Charlien enkelit (2000)
- Alkuperäinen nimi:
- Charlie's Angels
- Tuotantovuosi:
- 2000
- Ohjaajat:
- Joseph McGinty Nichol
- Pääosissa:
- Bill Murray, Cameron Diaz, Drew Barrymore, Lucy Liu
- Maat:
- USA
- Pituus:
- 98 min
- Genret:
- Komedia, Toiminta
- Elokuvasarja:
- Charlien enkelit, Charlien enkelit: Kurvit suoriksi
Aikoinaan 70-luvulla aloitettu Charlien enkelit oli tyttöenergiaa pursuava tv-sarja, jonka pääosassa keikisteli kolme etsivänaista jotka tekivät töitä salaperäiselle Charlielle. Sarja oli lapsuuteni suosikkeja ja tunnari jäi soimaan päähän vuosiksi. Sarja oli mukavan korni ja viihdyttävä ja ennekaikkea suosittu. Sarjaahan tehtiin useampikin tuotantokausi.
Silti en voi käsittää miksi 2000-luvulla Hollywoodissa päätetään tehdä sarjasta leffaversio. Sarjan hengestä ei tietenkään enää voi olla mitään rippeitä jäljillä kun on 2000-luvusta kysymys. Toimintakohtaukset ovat höystetty Matrix-tyylisillä tekniikalla ja MTV-leikkaus tykittää ruudulle sata kuvaa sekunnissa. Täysi pannukakkuko? No ei, kyllähän tämän parissa yhden katselukerran saa juuri ja juuri vietytyksi mutta pidemmän päälle homma alkaa puuduttaa.
Juonihan on miltei olematon. Pääosassa ovat kolme enkeliä Natalie (Cameron Diaz), Dylan (Drew Barrymore), ja Alex (Lucy Liu), jotka tekevät töitä salaperäiselle miljönääri Charlielle. Nyt tytöt joutuvat ratkomaan tietokoneneron Eric Knoxin (Sam Rockwell) sieppausta ja tämän kehittämä äänentunnistusohjelma pitäisi löytää. Enkelit joutuvat ojasta allikkoon tapausta ratkoessa mutta tyttöenergiallahan hommasta selvitään.
Kuten totesinkin Charlien enkelit on lähinnä kertaalleen katsottavaa toimintahömppää joka unohtuu nopeasti mielestä. Huumori on epähauskaa vaikka hauskaksi lienee tarkoitettukin ja kuvalliset kikkailut syövät tehoja. Käsikirjoituskin jää hengettömäksi vaikka mäiskettä ja muuta äksöniä riittää senkin edestä.
Enkeleitä näyttelevät Cameron Diaz, Drew Barrymore ja Lucy Liu ovat ulkosesti hyvännäköisiä mutta näyttelijäntaidoiltaan rasittavia ja ylipirteitä. Pepsodent-hymyily alkaa käydä katsojalle turhankin tutuksi ja kikattelullakaan ei näytä olevan muuta sijaa kuin ärsyttää. Sivuosissa kuitenkin nähdään parempiakin tapauksia kuten leffan huumoripuolesta huolen pitävä mainio Bill Murray, kieroilevan äijän roolissa nähtävä Tim Curry ja Tom Green laivan kapteenina.
Kyllä Charlien enkelit osaavat jossain muodossa viihdyttääkin ja ajaa asiansa kertakäyttöhölynpölynä. Muuta on sitten turha etsiä. Jatko-osakin valmistui kolme vuotta myöhemmin mutta allekirjoittanut ei vielä siihen ole uskaltanut koskea. Mutta, jos haluat nähdä Charlien enkeleitä tositoimissa, katso mieluummin sarjaa.
nimimerkki: Mask
Yleensä musiikkivideomiehet pärjäävät kokopitkien jättielokuvienkin ohjaajina, hyviä esimerkkejä tästä ovat mm. David Fincher ja Spike Jonze. McG ei aivan yhtä laadukkaaseen tulokseen pääse mtvmäisen kiiltävässä debyytissään, jonka kuvat räppivät kiivammin ja nopeammin kuin Pokemon-pelissä.
Charlien enkelit on se leffa, joka nostaa Spice Girlsien viitisen vuotta aiemmin esiin nostaman Girl Powerin uuteen ulottuvuuteen ja derivoi järjenhäivä(vakio)n ruudulta. Nyt 2000-luvulla Charlien enkelit potkivat kovempaa, bilettävät enemmän ja käyttävät vähemmän vaatteita. Tuloksena on pehmopornon, superextremepophits for kids 2000 –musakokoelman ja actionin sekoitus, joka ei säväytä suuremmin.
