Battle Royale (2000)
- Tuotantovuosi:
- 2000
- Ohjaajat:
- Kinji Fukasaku
- Pääosissa:
- Aki Maeda, Masanobu Ando, Takeshi Kitano, Taro Yamamoto, Tatsuya Fujiwara
- Maat:
- Japani
- Pituus:
- 114 min
- Genret:
- Draama, Toiminta, Trilleri
- Elokuvasarja:
- Battle Royale, Battle Royale II: Requiem
Keskiarvo
Arvostelut (10): 
Pikatuomiot (431): 
Oma pikatuomio
Heikko lakoaa ja vain vahvin selviää. Niinhän se menee, ainakin jossakin mittakaavassa. Japanilainen kohuleffa Battle Royale (2002) pistää vielä askeleen julmemmaksi, ja asettaa satunnaisesti valitun luokallisen yhdeksäsluokkalaisia saarelle teurastamaan toisiansa. Asenteella viimeinen eloonjäänyt on sankari ja muut… no niin no… ruumiita.
Aivan kuin asetelma ei olisi jo hankala, mukana Battle Royale –pelissä on myös aikarajoja ja jokaisella osallistujalla kaulassaan pannat, joiden teho on ns. räjähtävä. Ei siitä sen enempää. Peli voi alkaa…
Okei, juonessa on tosiaan tuttuja aineksiakin. Jo normikauhuleffa leikittelee samanhenkisellä pudotuspelillä, eikä BR tee ollenkaan epäselväksi kenen kantilta seikkailua katsellaan. Lisäksi (ainakin) Stephen King on jo parikymmentä vuotta aiemmin Bachman-nimen alla kirjoittanut samaa teemaa vielä julmemmin noudattavan Pitkän marssin (The Running Manissa samaa henkeä myös). Nämä seikat vesittävät tarinan raadollisuutta, mutta voima on siinä miten erilaiset ihmiset ottavat salamana kirkkaalta taivaalta iskeneet vastaiskut vastaan: ts. ketkä luovuttavat ja ketkä pelaavat, ja jos pelaavat, niin millä korteilla? Ja ketkä kohtaavat ja millä porteilla? Se, että jokaisen kisaajan aseistus on sattuman sanelemaa, tuo viimeisen riipaisevan lisän Survivor-peliin. Henkilöhahmoissa voitaisiin pureutua syvemmällekin, eikä vain raapaista pintaa ennen tasatahtiin tapahtuvaa tuonelaan tallomista.
Battle Royale on ihan ansaitusti K-18-leiman alla kulkeva leffa, mutta ei se verta roiski vain roiskimisen ilosta ja turruttaakseen ihmismieltä, vaan kyllä Koushun Takamin kirjaan perustuvalla leffalla on oma sanottavansa ja ajatuksia herättävä taistelu esitettävänä. Satiirin ja tumman tulevaisuudenkuvauksen maaperällähän tässä marssitaan. Bannauksista elokuva on toki hyötynyt esimerkiksi kotimaassaan, jossa hallituksen toistuvat kieltoyritykset nostattivat sen Japanin historian yhdeksi suurimmaksi kassanagneetiksi. Eivätkö ne raukat tosiaan tiedä, että kielletty hedelmä kiehtoo ihmismieltä kahta kauheammin? Varsinkin kun aiheena on sadistisesti ihminen selviytymään ja omia ystäviään jahtaamaan laitettuna.
Pisteet:
Arvosteltu: 08.11.2007
Katsottu: DVD
Jälleen kerran, noin puolen vuoden katsomistauon jälkeen, oli pakko kaivaa hyllystä japanilaisen elokuvan riemuvoitto, Battle Royale. Elokuva on aina pitänyt minut otteessaan, ja olenkin katsonut sen jo toistakymmentä kertaa. Silti se ei ole kertaakaan menettänyt otettaan, vaan pitää katsojan tuolissa koko tuon ahdistavan kaksituntisen.
