Elävien kuolleiden yö (1968)

Oikeasti pelottava ja mielenkiintoinen kauhuelokuva.

Ihmiskunnalla on paha tapa jopa kriisin aikana pysyä hajanaisena ja pelottavinta on se että välttämättä "oikeaa" ja "väärää" ei ole mahdollista erottaa ja kaikista pelottavinta on se että molemmat näkemykset saattavat olla oikeita.

George A. Romeron esikoinen rahoitettiin laittamalla rahat yhteen ja harrastajavoimin, mutta moiset seikat eivät muuta todellisuutta minnekään: Romero loi oikeasti pelottavan ja mielenkiintoisen kauhuelokuvan jonka klassikkomaine on ansaittu. Kuolleet nousevat henkiin ja ne tappavat ja syövät ihmisiä. Barbara (Judith O'Dea) ja Johnny (Russell Streiner) käyvät viemässä kukkia isänsä haudalle, mutta heidän kimppuunsa karkaa mies (S. William Hinzman) ja Barbara pakenee järkyttyneenä taloon. Paikalle saapuu myös Ben (Duane Jones) joka osoittautuu määrätietoiseksi ja toimeliaaksi henkilöksi ja muuttaa talon linnoitukseksi. Kellarissa piilossa olleet Harry Cooperin (Karl Hardman) johdolla tulevat esille, jolloin piiritystilanne muuttuu myös valtataisteluksi ja vasta yhteinen päämäärä pystyy luomaan eloonjäämiselle tarpeellista yksimielisyyttä. TV:n ja radion kautta Romero rakentaa taustatatahtumia pienelle ihmisryhmälleen ja myös esittää sheriffi McClellandin (George Kosana) johtamaa tuhoamisryhmää joka tappaa haudasta nousseita. Vastoinkäymiset kylläkin rikkovat mahdollisuudet yhteistyöhön ja sitä myötä eloonjäämiseen.

Romero tarkkailee anonyymiä ja sekalaista ryhmäänsä tieteellisellä tarkkuudella ja vaikka kerronta-aika on lyhyt ehtii hän osoittaa jokaisen hahmon olevan virheellinen. Duane Jones tulkitsee määrätietoista Beniä jonka käytännöllinen ajattelutapa on hyödyksi, mutta hänen kykynsä ihmiskäsittelijänä ovat varsin huonot vaikka hän yrittää kovasti. Karl Hardman antagonistina on yhtä realistisesti käsitelty, sillä vaikka hänen näkemyksensä osoittautuu traagisesssa lopussa oikeaksi ei hänelläkään ole riittävää kykyä ymmärtää yhteistyön jatkamiseb merkitystä ja lisäksi hänellä on sellaisia velvoitteita joita Benillä ei ole, joten kaksi päähenkilöä ovat auttamatta ristiriidassa vaikka ovat molemmat oikeassa.

Muu näyttelijäkaarti on luonnollisesti kahden "puolueen" välisinä äänestäjinä ja tukijoina, joskin heissäkiin pätee sama naturalistinen, kiihkoton käsittelytapa. Kuvaus noudattaa film noirin tyyliä jyrkkine varsjoineen ja siten rikkoo ehdottoman realismin vaikutelmaa, mutta Romero onnistuu osoittamaan ihmiskunnan todellisen riitaisuuden. Ehkä halu ja kyky tappaa "aatteen" puolesta on jossain yhteyksissä ihailtavaa, mutta Romero osoittaa sen olevan myös suuri riskitekijä kriisitilanteissa.

Nimiolennot ovat realistisesti kömpelöitä, rumia ja koska tilanne on vielä uusi eivät ne ole mätiä. S. William Hinzman tekee elokuvan historiaa olemalla ensimmäinen valkokangasta täyttävä kannibaalizombie ja hän liikkuu nykien ja kömpelösti, mutta kuitenkin pelottavalla itsepintaisuudella. Karkeasti liikkuvat nimioliot ovat täydellisen inhottavia juurikin huomattavan inhimillisyytensä vuoksi. Jokin ei vain ole niissä kohdillaan ja vertakaan ei ujostella käyttää.

Romero luo uuden aligenren kauhuelokuvaan ja siinä samalla myös mielenkiintoisen sosiaalisen tutkielman ihmisluonteesta.

