American psyko

Bret Easton Ellisin saman nimiseen romaaniin perustuva Mary Harron ohjaama American Psycho on satiirinen kertomus ylikierroksilla käyvästä 80-luvusta ja sen aalloilla elävästä Wall Streetin liikemiehestä, Patrick Batemanista. Batemanin hillittyä roolia tulkitsee kylmän tyylikkäästi Christian Bale, mikä tuntuu näin jälkeenpäin enemmän kuin onnistuneelta valinnalta. Roolia oltiin nimittäin kaavailtu mm. Leonardo DiCapriolle sekä erittäin lupaavalle Edward Nortonille, joka itseasiassa hylkäsi roolin. Batemanin naisystävän roolissa nähdään myös melko tunnettu Reese Witherspoon. Surullisen kuuluisaa Paul Allenia taas näyttelee Jared Leto, joka on loistanut hyvinkin erityyppisissä rooleissaan viime vuosina.

Pat Bateman asuu miltei täydellisessä kiinteistössään. Hän treenaa päivittäin, käy säännöllisesti solariumissa, omistaa kattavan kokoelman merkkipukuja, työskentelee Wall Streetilla sekä murhaa iltaisin alempiarvoisiaan hyvinkin luovilla menetelmillä. Patrick Bateman on menettänyt syvyytensä, identiteettinsä, kaiken sen mikä määrittelee tämän 27-vuotiaan liikemiehen olemuksen. Hän vain toteuttaa hallitsematonta ja aitoa vihaansa. Hän on vain yksi ratas koneistossa, yksi helvetin sekaisin oleva ratas.

American Psycho ei ole kertomus sarjamurhaajasta, joka pyrkii jatkamaan mielitekojaan kunnes lopulta jää kiinni. Se on kertomus nyky-yhteiskunnasta ja sen luomasta turhautuneesta yksilöstä joka etsii ulospääsyä. Patrick Bateman on ennen kaikkea ilmentymä, ei vain yksi Pierce & Piercellä työskentelevä miljoonapalkkaa nauttiva siisti liikemies.

On hienoa nähdä, että 80-luvun tunnelman saavuttamiseksi on nähty vaivaa. Kaikkine kasettinauhureineen, ylitopattuine pukuineen ja hiustyyleineen American Psycho palaa täydellisesti aikaan, jolloin tehtiin hassun kuuloista musiikkia ja meikattiin liikaa. Alkuperäisteoksestaan huolimatta American Psycho elokuva on yksi genrensä verettömimpiä teoksia. Se on esteettisen tyylikäs, jossa, jos näin uskaltaa sanoa; näkyy naisen (ohjaaja Mary Harron) kosketus. Huikean kirjan jälkeen itse elokuva oli monille pettymys, mutta mielestäni kirja ja elokuva tukevat loistavasti toisiaan erillisinä teoksina.

Pisteet:
Arvosteltu: 08.05.2008
Katsottu: Kotona

Arvostelija

Crombie
Käyttäjä

Mielestäni eräs kaikkien aikojen parhaista suomennetuista elokuvannimistä on Armoton. Clint Eastwoodin Armoton oli armottoman hieno lännenelokuva, jonka nimi kuvasti sen armotonta tunnelmaa. Nyt ei kuitenkaan puhuta Armottomasta, vaan American Psychosta. Ainoa syy, miksi mainitsin Eastwoodin mestariteoksen tämän sylkykuppiakin hirveämmän mukaelokuvan arvostelussa, oli se, että aion tuomita tämän sontaläjän täysin armottomasti. Ilman armoa minä lyttään tämän täysin ala-arvoisen tekeleen, haukun sen jokaisen osa-alueen ja nauran sen tekijöille. Jos jostain löydän tämän filmin kopion myytävänä alle kahdella eurolla, ostan sen, ja pilkon sen kirveellä. Sitten poltan palaset ja tyhjennän rakkoni tuhkien päälle. Ja ihan antaakseni ironisen silauksen, kuuntelen samalla kasarihittejä. Hyvät lukijat. Seuraava arvostelu ei tule sisältämään mitään positiivista.

