Candyman (1992)
- Tuotantovuosi:
- 1992
- Ohjaajat:
- Bernard Rose
- Pääosissa:
- Tony Todd, Vanessa Wiliams, Virginia Madsen
- Maat:
- USA
- Pituus:
- 92 min
- Genret:
- Draama, Kauhu, Fantasia
- Elokuvasarja:
- Candyman, Candyman 2, Candyman 3: kuolinpäivä
Keskiarvo
Arvostelut (4): 
Pikatuomiot (124):
Oma pikatuomio
En ymmärrä, miksi tämä kauhuilu poiki kaksi jatko-osaa. Ensimmäinen(kin) on aikamoista kuraa, mutta ilmeisesti menestyi sitten lippuluukuilla. Elokuva alkaa ihan kohtalaisesti, ja alun perusteella siinä olisi aineksia ihan jännään pätkään, mutta elokuva alkaa nakuttelemaan itseään lyttyyn jo varhaisessa vaiheessa ja viimeistään puolen tunnin sisällä siitä katoaa viimeinenkin järjenhäivä. Tähän maailmaan on pukattu monenlaisia loistavia kauhuelokuvia, mutta tämä ei todellakaan ole yksi niistä. Ei sitten sinne päinkään.
Nuori opiskelijatyttö Helen (Virginia Madsen) tekee tutkielmaa urbaanilegendaksi muodostuneesta karkkimiehestä, johon jotkut tuntuvat uskovan kuin Jumalaan, kun taas jotkut tietävät sanoa sen olevan pelkkää palturia. Hän haastattelee erilaisia ihmisiä ja käy tutkimusretkellä slummialueella, ja samalla luomassa roolihahmoonsa vähän katu-uskottavuutta. Legendan mukaan Candyman ilmestyy selkäsi taakse koukkukäsi valmiiksi ladattuna, kun lausut hänen nimensä viisi kertaa pelin edessä: "Candyman, Candyman, Candyman, Candyman, Candyman. Whooops, I did it again!! #krunts#". Helen etenee tutkimuksissaan varsin nopeasti ja yllättävän pitkälle, mutta pian alkaa katua jopa syntymäänsä kun hänet todetaan syylliseksi useisiin murhiin, ja suljetaanpa hänet eräässä vaiheessa myös mielisairaalaan.
Hirmuisen yliarvostettu kauhuelokuva, josta ei hakemallakaan löydä oikein mitään ideaa. Tämä on hyvä näyte siitä, miten elokuva onnistuu latistamaan itsensä kasaan kutakuinkin perusteellisesti. Loppupuolella katsoja alkaa jo huolestumaan ohjaajan mielenterveydestä, kun elokuvan päähenkilö alkaa haahuilemaan milloin missäkin. Loppu on jo sitten kaiken huippu. Musiikki on ihmeellistä pimputtelua - kirkkomusiikin tynkää yritetään ilmeisesti väsätä. Pelottava Candyman ei mielestäni ollut, parit naurut mahanpohjasta tuli kuitenkin vedettyä. Näyttelijät sen sijaan onnistuvat ihan kohtuullisesti ja kameramieskin tietää mitä on tekemässä, mistä ropsahtelee 1½ pistettä.
nimimerkki: Low Rider
Pisteet:
Arvosteltu: 01.07.2004
Katsottu: DVD
Candyman on legenda, joka saa jopa kovimmatkin gettolaiset pelkäämään hänen nimeänsä. Se on tarina, jonka mukaan Candymanin nimen mainitseminen viisi kertaa pelin edessä tuottaa äärimmäiset tuhot. Nimen lausuja kuolee, kun Candyman tulee koukkunsa kanssa ja repii veret pellolle.
Helen niminen opiskelija kiinnostuu legendasta ja alkaa tutkimaan sitä. Hän käy slummeissa ja yrittää saada mahdollisimman paljon tietoa mystisestä mutta pelottavasta Candymanista, hän jopa lausuu viisi kertaa Candyman nimen peilin edessä. Tällöin Candyman alkaa piinaamaan Heleniä ja murhaa ihmisiä, jolloin poliisi luulee Helenin suorittaneen veriset teot. Hän joutuu mielisairaalaan ja syötetään täyteen rauhoittavia, mutta silti Helen pääsee karkuun ja aikoo kohdata Candymanin.
Kauhukirjailijan Clive Barkerin kirjaan perustuva Candyman on yksi 90-luvun parhaimpia jenkkikauhuleffoja, jonka tunnelma on käsin kosketeltavaa. Synkät ja pimeät gettoalueet ovat leffan parhaimpia tunnelman luojia. Eikä tietenkään pidä unohtaa itse Candyman hahmoa, jonka puhekin riipii selkäkarvoja. Tony Toddin esittämä Candyman kuuluu ehdottomasti parhaimpiin kauhuhahmoihin, jotka ovat samalla siistejä että pelottavia.