Jurpo
Tähtääjä, 564 arvostelua
Pisteet:
Arvosteltu: 23.12.2009
Katsottu: Kotona

Liika hidastelu syö reilusti tunnelmaa.

Ei ihme että Barbara (Judith O´Dea) on kauhuissaan. Hän on juuri nähnyt veljensä kuoleman. Kaiken lisäksi häntä jahtaa verenhimoinen zombie. Barbara pakenee zombieta autiolta vaikuttavaan maalaistaloon, josta löytyy muitakin eläviä ihmisiä (+ yksi kuollut) - Ben (Duane Jones), Harry (Karl Hardman) ja Helen Cooper (Marilyn Eastman) ja heidän Karen-tyttärensä, Tom (Keith Wayne) ja Judy (Judith Ridley). Heille tulee riitaa, miten tilanteesta selviydyttäisiin. Ben yrittäisi pakoa jollain keinolla, kun taas Harry kannattaa linnoittautumista talon sisään. Ihmisten yhteistyön pätkiminenkään ei yhtään helpota tilannetta.

Night of the Living Dead mullisti aikoinaan kauhugenren: sankari (Ben) oli musta, väkivaltaa oli runsaasti, eikä kaikki välttämättä päättynyt onnellisesti, ja lisäksi elokuva oli todella realistinen. Realismi luo elokuvaan hienoa tunnelmaa, mutta tunnelmaa syö reilusti liika hidastelu. Hidas etenemistahti luo myös hienoa ahtaanpaikankauhua, mutta osittain myös pilaa tunnelmaa, niin että välistä alkaa unettaa.

Muuten kaikki toimii. Näyttelijäntyö on loistavaa, etenkin Karl Hardman ja Duane Jones ovat loistavia, eikä kukaan ole huono. Statistit (zombit) tekevät myös mahtavaa työtä. Tom Savinin maskeeraus ei ole vielä niin loistavaa kuin seuraavissa osissa, mutta zombit näyttävät silti vakuuttavilta. Elokuvan maineesta huolimatta se ei ole kovinkaan raaka, eivätkä sisäelimet sun muut edes näytä mustavalkoisina niin yököttäviltä. Pelottavakaan leffa ei onnistu olemaan, mutta jännitystä se luo kyllä. Ja oikeastaan elokuvan tarkoitus tuntuu olevan enneminkin herättää pohdintaa, ovatko ihmiset sittenkään pahempia kuin zombit, kuin pelottaa.

George A. Romeron ohjaus on mahtavaa ja lopputwist on ikimuistoinen. Elokuva vaatii aika paljon ajattelua, ja sisältää mahtavaa ihmiskuntakritiikkiä, mutta se on silti myös viihdyttävä. Tai no, paikoitellen vähän tylsä, mutta muuten viihdyttävä.

vomppa
Käyttäjä, 44 arvostelua
Pisteet:
Arvosteltu: 09.06.2009
Katsottu: Kotona

Kulttitavaraa.

George A Romeron Night Of The Living Dead oli ilmestyessään jotain ennennäkemätöntä. Sankari oli musta, gorea ja suolenpätkiä ei säästelty ja leffan loppukaan ei ollut mikään iloinen. Kulttitavaraa siis.

Kaksi sisarusta törmäävät hautausmaalla vieraillessaan vanhaan mieheen, joka osoittautuu zombiksi. Toinen pääsee pakenemaan läheiseen maataloon, jonne ajanmittaa saapuu muitakin kuin tyhjästä ilmestynyttä zombilaumaa pakenevia ihmisiä. Koko kööri linnoittautuu taloon ja yrittää välttää syödyksi tulemista.

Leffan tunnelma on käsinkosketelava ja realismia löytyy. Tv-lähetykset, haastattelut, valtion mukaantulo ja zombien tuhoamisretket tekevät pätkästä lähes dokumetin oloisen.