Kinji Fukasakun viimeiseksi täyspitkäksi elokuvaksi jäänyt Battle Royale on tarina yhdeksännestä koululuokasta, jonka Japanin armeija kesken luokkaretken huumaa ja vie autiolle saarelle. Kun oppilaat heräävät, saavat he kuulla ikävät uutiset: He ovat nyt mukana tämän vuoden Battle Royale -pelissä. Pelin säännöt tulevat nuorille täytenä yllätykseä, ovathan ne kaikessa yksinkertaisuudessaan vain: "Tappakaa toisianne, kunnes vain yksi teistä on jäljellä." Peliä johtamaan on valittu luokan entinen opettaja, jona Takeshi Kitano tekee aivan mahtavan roolityön.
"Hän ei ollut kunnon aikuinen, älkää tulko hänen kaltaisekseen"
Syy, miksi Japanin hallitus järjestää pelin, on Japanissa julkaisun aikoihin ajankohtainen asia, eli nuorten haluttomuus käydä koulua. Japanin koulujärjestelmä on niin raskas, etteivät nykynuoret enää jaksa sitä. Siispä nuoriso boikotoi koulua, ja hallitus ei keksi enää muuta keinoa saada oppilaita takaisin koulun penkille kuin Battle Royale. Eihän Japanissa tilanne tosin niin paha ole kuin elokuvassa annetaan ymmärtää, mutta tämä toimii samalla kehotuksena oppilaille, että myöskin jonkinlaisena satiirina Japanin hallitukselle, joka ei sitten tee mitään järkevää helpottaakseen oppilaiden koulunkäyntikynnystä. Lapsista ei haluta tulevan tyhmiä, ja peliä ei saa vastustaa millään tavalla, ovathan vastustajat vain huonoja aikuisia.
Nuoret lähetetään matkaan yksitellen ja jokaiselle annetaan mukaan varusteet, joihin kuuluu myös ase. Aseet vaihtelevat, ja onnekkaat saavatkin konepistoolin tai kranaatteja, kun taas onnettomat joutuvat tyytymään viuhkaan tai kattilan kanteen. Teinit katsovat elokuvan aikana myös erittäin koomisella tavalla tehdyn opetusvideon pelistä, mutta koska aihe on niin vakava, saa videokin jo aikaiseksi ristiriitaisia tunteita katsojassa. Ruudun alalaidassa ajoittain näkyvä jäljellä olevien teinien mittari saa elokuvan vain tuntumaan entistä todellisemmalta.
"Mitä vikaa tappamisessa on? Kaikilla on omat syynsä"
Koska yhdeksäsluokkalaisia näyttelemään on todellakin valittu teinejä, tekevät he uskottavaa työtä elokuvan aikana. Kaikki eivät tietenkään suhtaudu peliin samalla tavalla, vaan jotkut eivät suostu pelaamaan ja tappavat itsensä mieluummin kuin ovat mukana tässä. Toiset taas tappavat peloissaan ja kotiinpääsyn toivossa. Joku etsii rakastaan ja luokan ainainen häviäjä Mitsuko haluaa vain kerrankin olla hyvä jossain. Luokalla on myös kaksi uutta oppilasta, jotka on tuotu mukaan antamaan peliin vähän lisävauhtia. Oppilailla olevat kaulapannathan räjähtävät jos ei voittajaa löydy kolmessa päivässä.
"Olen pahoillani, unohdin, että he kaikki olivat ystäviäni."
Koska pelin sääntöjen mukaan vain yksi voi selvitä, ei pelissä voi luottaa kehenkään. Ystävyyssuhteet häviävät vainoharhaisuuden tullessa kuvioihin. Jokainen nuorista haluaa vain päästä kotiin, mutta ovatko he valmiita tappamaan parhaan ystävänsä? Eihän kukaan voi käyttäytyä järkevästi, kun häneltä vaaditaan jotain vastaavaa.
Elokuvan päähenkilöiksi nousevat Shuya (Fujiwara), sekä luokan priimus Noriko (Maeda). Molemmat haluavat löytää rauhanomaisen ratkaisun pois saarelta, ja kun toinen vaihto-oppilaista, Kawada (Yamamoto) sanoo, että tie ulos saarelta on olemassa, alkavat he luottaa häneen.
