Pieniä lapsia pidetään aina sylissä, kun heille jutellaan. Jopa 7-8 -vuotiaat roikkuvat sylissä, jotta he mahtuisivat aikuisten kanssa samaan kameran otokseen.

Elokuvissa amerikkalaisista lapsista vain sadasosa on liikalihavia.

Elokuvassa itkevä ja parkuva lapsi ei välttämättä hytky tai heiluttele raajojaan, vaan on täysin rauhallisesti sylissä tai sängyssä. Vain huuto kuuluu.

Kauhuelokuvissa lapsilla on usein yliluonnollisia kykyjä.

Jos päähenkilö on lapsi tai nuori ja hänellä on ongelmia, hän ei koskaan kerro vanhemmilleen, koska "haluaa antaa heille hyvän kuvan".

Lapset eivät koskaan häiritse aikuisia heidän keskustellessaan.

Jos lapsella on elokuvassa tärkeä rooli, niin hän on joko orpo, tai sitten hänen huoltajanaan on vain toinen vanhemmista.

Kakarat ovat pikkuvanhoja, eli puhuvat kuin aikuiset.