Night Of The Living Deadin vaikutusta kauhugenreen ja populaarikulttuuriin yleisesti ei voi kiistää. Tästä löytyy kaikki, mikä nykyään tulee mieleen kun puhutaan zombeista. Leffa purkitettiin kengännauhabudjetilla ja pienellä porukalla melko nopeasti mutta mitään suurempia valituksen aiheita ei löydy. Näyttelijäntyön laita nyt on vähän miten on mutta tämän sortin roiskepläjäyksestä tuskin mitään Oscar suorituksia tarvitse löytyäkään. Pääasia että gore löytyy, kheh. Kyllähän sitä löytyykin, vaikka Romeron tyyli on vielä hivenen hakusessa ja Savinin visiot eivät olleet päässeet vielä valloileen tässä esikoisteoksessa, on leffa ikäisekseen välillä melko karuakin katsottavaa. Juujuu, kanankoipia ja suklaakastiketta, mutta silti... Rainan yleisilmapiiri opn myöskin melko pessimistinen, ja lopetus on ihan loistava.

Melko alkeellisesta ulkoasustaan ja pienistä kömmähdyksistään huolimatta kyseessä on klassikko joka pitäisi katsoa edes yleissivistyksen takia. Itse en lukeudu mihinkään suurimpiin kauhufaneihin mutta näissä Romeron teoksissa on sitä jotain.

" Yeah, they're dead. They're all messed up"

nimimerkki: Cuomi

Cuomi
Tähtääjä, 71 arvostelua
Pisteet:
Arvosteltu: 17.10.2005
Katsottu: DVD

Yksi ikimuistoisimpia zombie-elokuvia ja kuuluu selvästi kauhuelokuvien yleissivistykseen.

Varomattomien sisarusten kimppuun hyökätään hautausmaalla ja veli-parka on verenhimoisen lihansyöjä- zombien ensimmäinen uhri. Samaan aikaan zombiet jatkavat tappavaa kulkuaan pitkin maaseutua. Veljensä menettäneen tytön lisäksi on jäljellä vain pieni ryhmä zombeilta säästyneitä eloonjääneitä, jotka piiloutuvat nälkäisiä zombeja syrjäisen taloon. Eloonjääneet aloittavat rankan eloonjäämiskamppailunsa zombien väijyttämässä talossa eikä tilannetta helpota se, että heidän yhteityönsä pätkii.

George A. Romeron kulttimaineen saaneen zombie-trilogian ensimmäinen osa Night of the living Dead avasi vuonna 1968 kaikkien aikojen trilogian jonka jokaisen kauhuleffojen keräilijöiden kuuluisi nähdä. Klassikkomaisen kauhurainan seuraajat tulivat aina seuraavina vuosikymmeninä 1978 ja 1985. Trilogian ensimmäinen osa eli Night of the living Dead, eli täällä Suomessa tunnettu Elävien kuolleiden yö on iästään huolimatta edelleenkin yksi kaikkien aikojen legendaarisimmista kauhuelokuvista vaikka pelottamaan elokuva ei onnistukaan, mutta viihdyttää sitäkin paremmin. Oikeastaan se on enemmänkin jännittävä kuin pelottava.

Elävien kuolleiden yö on mustavalkoinen kauhuelokuva, mutta se poikkeaa rajusti muista kaltaisistaan mustavalkokauhuista. Se on äärimäisen raaka ja paikoinkin varsin kuvottava vaikka veriset suolet ja muut ihmiselimet ei näytäkään niin äklöltä mustavalkoisena, mutta Romeron kaltaisen ohjaajaneron käsissä tälläinen on hyvinkin mahdollista. Juonen "ahtaanpaikan" teema on luotu todella mestarillisesti. Tosin joissakin kamppailu-kohtauksissa olisi voinut olla hieman idearikkaampi idea ja toteutus. Yleensä tämän kaltaiset elokuvat ovat hyvin tylsistyttäviä, mutta ei tämä, sekä koko trilogia jossa kyseinen teema-aihe on paljon esillä. Sen nerokkuuden ja toteutuksen ansiosta siitä muodostuukin allekirjoittaneelle kaikkien aikojen paras trilogia.

Käsikirjoituksessa häiritsee kuitenkin se, että "zombiet osaavat käyttää työkaluja". Tämän tyylittelyn olisi voinut jättää suosiolla pois sillä se vie niukasti tunnelmaa. Zombiet eivät vaikuta zombeilta jolleivat ne ole tyhmiä ja hidasälyisiä. Virheistä kuitenkin oppii ja onneksi Romero selvensi tätä paremmin jatko-osissa. Elokuvan alku oli ehkä turhan hidastempoinen, mutta loppuosasta paljon plussaa.
Näyttelytyö on oikein vakuuttavaa vaikka naisnäyttelijät eivät tee mitään ikimuistoista työtä. Tosin heillä ei ole niin suuri osakaan elokuvassa kuin miehillä.