Elokuvan tunnelma on aivan loistava. Saari on sellaisenaan kaunis kuin mikä, mutta se tulee koitumaan kuolemaksi yli neljällekymmenelle ihmiselle. Rantakiviä hakkaavat aallot näyttävät, ettei pakotietä todellakaan ole. Tunnelmasta suuren osan rakentaa elokuvan musiikki, joka on aivan mahtavaa. Klassinen musiikki soimassa, kun tyttö yrittää taistella hengestään vaikkei mitään toivoa ole. Tällaiset kohtaukset tekevät elokuvasta niin käsittämättömän upean. Toivo on todellakin jossain aivan muualla kuin tällä saarella.
Kokonaisuutena Battle Royale on äärimmäisen komea elokuvakokemus. Siinä on vain niin paljon asioita, jotka saavat minut pitämään siitä: Epätoivo, pelko, vainoharhaisuus, väkivalta, ystävyyssuhteiden uudelleenharkitseminen ja vastaavat vain sen takia, että isokihot päättivät niin. Ja vaikka tästä kaikesta onnistuisikin selviämään, niin miten enää voi sopeutua ympäröivään maailmaan kaiken kokemansa jälkeen. Lopussa näytettävä luokkakuva ja aivan mahtava, hevimiehenkin pehmittävä Dragon Ashin rapkappale onnistuivat tuomaan juuri sopivan haikean mielen, ja osoittamaan, että Battle Royale oli elokuvana matka, joka kannatti todellakin tehdä.
nimimerkki: Nosoki
Pisteet:
Arvosteltu: 30.07.2005
Katsottu: DVD
Luin leffatykistä arvosteluja ja tämän arvostelu sattui käsiini. Päätinpäs sen sitten vuokrata ja en turhaan.
Elokuvassa on yksinkertainen juoni. Koululaiset protestoivat kouluja vastaan, joten japanilaiset päättivät luoda pelin - Battle Royalen. Battle Royalen säännöt ovat helpot; tapa tai tule tapetuksi. Kouluista valitaan luokka, joka joutuu autiolle saarelle tappelemaan toisiaan vastaan. Jos sitä ainutta selvinyttä, voittajaa, ei löydy 3 päivän sisällä, kaikki kuolevat. Kuulostaa paperilla ehkä huonolta idealta, mutta tosiasiassa on jotain aivan muuta.
Raakuutta tästä elokuvasta ei puutu. Verta ei turhaan säästellä. Ruumiita tulee pakolla, koska oppilaita on yhteensä 40. Aina kun joku kuolee, ruudussa lukee henkilön nimi ja montako on elossa. Ihastuksille sanotaan viimeisiä sanoja, kiusaajat saavat selkäänsä ja muutkin asiat punotaan kuntoon; onhan kuoleminen aika varma asia. Elokuva on adistinen ja ennen kaikkiea surullinen ja raaka, siksi K-18 leima on täysin kohdallaan. Näyttelijät tekevät mielestäni hienoa työtä, heihin on helppo samaistua. Japanin kieli ei haittaa katselemista ollenkaan, päinvastoin. Elokuvan aikana tuli miettineeksi, mitä jos itselle tapahtuisi noin. Sitä kautta pystyi syventymään hahmoihin.
Battle Royale on hieno elokuva, jota en kuitenkaan suosittele heikkohermoisille, tai muuten vaan "inhoan verta" -ihmisiin. Tämä nostatti japanilaisten elokuvien arvoa silmissäni mielettömästi. Helposti 4 pisteen kamaa. Jos et ole nähnyt niin kannattaa katsoa. Täytyy varmaan mennä katsomaan toinen osa, jos se tekisi poikkeuksen, ja olisi ainakin lähes yhtä hyvä.
nimimerkki: Lityanko
Pisteet:
Arvosteltu: 20.06.2004
Katsottu: VHS
Tämä elokuva tarttui suoraan käteeni videohyllystä. En ollut vuokrannut mitään elokuvaa pitkään aikaan ja kaipasin jotain eksoottisempaa Hollywood-hömpän sijasta.