Joskus aikaa sitten joku tuntematon suuruus nimeltä Mary Harron päätti kuvata varman hittielokuvan. Hän istui kahvila jonkun nimeämättömän tuottajan kanssa, ja keskusteli aiheesta. Seuraava keskustelu on täysin vilkkaan ja omaperäisen mielikuvitukseni tuotetta, mutta en ihmettelisi, vaikka se osuisi aikalailla yks yhteen alkup.keskustelun kanssa:
Harron: "Mitä varma hittileffa tarvitsisi?"
Tuottaja: "No tota... päähenkilön pitäis olla joku menestyjätyyppi."
Harron: "Ai niinku pörssihai?"
Tuottaja: "Just. Ja se vois olla aika täydellinen jätkä."
H: "Joo... mutta mitä, jos se itse ei ois itseensä tyytyväinen?"
T: "Jes! Ja se vois... se vois..."
H: "Se vois murhata ihmisiä?"
T: "Nerokasta! Meinasin jo ehdottaa, että identiteettikriisiä voisi käsitellä syvällisemminkin, mutta miksi ihmeessä, kun voi vaan paloitella jengiä. Mitä, jos se murhais lähinnä alastomia naisia?"
H: "Asiaa hei. Ripotellaan sinne tänne juoneenkuulumattomia seksikohtauksia, joiden päätteeks päähenkilö voi aina murhata partnerinsa!"
T: "Hienoa! Väliin vois myös heittää vierailuja trendiravintoloissa ja kokaiininvetoa vessassa, se alkaa taas olla in."
H: "Erittäin hyvä idis. Hei, huomaatko muuten, että tämä muistuttaa Bret Easton Ellisin romaania, American Psycho?"
T: "Kas, niinpä tekeekin! Hommataan filmatisointilupa samantien."
Ja loppu on historiaa.

American Psycho on kiistatta huonoimpia näkemiäni... hmm... "elokuvia". Ehkä jopa huonoin. Surkeita näyttelijöitä (lukuunottamatta Willem Dafoeta, joka ei kuitenkaan saa ruutuaikaa, ja jonka rooli on täysin turha), surkeaa ohjausta ja surkea käsikirjoitus. Elokuva on pelkkä sarja seksi -ja murhakohtauksia. Väliin Christian Bale, joka tekee lähes yhtä pökkelön roolin kuin Orlando Bloom Sorumusten herrassa, heittää mukafilosofista läppää, joka kelpaisi juuri ja juuri alakoulunäytelmään tai Keskustapuolueen propagandadokumenttiin. Jos kelpaisi. Elokuvasta puuttuu täysin loppukliimaksi. Se vain loppuu, ilman mitään twistiä. Koko elokuvan ajan katsoja odottaa jotain tapahtuvaksi. Mutta mitään ei tapahdu. Ai siis häh? Ai ne tapahtumat olivat ne seksikohtaukset ja murhat? No voi jee, tapahtumarikasta. Niin, ja onhan se ovelaa ripustaa ruumiita roikkumaan komeroon ja säilöä päitä jääkaappiin. Esille on nostettava myös ääliömäisyyden huippu, jättimäisen myötähäpäentunteen aiheuttava kohtaus, jossa pörssimiehet kilpailevat siitä, kenellä on makein käyntikortti.

Lähettäkää Mary Harron Siperiaan ja evätkää Christian Balelta lupa näytellä julkiseen levitykseen menevissä elokuvissa enää ikinä. Antakaa William Dafoelle parempia rooleja, ja te, hyvät ihmiset, jotka ette voi vaikuttaa näihin asioihin, kiertäkää tämä elokuvankuvatus kaukaa. American psycho on surkeaakin surkeampi mätäpaise elokuvan historiassa, filmin tuhlausta. Hyi.

Pisteet:
Arvosteltu: 07.03.2005
Katsottu: Kotona

Arvostelija

Raato-A
Tykittäjä

Kylläpä American Psychon jälkeen tuntuukin hyvältä, etten omista osakesalkkua, kolmen tonnin pukua tai kiiltäväpintaista käyntikorttia. Sillä varsin on onttoa Christian Balen taidolla tulkitseman bisnesmies Batemanin elämä. Niin onttoa, että itse arki jää taustalle fiktioksi, ja äijäpahasen skitsoista mielihaluista tulee totta.

No, eihän American Psycho pelkästään bisnesmiesten elämää käsittele, vaikka Armanien ja Hugo Bossien maailmassa liikkuukin. Tarinan päähenkilöt tekevät samaa työtä päivästä päivään ja muodostavat siinä sivussa kilpailemisesta pakkomielteen. Oman isän firmassa (armosta) työskentelevä Patrick Bateman on näistä ukoista se pahiten turhuuksiin sortuva. Hänelle elämässä ei ole tärkeää suhde omaan tyttöystävä Evelyniin (Reese Witherspoon), vaan paljon tärkeämpää on se, että kasvonkuorinta onnistuu, puku on hyvin ja pomo tykkää eniten juuri Batemanin käyntikortista. Niinpä omaan käytöksensä turtunut mies ajautuu umpikujaan. Ilmassa on jopa samaa kriittisyyttä yhteiskunnan ja hulluuden virittämää ansaa kohtaan kuin vuotta aiemmin ilmestyneessä Fight Clubissakin – nyt meno vain kertoo sarjamurhaajasta. Ja hienolla tavalla sen kertookin.