Duane Jonesille suurimmat kehut päänäyttelijöiden osalta, mutta vielä suuremmat kehut täytyy antaa elokuvan tärkeimmille hahmoille eli zombien vetäjille joiden näyttelijät tekevät lähes jokainen loistavaa ja uskottavaa työtä. Musiikki ei ole vielä trilogian tässä vaiheessa niin Romeromaista, mutta kyllä tämä täyttää odotukset kuitenkin hyvin, jotkut kohdat ovat jopa melko karmivia.

Kuvaus on vähän väliä tyylitöntä ja vaikuttaakin turhan amatöörimaiselta, mutta ei siihen tarvitse kiinnittää ollenkaan huomiota toimivan juonen edetessä etenpäin. Ja turhan aliarvostetun ohjaajan George A. Romeron ohjaus toimii loistavasti josta ei ole moitittavaa kuin pikku kauneusvirheet.

Kaikista huonoista puutteistaankin huolimatta Elävien kuolleiden yö on yksi loistavimpia kauhuelokuvia historiassa ja täydellinen viiden tähden elokuva. Se ei todellakaan ole turhaan saanut legendaarista klassikon asemaansa ja onhan se myös Romeron parhaimpia elokuvia. Tosin se häviää sen jälkeen tulleelle Dawn of the Deadille joka on koko zombie-trilogian loistavin osa.

Kuitenkin Elävien kuolleiden yö on yksi ikimuistoisimpia zombie-elokuvia ja kuuluu selvästi kauhuelokuvien yleissivistykseen. Siinä näkyy myös ensimmäisiä splatter-elokuvien piirteitäkin. Elävien kuolleiden yö on Romeron nerokkaan ja karmivan zombie-trilogian aloittava kauhun mestariteos.

nimimerkki: Mr. Sixpack

Vieras
Pisteet:
Arvosteltu: 08.03.2005
Katsottu: DVD

Zombiet ovat hitaita löntystelijöitä eivätkä ole juttutuulella.

Olin kuullut paljon George A. Romeron klassisesta Livin dead -trilogiasta (Night of the living dead, Dawn of the dead ja Day of dead), jotka nyt vihdoin julkaistiin suomessa DVD painoksina, silti itse tuli katsottua Night of the living dead sub tv:ltä kun se tässä jonki aikaa sitten tuli.

Hautausmaalla liikkuvat mies ja nainen näkevät oudon miehen, joka käy naiseen käsiksi. Nainen kuitenkin selviää naarmuitta (mutta ei traumoitta) ja pääseekin turvaan erääseen taloon. Taloon tulee muitakin ja pian älytään että ympärillä on zombielauma, johon tehoaa vain tuli tai laukaus päähän. Talosta löytyvästä TV:stä seurataan uutisia kuinka zombit ovat syntyneet ,mitä vaaraa niistä on ja kuinka ne tapetaan. Nämä uutiset luovat leffaan realismin tuntua.

Ajattelin että leffa olisi aika surkea "muka-kauhu" 60-luvulta. Mustavalkoinen pikku budjetin leffa pääsi kuitenkin yllättämään positiivisesti. Mustavalkoisuus tuo leffaan tunnelmaa ja ei häiritse yhdessäkään kohtaan. Vaikka leffa ei ole mikään hirvittävän raaka on k-18 leima varmasti 60-luvulla ollut paikallaan. Zombiet ovat hitaita löntystelijöitä eivätkä ole juttutuulella ja ne käyvät päälle laumoina.

Romeron leffa ei tarjoa pirteyttä tai onnellista loppua vaan ihka aitoa ja tinkimätöntä kauhua. Romero on zombieleffojen mestari ja Night of the living dead on (ainakin silloin) omaperäinen kauhuklassikko ja uuden kauhun aloittaja. Duane Jones oli ensimmäinen musta kauhu leffanpäätähti. Night of the living dead kestää juuri sopivan ajan, eikä siihen kyllästy.

nimimerkki: Criiticco

Criiticco
Käyttäjä, 60 arvostelua
Pisteet:
Arvosteltu: 28.01.2003
Katsottu: Kotona