäköisesti vienyt miehen kenraalikaartiin asti, ellei vietnamin sota olisi ensin vienyt miehen järkeä. Kurtz toimii oman henkilökohtaisen armeijansa johdossa Kamputsean ja Vietnamin rajan tuntumassa eikä hänen johtamistyylinsä enää miellytä USA:n puolustusministeriötä tai muita korkeita virkamiehiä.
Kapteeni Willard hankkii partioveneen miehistöineen kuljettamaan itsensä Vietnamin pohjoisimpaan osaan, jossa amerikkalaisten joukot ovat varsin pienenä vähemmistönä. Tehtävän päämäärä on kaikille selvä, mutta perille pääsyä hidastavat yleiset sodan ongelmat kuten viholliset ja omat joukot. Osa omista joukoista vaikuttaa siltä että ovat jo saaneet tarpeekseen sodan hermopaineista ja joutaisivat jo lepäämään pyöreän pehmustetun huoneen nurkkaan.
Elokuvan kaksi ensimmäistä tuntia ovat vallan mainiota sotaelokuvaa, vaikka elokuvassa ei kuvatakaan taistelua ihan samalla tavalla kuten esimerkiksi Platoonissa. Suurin osa "uudesta" materiaalista onkin käsittääkseni lisätty juuri elokuvan loppuosaan, ja mielestäni ihan turhaan. Elokuvan loppuosa vaikuttaa nyt ihan erilliseltä elokuvalta. Ehkäpä Coppola on tarkoituksella halunnutkin tehdä elokuvasta enemmän pohdinnallisen, jossa katsoja mietiskelee syntyjä syviä, mutta minä en sitä kaipaa sotaelokuvassa. Arvosanaani pohdiskellessa on hyvä pitää mielessä että tässä on kyseessä nimenomaa redux-versio, suurin osa pisteistä tulee elokuvan kahdesta ensimmäisestä tunnista. Ehkä minun pitäisi hankkia alkuperäinen versio DVD:llä niin voisi suorittaa hieman vertailua.
Arvostelija
Jaqqe Nakuttaja
Vieras























































