Hohto (1980)

Useimmat lienevät kuulleet Hohdosta, Stanley Kubrickin, tuon harvoin mutta sitäkin paremmin tuloksin ohjanneen neron ainoasta kauhuelokuvasta. Jack Torrance (Nicholson) lähtee perheineen talonmieheksi syrjäiseen vuoristohotelliin pitämään paikat kunnossa sesongin päätyttyä. Mutta mitä tapahtuu kun lumimyrsky katkaisee yhteydet ja viiden kuukauden eristys ulkomaailmasta muuttuu täydelliseksi yksinäisyydeksi?

Pakkohan se on myöntää: Hohto on yksi harvoista oikeasti pelottavista kauhuelokuvista. Tämä johtuu siitä että kauhu ei niinkään perustu säikäyttelyyn ja sätkyttelyyn, eikä liioin veren roiskutteluun. Toki senkin kaltaiset elokuvat voivat olla omalla tavallaan ”ihan jänniä”, mutta Hohto luo painajaismaisen, hitaasti tihentyvän tunnelman joka mietityttää vielä pitkään elokuvan jälkeenkin. Hohto on psykologisen kauhun mestariteos ja kaikkien aikojen pelottavin elokuva.

Kubrickilaiset visiot ovat jälleen kerran vertaansa vailla. Kubrick on yksi harvoista ohjaajista joiden tyyli on selkeästi tunnistettavissa. Pitkät ja tärisevät kamera-ajot, uskomattomat kuvakulmilla kikkailut, sekä perfektionistin tapa piiskata näyttelijöistä ulos täydellisyyttä hipovat suoritukset… Hohto on kaikin puolin onnistunut elokuva. Hyytävä ja vainoharhainen tunnelma tiivistyy ajoittain painajaismaiseksi, luoden elokuvalle lopulta uskomattoman kliimaksin. Jack Nicholson piirtää loisteliaalla näyttelyllään psykopaatin muotokuvan, Shelley Duvall kuvastaa ruumiinkielellä pelon halvaannuttamaa ihmistä hienosti ja Danny Lloydkin välttää lapsinäyttelijöiden tavanomaisen sudenkuopan eli ärsyttävyyden.

Tunnelma olenkin jo horissut mutta jatketaan vielä sillä saralla. Tunnelma tihentyy hienosti eikä katsojalle tarjota yksiselitteistä ratkaisua tapahtumiin. Onko yliluonnollista elokuvan maailmassa todella olemassa, vai onko se vain sekoavien ihmisparkojen kuvitelmaa? Kummitteleeko hotellissa vai ovatko ne vain pettävän ihmismielen harhoja? Stephen Kingin alkuperäisteosta en ole lukenut, mutta käsittääkseni kirja vilisi yliluonnollisuutta Kingille ominaista asioiden turhaakin alleviivausta. Kubrick ei halunnut päästää katsojaa niin vähällä ja tästäkös King suivaantui eikä koskaan antanut Stanleylle anteeksi.

Niinhän se on: pihin tahansa tyylilajiin Kubrick koskikin, hän asetti tyylille uudet rajat ja näitä rajoja on harva pystynyt edes tavoittelemaan saati ylittämään. Saman Kubrick teki myös kauhuelokuvalle, ja Hohto onkin edelleen kaikkien aikojen paras kauhuelokuva. ”Kauna 2:sta” toljottavat eivät tästä ehkä pidä, mutta syvällisemmistä elokuvista pitävät ihmiset saavat makeaa mahan täydeltä. Hyvässä ja pahassa.

Pisteet:
Arvosteltu: 03.11.2008
Katsottu: Kotona

Arvostelija

Miihkali
Tähtääjä
90 arvostelua

Jepulis! Se on taas se harvinainen hetki, kun tulee taas tsekattua jokin hieno kauhuleffa. Nyt on vuorossa (ensimmäinen näkemäni) Stanley Kubrickin filmi, Hohto, joka perustuu Stephen Kingin läpimurto-romaaniin.

Juoni: Jack Torrance saa talven ajaksi talonmiehen töitä Overlook-hotellista, jotta voisi keskittyä uuden kirjansa pariin. Mukaan lähtee hänen vaimonsa Wendy sekä pikkupoika Danny, jolla on kyky "hohtaa". Kaiken pitäisi sujua ihan mukavasti, mutta kun pahin lumimyrsky vangitsee heidät hotelliin, alkaa tapahtua kummia, kun Jackin mielenterveys järkkyy...

Kaikki on hyvää: Kubrickin ohjaus, näyttelijävalinnat, pelottavat musiikit, kamera-ajot, ja tunnelma. Tämä on myös hieno toteutus psykologiseksi kauhisteluksi, vaikka alkuperäinen kirja olikin täynnä yliluonnollisuuksia. Hiukkasen poikkeaa alkuperäisestä stoorista, mutta se ei menoa haittaa.

Jack Nicholson vetää elämänsä roolin ja Stanley Kubrick suorittaa parhaimman ohjauksensa. Kannattaa katsoa leffa yöllä ja nupit kaakossa, niin sitten tämä leffa on ihaninta, mitä tulet koskaan näkemään kauhuelokuvan historiassa.

Pisteet:
Arvosteltu: 20.08.2008
Katsottu: Kotona

Arvostelija

moovimies
Käyttäjä
2 arvostelua

Jack Torrance saa työpaikan Overlook -hotellista ja muuttaa sinne talven ajaksi perheensä kanssa. Jackin poika Danny ei tästä tykkää yhtään sillä hän näkee painajaismaisia näkyjä hotellista. Dannyllä on nimittäin on varsin erikoinen kyky, hohtaminen. Pari viikkoa hotellissa kuluu varsin rauhallisesti, kunnes Jack alkaa näyttää pieniä hulluuden merkkejä.

En ole lukenut Stephen Kingin samannimistä kirjaaa johon tämä elokuva pohjautuu, joten en pysty vertailemaan kirjan ja elokuvan eroja. Ensiksi täytyy sanoa, että Hohdon tunnelma on hirvittävä. Siis hyvässä mielessä. Ensimmäistä kertaa, kun katsoin elokuvaa niin oikeasti pelkäsin.

Hohdon musiikki on karmeaa ja tärkeä osa tunnelman luomisessa. Wendyn Carlosin musiiki on hirveän kuuloista ja nostaa niskakarvat pystyyn. Kuvaus on omaperäistä ja onnistunutta. Kamera seuraa henkilöä, kun tämä kävelee aulaa pitkin eikä katsoja näin tiedä mitä nurkan takana on.

Näyttelijäsuoritukset elokuvassa on kauttaaltaan onnistuneita. Jack Nicholson tekee nappisuorituksen näytellessään raivohullua joka haluaa tappaa perheensä. Danny Lloyd tekee lapsinäyttelijöiden mittapuulla hienon ja massasta erottuvan roolisuorituksen. Shelley Duvall tekee varsinkin lopussa hienon suorituksen pelokkaana naisena. Muulloin hänen suorituksensa jää muita vaisummaksi.

Yhteenvetona Hohto on elokuva jonka jokaisen elokuvan ystävän pitäisi nähdä. Se ei sorru nykyajan kauhuelokuvien kliseisiin kuten älyttömään verellä läträämiseen, vaan painottaa pelottavuutensa tunnelmaan ja pelottavaan päähenkilöön. Katso jos haluat laatuviihdettä.

Pisteet:
Arvosteltu: 08.08.2008
Katsottu: Kotona

Arvostelija

oskari
Käyttäjä
5 arvostelua

Stephen Kingin kirjoihin perustuvat elokuvat ovat tähän mennessä olleet kaikki aika mitään sanomattomia tekeleitä. Hohto ei poikkea tästä yleistämisestä paljoakaan, vaikka elokuva onkin ylistetty ja kehuttu yhdeksi maailman pelottavimmaksi ja parhaimmaksi kauhuelokuvaksi. Jostain syystä se kuitenkin jätti minut pahemman kerran kylmäksi, vaikka omat pelottavuutensa siinä olikin.

Elokuva kertoo Jack Nicholsonin esittämästä Jack Torrancesta, kirjailijasta, joka perheineen saa talveksi hoidettavakseen Overlook-nimisen hotellin, jossa aikoinaan on tapahtunut kauhea veriteko. Aluksi paikka vaikuttaa kuitenkin mitä ihanteellisemmalta paikalta Jackille, hänen vaimolleen ja nuorelle pojalleen. Pian alkaa kuitenkin tapahtua kummia, kun Jack alkaa pikkuhiljaa seota ja hänen poikansa joutuu kasvokkain mitä pelottavimpien näkyjen kanssa. Pojalla on nimittäin kyky, ns. "hohtaminen", joka selitetään katsojalle jo elokuvan alkumetreillä.
Pikkuhiljaa Jack menettää järkensä ja tässä vaiheessa Nicholsonin roolisuoritus paisuu mahdottomiin mittoihin; herra näyttelee mielipuolta niin uskottavasti, että välillä katsoja saattaa kuvitella Nicholsonin menneen oikeasti sekaisin. Ilman häntä elokuva olisikin varsin alaluokkainen teos, sillä minusta pikkupojan näyt eivät ole mitään verrattuna Nicholsonin pelottavaan roolihahmoon.

Vaikka kissa-hiiri -leikki Jackin ja hänen perheensä kesken onkin paikoin varsin jännittävää, en siltikään ymmärrä tämän elokuvan saamaa kehuvirtaa. Raina on kyllä hyvä ja pitää otteessaan alusta aina loppuun saakka, mutta pelottavaksi en voisi tätä mennä kehumaan. Pisteet on kuitenkin annettava sekä Nicholsonille että Kubrickille; molemmat tekivät hyvää työtä kirjan kääntämisessä elokuvaksi, vaikka molempien teosten välillä on aika paljon eroavaisuuksia. Ajan hammaskaan ei ole päässyt elokuvaa pahemmin jyrsimään. Elokuvasta kuitenkin puuttuu jotain, joka rokottaa antamaani tähtimäärää armotta.