Pienistä, jopa irrallisenoloisista pätkistä Batemanin maanisuus hahmottuu vähitellen ja taustat edessä olevalle joukkomurhalle alkavat olla valmiit. Kaiken huipentavat levyanalyysit, joita pahasti sairas mies hokee uhreilleen ennen kuolemaa. Ja sitten kirves ja moottorisaha jo heiluvat ja tragedia on valmis.

American Psycho on puhtaasti Balen upean roolisuorituksen varassa. Tulevan Batman-leffan staran ilmeikkyys sopii hienosti Bret Easton Ellisin kirjasta sovitettuun leffaan ja vie maanisuuden uuteen ulottuvuuteen. Näyttelijäkykynsä jo useaan otteeseen todistanut Reese Witherspoon tekee pienen nätin roolin ja mm. Jared Leto (Unelmien sielunmessu) ja Willem Dafoe (Hämähäkkimies) vilahtavat kuvioissa myös. Chloë Sevigny yllättää Balea sympatisoivana sihteerinä.

Yksi leffan nerokkaimpia kohtauksia on kohta, jossa Bateman puolihuolimattomasti toteaa haluavansa kuulua johonkin, ja sitä hän tosiaan tahtookin. Mutta kaiken perseennuolennan ja valeiden takaa, hän on auttamattomasti yksinäinen ja outoutensa orja. Ja kun hän lopussa yrittää paljastaa kaiken ystävälleen, ei tämä edes usko moista: "eihän nössöistä nössöin koskaan pystyisi moiseen, hyvä vitsi...". Kyllä se varmaan sattuu.

American Psycho on taas yksi American-alkuliittellä varustettu laadukas leffa. Se kertoo tarinan menestyvästä liikemiehestä, joka ei ikinä tappaisi ketään… vai tappaisiko sittenkin? Kenties levyanalyysiä mutisten ja kirvestä heilutellen? Ainakin asiaa sietäisi pohtia sinä vaiheessa, kun huone on jo puolillaan teurastettujen uhrien ruumiinosia...

Pisteet:
Arvosteltu: 07.03.2005
Katsottu: Kotona

Arvostelija

Arsi T. Elokolikko
Ylläpitäjä

American Psycho on jokaiselle 80-luku-fanaatikolle ja halpiskauhufilmien ystävälle ehdoton katseluelämys. Päähenkilö Patrick Bateman edustaa uudempaa Jekyll & Hyde- sukupolvea, joka viettää hienostoelämää päivällä, mutta pimeän tullen muuttuu suorastaan tunteettomaksi kidutuskoneeksi, joka raiskaa, pahoinpitelee ja tappaa 80-luvun hittibiisien siivittämänä.

Christian Bale todella loistaa pikkutarkan psykopaatin roolissaan. Kuunnelkaa miehen sairasta naurua ja katsokaa hänen laajaa "ilmekieltään" niin ymmärrätte, mikä tai kuka tämän elokuvan kantava voima on!

Elokuva toimii paremmin filmiteatterissa, jossa hyvin valittu musiikki ja -naisen näkökulma- Balen tiukaksi trimmattu vartalo pääsevät oikeuksiinsa. VHS:n haittapuoli on puutteelliset tekstitykset: kun Bateman esimerkiksi suihkussa käydessään toteaa käyttävänsä suihkugeeliä (ei mainittu merkkiä tai tuoksua), rupeaa näin vannoutunutta fania lähinnä ärsyttämään eikä kielitaidottomalle katsojalle avaudu lainkaan miehen pikkutarkkuus ja fanaattinen merkkien metsästäminen!

Elokuva on niitä harvoja, jotka vain paranevat loppua kohden ja jos yllättävä loppuratkaisu jää hämäämään, lukekaa ihmeessä Bret Easton Ellisin vielä ihmeellisempi alkuperäisteos.

Nimimerkki: Heidi23

Pisteet:
Arvosteltu: 02.07.2002
Katsottu: VHS

Arvostelija

Heidi23
Vieras