En pettynyt odotuksissa.
Jo alkukohtauksissa katsojalle selvitetään asian ja koko elokuvan idea. Otetaan koululuokka arvalla, annetaan niille aseet ja eristetään ne autiolle saarelle tappaminen ainoana ohjeena. Tulos on arvattavissa verilöylyksi.
Battle Royale on äärimmäisen sadistisesta väkivaltaisuudestaan huolimatta surullinen ja empaattinen elokuva. Päähenkilöiden tuska ajan kuluessa ja häikäilemättömimpien lähestyessä kasvaa ja varsinaista loppukliimaksikohtausta ei ole. Sen sijaan on useita enemmän tai vähemmän käänteentekeviä toimintakohtauksia, joissa veri lentää ja ystävyyssuhteet ratkotaan teräksellä. Eloonjäämisvietti on kaikista vieteistä voimakkain.
Näyttelijäsuoritukset ovat erinomaiset ja Takeshi Kitanon suoritus tuo annoksen kuivaa huumoria muuten niin synkeään elokuvaan. Tarinan ja tapahtumien synkkyyden vastapainona kuvaus on valoisaa, värikästä ja rauhallista. Kuolinkohtaukset, joita on useita, näkyvät siis tarkasti.
Battle Royale kritisoi katkeralla huumorilla ja väkivallalla modernia kilpailukeskeistä yhteiskuntaa, missä ystävyys, luottamus ja rehellisyys ovat heikkouksia selviytymisen kannalta.
Jokaisessa piirteessään erinomainen elokuva, mitä on mahdoton ajatella Hollywoodiin - edes kyynisimpiin Independent-yhtiöihin, sillä Battle Royale ei ole roskaelokuva, vaan vakavaa yhteiskuntakriittistä elokuvataidetta.
nimimerkki: Jurpo
Pisteet:
Arvosteltu: 18.05.2004
Katsottu: DVD
Japanin lähitulevaisuus: Talous on romahtanut ja tuottanut 10 miljoonaa työtöntä. Nuorista on tullut kurittomia ja kapinoivia. 800 000 oppilasta boikotoi opetusjärjestelmää, eivätkä opettajat voi tehdä muuta kuin katsoa vierestä, vaikka oppilaat heiluisivat puukolla aseistautuneina koulussa. Japanin päättäjät lyövät viisaat päät yhteen ja luovat yhden aikamme kieroutuneimmista selviytymisohjelmista: Battle Royale. Huonojen luokkien joukosta valitaan joku todella silmäänpistävä rasavillien kakaroiden lauma ja nämä lähetetään autiolle saarelle, jossa homman nimi on seuraava: Tapa tai tule tapetuksi! Viimeinen eloonjäänyt eli voittaja pääsee kotiin. Verilöylyä seuraa turvassa luokan entinen opettaja (Beat Takeshi), jolla on valtuudet tappaa koko konkkaronkka ellei kolmen päivän kuluessa ole löytynyt voittajaa.
Tätä voisi luulla todella halvaksi teinisplatteriksi, jossa muutama maitonaamainen, 15-vuotias teurastaa toisiaan. No, se ei kumminkaan ole. Liittoja syntyy ja tuhoutuu, ihastuksille sanotaan viimeinkin suorat sanat, kiusaajille kostetaan ja jotkut menevät vain täysin sekaisin. Ei voi olla ajattelematta nykypäivän Survivor- ja Suomen Robinson-kilpailuja, joissa myös lähetetään joukko ihmisiä kilpailemaan rahasta huitsin nevadaan. Tämän jälkeen ne tuntuvat vieläkin naurettavammilta, jos se on edes mahdollista.
Kinji Fukasaku, elokuvan ohjaaja on varmasti ajatellut nykypäivän nuorisoa ja yhteiskuntaa tehdessään tätä elokuvaa. Nuorison pahoinvointi johtuu monista syistä eikä sitä voida todellakaan ratkaista tällaisin keinoin. Elokuvan yhteiskunnallinen sanoma tiivistyy leffan viimeisessä lauseessa. Katsoja jää miettimään tätä lausetta todella pitkäksi aikaa.
