Komedioissa, jotka liittyvät ihmissuhteisiin, ihmiset ovat alussa pahoja puolisolleen/lapselleen/vanhemmilleen, mutta lopussa tajuavat miten tyhmiä olivat ja oppivat virheistään. Sitten ollaankin täydellinen puoliso/vanhempi/lapsi. Välimuotoa ei tunneta.

Leffan lopussa, kun tilanne on tiukimmillaan, päähenkilö onnistuu aina jossakin, mikä on mennyt käsille kaikilla muilla yrityksillä.

Elokuvat, jotka käyttävät kertojaa, päättyvät usein syvälliseen aforismiin.

Taisteluleffoissa viimeinen taistelu päätetään usein hyödyntämällä alussa näytettyjä gurun opetuksia kun päähenkilö oli nassikka. Yleensä vielä jotain tiettyä liikettä. (Nämä muistetaan vaikka ne olisi ajalta, kun sankari paskoi vielä housuunsa.)

Jos päähenkilön ja hänen työparinsa välillä on jatkuvaa nahistelua, niin lopputaistelussa he sopivat asiansa ja keksivät, miten pääpahis voidaan listiä/napata käyttämällä molempien erikoisosaamista.

Useimmiten päähenkilöä joko ammutaan kerran tai muuten haavoitetaan ennen lopputaistelua.

Pääpahis tulee aina ainakin yhden kerran takaisin kuolleista, jotta se voitaisiin lopullisesti tappaa.

Oikeussalidraamoissa annetaan voitetun jutun lopuksi aina naseva haastattelu kymmenpäiselle toimittajajoukolle oikeustalon portaita alas kävellessä.

Päähenkilöstä (usein nainen tai lapsi) alkaa tuntua, etteivät toiset oikeastaan pidä hänestä ja hänen pitää muuttua. Kun hän muuttaa tapojaan, niin sitten vasta oikeasti syntyy ongelmia. Lopussa hän tulee ennalleen, ystävät vakuuttavat hänelle rakastavansa häntä juuri sellaisena kuin hän on.

Jos piirroshahmo juoksee alas jyrkänteeltä, se jatkaa matkaansa suoraan eteenpäin ja tippuu vasta kun huomaa juoksevansa ilmassa.

Tappelut (varsinkin naisten tappelut), jotka käydään uima-altaan reunalla, päättyvät siihen, että molemmat osapuolet tippuvat veteen yhtä aikaa.

Leffan alkukohtauksessa sankari harjoittaa/harjoittelee taitoa, jolla pääpahis päihitetään.