Pisteet:
Arvosteltu: 18.03.2008
Katsottu: Kotona

Arvostelija

Hukka
Käyttäjä
52 arvostelua

Stephen Kingin lukemattomista romaaneista ja novelleista on tehty lähes yhtä paljon enemmän tai vähemmän onnistuneita elokuvasovituksia. Kunnostautunut ohjaaja/käsikirjoittaja/tuottaja Stanley Kubrick tarttui niistä yhteen ja tuloksena on jotain odottamatonta ja samalla täysin odotettua: puhdas ja äärimmäisen pelottava kauhuelokuva.

Mikä siis tekee Hohdosta niin karmaisevan elokuvan? Onko se Kubrickin taidokkaasti kynäilemä käsikirjoitus mikä repäisee psyyken riekaleiksi murhanhimoiseen raivoon? Onko se Jack Nicholsonin, Shelley Duvallin ja Danny Lloydin erinomaiset suoritukset Torrancen perheenä joka joutuu lumimyrskyjen eristämänä keskelle kammottavan historian omaavaa Overlook-hotellia? Eikä unohtaa voi John Alcottin mestarillista kuvausta joka saa hotellin suorastaan elämään omaa elämäänsä. Kubrickin ohjaus taas pitää kaikki osat kasassa.

Juonesta voi sanoa että Torrancen perhe on palkattu huolehtimaan talvikauden yli Overlook-hotellista, mutta eristyneisyys saa Jackin sekoamaan murhanhimoiseksi mielipuoleksi. Ehkä hänen sekoamiseensa vaikuttaa hotellissa asuva paha voima, mutta sen osuus tapahtumaketjuun jää epäselväksi. Kubrick rakentaa jännitystä paitsi näyttelijäsuorituksista myös suoraviivaisemmilla keinoilla ja vaikutelmat ovat poikkeuksellisen tehokkaita. Shokkileikkaukset, järjettömät tapahtumat ja painajaismaiset tehosteet luovat hyytävää tunnelmaa elokuvan alusta alkaen. Kun vajaat kaksi tuntia puhdasta kauhuelokuvaa on loppunut on tiedossa vain se mitä tapahtui, mutta motiivit ovat yhä epäselviä. Mikä aiheutti mitäkin on epäselvää, mutta seuraukset ovat ilmiselvät.

Loistava teos ja poikkeuksellisen laadukas kauhuelokuva. Virhettä tai heikkouksia ei kykene löytämään edes etsimällä.

Pisteet:
Arvosteltu: 16.03.2008
Katsottu: Kotona

Arvostelija

Jurpo
Tähtääjä
260 arvostelua

Kerronko syyn, miksi minä pidän juuri tästä tekeleestä kaikkein eniten (kauhuleffoista siis)? Jos ei kiinnosta kuulla, en suosittele sitten lukemaan koko arvostelua, sillä en voi sille mitään, että kaikista näkemistäni kauhuelokuvista tämä teki suurimman vaikutuksen.

Hyvät syyt tämän leffan mahtavuuteen: kirja perustuu Stephen Kingin - lempikirjailijani - romaaniin, ja tämän on ohjannut Stanley Kubrick - lempiohjaajani - ja leffan pääosassa on Jack Nicholson - lempinäyttelijäni. Kaikki yhteen, tuloksena on Hohto - lempielokuvani.

Liioittelenko? Puhunko puppua? Ne, jotka väittävät niin, voivat todeta, että vastaus on täysin väärin. En minä turhaan kehunut näitä vaan kerroin juuri, miksi tämä on hyvä. Kumminkin, pahoittelen niille, jotka ovat todenneet tämän leffan olevan toista maata.

Itse elokuva poikkeaa hyvin paljon kirjasta, vaikka juonen kulku on ihan sama (en rupea toistamaan, sillä sitä on jo möläytetty jo näissä aiemmissa arvosteluissa). Kubrick on vaan mennyt vähän muokkaamaan, ja kummitustarinasta saadaan psykologinen kauhutarina. Ikävää, ettei King oikein mieltynyt tähän pätkään, vaan teki vuonna 1997 minisarja-version, joka on selvä susi tähän verrattuna. Ei pahalla, King, mutta...

Kauhutunnelma luodaan enintään pelottavilla näyillä, kaksosilla (jotka yhdessä kohtaa ilmestyvät sairaan pelottavalla tavalla) sekä huone 237:n (kirjassa 217) kylpyhuoneessa oleskelevalla naisella. Musiikit ovat hirveitä - hyvällä tavalla - ja koko leffa on sitä luokkaa, etten suosittele katsomaan tätä öisin ja volyymet täysillä. Se voisi muuten jäädä katsojan viimeiseksi kerraksi, kun katselee tätä leffaa semmoisena hetkenä. Se on jo riittävän kammottava päivisin ja hiljaisena.

Sitten ohjaajaan. Kubrickin leffoja on ennenkin nähty mm. Kellopeliappelsiini ja Full Metal Jacket, mutta Hohto on kyllä hienoin suoritus herralta. Kubrick on selvä nero, siksi minä keräilenkin hänen leffojaan, jos ne sattuvat näkyville.

Kameroista (joista en ole yleensä maininnut missään arvostelussa): erittäin hyviä. Kun Danny kulkee kolmipyöräsellä Overlook-hotellin käytävillä, jo pelkkä ajatus, mitä kulman takana on, saa ihokarvat nousemaan vaikka en minä pelkää, koska olen nähnyt pätkän jo monesti.

Näyttelijöistä. Jack Nicholson ei olisi ollut kovinkaan hyvä täysin kirjaan pohjautuvassa, mutta Kubrickin muokkaamassa Jack Torrancen rooli on mitä mahtavampia. Jo nähtyäni ensimmäistä kertaa tämän leffan Jackin näkeminen kertoi, että tämä olisi se hullu, joka siksi tekee tästä mainion. Shelley Duvallin esittämä Wendy ei ole niinkään vaikuttava, mutta pelokkaat kasvot sanovat aivan muuta. Scatman Crothers on myös hyvä Overlookin kokkina, mutta jää varjoon mestarilliselle lapsinäyttelijälle Danny Lloydille, joka esittää itse Danny Torrancea, joka hohtaa. Pihkura, miksi hän ei esiintynyt muissa leffoissa kuin tässä? Miksi tämän piti olla pennun ainoa roolisuoritus? Miksi? Miksi?

No, lopetanpa miksittelyt ja taidankin päättää tämän arvostelun. Jotkut varmaan pitävät minua liian puoluellisena tätä pätkää kohtaan, mutta minkäs sille mahtaa? King keksi hienon tarinan, mutta maestromme Kubrick - rauha hänen sielulleen - teki jotain, mistä kukaan kauhufani ei voi olla pitämättä.

nimimerkki: Blairoid

Pisteet:
Arvosteltu: 25.01.2008
Katsottu: DVD

Arvostelija

Blairoid
Käyttäjä
38 arvostelua

Kun Stanley Kubrickin 2001: Avaruusseikkailu ei auennut minulle viime viikon katselukerralla sitten ollenkaan, niin päätin ottaa tavoitteeksi tarkastaa yhden kaikkien aikojen kiistellyimmistä kauhuelokuvista, Stanley-sedän tietääkseni ainoan horror-tuotoksen. Kauaa ei meikäläisen tätä päämäärää tarvinnut odotella, kun jo tämän viikon perjantai-illaksi järjestin leffan katsomisen. Vaikka alapuolelle on kertynyt ihan kiitettävä määrä tykityksiä, niin Hohdossa oli kuitenkin sen verran materiaalia, että minunkin on arvosteluni tähän soppaan heitettävä.

Alhaalla on komeassa rivissä viitisentoista tykitystä, joissa juonta on jo yhden jos toisenkin kerran sepitetty, mutta tämän arvostelun ollessa ”täysi”, päätän minäkin jonkunlaisen sepustuksen tähän heittää.

Hohdon juoni muodostuu mielestäni kolmesta leffalle elintärkeästä jaksosta. Jokainen niistä on noin 40 minuuttia pitkä, mutta laatu on keskinäisessä vertailussa kovinkin epätasaista, mutta osat ovat samalla hyvin erilaisia joten näiden vertailu on siinä suhteessa myös vaikeaa.

1. jakso: Jack Torrance (Nicholson) on tarjoutunut pitämään syrjäistä Overlook-hotellia pystyssä viiden kuukauden ajan. Kun miehelle annetaan jobi, niin ohimennen ilmoitetaan, että hotellissa noin kymmenen vuotta sitten mies tappoi oman perheensä ja lopulta ampui haulikolla itseään hampaiden väliin. Tämän tragedian syyksi todettiin mökkihöperyys. Torrancen herra toteaa kuitenkin lyhyesti, ettei hänelle tule näin käymään sillä mieshän haluaa vain rauhassa kirjoittaa kirjansa loppuun. Kun perheelle esitellään taloa, tönön pääkokki vaihtaa sanasen Jackin pojan, Dannyn kanssa. Kokki ilmoittaa, että Dannylla on kyky ”hohtaa” kuten itselläänkin. Katsojallehan tätä ei pidetä minään salaisuutena. Kyllä Danny leffan alkupuolella leikkii ahkerasi etusormellaan ja päästää ääniä, kun olisi vatsastapuhuja konsanaan.

Ensimmäinen osio kertoo siis katsojille, mitä tarkoittaa ”hohtaminen” ja ilmoittaa myös, että perheen pojalla on tällainen kyky. Omasta mielestäni ensimmäinen jakso on koko leffan parasta antia. Verta lainehtivat hotellin lattiat ja varsinkin käytävällä seisovat kaksostytöt onnistuvat oikeasti pelottamaan. Lisäksi ensimmäisessä osiossa käytetyt nopeasti naamaa lähestyvät kasvokuvat toimivat.

