Gattaca (1997)
- Tuotantovuosi:
- 1997
- Ohjaajat:
- Andrew Niccol
- Pääosissa:
- Alan Arkin, Ernest Borgnine, Ethan Hawke, Jude Law, Loren Dean, Uma Thurman
- Maat:
- USA
- Pituus:
- 103 min
- Genret:
- Draama, Trilleri, Sci-fi
Keskiarvo
Arvostelut (2): 
Pikatuomiot (52): 
Oma pikatuomio
Unohdetuista, suotta unholaan jääneistä elokuvista puhuttaessa Gattaca, Andrew Niccolin reilun kymmenen vuoden takainen ohjaajadebyytti, pulpahtaa pinnalle hyvinkin kärkipäässä. Niccol toki pokkasi kunniaa ja mainetta vuotta myöhemmin maanmainion Truman Show’n käsikirjoituksesta ja on sittemmin ohjannut mm. S1m0nen ja Lord of War –leffan. Mutta kukapa muistaa uneliaan kauniisti lipuvaa pelinavausta, tulevaisuuteen sijoittuvaa ja geenimanipulaation painajaiskuvia saarnaamatta esittelevää, Gattacaa?
Gattaca-nimi rakentuu leffan teeman mukaisesti DNA:n osasista, typpiemäsosien tunnuskirjaimista G, A, T ja C (guaniini, adeniini, tymiini, sytosiini). Päähenkilöistä taasen suurin osa on tulevaisuudenkuvan henkeä edustaen koottu perimäaineksen parhaista osasista, tavoitteenaan luoda virheetön, täydellinen, jumalkuvainen ihminen. Ja kaiken "täydellisyyden" keskellä kulkee normi-ihmisiä, kuten meikäläiset asian ilmaisisivat, ilman ihmisen omaa luonnonvalintaa, luonnollisesti syntyneitä siis, alempiarvoisen osan pakotettuina. Tämä takaa hyvät lähtökohdat vahvalle elokuvakerronnalle.
Ethan Hawken tulkitsema Vincent on yksi epätäydellisistä, geenituotetun veljensä varjoon jäänyt, ja eliniältään lyhytikäiseksi julistettu. Mutta, aivan kuten Niccolin Truman Show'ssakin tosi-tv-tähteyteen pakotetulla, niin myös tämän tilanteen omaavalla "ali-ihmisellä" on unelmansa. Palavat halut ja pyrkimykset. Niinpä Vincent uhmaa sääntöjä ja alkaa rakentaa itselleen paikkaa avaruuslennolta, jonne kelpuutetaan vain virheettömimmistä virheettömimmät. Avuksi operaatioon löytyy Jerome Eugene Morrow (Law), joka lähinnä auttaa vain siksi, että pyrki ihminen mihin korkeuteen tahansa elämänsä hallinnassa, niin sattumalla on oma synkkä sijansa.
Gattaca on esimerkki elokuvasta, jossa kauniit palaset putoilevat paikoilleen itsestään. Michael Nymanin kieltämättä monotoninen ja niin herkkä soundtrack velloo taustalla ja yhteiskunta esittäytyy kumman steriilinä paikkana. Jude Law’ta on helppo erehtyä pitämään vain yhtenä naisväen suosikkina, kauniina poikana, mutta käsittämättömän upean sivuroolin äijä ruudulle luo. Leffan myötä omansa eli Umansa ainakin hetkeksi löytänyt Hawke saa silti paistatella vakavissa päävaloissa, unelmiin pyrkimisen vertauskuvana. Ja Gattacan kunniaksi on todettava, että kerrankin unelmiin kurkottelu kuvataan niin, ettei homma ala haiskahtamaan Amerikkalaisen Unelman pidennetyltä mainokselta, vaan oikeasti haavoittuvaisten ihmisten suossa tarpomiselta.