Fukasaku on myös pyrkinyt tekemään elokuvasta harvinaisen brutaalin. Kun ajatteleekin, että joutuisi 40 tuttavan kanssa samalle saarelle tappamaan toisiaan niin se aiheuttaa väristyksiä. Kuvittele: Sinun pitäisi tappaa kaikkein paras kaverisi. Pystyisitkö siihen? Vaikka leffassa on yli 40 eri lasta niin todella moniin on helppo samaistua. Kuolemat eivät myöskään jää pelkiksi kaulojen katkeiluksi vaan monen monta erilaista kohtaloa saarella on. Kaverit pettää, itsemurhia ja tietenkin pelkkiä murhia. Jokaisen kuoleman jälkeen ruudun alalaidassa näkyy jopa tiedot oppilaasta ja montako on jäljellä. Tämä vain lisää vaikutelmaa Tosi-TV:stä. Todella kieroutunutta meinikiä ja on ihan syystä saanut K-18-leiman.
Näyttelijöistä jää mieleen lähinnä ex-opettaja Kitano, jota esittää oivallinen Beat Takeshi. Heppu ei vaikuta hullulta, mutta jokin miestä raastaa ja syy tähän sadistimaisuuteen saattaisi monien mielestä löytyä yhdestä ainoasta puhelinkeskustelusta Opettajan ja tämän tyttären välillä. Vaikka kukaan oppilaista ei ole erityisen mieleenpainuva niin hahmojen nimet muistaa ainakin suurimmalta osin. Tämä on aika hyvä esimerkki käsikirjoituksen loistavuudesta sillä helposti 40 japanilaista teinipoikaa- ja tyttöä voisivat sotkeutua näin länsimaalaisen silmissä harmaaksi massaksi.
Pitäisikö aikuisten nähdä Battle Royale? Ehdottomasti. Vaikka kyseessä on perimmiltään säikyttelyleffa sen yhteiskunnallinen sanoma on uskomattoman voimakas. Monien 15-vuotiaiden vanhemmat todennäköisesti vain lukevat takakannen ja toteavat "Hyi, eihän tätä voi katsoa!" Mutta kaikesta raakudestaan huolimatta Battle Royale on hel**tin järkevä leffa. Ehdottomasti katsomisen arvoinen, vaikka et olisikaan nähnyt tätä ennen aasialaisia leffoja, tai vaikka elokuvaväkivalta oksettaisi sinua.
Pisteet:
Arvosteltu: 08.05.2004
Katsottu: DVD
Aasialaisten elokuvien fanina täytyy sanoa Battle Royalen olevan "järkevempiä" toimintaelokuvia, mitä olen nähnyt nousevan auringon että veren maasta. Suurin osa mitä olen nähnyt, on ollut mm. hulluja pilkkomiselokuvia, yhdistettynä sairaaseen huumoriin ja tietenkin unohtamatta näitä Cat III -elokuvia. Näiden rinnalla Battle Royale tuntuu olevan järkevin ja sitähän se onkin.
Eletään lähitulevaisuudessa ja Japani on kaaoksen alla. Nuorison haistattelu että työttymyys käy Japanille raskaaksi ja jokin keino pitäisi keksiä rauhoittaakseen tilannetta. Vastaus on Battle Royale -peli, peli joka tulee muuttamaan tilanteen parempaan suuntaan, ainakin nuorison osalta. Valitaan randomisti joku luokka ja lähetetään se autiolle saarelle ja sanotaan tapa tai tule tapetuksi. Aseet käteen ja eikun toisia tappamaan.
Pelin voittajaksi on kivinen tie. Ei riitä, että pitäisi listiä omat koulukaverit, omat ystävät, vaan pitäisi pystyä olemaan hengissä loppuun asti kolmen vuorokauden ajan. Jos kolmen vrk:n aikana ei löydy voittajaa eli viimeinen elossa oleva, niin kaikki kuolevat. Game over saa tuta uuden tarkoituksen Battle Royalen jälkeen.