2. jakso: Kun ensimmäinen osa kertoi mistä on kyse, niin toinen jakso kertoo mitkä ovat hohtamisen seuraukset. Miksi Jack puhuu hotellin tyhjän kapakan baarimikolle? Mitä on kielletyssä huoneessa numero 237? Miksi perheen äiti heiluu hermostuneena ympäri taloa pesäpallomaila tiukasti käsissään? Näihin ja moneen muuhun kysymykseen yritetään saada vastausta tässä jaksossa.

Toinen jakso oli mielestäni kaikista heikoin. Ensimmäisen neljänkymmenen minuutin jälkeen säikyttely jää vähemmälle ja katsojalla on lähes sen verran hengähdysaikaa tutustua hotellin menoon. En tiedä nojaavatko keskimmäisen osan pelottelut kokonaan huoneen 237 kylppärin tapahtumiin, kun toinen osa tuntuu vain esittelevän hotellia ja hahmoja kaikessa rauhassa yleisölle, eikä niinkään ala enää pelottamaan, mutta onneksi pieni jännityksen poikanen pysyy silti vatsanpohjassa. Kyllä toinen jakso pystyy silti mielenkiinnon pitämään yllä, joten ei ihan heikkoa kamaa ole todellakaan luvassa.

3. jakso: Viimeinen jakso yrittää sitten antaa suoria vastauksia edellä oleviin kysymyksiin. Ketkä tarinassa oikeasti hohtavat ja kuka haluaa tappaa kenet? Mitkä ovat hahmojen kohtalot ja niin poispäin. Enempää en tohdi viimeisen osan juonesta kertoa, etten pilaisi katselunautintoa täysin.

Leffan viimeinen puolisko onnistuu pelastamaan vähän heikomman keskiosan päätymällä säikäyttelyssä melkein alkupuoliskon tasolle. Kuitenkin nähdessäni hitaasti verta vuotavan janan kuin jakauksena miehen naamassa, ja tämän huikkaavan: ”Kivat pippalot, eikö?”, tuumin että hiukkasen on menty rajan yli. Ei paljon, mutta erityisesti tuossa kohtauksessa. En tiedä, oliko tuo hyvä keino pelottelemiseen tuohon aikaan, mutta nykyään alkaa tuo lähinnä huvittaa. Kaiken kaikkiaan loppu on kuitenkin erittäin mielenkiintoista katseltavaa ja Nicholsonin historiankirjoihin jääneen ”Heeere’s Johnny”-huudon kuuleminen on kuulemisen arvoista.

Juonen kertauksen ja sen kommentoinnin jälkeen voidaankin siirtyä jo niihin seikkoihin, joita tässä tykityksessä ei ole vielä mainittu.

Ensinnäkin Kubrickin ohjauksesta on ollut paljon puhetta, mutta minä tykkäsin hänen Hohdossa käyttämästä tyylistään. Avaruusseikkailu ei kolahtanut meikäläiseen sitten ollenkaan, mutta Shiningissa ohjaus on suhteellisen simppeliä ja tapahtumat rullaavat hyvään tahtiin eteenpäin. Ohjaus ei ole niinkään hitchcockmaista, ei yhtä hyvää, mutta sopivan omalaatuista. Jännitys pysyy yllä koko ajan, vaikka pelko hälvenee ainakin leffan keskimailla muutamaksi minuutiksi. Kubrickilta olisin kyllä mielelläni muitakin kauhuleffoja nähnyt, mutta eihän asialle enää mitään voi.

Jack Nicholson pääroolissa ei epäilyttänyt ennakkoon, eikä oikeastaan jälkeenpäinkään, mutta ukko on jo varsinkin tämän leffan suoritusta parodioinut muutamaan otteeseen, että ehkä Jack Torrancen hohto on hyvästä roolisuorituksesta huolimatta jo hieman karissut. Shelley Duvall oli taas melko väritön omassa osassaan. En tiedä johtuiko roolin mitäänsanomattomuudesta vai naikkosen näyttelijänkyvyistä, mutta ei hän ainakaan roolissaan säväyttänyt pahemmin. Danny Lloyd taas ei 6-vuotiaana imdb:n mukaan edes tiennyt olevansa mukana kauhuelokuvassa, joten siinä mielessä pojulta aika kiitettävä suoritus (lapsinäyttelijän kaavassa tietenkin).

Hohdon jännitystä luovat pääasiassa sen maisemat ja hotellin ulkonäkö. Pitkät seinät, jotka ovat kokonaan yksivärisiä, ruudullinen matto Dannyn kolmipyöräisen alla ja monet muut seikat olivat asioita, joita Hohtoa katsellessa erityisesti kiinnitin huomiota. Leffan visuaalinen ilme on siis kaikin puolin kunnossa ja antaa juuri sellaisen vaikutelman kuin pitääkin; itse en ainakaan tuon näköiseen taloon muuttaisi. Kai tätä ovat muutkin säikyttelyleffat yrittänyt matkia, mutta Hohdolta tätä asiaa ei missään nimessä voida riistää.

Leffan takakannessa eräs kriitikko sanoo Hohtoa ”ensimmäiseksi ikimuistoiseksi kauhuelokuvaksi”. Itse en juuri väitteestä perusta, ennemmin antaisin vaikka Psykolle moisen tittelin. Kaikkien aikojen kauhuelokuvakaan ei tässä ole kyseessä, mutta ehdottomasti horror-leffojen parhaimmistoa. Hivenen yliarvostettu mielestäni, mutta alla olevien tykitysten perusteella kyllä tästä moni irti kauhuleffana saa. Selvästi keskivertoa parempi elokuva kyseessä.

nimimerkki: JohnRambo

Pisteet:
Arvosteltu: 01.02.2006
Katsottu: DVD

Arvostelija

JohnRambo
Käyttäjä
63 arvostelua

Vahvalle perustalle on hyvä rakentaa elokuva, jossa juoni, kuvaus ja symboliikka ovat kaikkea muuta kuin helppoja ymmärtää. Kun perustukset ovat kunnossa, voi alkaa rakentaa monimutkaisempia huoneita, ovia ja ikkunoita, mutta vahvatkin perustukset romahtavat, jos talo on liian raskas. Hohto on onneksi elokuva, jossa moniulotteisuus ei koidu omaksi tuhokseen.

Tarinan mukaan Kubrick luki tolkuttomasti kirjoja, muttei löytänyt yhtäkään elokuvakäännökseen sopivaan, kunnes Stephen Kingin ?The Shining? pysäytti hänet. Elokuva pysäyttää myös katsojan, samalla kun koko keho on jännittynyt, mieli raksuttaa tulkintaa näkemälleen. Yksinkertaisin tulkinta on paras, mutta oli tulkinta mikä tahansa, jää aina epätyydyttävä olo omista johtopäätöksistään. Tässä on kyseessä elokuva, joka sopii parhaiten katselun jälkeisen kahvituokion aiheeksi.

Yliluonnollisuus ja psyyken toiminta toimivat hyvänä punaisena lankana, vaikka tulkintatavat voivat vaihdella pseudopsykologiasta taikauskoon. Ensimmäisillä katselukerroilla itse juoneen ei tarvitse paneutua perusteellisesti, asteittain jännittävämmäksi (muttei ahdistavaksi) muuttuva tunnelma riittää tuottamaan katselunautinnon. Niille, jotka eivät tyydy pelkkään jännitykseen, joutuvat koluamaan Overlook-hotellin perustuksiaan myöten.

Kubrickin ohjaus on riittävän sopusointuista ja rauhallista, jotta jokaiseen taltioituun kuvaan voi keskittyä ilman suurta hoputusta. Hurjemmissakin kamera-ajoissa pysyy mukana, se on lähes vaatimus upean kuvauksesta vastaavan John Alcottin tyylille, johon Kubrick on varmasti ollut tyytyväinen. Kubrickin yhdeksi hienoimmista saavutuksista Hohdossa voi laskea erinomaisen kuvausryhmän kasaamisen. Symbolinen ja kirjava värimaailma on runolliselle trillerille kuin kultainen muna. Mikään kauhua herättävä kuva ei kuitenkaan ole valmis ilman sille varta vasten sävellettyä musiikkia, joka Hohdossa on tavanomaisuudestaan juuri oikeaan sävelkorkeuteen ja tunnelmaan sovitettu.

Nicholson roolisuoritus on niin kauttaaltaan käsitelty, ettei sitä tässä arvostelussa juuri tarvinne ylistää, vaikka aihetta siihen todellakin on. Stanley Kubrickin Hohto jatkaa Hitchcokin aloittamaa työtä, mutta sen jatkajaa ei ole vielä löytynyt. Hollywood nojaa nykyään ohjaajiin, jotka uskovat kameranheiluttelun ja merkityksettömän symboliikan olevan jollain tavalla mieltä pelottavaa. Vakavanha Hohto tarjoaa yhä paremman vaihtoehdon.

nimimerkki: Martin van Wetten

Pisteet:
Arvosteltu: 07.01.2006
Katsottu: DVD

Arvostelija

Martin van Wetten
Vieras

Hohto. Upein koskaan tehty King-filmatisointi, Stanley Kubricikin parhaimmistoon kuuluva elokuva ja eittämättä myös Jack Nicholsonin uran huippukohta.

Kirjailija Jack Torrance (Jack Nicholson) saa talonhoitajan paikan Overlook nimisessä valtavassa hotellissa. Hän muuttaa hotelliin talveksi vaimonsa Wendyn (Shelley Duvall) ja pienen poikansa Dannyn (Danny Lloyd) kanssa. Sitä ennen Jack on kuullut tarinan hotellissa tapahtuneessa tragediasta: mies tappoi perheensä kirveellä ja ampui itsensä.