Gattaca yltää monella tapaa aivan Truman Show’n tasoon, sanoen asiansa Niccolille tyypilliseen sävyyn, ilman nimen, kannen ja teeman luomia ikäviä visioita laser-aseista ja avaruusseikkailuista. Golden Globe –ehdokkaana ollut tunnussävelmä ja veljesten ikimuistoinen, koko elämänjärjestystä uhmaava uintikisa piirtyvät mieleen terävimpinä. Mutta kokonaisuus on sekin niin pelottavan eheä, että välistä elokuvan sairaalloiset täydellisyysvisiot näyttävät kovin, kovin mahdollisilta, jopa todennäköisiltä. Ja silloinhan elokuva on onnistunut tehtävässään, viihdyttämisessä sanottavan kera.
Pisteet:
Arvosteltu: 01.02.2008
Katsottu: DVD
Kirjainyhdistelmä scifi elokuvan kannessa saa meikäläisen erittäin varautuneeksi sitä kohtaan. No ihmekö tuo kun on joutunut kahlaamaan Star Trekit, Star Warsit, Matrixit ja lukuisat muut tämän tyyppiset elokuvat puoliväkisin läpi. Tarttuessani kiinni Gattacaan, olin jo valmiiksi varautunut puuduttavaan 2-tuntiseen. Tiedättehän tunteen, kun silmät tapittavat lasittuneina kohti ruutua ja aivot ovat jossain aivan muualla, miettien asioita, joita voisi tehdä tämän katsomisen sijasta. Tästä alkusepustuksesta varmaan arvaattekin, että Gattaca löi kasvoilleni kuin märkä rätti ja osoitti kaikki ennakkoluuloni täysin vääriksi.
Gattaca ei ole sarja lasersäteiden aiheuttamia räjähdyksiä ja kökköjä henkilöhahmoja. Päinvastoin se on viiltävän älykästä pohdintaa ihmisen kehityksestä tulevaisuudessa. Kaikkia joita kiinnostaa mihin ihminen on lajina menossa, saavat tästä elokuvasta ainakin yhden mahdollisen tulevaisuusvision.
Gattacan tulevaisuudessa vanhemmilla on mahdollisuus valita lastensa geneettiset ominaisuudet. Tämä jättää luonnollisella tavalla syntyneet kakkosluokan kansalaisen asemaan. Vincentkin (Hawke) kärsii luonnollisesta syntymistavastaan, eikä pääse unelmoimaansa työpaikkaan, vaan joutuu työskentelemään siivoojana. Vincentin ainoa toivo päästä eteenpäin elämässään on huijata ja hankkia uusi identiteetti.
Ethan Hawke vetää päärooolin hyvin. Uma Thurmanin rooli ei nouse kovin vahvaksi. Jude Law sen sijaan tekee mieleenjäävän roolin Jeromena, jonka kohtalo on pakottanut myymään oman identiteettinsä. Ohjaaja Andrew Niccolilta tämä on loistava debyytti. Hakoteille hän lähti kuitenkin jo seuraavassa S1m0ne elokuvassaan, joka on tähän verrattuna väkisintehdyn ja onton oloinen.
Aiheeseen liittyen, kuuntelin tässä vähän aikaa sitten radiosta, että keinohedelmöitystä koskeva lainsäädäntö täällä Suomessa on hiukan epäselvä. Aiheen tiimoilta haastateltiin suomalaisnaisia, jotka esittivätkin mahdolliselle spermanluovuttajalle mitä moninaisempia kriteerejä, ennenkuin heidän nesteensä kelpaisivat. Tuota kuunnellessa mieleeni nousi ajatus pyhästä yksinkertaisuudesta. Ikäänkuin ihmisen tulevaisuus ja mahdollinen pärjääminen/onnellisuus elämässä olisi kiinni enimmäkseen geeniperimästä. Tässä elokuvassa onkin paljon ajattelemisen aihetta ihmisarvoa koskien. Haluammeko kaikista täydellisiä, vai sallimmeko myös vajavaisemmat yksilöt?
nimimerkki: mauge
Pisteet:
Arvosteltu: 22.03.2005
Katsottu: VHS