Näyttelijättäret suoriutuvat (vaatteistaan) ihan mukavasti. Bill Murray tekee voitavansa enkelien kulmakarvojaan käräyttelevänä taustapiru Bosleyna. Tom Green tarjoaa loistavan vierailun Betsy-veneen kapteeni Chadina. Matt ”Frendien Joey” Le Blanc sen sijaan ei säväytä: katsoja odottaa joka hetki, että Joey laukaisi jotain joeymaista…
Mm. idioottimainen formulakohtaus ja muka-hauskat-vitsit tekevät McGeen paketista välillä sietämättömän, mutta toisaalta jos leffa tarjoaa Cameron Diazin bikineissä ja Drew Barrymoren hymyn, joka paistaa näemmä vaikka teipin läpi, ei se aivan onnettominta huumoriactionia/actionhuumoria voi olla.
Charlien enkelit on läjä hidastuskuvia, räjähdyksiä ja kauniita naisia miksattuna puolentoistatunnin mittaiseksi musavideoksi. ”Mäkkee” epäonnistuu monella osa-alueella, mutta kakkososaan verrattuna tämä on vähintään elokuvataiteen Mona Lisa ja Shakespeare. Pojoja tulee noin 0.001 jokaisesta Enkelien suorittamasta vaatteidenvaihdoista ja nonstoppina tapahtuvasta taustabiisin vaihdosta eli yhteensä kahden pojon verran. Suosittelen Charlien enkeleitä vain ylienergisille bilettäjille perjantai-illan ”rauhoittumishetkeksi”, mutta varoitan hiemankin hitaampia tai epilepsiasta kärsiviä: järkihän moisesta kuvaleikittelystä lähtee pitemmän päälle.
Musavideo-ohjaaja McG:n luotsaama vuonna 2000 valmistunut Charlie`s angels oli ilmestyessään suht kova hitti ympäri maailmaa. Eikä vähiten siitä syystä, että elokuva romutti onnistuneesti kuluneen käsityksen, jonka mukaan kauniimman sukupuolen edustajat eivät voisi päteä toimintaelokuvassa. Charlie`s angelsin myötä sukupuoliroolien nykymerkitystä voisi pohtia syvällisemminkin, mutta moiseen analysoimiseen tuskin kukaan jaksaa haaskata aikaa. Tosin itse elokuvakin on varmasti monen mielestä ajan haaskausta.
Leffan näyttelijäkaarti hoitaa homman kotiin ihastuttavan itseironisella otteella, ja touhua katsellessa on helppo uskoa, että kuvauksissa on ollut hyvä meininki. Varsinainen huomio tietysti kiinnittyy itse enkelikolmikkoon, ainakin näin mieskatsojan osalta. Cameron Diaz on hunajainen Natalie, Lucy Liu esittää räväkkää Alexia ja Drew Barrymore tulkitsee kapinallista Dylania. Yhdentekevän käsikirjoituksen varjolla tämä trio sitten potkii isoja miehiä, kaahaa nopeilla autoilla ja häröilee toinen toistaan paljastavammissa asuissa. Huumoripuolesta pitää huolen vanha suosikkini Bill Murray, myös niljakas Tim Curry käy vetäisemässä hupaisan sivuroolin.
Charlie`s angels hurahtaa lähinnä komeita toimintakohtauksia vahdatessa ja enkeleiden peppuja zoomaillessa. Musiikkivideomaisen hektisesti ohjaava McG tarjoileekin tätä kaikkea kiitettävällä vauhdilla. Matrixin jälkimainingeissa valmistunut Charlie`s angels käyttää kyberspektaakkelista tuttuja bullet time-superhidastuksia häpeilemättä hyväkseen, mutta se onnistuu tässä paremmin kuin useimmat ideasta innostuneet toimintakyhäelmät. Tosin tämä saattaa johtua siitä yksinkertaisesta syystä, että Cameron Diaz näyttää hidastettua hyppypotkua tehdessään huomattavasti paremmalta kuin vaikkapa Steven Seagal tai Jet Li.