Myöhemmin Danny (joka ei muuten ole ihan tavallien pikkupoika) alkaa nähdä kauheita näkyjä ja hirveitä painajaisia hotellissa. Kaiken lisäksi Jack näyttää muuttuvan päivä päivältä omituisemmaksi ja helpommin suuttuvaksi. Jack ei ole enää entisensä. Mikään ei ole enää entisensä. Liittyisikö asiaan hotellissa kauan sitten tapahtunut kauhea tragedia?

The Shining on aivan loistava kauhuelokuva, joka on täynnä jännitystä, kauhua, pelottelua ja ennen kaikkea tyylikkyyttä. Stanley Kubrick ohjaa hillitysti, elokuvaa ei ole ängetty täyteen toimintaa vaan se on sopivasti tasapainotettu. Välillä karmivuuteen asti yltyvää pelkoa, välillä taas hengähdystaukoja joissa hengitys ehtii tasaantua ja sydämen jatkuva pumputus lakkaa ja voi taas ottaa rauhallisesti.

Jack Nicholson vetää ehkä uransa parhaimman roolisuorituksen muutoksia kärsineenä Jackina jonka mielenterveyden järkkyminen johtaa johonkin vielä kamalampaan. Muutkin näyttelijät hoitavat hommansa kunnialla kotiin, erityisesti Danny Lloyd vakuuttaa erikoisia kykyjä omaavana pikkupoikana. Harmi ettei poika muissa elokuvissa liiemmin näytellyt.

Lisämateriaalia DVD:llä ei ole juuri nimeksikään. Teatteritraileri ja Vivian Kubrickin ohjaama "Näin tehtiin"-dokumentti, jossa kyllä kerrotaan jonkin verran elokuvan teosta, vaikkei nyt mitenkään hirveästi. Siitä selvisi esimerkiksi, että elokuvassa ollut "lumi" olikin oikeasti suolaa!

Elokuvan katsottua herää kysymys, että miksei Kubrick tehnyt enempää kauhuelokuvia. Tämä leffa nimittäin todistaa, että hän hallitsi tämänkin lajityypin paremmin kuin hyvin. Hohdossa kaikki on kunnossa eikä mikään ole huonoa. Se on ehdottomasti kauhuleffojen kärkikastia ja elokuvanakin ehdoton klassikko.

nimimerkki: Elokuvafriikki

Pisteet:
Arvosteltu: 04.09.2005
Katsottu: DVD

Arvostelija

Elokuvafriikki
Vieras

Lätyn kannessa lukee Stanley Kubrickin ja Jack Nicholson kaltaisia nimiä. Wau! Et pety. Leffa on taattua Kubrick-laatua, ja Nicholson tekee yhden parhaista/ parhaan roolinsa.

Mikä on maailman kauhen asia? Pelko, että rakas ja turvallinen perheenjäsen osoittautuu murhanhimoiseksi mielipuoleksi. Huh...

Jack Nicholson on Jack Torrance, "normaali" perheenisä, jolla on kaunis ja kohtelias vaimo sekä poika Danny, jolla on salaisia kykyjä. Torrance saa paikan hotellin isäntänä. Mutta hotellin demonit ottavat vallan Jakcista ja hän tulee hulluksi. Todella hulluksi...

Hohto on yksi parhaista, tai jopa paras kauhuelokuva. Luultavasti paras. Jack Nicholson tekee aivan valtavan mahtavan roolisuorituksen hulluna Jackina. Stanley Kubrick on nero! Pikkutytöt käytävällä, Dannyn silmät, "Heeeeeere's Johnny!!" ja muut yliluonnollisen mahtavat kohtaukset ovat keikki Kubrickin nerouden hedelmiä. Hohto myös todistaa, että kauhuelokuvassa EI tarvitse olla 22846 litraa verta eikä viittäsataa kannibaalia jahtaamassa sankaria.

Mahtavaa! Suosittelen kaikille elokuvaharrastajille, tai kaikille jotka katsovat elokuvia. Hohto on vakiovieras Top-20 listallani.

nimimerkki: Jope Pitkäviha

Pisteet:
Arvosteltu: 16.08.2005
Katsottu: DVD

Arvostelija

Jope Pitkäviha
Käyttäjä
36 arvostelua

Pakko on Nelisilmänkin liittyä kehujien joukkoon ja todeta, että Hohto on loistava, loistava elokuva. Eristyneisyys, hulluksi tuleminen sekä perheidyllin armoton tuhoutuminen ovat karmivaa katsottavaa.

Kubrick teki Stephen Kingin menestysromaanista uransa tyylikkäimmän elokuvan, vaikka se ei ole miehen muiden elokuvien kaltainen filosofoiva sosiaalikritiikkipläjäys tai tulevaisuudenkuva. Pikemminkin tämä on elokuvan juhlaa sairaille mielille, joita me kaikki olemme.

Jack Torrance ottaa paikan Overlook-hotellin isäntänä, sillä haluaa keskittyä kirjaprojektiinsa. Ennen pitkää alkaa näyttää siltä, että Jack kärsii mökkihöperyydestä ja sen saa hänen vaimonsa Wendy sekä heidän hohtava poikansa Danny pian huomata. Overlook-hotelli on loistavan avara paikka kauhuelokuvalle, jossa mitä vain voi tapahtua. Kubrick on taas kerran osannut valita komean miljöön elokuvaansa varten.

Jack Torrancen muodonmuutos mukavanoloisesta perheenisästä totaaliseksi hirviöksi on jo kunniamerkkien arvoinen. Jack Nicholson on elämänsä vedossa todistaen jälleen kerran mainiot lahjansa. Kubrick rääkkäsi Wendyä näyttelevää Shelley Duvallia kuin viimeistä päivää ja otti hänestä kaiken irti. Duvallin roolisuoritus on todellakin vaikuttava. Myös Dannya esittävä Danny Lloyd sekä Overlook-hotellin ”neekerikokkia” esittävä Scatman Crothers ovat loistavia.

Kaiken kruunaa itse Kubrick. Hohdon kohtaukset ovat taattua kubrickmaista perfektionismia ja loistavuutta. Kubrick on jälleen kerran saanut tahtonsa läpi ja tehnyt kaikkensa että elokuvasta tulisi juuri sen kaltainen kuin hän halusi. Ja se myös kannatti. Hohto on nerokas elokuva ja täydellistä viihdettä. Sen voi katsoa kuinka monta kertaa tahansa ja joka kerralla siitä löytää jotain uutta.

nimimerkki: Nelisilmä

Pisteet:
Arvosteltu: 25.07.2005
Katsottu: VHS

Arvostelija

Nelisilmä
Vieras

Sivistyksestäni pitkään puuttunut mestariteos sai vihdoin vietyä aikaa minunkin elämästäni. Valmistin itselleni kadehdittavat puitteet, talo pimeäksi ja kaijuttimet lähes täydelle teholle. Ja sitten yksin sohvalle kolmen karkkipussin kanssa. Ja elokuva alkaa.

Juoni on jo kymmeneen kertaan selitetty, mutta teen sen vielä. Jack Nicholson esittää Jack Torrancea, joka mielii kirjailiaksi ja sen takia pestautuu töihin talvivahdiksi syrjäiseen ja eristäytyneeseen Overlook-hotelliin, jolla on synkkä menneiseisyys takanaan. Jackin ihana ja rakastava vaimo, Wendy, jota ihana Shelley Duvall näyttelee, ei osaa aavistaakkaan mitä vaikutuksia tuolla eristyksissä elämisellä tiettyihin ihmisiin on, mutta poika Danny (Danny Lloyd) tuntuu sen tietävän, hohtavalla tavalla... Eipä siis aikaakaan kun eristys tekee tehtävänsä Jackille.

Elokuva siis perustuu Stephen Kingin kirjaan, josta Kubrick teki oman versionsa suututtaen siten kohtalokkaasti Kingin. Herrathan siis eivät saaneet tätä riitaa sovittua Kubrickin elämän aikana.

Olen lukenut Kingin kirjan ja minusta, sanoi King mitä tahansa, tämän parempaa leffaa tuosta kirjasta ei olisi voitu tehdä. Kingin kirja sisältää niin paljon sellaista asiaa, joka toimii kirjassa, mutta joka tuskin toimii elokuvassa, ainakaan hyvin, joka nähtiin TV-sarjassa Stephen Kingin Hohto.

Tämä elokuva on oikeasti mestarillinen kauhuelokuva. Taideteos alusta loppuun, niinkuin muutkin maestron filmit. Kubrickin ainoaksi kauhuksi jäänyt kultiteos todistaa, ettei kauhuleffoissa aina tarvitse tulla sataa ruumista, eikä ihmisellä välttämättä tarvitse olla mitään asetta ollakseen pelottava. Jackillä kirveskin on vain murhaväline, eikä sitä pelätä, vaan sen käyttäjää.