Battle Royale on verisyydessään hieno elokuva. Sen tuomat ajatukset pistävät katsojan miettimään asioita, joihin ei välttämättä pysty vastaamaan. Jollei ajatusmaailma kiinnosta niin räiskintä ja verenvuodatus hoitavat paatuneekin actionfanin hurmiolle. Meininki on sen verran kovaa, että K18 -leima on ansaittu.
Edesmenneen Kinji Fukasakun Battle Royale on samalla kaunis että verinen yhteiskuntakritiikki, josta ei voi olla pitämättä. Odotan innolla Battle Royalen toista osaa, jonka ohjaajana pyörii Fukasakun oma poika.
Pisteet:
Arvosteltu: 25.10.2003
Katsottu: DVD
Japani on maa, joka on tänä päivänäkin syvissä vaikeuksissa. Kultturi on niin tavoitepohjaista, että ollaan valmiita jopa tappamaan saavuttaakseen tavoitteensa ja perheessä pelätään kasvojen menetystä niin paljon, että kaikkea erilaista kammoksutaan.
Battle Royale tapahtuu lähitulevaisuudessa. Työttömyys on noussut räjähdysmäisesti ja aikuiset ovat kyllästyneet nuorten E.V.V.K-asenteeseen ja ylimielisyyteen. Sitten joku neropatti keksii Battle Royalen palauttaakseen teinit kuriin.
Homma toimii näin: valitaan arvalla mikä tahansa koululuokka. Luokka lähetetään autiolle saarelle, oppilaille annetaan summanmutikassa aseita ja käsketään heidän tappaa toisensa. Kolmen päivän aikana. Oppilailla on kaulapannat jotka räjähtävät, jos oppilaat yrittävät paeta, jos he yrittävät riisua niitä tai jos kolmanteen päivään mennessä voittaja eli viimeinen eloonjäänyt ei ole selvinnyt. Seuraa kutkuttavia tilanteita teinien käydessä välienselvittelyjä keskenään...
Battle Royale on hieman Kubrickin legendaarista Kellopeliappelsiinia muistuttava sekametelisoppa, joka on katsojasta riippuen joko traaginen surudraama tai yksi vuoden parhaista äärettömän mustista komedioista (parissa kohdassa kyllä nauratti makiasti...).
Se on kyllä totta että teinien käydessä taistoa milloin minkäkin kanssa K-18-merkintä on hevillä ansaittu, mutta elokuva sisältää paljon materiaalia joka olisi hieman nuoremmankin syytä katsoa. Battle Royale on mielestäni synkkä metafora nuoruuden kasvukivuista ja epätoivoisesta hyväksyttäväksi tulemisen halusta. Olisitko valmis tappamaan bestiksesi päästäksesi voittajaksi?
Kellopeliappelsiinin tapaan se sisältää myös nerokasta poliittista satiiria aikuisten maailmasta siirrettynä lasten todellisuuteen ja muistuttaakin tässä tapauksessa hieman William Goldingin Kärpästen Herraa.
Näyttelijät ovat ihan jees. Beat Takeshi esittää tottuneesti lasten entistä melko katkeroitunutta luokanopettajaa ja nykyistä peli-isäntää. Myös muutama nuori tekee ihan hyvää työtä, varsinkin Masanobu Ando luokan vaihto-oppilaana josta tulee pelikentällä kylmä mykkä teurastaja.
Battle Royale eroaa jenkkileffoista varsinkin loppunsa ja suoraviivaisen asenteensa takia, joka osaa käsitellä hankaliakin asioita kylmällä tinkimättömyydellä ja se onkin ehdottomasti yksi viime vuosien parhaista elokuvista joka jäi Suomessa rikollisen vähälle huomiolle.
Kuuleman mukaan Nelonen aikoo esittää elokuvan lähitulevaisuudessa joten toivon syvästi että elokuva herättäisi keskustelua etenkin päättävien aikuisten kesken.