Tekipä pitkästä aikaa hyvää katsoa kunnon jenkkikauhuleffa, joka todellakin pystyy pelottavaa tunnelmaa. Alan jo pikkuhiljaa olla täynnä kaiken maailman paskoja teinikauhuleffoja (paria lukuun ottamatta), jotka seuraavat samaa mallia. Candyman on kiva poikkeus, vaikka loppujen lopuksi sekin noudattaa samanlaista kaavaa, on leffa täydellinen. Näyttelijät suoriutuvat hyvin, ohjaus toimii, juoni on kiinnostava ja vertakin lentelee mukavasti. Kauhufanit kylläkin tuntevat teoksen, joten sitä ei tarvitse mainita.
Pisteet:
Arvosteltu: 31.01.2004
Katsottu: DVD
Candyman, Candyman, Candyman, Candyman.. Älä sano sitä viidettä kertaa. Candyman on saanut jo kaksi jatko-osaa, mutta tämä on se aito ja ensimmäinen.
Leffassa tutkitaan urbaanilegendoja, joita tutkii tietysti kauhuleffojen tyylille uskollisena kaunis blondi. Candymanista kerrotaan tarinoita, joiden mukaan hän ilmestyy, kun sanoo viisi kertaa peilin edessä "Candyman". Tätähän on pakko kokeilla ja ilmestyyköhän Namusetä.. Murhia tapahtuu ja päähenkilö joutuu syylliseksi Candymanin tekemiin murhiin. Liikutaan todellisuuden ja unen rajamailla ja tästä tulee väkisinkin mieleen loistava Mothman - Sanansaattaja, joka hoiti todellisuuden hälventämisen hienommin.
Legendaa tutkitaan slummeissa, jossa tunnelma on välillä loistavan painostava, mutta silti Candyman menettää otettaan vähän väliä. Veri lentää joissakin kohdissa aika rankastikkin, joten en suosittele ihan herkimmille katsojille. Candyman ei ajoittaen painostavasta tunnelmastaan huolimatta pysty pitämään otetta koko leffan ajan, vaan välillä on oikein häiritsevää, kun leffa lurpahtaa vähemmän painostavalle tasolle. Candyman on silti ihan ok kauhupläjäys.
Candymanin DVD ei ole mitään ihmeellistä katsottavaa. Extroina on pelkkä traileri. Kuvanlaatukaan ei ole sitä parasta mahdollista.
Nimimerkki: Viisas
Pisteet:
Arvosteltu: 25.01.2004
Katsottu: DVD
90-luvun paras kauhuleffa on varmastikkin Clive Barkerin kirjaan perustuva synkkä ja ahdistava Candyman, joka ei kerro nimestään huolimatta namusedästä, vaan ihan toisenlaisesta sedästä.
Candyman on urbaani legenda, hahmo josta puhutaan ja jota pelätään synkillä slummeilla. Tarun mukaan, jos Candymanin nimen sanoo 5 kertaa peilin edessä, herra saapuu paikalla ja pistää koukullaan veret seinille. Kun katsojille tulee selväksi, ettei tämä ole pelkkää tarua, siirrytään koululle, jossa aktiivinen naistutkija rupeaa tutkimaan slummi seutujen kummajaisia. Nainen kuulee tarinoita, miehestä joka hallitsee ötököitä ja jolla on koukku kätensä tilalla. Nainen ei tietenkään usko moistaa soopaa, ennen kuin Candyman rupeaa piinaamaan naisen elämää ja terveyttä.
Candyman on älykäs kauhuleffa, joka perustuu Kingin ohella tärkeimpään kauhu kirjailija Clive Barkerin romaaniin. Candyman ei ole perinteistä teinikauhu paskaa, vaan erittäin synkkää ja ahdistavaa kauhua. Leffan hahmot ovat hyvin keksittyjä ja kirjoitettuja. Juoni on ovela ja Bernard Rosen ohjauskin toimii tarpeeksi kauhistuttavasti.
Leffan koukku (heh) onkin itse nimikkohahmo Candyman, jossa on samanlaista kauhistattavuutta, kuin esim. 80-luvun tappajissa: Myers ja Freddy. Candyman on kuitenkin enemmän mystinen hahmo, urbaani legenda, joka osaa omituisia temppuja ja hallitsee kaikenmaailman satiaisia. Candyman ei myöskään (onneksi) käytä mitään typerää naamaria.
Candyman on omaperäinen ja hyvä kauhuleffa, jossa on pointit kohdallaan. Kiintoisa tappaja, hyvä juoni, hyvät näyttelijät, hyvä ohjaus. Loppu on myös mahtava ja siitä herääkin kysymys, mitä tapahtui jatko-osissa joita en ole nähnyt.
nimimerkki: Criiticco
Pisteet:
Arvosteltu: 21.05.2003
Katsottu: VHS