Roolit ovat kertakaikkiaan täydellisen hienoja:
Shelley Duvallin roolia on kehuttu maailmalla riittämiin, ja hän saa myös minun kiitokseni, mutta eräät ovat haukkuneet hänen ulkonäköään, joka ei muka ole Kingin romaanin mukaisesti kaunis. Minä olen todella erimieltä, sillä Duvallin persoonallinen ulkonäkö on ihastuttava. Miksei persoonallinen voisi olla kaunista? Minusta hän on oikein ihana.
Danny Lloyd varmisti suorituksellaan minusta kaikkien aikojen parhaan lapsinäytteliän tittelin itselleen. Hän ei ole ollenkaan ärsyttävä ylinäytteliä, niinkuin esimerkiksi TV-versiossa tai muut hänen ikäisensä ovat, vaan oikeasti aidonoloinen, todella vakuuttava.
Jack Nicholsonin uran hienoin roolityö on ihan oma lukunsa. Ilmeisesti huumeiden käyttö ja alkoholi ongelma ovat muokanneet hänestä kaikin puolin hieman vinksahtaneen tyypin, jota hänen on todella helppo näytellä, mutta tekee sen kuitenkin täysillä, saaden mukaan paljon näytteliän lahjojaan, joten lopputulos kirjataan yhdeksi elokuvamaailman hullujen kulmakiveksi. Mutta ehkei Nicholson olekkaan hullun oloinen oikeasti, vaan hänen hullut roolinsa kaikuvat katsojan mielessä aina kun näkevät hänet. Yksi lensi yli käen pesän -elokuva saattoi antaa katsojalle pohjan siihen, mutta tämä viimeistään "todisti" sen heille. Nicholsonin rooli on vertaansa vailla. Sellaista ei voi sanoin selittää, se on vain niin aitoa, mestarillista ja oikeasti pelottavaa, niinkuin jos on nähnyt oikeasti hullun ihmisen. Itseasiassa, se on vieläkin pelottavampaa!

Elokuva pitää sisällään Kubrickin taiteellisen tulkinnanvaraisuuden, mikä onkin hyvä leffan kannalta. Elokuvan ilmapiiri on valmiiksi outo ja ne kohtaukset, joita ei kunnolla voi ymmärtä toimivat hienoina sekopäisen tunnelman ylläpitäjinä. Loppujen lopuksi on siis hankala sanoa, oliko hotellissa kummituksia, oikeita ihmisiä vai oliko kaikki vain Jackin hulluuden luomaa mielikuvaa. Onko se yliluonnollista vai pelkkää hulluutta, vain Jackin päänsisällä vai myös muiden nähtävillä? Sekoaako Wendykin kauhusta lopussa? Näystä asioista syntyy kaikille omat tulkintansa, tai ei niitä välttämättä tarvitse ollakkaan. Elokuvan mystisyys ja ymmärryksenrajan rikkovat kohtaukset saavat sen tuntumaan "aidolta" hulluudelta.

Siinä missä 2001: avaruusseikkailu on kaikkien aikojen Sci-Fi-, Kellopeliappelsiini rikos- ja Full Metal Jacket sotaleffa, varmistaa Hohto paikkansa sillä himoitulla parhaan kauhuelokuvan paikalla. Nyt sitten vaan kaikki kumartamaan edesmenneen mestarin luomaa ylivertaista kauhuelokuvaa, jonka veroista ei voi tehdä ikinä.

Se on sekä täydellinen kauhu-, että ihan elokuva. Siinä ei ole mitään vikaa, vaan kaikki on täydellisesti paikoillaan, mestarillisen varmasti ja jopa enemmänkin. Pelkkä täydellisyys ei riitä, koska mestarillisuutta ei voi mitata, eikä sillä ole kattoa. Tämä elokuva pyrki täydellisyyteen, mutta olikin enemmän. Sitä ei voi sanoin kuvata, se on nähtävä.

Kiitos Kubrick, kiitos Nicholson, kiitos King, kiitos Duvall, kiitos Lloyd, teidän ansiostanne syntyi maailman kaikkien aikojen paras kauhuelokuva, sekä yksi kaikkien aikojen parhaista elokuvista.

nimimerkki: Sano mitä sanot

Pisteet:
Arvosteltu: 12.03.2005
Katsottu: VHS

Arvostelija

Sano mitä sanot
Tähtääjä
166 arvostelua

Harvat kauhuelokuvat ovat koskaan pystyneet pelottamaan. Niitä on todella paljon, mutta Stanley Kubrickin ohjaama Hohto ei kuulu niihin. Hohto sisältää sitä aitoa kauhun tunnelmaa mitä ei nähdä missään teinikauhuleffoissa. Siksi tälle mestariteokselle olisi syytä antaa enemmän kunnioitusta mitä se ei valmistuessaan saanut.

Kirjailijaksi pyrkivä Jack Torrance (Jack Nicholson) saa työkseen hoitaa suuresta Overlook hotellista koko talven ajan. Hänen mukaansa lähtevät myös vaimo Wendy (Shelley Duvall) ja heidän poikansa Danny (Danny Lloyd). Mutta Danny ei olekaan mikään tavallinen lapsukainen sillä hänellä on yliluonnollinen kyky keskustella kaukana oleville ilman suuta käyttämättä. Dannyn mielikuvitusystävä Tony kieltää perhettä menemästä hotelliin, mutta eihän perhe inisevää kättä kuuntele. Overlookin kokilla Halloranilla (Scatman Crothers) on sama kyky kuin Dannylla ja hän on huolissaan Dannyn puolesta sillä hän tietää että Overlookin sisällä asuu pahuus ja varoittaa Dannya mystisestä huoneesta 237. Jo ennen hotelliin menoa Jack tuntuu olevan hieman vinksahtanut ja muuttuu vain entiseltään murhanhimoiseksi, kun hän alkaa eristäytyä hotellissa

Mestariohjaaja Stanley Kubrick vaikutti taidoillaan melkein joka genreen ja tällä kertaa kohteena oli kauhu. Täytyy sanoa, että nappiin meni täydellisesti, mr. Kubrick. Alkutekstien aikana tulee jo ensimmäisiä kylmiäväreitä ja pelkästään kolmipyöräisellä ajeleva pikkupoika saa pelottamaan. Kauhua on vaikea tehdä. Varsinkin sellaista jossa pitäisi pelätä ja juuri sen Hohto onnistui suorittamaan allekirjoittaneen kohdalla. Musiikki suorittaa osuutensa kauhun tunnelmassa loistavasti. Tuon karmivampaa musiikkia en ole ikinä kuullut ja sain aikaan todella suurta ahdistusta. Näyttelijät vaikuttavat myös pelottavuuden onnistumiseen. Nicholsonin mielenvikainen olemus on jäänyt varmasti koko elokuvahistorian karmivimmaksi. Hetken jo kuvittelin itse olevani koko tarinan keskellä.

Näyttelytyö on jokaikiseltä täysin onnistunutta, joka taisi olla jonkin verran Kubrickin ansiota. Vaatihan hän aika huomattavan paljon näyttelijöiltään, joiden hermot olivat kireillä siitä. Se taisi myös vaikuttaa paljon todenmukaisuuteen. Nicholson on aina ollut rooleissaan psykopaatin oloinen vaikka hän olisi kuinka hempeässä roolissa ja juuri tällaiset roolit osuvat hänelle kuin kirsikka pirtelöön. Nicholson istuu näyttelijätiimin kuninkaantuolilla, mutta todella hyvää työtä tekevät myös Shelley Duvall, jonka kauhistuneet ilmeet ovat hyvin aitoja sekä Danny Lloyd, joka oli huomattavan nuori, kun elokuvassa näytteli. Hänenkin rooli vetää vertoja vanhempien näyttelijöiden rooleihin. Heidän lisäksi, muutkin sivunäyttelijät tekevät asiallista työtä.

Kuvaustyyli on sitä Kubrickmaista ja todellista elokuvataidetta. Käsikirjoituskin on melko hyvä vaikka elokuva pohjautuukin kirjaan. Kirjalija Stephen King ei pitänyt siitä, että hänen kirjaansa muokattiin ankarasti käsikirjoitusta tehdessä ja joutukin tämän takia riitoihin Kubrickin kanssa, mutta King ei ymmärtänyt, että juuri sen ansiosta elokuva onkin hyvä. Esimerkiksi, elävät pensaseläimet olisivat 100 % varmuudella olleet aivan naurettavia elokuvassa Harmi, että King ja Kubrick eivät ehtineet sopia riitaansa, kun Kubrick ehti kuolla v. 1999. Käsikirjoituksessakin on monia yllättäviä kohtauksia kuten mm. koko leffan viimeinen kohtaus. Se olikin upea päätös tällä elokuvalle.

Hohto on kolahtanut allekirjoittaneeseen niin paljon, että siitä muotoutui maailman paras elokuva sekä kaikkien aikojen pelottavin elokuva. Jos ei aluksi usko elokuvan loistavuutta niin voisi sanoa, että leffassa on kolme suurta nimeä: Kubrick, Nicholson ja King. 80-luvulla tehtiin aika paljon kauhuelokuvia, Hohto on niistä paras, ja se ikään kuin aukaisi 80-luvun elokuvateollisuuden.

nimimerkki: Mr. Sixpack

Pisteet:
Arvosteltu: 16.01.2005
Katsottu: Kotona

Arvostelija

Mr. Sixpack
Vieras

Redrum! Redrum! Redrum! Pikkupoika kulkee hotellihuoneen poikki tyhjä ilme kasvoillaan. Pieni käsi puristaa puukonkahvaa ja suu hokee tauotta tuota mystistä sanaa. Oudosti käyttäytyvää isä Jackia ei näy missään ja ainakin lapsen näkökulmasta tuonpuoleinen näyttää sekoittuneen todellisuuden kanssa – tai sitten kaikki on vain harhaa. Lisäksi ulkona riehuva vuosisadan lumimyrsky on eristänyt tapahtumapaikkana toimivan Overlook-hotellin muusta maailmasta eikä apua ole odotettavissa. Kyllä, perhe Torrance elää juuri henkilökohtaista helvettiään…

Hohto on edesmenneen ohjaajaguru Stanley Kubrickin näkemys Stephen Kingin samannimisestä kirjasta ja kirkkaasti tuo lopputulos leffojen Hall of Famessa hohtaakin! Kubrick onnistuu kuvakulmien ja leikkausten kanssa täydellisesti vangiten filmille unohtumattomia leffahetkiä sekä rakentaen kirkkaista hotellikäytävistä pahuuden tyyssijan. Kukapa itseään edes hieman elokuvan ystäväksi tituleeraava ei tunnistaisi Hohdon kohtaa, jossa Jack Nicholson kurkistaa rikkinäisestä kylppärin ovesta kasvot hulluutta hehkuen?