Oli miten oli, Charlie`s angels on viimeisen päälle tuotettua purkkapopkertakäyttöhöpönlöpöä puhtaimmillaan, ja se onkin varmasti punainen vaate arthousea kyylääville älyköille. Aika nyrpeä henkilö täytyy kuitenkin olla kyseessä, ellei näiden enkeleiden seurassa puolitoistatuntista viihdy.
nimimerkki: esimies
Charlien alkuperäiset enkelit tulivat minulle tutuiksi 80-luvun puolenvälin kieppeillä, kun silloinen Sky tai joku muu taivaskanava näytti kyseistä televisiosarjaa. 15-vuotiaalle miehenalulle sarja sisälsi kaikkea mitä elämältä voi toivoa: naisia ja toimintaa. Nyt ikää on tuplasti enemmän ja televisiosarja on kääntynyt elokuvaksi...
... eikä mikään ole noiden kahden osalta muuttunut. Naiset ovat jopa kauniimpia kuin "silloin ennen" ja toiminta on (paikoittain Matrix-tyyppisten) tehosteiden ja apuvälineiden avulla muuttunut parempaan suuntaan. Elokuvan juoni lyhykäisyydessään: Tietokonenörtin suuri keksintö on varastettu ja Charlie enkeleineen palkataan selvittämään varkautta. Varkaus ei olekaan aivan yksiselkoinen ja enkelit huomaavat pian taistelevansa niin omien kuin läheisten henkien puolesta.
Seksi ja väkivalta myy. Siitä ei pääse nykymaailmassa mihinkään. Tähän elokuvaan on enkeleiksi palkattu kolme elokuvamaailman suurta miesmagneettia ja vetovoiman olemassaoloa ei voi kieltää. Toiminta ja huumori ovat elokuvan kantava voima. Ennen elokuvan katsomista en olisi uskonut että elokuva sisältäisi näinkin paljon todella hauskoja kohtauksia ja erilaisia viittauksia vanhoihin televisiosarjoihin. Välilla nauroin jopa itsekseni ääneen. Elokuvan taustalla soi koko ajan tilanteeseen sopiva musiikki (biisinpätkiä), sekoitus nykypäivän ja menneiden vuosien hittejä. Mikäli haluat viihdettä, jota ei tarvitse pureskella turhan kauan, voin suositella tätä elokuvaa. Itse en koko elokuvan aikana joutanut katsomaan kelloa, joka on aina hyvä asia.
Arvostelija
Jaqqe Nakuttaja
Vieras
Vanhasta 70-luvulta tutusta tv-sarjasta kehitelty elokuvaversio on täynnä tyttöenergiaa. Leonar Goldbergin ohjaamassa elokuvassa taiteillaan vauhdin ja komedian ympärillä.
Technologies-yrityksen perustaja Eric Knox on kehittänyt mullistavan tietokoneohjelman, jolla käy ihmisten tunnistaminen äänen perusteella. Ohjelmasta olisi erittäin paljon hyvää hyötyä -ja myös pahaa. Etenkin jos se päätyy vääriin käsiin. Charlien enkelit, Natalie (Cameron Diaz), Alex (Lucy Liu) ja Dylan (Drew Barrymore), astuvat nyt kuvioon ja toiminta alkaa. Kun juttu jo melkein ratkeaa, kääntyy asian toinen poski ja oikea toiminta alkaa.
Elokuva on kokonaisuutena toimiva, mutta etenkin Drew Barrymoren ja Lucy Liun pinkeähköt elokuvasuoritukset jäivät vaivaamaan. Cameron Diazille langetettu hölmön blondin rooli taas sujuu kuin rasvattu ja menestyneelle koomikolle elokuva oli kuin luotu.
Elokuvan parhaan roolisuorituksen vei kuitenkin Chad (Tom Green), joka Dylanin hölmönä seuralaisena osasi näyttää oikean koomikon piirteet. Toimintaa ei jäänyt kaipaamaan, elokuva etesi nopeasti ja mukana pysyi loppuun asti.
Elokuva todisti taas tyttöenergian voiman ja rooleihin on varmasti helppo samastua. Välittömään kaveri-iltaan ja silloin, kun mieli on kepeä.
nimimerkki: Lila
Arvostelija
Lila
Vieras
Olipa kerran kolme tavallista tyttöä jotka osasivat potkia lujemmin kuin kukaan, lyödä miehekkäästi ja olla samalla sexyjä. Damn. Alkuperäisestä Charlien enkeleistä ei ole jäljellä kuin tunnusmusiikkiteema ja Charlien ääni. Muuten touhu on täysin uusissa puissa. Niinpä onkin parempi katsella tätä tyttötrion kohkaamista ihan omana juttunaan.
