Begotten (1991)

Jos tämän pituinen pätkä pystyy jo puoliväliin mennessä puuduttamaan väkivaltaisuudellaan ja raakuudellaan katsojan niin, että jälkimmäinen puolisko elokuvasta tuntuu tylsältä, niin se on jo jotain se.

Tällaiselta elokuvalta on vaikea odottaa oikein mitään. Itse en odottanut ainakaan yllättäviä juonenkäänteitä, suuria tunnekuohuja tai samaistumista elokuvan hahmoihin tai maailmankatsomukseen. Odotin että tämän nähtyäni jäisi tunne että on nähnyt "jotain muuta". Jotain joka ei koskaan tulisi nousemaan tunnetuksi edes omaperäisyydellään. Odotin vain näkeväni jotain johon uppoutumalla voisi todella irtaantua ajasta ja paikasta 78 minuutin ajaksi, kuin vaikka tulta katsellessa.
Omalla kohdallani odotukset olivat turhia.

Begotten ei tarjoa katsojalle kummoistakaan tunnelmaa, vain yökötystä. Elokuvan raakuus on omaa luokkaansa, eikä se todellakaan ole viihdyttävää. Kuvan välittämä kaameus on kuin nuotiosta lähtevä savun haju, paikallaan istuessa sitä et voi paeta mutta siihen "tottuu" tai pikemminkin turtuu, niin että lopussa voi vain ajatella että piti se tämäkin kokea. Splatterifaneille ja verifriikeille tämä voisi olla sellainen keskivertopätkä, viihdettä kun tästä ei todellakaan saa aikaan. "Normaalille" katsojalle Begotten on ennemminkin paha uni josta irtautuu helpotuksella.

Kuvaus ei haittaa, mitään tärkeää ei jää näkemättä. Alun itsemurhasta ei tarvitsisi muutenkaan kuulla, kuin toistuvan partaveitsen aiheuttaman leikkaavan äänen, saadakseen juonesta kiinni. Tämän jälkeenkään ei anneta ymmärtää että kuvauksella yritettäisiin jotenkin rajata katsojan näkemystä. Jotain tällä vanhalla mustavalkotyylillä on ajettu takaa. Itse en onnistunut keksimään mitä. Musiikkia ei ole, valtaosan äänimailmasta jättäisi mieluummiin kuuntelematta.

Juoni ei itselleni auennut edes elokuvan loputtua vaikka siihen aivojani ja aikaa käytinkin. Tosin juoni ei ollut päälimmäisenä mielessä katsomista aloittaessanikaan, mutta jonkin Begottenin olemassaolon oikeuttavan selityksen olisin kuitenkin halunnut.

Begotten ei tarjoa tarinaa, kiehtovuutta tai edes pettymyksekseni ainutlaatuista tunnelmaa, vain puuduttavaa raakuutta. Katsokaa omalla vastuulla, monen kohdalla (mukaanlukien itseni) Begotten on varmasti parempi elokuva katsomatta jätettynä. Pisteet siitä että tällaista yleensä jaksetaan tehdä.

nimimerkki: Humppavaari

Pisteet:
Arvosteltu: 10.08.2006
Katsottu: DVD

Arvostelija

Humppavaari
Vieras

Eraserhead näyttää saaneen seuraajan... Mitäh? Joo-o. Näin on päässyt käymään.

E. Elias Merhigen (Shadow of the vampire) ensimmäinen elokuva on jotain niin omituista, että voittaa oudoudessa jopa Eraserheadin. Elokuvasta ei saa nimittäin ensimmäisellä katselukerralla irti yhtään mitään, eikä välttämättä toisellakaan... Yritän saada kerrottua elokuvasta kuitenkin edes jotain, koska se on kaikessa outoudessaan yksi kaikkien aikojen parhaita kauhu-leffoja.

Ensimmäinen tuntuma Begotteniin saa ihmisen tuijottamaan ruutua epäuskoisena. Leffa on nääs kuvattu 1920-luvun tyyliin ns. vilisevän mustavalkoisena (mykkäelokuvat). Jos 1920-luvun elokuvia ei ole pahemmin ennen nähnyt, katsominen vaatii totuttelua! Begotten ei kuitenkaan ole mykkäelokuva. Se on jotain aivan muuta.

Elokuva alkaa itsemurhalla, joka on toteutettu sairaimmalla tavalla, mitä kuvitella saattaa. Kuitenkin on vaikea saada selvää, miten se tapahtuu. Verta näyttää kyllä tulevan, ja partaterä leikkaa lihaa, mutta kuitenkin herää kysymys... mitä itsemurhaa tekevä henkilö oikeastaan tekee itselleen? Sitäpä saakin miettiä pari kertaa. Kyseisen skenen jälkeen päästään tarkastelemaan jonkinlaisen sairaan uskonlahkon edustajia, tai jotain sinnepäin. Näillä kaaputyypeillä onkin sitten omat oudot rituaalinsa, joita he käyttävät.. Ööö... ihmisten kiduttamiseen.. kai. Välillä elokuvassa näytetään hienoja luontokuvauksia, joiden yhteyttä omituisiin kohtauksiin alkaa miettiä. Nämä seikat eivät kuitenkaan auta hahmottamaan juonta, jota ei oikeastaan koko leffassa ole. Begotten on vain yksinkertaisesti nähtävä, jotta siitä voi sanoa mitään. Elokuvan juoni (jos sellaisesta nyt voi sanoa) paljastuu nimittäin vasta lopputeksteissä, mitä en tietenkään paljasta ;)

Näyttelijäsuorituksista ei myöskään voi sanoa mitään. Onko se sitten hyvää vai huonoa. Mene ja tiedä.

Yhteenveto:
***********
Kaiken kaikkiaan Begotten on todella omituinen kokemus, joka vaatii tietynlaista mielentilaa. Sitä ei voi myöskään suositella heikkohermoisille groteskien kohtausten takia. Leffa vaatiikin ekan katselukerran jälkeen jonkin verran sulattelemista, että tajuaa sen hienouden. Loppujen lopuksi se on nimittäin todella taiteellinen ja runollinen eepos. Suosittelen katsomaan varauksella ja tietyssä mielentilassa öisessä pimeydessä.

nimimerkki: Hinoarashi

Pisteet:
Arvosteltu: 23.12.2004
Katsottu: DVD

Arvostelija

Hinoarashi
Vieras