Tästä päästäänkin aasinsillan kautta elokuvan tärkeimpään tekijään: edes avarat aavemaiset aulat tai kalvakkaan sinisinä hohtavat loputtomat hanget eivät vedä vertoja Nicholsonin roolisuoritukselle, joka on täydellinen tunnelmanluoja. Jack on (Torrancen) Jackina itse maanisuuden perikuva. Ja silti pahuus saattaa liikkua toisaalla kuin tuon hullusti käyttäytyvän miesparan pääkopassa.

Myös Shelley Duvall on loistavassa vireessä. Shelleyn jokainen ilme hehkuu tunnetta ja muistuttaa meitä siitä kuinka nykypäivän kauhuleffoissa ilmeikäs mukautuminen rooliin on useimmiten korvattu J. Love-Hewitt –tyylisillä kaula-aukoilla (no, eihän niissäkään mitään vikaa ole, mutta silti…). Ylistyssanoja riittää Danny Lloydinkin kohdalle, vaikka mikään Haley Joel Osment hän ei aivan olekaan. 7-vuotias naskali puree huulta niin innolla, että moni vanhempikin jää kakkoseksi pelon tulkkina. Ei ole vaikea kuvitella herra Shyamalanin ammentaneen voimia myös Hohdosta loistaviin tunnelmapätkiinsä – eikä vähiten juuri Dannyn hahmosta.

Taru alkaa siitä, kun Jack Torrance erehtyy ottamaan pestin Overlook-hotellin talvivahtina, vaikka intiaanihautuumaan päällä sijaitseva hotelli omaakin verisen historian. Muutto ei miellytä perheen ainokaista lasta eli nuorta Dannya, jonka omalaatuinen hohtamiskyky varoittaa alitajunnassa tulevasta tragediasta. Mutta kukapa kuuntelisi mielikuvitusystäviensä kanssa höpisee penskaa ja niin Torrancet suuntaavat hotelliin.

Aluksi kaikki sujuu rauhallisesti. Jack kirjoittaa huikaisevaa romaaniaan rauhassa ja Danny ajelee halki hotellin kolmipyöräisellään. Aika on kuitenkin pahan puolella ja välähdyksenomaiset näyt kertovat tulevasta. Elokuva ei juuri panosta tarkkoihin ajanmääreisiin: tärkeintä ei ole se, kuinka kauan perhe on hotellissa ollut siinä vaiheessa, kun patoumat puskevat päälle. Tärkeintä on tietää se tosiasia, että he ovat olleet siellä LIIAN kauan aikaa.

Dannyn suorittamat pyöräreissut yhdistettynä takana ”vaanivaan” ja kauheuksia tallentavaan kuvakulmaan sekä upeaan taustascoreen ovat järisyttävän hienoja. Koko ruutu tulvii tunnelmaa niin minimalistisilla puitteilla, että kaiken maailman carpenterit voivat mennä koteihinsa häpeämään ja vaikka leikkimään smägmäukoillaan. Harmi, että Kubrick ei ei koskaan ehtinyt tehdä toista kauhupätkää.

Hohto kannattaa nautiskella pilkkopimeässä ja vahvistimen nupit kaakkoon käännettynä. Elokuvan maanisuus ja sielua vihlova ilmapiiri pääsevät tällöin oikeuksiinsa ja Kubrickin kaltainen visionääri voi hymyillä leveästi haudassaan: ”tulipa tehtyä kauhugenreenkin sen kiistaton virstanpylväs…”

Jo ennestään upea Hohto paranee joka katsomiskerralla ja se tarkoittaa tietenkin sitä, että viisi pojoa napsahtaa Hohdon tilille. Kyseessä on klassikko, joka sivaltaa katsojan mieleen yhtä tehokkaasti kuin Jackin kirves kylppäriin oveen.

Dannyboy, where are you?

Pisteet:
Arvosteltu: 20.12.2004
Katsottu: Kotona

Arvostelija

Arsi T. Elokolikko
Ylläpitäjä
696 arvostelua

Jack Torrance ottaa pestin suuren ja vanhan vuoristohotellin talonmiehenä. Overlook-niminen hotelli on talven tyhjillään, ja varsin eristyksissä muusta maailmasta. Jack matkustaa vaimonsa ja pienen poikansa kanssa Overlookiin. Ihan aluksi asiat näyttäisivät menevän hyvin, mutta siltähän asiat aina näyttävät.

Maestro Stephen King itse ei pitänyt Kubrickin mestariteoksesta. Ymmärrettävää, muuttelihan Stanley kirjan tapahtumia aika reippaasti, mutta se, mitä King ei käsittänyt, oli se, että kaikki mitä Kubrick muutti, oli vain hyväksi elokuvalle. Kirjakin oli oikein mallikas, mutta Kubrick tajusi esimerkiksi jättää pois eläviksi muuttuvat puutarhaeläimet ja vastaavat, jotka valkokangasversiossa olisivat luultavasti näyttäneet varsin naurettavilta. Jack Nicholsonkaan ei välttämättä aivan täysin vastaa hahmoa, jonka King loi, mutta en silti osaisi kuvitella ketään muuta, joka osaisi esittää Jack Torrancea paremmin. Nicholson tekee kertakaikkiaan loistavan roolin. Jopa niin hyvän, että se on lähes tasavertainen kilpailemaan hänen suorituksensa elokuvassa Yksi lensi yli käenpesän kanssa. Musiikit ovat loistavia, kuten koko elokuvan muukin äänimailma. Kameratyöskentely on esimerkillistä, ja kuvat mahtipontisia, kalskahtavia ja jopa kauniita. Tunnelma on psykopaattinen ja yksinkertaisesti sairas. Silti, ainakaan minua Hohto ei pelottanut. Jännitti kyllä, lähinnä Nicholsonin ansiosta, mutta ei se vaan pelottanut. Minkäs teet. Tästäkin huolimatta Hohto on luultavasti kaikkien aikojen paras kauhuelokuva. Se on upea teos, joka leijuu jälleen Kubrickin omassa maailmassa, paikassa, joka ilmeisesti on lähellä, mutta silti niin kaukana. Se on kauhuelokuva, mutta se on myös jotain muuta. Elokuvan viimeinen kohtaus, mustavalkovalokuva seinällä, on sekin nerokas oivallus, ja jättää katsojalle miettimisen aihetta. Elokuvataidetta parhaimmillaan.

Pisteet:
Arvosteltu: 20.12.2004
Katsottu: Kotona

Arvostelija

Raato-A
Tykittäjä
388 arvostelua

Täytynee myöntää, että ensimmäisen kerran kun näin tämän leffan inhosin sitä ylitse kaiken. Miksi? Koska oli lukenut aiemmin Stephen Kingin kirjoittaman romaanin ja huomasin miten paljon sitä oli muunneltu. King itse haukkui tämän elokuvan lyttyyn sen ilmestyessä, eikä syyttä. Hohto oli Kingille aika henkilökohtainen tarina. Kirjan prologin mukaan hän purki kirjoittaessaan kaikki huume- ja alkoholiongelmansa kirjan muotoon ja se säväytti ihmisiä aikoinaan. Sitten herra Kubrick tulee ja tekee tämän leffan, jossa Nicholson inhoaa vaimoansa aivan alusta asti ja on muutenkin vinksahtanut, tarkoitushan oli että muutos tapahtuisi pikkuhiljaa tuolla eristyneessä pahuuden hotellissa.

Juonesta: Jack Torrance (Jack Nicholson) ottaa talonmiehen pestin vastaan talven ajaksi. Stuart Ullman (Barry Nelson) kertoo Jackille hotellissa tapahtuneesta tragediasta, jossa talonmies Grady (Philip Stone) sekosi ja tappoi 2 lastaan (Lisa ja Louise Burns) ja vaimonsa. Sitten hän haki haulikon ja ampui itsensä. Jack ei moisesta välitä vaan muuttaa vaimonsa (Shelley Duvall) ja poikansa Dannyn (Danny Lloyd) kanssa Overlook-hotelliin. Dannylla on kyky "hohtaa", eli ottaa yhteys tuhansien kilometrien päässä olevaan ihmiseen ilman verbaalista kommunikointia sekä nähdä menneeseen ja tulevaan. Hallorann (Scatman Crothers), hotellin kokki, kieltää Dannya menemästä huoneeseen 237, jossa on myös tapahtunut jotain järkytävää. Talvi tulee, hotelli eristyy, Jackin mielenterveys järkkyy entisestään ja kauheat kuvat tulevasta valtaavat Dannyn mielen. Wendy ei tiedä mistään mitään, kunnes järkyttävä totuus lyö päin kasvoja...

Kuten sanottu ennen inhosin tätä, mutta nykyään tajuan että näin se Hohto on paras. Stephen Kingin itsensä käsikirjoittama ja Mick Garrisin ohjaama mini-sarja ei ollut ollenkaan hyvä, vaikka noudatti kirjaa enemmän. Nicholson on elämänsä parhaimmassa vireessä vetäen yhden uransa parhaimmista rooleista täydellisen hulluna Jack Torrancena. Mieshän sanoo jokaisen vuorosanansa niin vakuuttavasti, että käy kyllä mielessä onko hän tosissaan. Ja vielä ikimuistoinen virnistys ja kommentti "Here's Johnny", niin kyllä tämä hahmo on varmistanut paikkansa yhtenä pelottavimmista ikinä. Shelley Duvall on täydellisen uskottava pelokkaana rassukkana, joka ei todellakaan tiedä mistään mitään. Usein ongelma näissä kirkuvissa naisissa on ylinäyttely, mutta Duvall ei siihen sorru (johtuu varmaan todella kriittisestä ohjaajasta). Danny Lloyd, joka oli 6-vuotias tätä leffaa tehtäessä on poikkeuksellisen luonteva mystisenä lapsena, joka tietää kaiken mitä vanhemmat eivät. Harmi että Lloyd lopetti uransa ja toimii nykyisin opettajana.

