Into the Mirror vaikuttaa hyvin tyypilliseltä Etelä-Korean elokuvalta: aluksi hiukan tuntemattomia tuotantoyhtiöitä ja nimiä, sitten elokuvan alkuun kieltä, jota ei tahdo millään oppia edes kuuntelemaan. Kun sitten päästään 15 minuuttia leffan kanssa yhteistä taivalta eteenpäin, alkaa leffa todella kiinnostamaan.
Elokuvan alussa tapahtuu katsojan paikalleen häkähdyttävä tapuhtama joka saa varmasti isommankin korston säpsähtämään pelosta. Elokuvassa pelottelevana “osapuolena” on niinkin omaperäinen esine kuin peili. Jos Into the Mirror -leffaa olisi mainostettu ja levitetty yhtä ahkerasti kuin The Ring- ja Kauna -elokuvia aikoinaan, olisi tästä elokuvasta syntynyt aivan varmasti näitä elokuvia suurempi klassikko.
Kyseessä on mielestäni omaperäinen kauhuelokuva, joka antaa pientä vinkkiä katsojalle mitä seuraavaksi tuleman pitää, mutta siliti onnistuu yllättämään. Jokainen peili ei ole kliseisesti “no niin tuossa on peili, nyt joku kuolee”, kuten voisi olettaa. Elokuva ei sorru jatkuvaan kauhuun ja pelotteluun, joka nimenomaan tekee elokuvasta pelottavan ja säpsähdyttävän kokemuksen. Elokuvan loppu on ehdottomasti elokuvahistorian kaikkien aikojen viisaimpia/parhaimpia, sillä loppu mietityttää vielä tänäkin päivänä, ilmaan jääkin kysymys “MITÄ JOS”….
nimimerkki: Timo Haili