Pisteet:
Arvosteltu: 31.07.2003
Katsottu: VHS
Battle Royale on hassu elokuva. Ei naurettavalla tavalla hassu haa-haa, kuten Pelle Hermanni aikoinaan, vaan elokuvan idea on hassu. Hulluuden ja nerouden välillä sanotaan olevan hiuksenhieno raja. Hassu ja järjetön ovat myös sanoja, joiden voisi sanoa tarkoittavan lähes samaa asiaa, ainakin tässä tapauksessa.
Koululaisluokka valitaan vastoin tahtoaan mukaan leikkiin nimeltä Battle Royale. Leikin idea on suurinpiirtein sama kuin missä tahansa lasten leikissä, eli ensin jaetaan lelut ja sitten leikitään niin kauan kuin jaksetaan. Jonkinlaisia eroja on kuitenkin havaittavissa ainakin minun lapsuuden ajan leikkeihin: meillä ei leluiksi jaettu sarjatuliaseita tai kirveitä, eikä tarkoituksena ollut tappaa muita kilpailijoita, päinvastoin kuin tässä elokuvassa. Japanissa on kyllästytty nuorison piittaamattomuuteen auktoriteettiä ja perinteisiä arvoja kohtaan, joten joku on päättänyt että heitä pitää rauhoittaa, ja keinoksi on keksitty tämä hilpeä leikki. Kaikki leikkiin osallistujat eivät tietenkään nauti leikistä yhtä paljon kuin toiset, mutta vaihtoehtoja leikille ei ole. Tapa tai tule tapetuksi, kuten aiemmin mainittu Pelle Hermannikin taisi aikoinaan sanoa...
En oikein osaa sanoa minkälaisia ajatuksia elokuva minussa herätti. Toisaalta elokuva oli viihdyttävää toimintaa, toisaalta täysin sairasta silpomista. Ehkä omasta mielenterveydestä pitäisi olla huolissaan jos veren suihkuaminen leikatusta kurkusta ei herätä vastenmielisyyden tuntemuksia, tai ehkä se tarkoittaakin vain sitä että osaa erottaa elokuvan todesta. Elokuva on ehdottomasti katsomisen arvoinen, mutta ei välttämättä herkkähermoisille tarkoitettu. Poikkeavuus massasta ansaitsee pisteitä, mutta genre ei kuitenkaan ole ihan sitä omaa suosikkia.
Pisteet:
Arvosteltu: 27.07.2003
Katsottu: DVD
Arvostelija
Jaqqe Nakuttaja
Vieras
Lähitulevaisuuden Japani on romahtamispisteessä. Anarkia ja mellakat on arkipäivää, koululaiset boikotoivat koulua ja aikuisten arvovaltaa. Vallanpitäjät ovat jo lähes paniikin partaalla, kunnes he keksivät BR-toiminnon. Valitaan arvalla yksi luokka ja kidnapataan autiolle saarelle. Siellä heidät aseistetaan ja laitetaan teurastamaan toisiaan. Vain yksi pääsee kotiin.
Kuvittelenko, vai suhtautuvatko japanilaiset graafiseen väkivaltaan jotenkin avoimmin kuin länsimaalaiset? BR:ssä on hurmetta ja väkivaltaa kymmenen jenkkileffan edestä. Siinäpä se tuntuu olevan. Olen käsittänyt elokuvan olevan jonkinlainen yhteiskuntakriittinen teos, mutta sitäpä seikkaa en huomannut kaiken kuoleman keskellä. Loppuvaiheissa elokuva lässähtää melkoisesti shokeeraavasta pelin alusta.
Itse kisa onkin varsinaista nähtävää: aina oppilaan kuollessa tämän nimi ja numero sekä luku jäljelläolevista antaa kuvaa jostakin irvokkaasta survival-sarjasta. Elokuvan olisikin pitänyt keskittyä enemmän kilpailuun kuin muihin mielestäni vähemmän oleellisiin seikkoihin. Tietenkin oppilaiden keskeiset kaunat ja ystävyyssuhteet tekevät heistä inhimillisempiä, mutta saippuasarjan asteikolla.