Ohjaaja, joka on nimetty mystisesti nimellä McG, on oikeasti Joseph McGinty Nichol. Meriitteinä on mm. Offspringin musavideo Pretty Fly (for a white guy). Ja sen kyllä huomaa. Charlien enkelit on enempi musavideo kuin leffa. Lisäksi Mr. McG on poiminut kuvaustapoihinsa Matrixista tuttuja juttuja niin että ei mitään rajaa. Tämä ukkelin eka leffa ei kerro mitään omaperäisyyteen viittaavaa hänestä leffaohjaajana.
Niille kaikille jotka harkitsevat Charlien enkeleiden katsomista, suhtautukaa siihen komediana. Se on sekoitus näppäryyteen pyrkivästä sanailusta ja temppuilusta, ja osaltaan toimintaleffa. Minuun tyylilaji ei iske millään tavalla tälläisella toteutuksella (jos luetaan pois silmänruoka). Kun kohtauksia plagioidaan selkeästi jostain toisesta leffasta (Matrix), niin paskan makuhan siitä jää. Alaston ase -tyyppiset jutut ovat asia erikseen missä satiiri on itse asia. Jälleen kerran musavideo-ohjaaja vajoaa tuttuun suohon. (Ks. Watcher-arvostelu). Parhaillaan Charlien enkelit -leffalle leivotaan jatko-osaa. Toivottavasti ohjaaja vaihtuu.
Tyttötriosta on paha mennä sanomaan mitään. Uskottavuuden rajoilla liikutaan mutta se johtuu täysin toteutustavasta. Roolihahmoja voi syventää, johon uskon rahkeiden riittävänki Liu-Diaz-Barrymorella. Murray menee patentti-ilmeineen, kunhan pidetään taustalla.
Joka räjähdyksiä tai Harlinin tapaisia toteutuksia hakee, niin tämä lienee sinun leffa. Toinen vaihtoehto on syvän krapulan helpottaminen. Itsellä ei nyt sattunut mikään näistä kohdalle.
Pois alta Spice Girls ja muut, kun kolme naispuolista James Bondia eli Charlien enkelit saapuvat näyttämään mitä "Girl-Power" on 2000-luvulla. Salaperäisen pomonsa Charlien johdattamana tyttökolmikko saa tehtäväkseen pelastaa tietokoneneron ja hänen kehittämänsä teknologian.
Täytyy tunnustaa, että sarjana aikanaan pyörinyttä Charlien Enkeleitä ei ole koskaan tullut töllöttimestä katsottua. Vertailut TV-sarjaan eivät siis onnistu, mutta liekö tuo edes välttämätöntä. Elokuvan ensimmäinen puolisko on mukavan viihdyttävä ja hauska. Katsoja viedään suoraan edellisestä tapahtumasta seuraavaan eikä pitkästymisen vaaraa ole. Loppua kohden vitsit heikkenevät ja jatkuva mäiskiminen alkaa puuduttaa. Juoni ja realistisuus eivät tällaisessa elokuvassa luonnollisestikaan ole se olennaisin osa, mutta siltikin muutama tökerö ylilyönti hieman ärsyttää.
Kokonaisuudessaan Charlien enkelit on vauhdikas toimintakomedia ja kyllähän reilu puolitoistatuntinen kohtuullisen hyvin elokuvan parissa kuluu. Erinomainen musiikki ja seksikäs enkelikolmikko takaavat räiskinnän ohella mielenkiinnon säilymisen. Apollo 440:n loistavaa tunnaria Charlie's Angels 2000 soitetaan tosin käsittämättömän vähän. Cameron Diaz ja Lucy Liu sopivat kuin nakutettu Charlien enkeleiden rooleihinsa, mutta Drew Barrymorea ainakin minun oli vaikeampi kuvitella uskottavana vauhti/karatemimminä (minä haluan aina ajatella Drewn Wedding Singerin kiltiksi "jokapojan unelmatytöksi"). Taistelukohtaukset ovat tylysti plagioitu kuin suoraan Matrixista. Vauhdikkaista ja humoristisista actionleffoista pitäville Charlien Enkelit tarjoaa varmasti sopivaa viihdettä. Muilla saattaa hymy hyytyä viimeistään elokuvan jälkimmäisellä puoliskolla.
Arvostelija
Eetu Nortiainen
Vieras























