Kubrick luo uskomattomilla kamerakulmillaan todellakin tunnelman kuin hotelli tosissaan tarkkailisi näitä ihmisiä ja pelaisi heillä omaa kieroutunutta peliään. Musiikkivalinnat ovat myös onnistuneita kuten jokaisessa Kubrickin leffassa, joten mikä tässä on vikana? Se, että se ei noudata kirjaa kunnolla, mutta sen pystyy kyllä unohtamaan. Tämän parempaa kauhua ei nimittäin löydy mistään.

nimimerkki: Koralli

Pisteet:
Arvosteltu: 31.10.2004
Katsottu: DVD

Arvostelija

Koralli
Vieras

Tunnetusti Hohto perustuu Stephen Kingin romaaniin, mutta kaikki varmaan muistavat sen Stanley Kubrickin elokuvana. Tosin Stephen King ei pitänyt elokuvasta ja hän haukkuikin leffan pystyyn. Haukut olivat kyllä täysin aiheettomia, sillä tätä parempaa kauhua ei löydä. Harmi, ettei Kubrick tehnyt enempää kauhua, sillä tämä hipoo täydellisyyttä kauhuelokuvien saralla. Kubrick teki huolellista työtä kohtausten kanssa. Muun muassa eräskin kohtaus tehtiin lähes 130 kertaa.

Elokuvan juoni lyhyesti. Kirjailija Jack Torrance (Nicholson) saa tehtäväkseen pitää huolta Overlook-hotellista talven yli. Jack ei ole siellä aiemmin käynyt... vai onko? Hotelilla on myöskin synkkä lähihistoria. Hotelliin tulevat myös Jackin vaimo Wendy (Duvall) ja poika Danny (Lloyd). Alkuun asiat menevät hyvin, mutta sitten Jack alkaa seota.

Hohto kuuluu ehdottomasti parhaimpiin kauhuelokuviin. Tämä kyllä säikyttää katsojansa henkihieveriin. Hohdossa yhdistyvät pelottava musiikki, hienot tehosteet ja ohjaus. Jack Nicholson näyttelee loistavasti hulluksi tulevaa Torrancea. Välillähän alkaa tulla epäilys, että hän olisi oikeasti hullu. Myös Shelley Duvall ja Danny Lloyd näyttelevät hyvin. Harmi, ettei Danny Lloyd myöhemmin jatkanut näyttelemistä, sillä hän tekee elokuvassa todella hyvän roolisuorituksen.

Pisteet:
Arvosteltu: 25.09.2004
Katsottu: VHS

Arvostelija

Ville
Tähtääjä
473 arvostelua

Stanley Kubrickin ainoaksi kauhuelokuvaksi jäänyt Hohto jätti merkkinsä elokuvahistoriaan. Nykyisin tämä on nimetty kaikkien aikojen kauhuksi, mutta silloin kun tämä tuli, se jakoi ihmisten mielipiteet kahtia. Toiset ihmiset sanoivat sen olevan loistava esimerkki hyvästä kauhusta, toiset taas sanoivat sitä liian tyylivapaaksi. Edes Stephen King, jonka romaaniin tämä perustuu ei pitänyt tästä, koska Kubrick todellakin muokkasi hänen romaaniaan paljon (King itse käsikirjoitti "romaanille uskollisemman" mini-sarjan, jonka ohjauksesta vastasi Mick Garris).

Elokuvan päähenkilö Jack Torrance (Jack Nicholson) lähtee talveksi hoitamaan Overlook-hotellia, jolla on synkkä historia. Sen edellinen talonmies sekosi ja tappoi vaimonsa, 2 lastaan ja lopulta itsensä. Tämä ei pelästytä Jackia, vaan hän lähtee poikansa Dannyn (Danny Lloyd) ja vaimonsa Wendyn (Shelley Duvall) kanssa kyseiseen hotelliin. Hotellin kokilla Dick Halloranilla (Scatman Crothers) ja Dannylla on kyky "hohtaa" eli puhua toisilleen ilman minkäälaista verbaalista kommunikointia ja he pystyvät näkemään menneeseen ja tulevaan. Hallorann varoittaa Dannya huoneesta 237, jolla on myös oma synkkä historiansa. Talven eristettyä hotellin muusta maailmasta alkaa hotelli elää omaa elämäänsä, Jackin mielenterveys alkaa järkkyä ja Danny näkee pelottavia kuvia tulevasta. Wendy ei tiedä mikä hänen miestään vaivaa, kunnes tämä muuttuu hotellin haamujen riivaamana täydelliseksi ihmishirviöksi...

Hohto on loistava. Tämä olisi Kubrickin paras, ellei hän olisi tehnyt 2001: Avaruusseikkailua. Kubrick luo upeilla kamerakulmillaan todella ahdistavan tunnelman. Tällä kertaa ei käytetä klassista musiikkia, mutta musiikit ovat silti onnistuneita, ne tuovat pelottavaa tunnelmaa lisää. Nicholson on elämänsä vedossa, vetäen jopa paremman suorituksen kuin elokuvassa Yksi lensi yli käenpesän (One flew over the cuckoo's nest), Shelley Duvall osaa olla oikeasti peloissaan oleva kotirouva ja Danny Lloyd on poikkeuksellinen. Kuka ikinä olisi uskonut että 6-vuotias lapsi osaa näytellä näin mallikkaasti. On pakko olla kateellinen. Hohto ei välttämättä avaudu heti katsojalle ellei tämä ole lukenut kyseistä kirjaa tai nähnyt Garrisin mini-sarjaa, mutta silti suosittelen kaikkia kauhuelokuvista, Nicholsonista tai Kubrickista pitävien katsomaan tämän. Todellinen kauhuelokuva, jollaista ei enää osata tehdä. Ties mitä Kubrick olisi saanut aikaiseksi, jos hän olisi saanut tehdä lisää kauhuelokuvia. Rest in peace, Stanley.

nimimerkki: Gargo

Pisteet:
Arvosteltu: 05.09.2004
Katsottu: VHS

Arvostelija

Gargo
Vieras

Mitä ikinä edesmennyt ohjaajasuuruus Stanley Kubrick tekikin, tuntui lopputulos aina herättävän ihastusta ja vihastusta sekä suuressa yleisössä että kriitikoiden keskuudessa. Syy moiseen? Noh, Kubrick ei yksinkertaisesti ollut halukas miellyttämään ketään vastoin omia periaatteitaan. Hän ei tarttunut käsikirjoituksiin, joiden hän arveli vetävän teatterit täyteen maksavia asiakkaita. Sen sijaan hän tarttui materiaaliin, joka aidosti kiinnosti häntä itseään, ja josta hän halusi ikuistaa oman lahjomattoman näkemyksensä selluloidille. Tämä ehdoton linja jatkui myös vuonna 1980, jolloin valmistui maestron kiitelty ja kiistelty kauhuelokuva The Shining. Aikalaiset eivät ymmärtäneet, miksi Kubrickin kaltainen ansioitunut ohjaaja halusi välttämättä luotsata elokuvaa, joka kuului niinkin ylenkatsottuun genreen. Ehkä Kubrick näki Stephen Kingin alkuperäisteoksessa jonkinlaista raakaa potentiaalia, joka suorastaan vaati tulla filmatuksi. Ehkä Kingin alkuperäisteos hohti Kubrickin silmissä.

Valtaisalla Overlook-hotellilla on synkkä historia. Pahamaineisella huoneella numero 237 on synkkä historia. Kirjailija Jack Torrance ei anna näiden pelottavien tosiasioiden häiritä itseään, vaan hän toivoo saavansa inspiraation aution luksushotellin rauhallisessa ilmapiirissä. Niinpä Jack ottaa vastaan työn Overlookin tuoreena talonmiehenä. Mukanaan hänellä on rakastava vaimo Wendy ja hiljainen pikkupoika Danny. Aluksi keskellä ei mitään sijaitseva Overlook vaikuttaa ihanteelliselta paikalta viettää leppoisaa perhelomaa, mutta pian hotellin musertavat salaisuudet alkavat painostamaan pahaa-aavistamatonta kolmikkoa. Ankara talvi yllättää nopeasti, ja vimmatut lumimyrskyt katkaisevat kaikki yhteydet ulkomaailmaan. Mikään ei kuitenkaan voi valmistaa Torrancen perhettä siihen mikä heitä odottaa...

The Shining on monella tapaa poikkeuksellinen kauhuelokuva. Tästä syystä se myös kolahtaa erityisen hyvin allekirjoittaneelle, joka ei yleisesti ottaen pelottelupätkistä pahemmin innostu. Aivan ensimmäiseksi katsojan huomio kiinnittyy elokuvan kliiniseen, lähes luonnottomaan valaistukseen. Siinä missä useimmat kauhuleffat operoivat pimeässä, The Shining on jatkuvasti valoisa. Mutta tämä valoisuus ei ole lohdullista eikä turvallista. Siinä on jotain epämiellyttävää, jotain uhkaavaa. Juuri tällainen erikoinen visuaalinen ote leimaa elokuvaa kautta linjan, mutta mitäpä muutakaan saattaa odottaa Kubrickin kaltaiselta visionääriltä. Ohjaajaguru rakensi jälleen kerran elokuvan, joka on vielä tänäkin päivänä tekijänsä näköinen. Äärimmilleen hiottu, mutta kuitenkin epätyypillinen. Samaan aikaan yksinkertaisen tehokas ja monimutkaisen syvällinen.