Näyttelijöistä täytyy antaa pisteet siitä, että teinit ovat oikeita teinejä eivätkä jenkkien kolmekymppisiä mukanuorisoa. Ikävä kyllä tämä seikka näkyy roolisuorituksen tasossa. Mutta tarvitaanko paljoakaan näyttelytaitoa lyödäkseen jotakuta kirveellä? Elokuvan ehdottomasti onnistuneimman työn tekee näyttelijäohjaaja "Beat" Takeshi, joka esittää pelinjohtajaa jäykän karismaattisesti. Saisivat näyttelijänalut hyvin mallia. Myöskin eräs oppilaista, nimeltään Kiriyama tekee loistavan suorituksen mykkänä tappajana. Hän ei todellakaan päästä minkäänlaista ääntä suustaan!
Visuaalisesti ja teknisesti elokuvassa ei ole moitittavaa. Mutta sisältöön ja sen merkitykseen olisi saanut panostaa melkoisesti. Toivottavasti Battle Royale 2 avautuu katsojilleen paremmin, mikä on minusta hyvin todennäköistä.
nimimerkki: Jumikuppa
Pisteet:
Arvosteltu: 08.06.2003
Katsottu: DVD
Nuorison tulisi kunnioittaa vanhempiaan. Näin ei lähitulevaisuuden Japanissa ole. Työttömyys on noussut 15% ja koululaiset ovat muuttuneet väkivaltaisiksi opettajia pieksäviksi ilkiöiksi. Hallituksen vastaus tilanteeseen on Battle Royale -laki, jonka mukaan vuosittain valitaan yksi maan huonoimmin menestyneistä luokista punaväritäyttöiseen kisaan.
Ikimuistoinen luokkaretki saakin alkunsa aution saaren koulurakennuksesta, jossa luokan opettaja, armeijan joukkojen tukemana, antaa hämmentyneelle luokalleen pikakoulutuksen säännöistä. "Tappakaa toisenne kolmessa päivässä, viimeinen eloonjäänyt pääsee kotiin. Kaulassanne on panta joka räjähtää mikäli olette väärässä paikassa väärään aikaan. Mikäli kolmen päivän kuluessa ei ole voittajaa löytynyt, kaikki pannat räjähtävät. Pannan irroittaminen laukaisee panoksen". Lapsukaiset saavat asesäkit selkään ja potkitaan ulos luonnon armoille... Ja ei muuta kun menoks!
Oppilaita lakoaa pitkin kenttää, parhaat kaverit teloittavat toisiaan ja veren roisketta sävyttää kaunis klassinen musiikki. Tämä kaikki tuntuu vähintäänkin vastenmieliseltä, eikä sensurointia ole pahemmin harrastettu.
On selvää että leffa on irvikuva Survivor-tyyppisistä TV-sarjoista. Elokuva kyseenalaistaa sellaisia perinteisiä arvoja kuten "rakkauden voima" tai "ystävyys". Loppupeleissä niillä ei ole mitään merkitystä. On jo sinänsä ironista muodostaa jengiliittoumia, kun on selvää että vain yksi pääsee kotiin. Todelliset voittajat liittyvät yhteen kuolemassa ja ripustavat itsensä roikkumaan ennen game overia.
Battle Royale on todella hämmentävä elokuva. Se on pelottavan realistinen kuvaus nurkkaan ahdistetuista ihmisistä, psykologinen tutkielma elämän perusarvoista. Elokuvan onkin tarkoitus shokeerata tavalla jolla Hollywood-leffat harvoit uskaltavat katsojaa koetella.
Japanista on tunkeutunut muutama loistava shokeeraava elokuva (Ringu & Royale) länsimaisille markkinoille viime vuosina. Battle Royale II on tulossa tänä vuonna (2003), toivon sen löytävän tiensä ainakin Suomen pikkuteattereihin.
nimimerkki: Reaktor
Pisteet:
Arvosteltu: 16.03.2003
Katsottu: DVD