Tämä elokuva on toki paljon muutakin kuin pelkkää Kubrickin tavaramerkiksi muodostunutta mielenkiintoista silmäkarkkia. Harva kauhuelokuva saa kaltaiseni aikamiehen vapisemaan pelkästään sillä, että ruutuun tulee lukemaan "tiistai". Mikä tiistai? Monesko päivä? Mikä kuukausi? Kuinka kauan Torrancen perhe on ollut satimessa Overlook-hotellin loputtomilla käytävillä? Vainoharhainen paine kasvaa hetki hetkeltä, kun The Shining työntää sormensa syvälle katsojan alitajuntaan. Se sekoittaa ajatusmaailmaa kunnes jäljellä ei ole mitään muuta kuin kieroutuneita mielikuvia. Oma tärkeä roolinsa on itse Overlook-hotellilla, joka Kubrickin ja hänen teknisen ryhmänsä siivittämänä herää henkiin kammottavalla tavalla. Yleensä tapahtumapaikka on henkilöhahmoille pelkkää kulissia, mutta The Shiningin kohdalla asia on juuri päinvastoin. Henkilöt ovat pelkkiä marionetteja, joilla elävä ja hengittävä rakennus leikkii omaa pirullista leikkiään. Klaustrofobiaa huokuva ja pahuutta tihkuva hotelli on The Shiningin todellinen tähti.

Roolisuorituksia tarkastellessa on vaikea arvioida, johtuuko näyttelijöiden kärsivät ilmeet siitä, että he ovat niin uppoutuneita hahmoihinsa, vaiko siitä, että Kubrick tunnetusti halusi kuvata tietyt kohtaukset jopa 120 kertaa. Oli miten oli, kerrassaan nerokkaat roolityöt kruunaavat tämän kauhuklassikon. Shelley Duvall on käsittämättömän uskottava hysteerisena kotiäitinä ja tätä nykyä opettajana toimiva Danny Lloyd on loistava mystisen pikkupenskan roolissaan. Mutta kuten tiedetään, on olemassa näyttelijöitä, ja sitten on olemassa Jack Nicholson. Jack sekoaa jälleen kerran niin pahasti, että ihan häijyä tekee. Miehen maaninen suoritus on ikimuistoinen pala elokuvahistoriaa, ja uskoisinpa jopa aina niin kriittisen Kubrickin olleen tyytyväinen lopputulokseen.

Alastonta kauhua ja putipuhdasta terroria. Vielä näiden lukemattomienkin katselukertojen jälkeen nuo ovat ne avainsanat, jotka mieleeni tulevat lopputekstien vyöryessä ruudulle. Elokuvaa edeltänyt 70-luku luotti hyvin pitkälti ennalta-arvattaviin veriefekteihin, mutta The Shining on toista maata. Tieto siitä, että jotain kauheaa on tapahtumassa. Sietämätön tietämättömyys siitä, miten ja milloin se tapahtuu. Se pelonsekainen ja lähes surrealistinen hetki, jolloin Wendy Torrance saa selville hirvittävän totuuden. The Shining hakkaa katsojan henkihieveriin ja kyselee kysymyksiä vasta jälkeenpäin.

nimimerkki: esimies

Pisteet:
Arvosteltu: 30.08.2004
Katsottu: VHS

Arvostelija

esimies
Käyttäjä
47 arvostelua

Jo pikkupoikana tähän elokuvaan kehittyi hirvittävä kammo. Eikä syyttä, sillä kyseessä on kaikkien aikojen karmaisevin kauhuelokuva. Jo alkuteksteistä lähtien äärimmäisen karmaiseva, mutta hieno sävel enteilee pahaa. Tämä on elokuva, jonka välittämään hyytävään tunnelmaan kaikki kauhuelokuvat pyrkivät. Tämä on elokuva, joka laulaa kaiken maailman teinkauhut heti kättelyssä suohon.

Jack Torrance (Jack Nicholson) ottaa talven ajaksi hoitaakseen isoa Overlook-hotellia jossain kaukana vuoristoilla, koska hän haluaa päästä kaupungin hälinästä joksikin aikaa pois ja kirjoittamaan omaa kirjaansa kaikessa rauhassa. Mukaan hän ottaa myös oman poikansa Dannyn (Danny Lloyd ) ja vaimonsa Wendyn (Shelley Duvall). Eipä kestä kauaa kun talossa alkaa esiintyä selittämättömiä ilmiöitä. Eristyneisyys on Jackillekin liikaa, sillä hän kokee totaalisen henkisen rapistumisen ja muuttuu hyytäväksi mielipuoleksi. Dannyllä on erikoinen lahja, jonka avulla hän voi "hohtaa", eli mm. viestittää toiselle moiseen kykenevälle henkilölle asioita ilman minkäänlaista verbaalista kommunikointia jopa tuhansien kilometrien päähän. Hotellista muodostuu pian maanpäällinen helvetti...

Elokuva on täydellinen. Ehdottomasti paras Stephen King-filmatisointi. Stanley Kubrick teki häikäilemättömän tylysti miltei jokaisesta genrestä yhden elokuvan, ja siinä sivussa onnistui luomaan jokaiseen koskemaansa genreen sen virstanpylvään. Muut ohjaajat jäivät nuolemaan näppejään teatterin ulko-ovelle. Jack Nicholson on elämänsä vireessä ja vetääkin yhden uransa hienoimmista rooleista Yksi lensi yli käenpesän ohessa. Musiikki, kuvaus, käsikirjoitus, ohjaus ja näyttelijäsuoritukset muodostavat yhdessä sellaisen sopan, jota voisi kutsua varsin maukkaaksi. Kuuluu ehdottomasti jokaisen elokuvan rakastajan hyllyyn.

nimimerkki: Low Rider

Pisteet:
Arvosteltu: 07.06.2004
Katsottu: DVD

Arvostelija

Low Rider
Käyttäjä
40 arvostelua

Kaikkia kauhuklassikoita on tullut nähtyä, mutta Kubrickin hohto on jotenkin päässyt lipsahtamaan välistä. Nyt kun herra Kubrickin "uudet" leffat tulevat telkasta, ei voi kun ihmetellä niiden nerokkuutta, ja varsinkin Hohto on hepun parhaimmistoa. Miksi Kubrick ei tehnyt enempää kauhua?

Jack hakee kirjoittamisen rauhaa talveksi syrjäisestä, mutta isosta hotellista, ja saa samalla toimia siellä talkkarin virassa. Jack perheineen muuttaa hotelliin, jossa on tapahtunut kymmenisen vuotta sitten raaka teurastusmurha, jossa mies silpoi vaimonsa ja 2 tytärtään. Dannylla, Jackin pojalla on niinsanottu "hohtamisen" taito; poika näkee tulevia, menneitä ym. Muutaman yksinäisen kuukauden jälkeen, kun Jack ei ole saanut vielä mitään aikaan, alkaa hän käyttäytyä kumman agressiivisesti. Vaimo epäilee sen olevan vaan väsymystä, kunnes kirves rupeaa heilumaan.

Hohto-kirjan fanit ja King eivät pitäneet tästä elokuvasta, en voi tajuta miksi. Leffassa tunnelma on upea ja Kubrickmainen lavastus ja taiteellisuudet tuovat sellaista mahtipontisuutta leffaan, että ei voi kun ihailla mestaria. Jack Nicholsonia ei ole turhaan ylistetty roolistaan - äijähän on kuin seinähullu psykopaatti, joka haluaa vain tappaa, tappaa ja TAPPAA!

Leffan tunnelmasta kertoo se, että ruumiita tulee vain yksi, mutta elokuva on todella pelottava. Väsyneessä mielentilassa, yksin pimeässä huoneessa/hotellihuoneessa voi leffa olla jo heikkohermoisille liikaa. Musiikit taas ovat liikaa kelle tahansa, vaikka tiettyä tunnelmaaa luovatkin. Kingin kirjaa en ole lukenut, tai Hohdon viisituntista "kirjalle uskollisempaa" versiota en ole nähnyt, mutta Kubrick sai minut täysin vakuuttuneeksi.

Verellä täyttyvät huoneet, kuolleet identtiset tyttäret ja muut pelottavuudet saavat heikkohermoisten housut varmasti tutisemaan pelosta. Klassikko jota kenenkään ei tulisi missata.

nimimerkki: Criiticco

Pisteet:
Arvosteltu: 06.02.2003
Katsottu: Kotona

Arvostelija

Criiticco
Käyttäjä
61 arvostelua

Tämä elokuva perustuu saman nimiseen kirjaan jonka on kirjoittanut Stephen King. Stanley Kubrick teki ällistyttävää työtä vaikka tämä oli hänen ainoa kauhuelokuvansa. Sitä en vain ymmärrä miksi tämä elokuva ei saanut arvostusta jo silloin kuin julkistaminen tapahtui.

Jack Nicholson tekee elämänsä parhaimman roolin. Melkein uskoin jo ukon olevan tosissaan kun lupasi iskeä Shelley Duvallilta aivot sisään. Musiikin käyttö on pelottavan tehokasta ja kun katsoo miten hotelli hiljalleen herää eloon. Tässä on heikoin lenkki-asetelma. Joku voisi luulla että se on Danny koska hohtaa. EI... Se on Jack eli parantuva alkoholisti, jonka hotelli saa koukkuunsa.

Kaikki näyttelijätyöt ovat hienoja ja ohjaus mestarillista, siksi tämä elokuva on psyykisen kauhun kulmakivi. Ennen kuin tuli teinisplatterit jossa mässäillään veitsillä. Luojan kiitos Scream-trilogiaan ei tehdä enää yhtään jatko-osaa... eihän? Lopuksi viettäkäämme hetken hiljaisuus mestariohjaaja Stanley Kubrickin muistoksi.

Pisteet:
Arvosteltu: 06.10.2002
Katsottu: DVD

Arvostelija

Juhani Sementti
Tykittäjä
152 arvostelua