Useat leffat pyrkivät olemaan parempia hyödyntämällä déja vuta. Esimerkkinä vaikkapa Cliffhanger, jossa Syltty epäonnistuu elokuvan alussa pelastamaan naisen, mutta joutuu myöhemmin samaan tilanteeseen ja hoitaa homman tällä kertaa kotia.

Frankensteinin hirviötä tarkoittaessa käytetään varsin usein nimitystä Frankenstein.

Entinen alansa paras päähenkilö on aina vetäytynyt alalta ja muuttanut kauas kaikesta (yleensä vielä vaimo jättänyt ja alkoholikin maistuu), kunnes hänen entinen työkumppani tulee yksin tapaamaan ja pyytämään häntä vielä kerran yhteen isoon juttuun. Päähenkilö suostuu kun kuulee, että hänen ystävä tai sukulainen on sotkeutunut mukaan juttuun.

Viemärin kansi jää aina auki sieltä poistuttaessa.

Aina kun päähenkilö joutuu tunnustamaan pomolleen mitä oikeasti tästä ajattelee, pomo räjähtää hetken päästä nauruun ja päähenkilö saa ylennyksen potkujen sijasta. Päähenkilön ilmiantanut jää vain katselemaan vierestä suu auki.

Juuri kun tiedemiehet ovat tehneet tärkeän tieteellisen läpimurron, asiat alkavat mennä pieleen.

Jos joku varoittaa suuresta vaaratilanteesta, niin häntä ei uskota ennen kuin on liian myöhäistä.

Elokuvissa, jotka tapahtuvat menneisyydessä, on aina jotain, mitä ei pitäisi vielä olla olemassa.

Kun on todettu, että nyt mikään ei voi mennä pieleen, kaikki nimenomaan menee pieleen.

Haudoissa on usein ansoja tai kirouksia.

Kauhuelokuvissa asutaan yleensä aina haja-asutusalueella. Ja h-hetken lähestyessä alkaa myrsky jolloin puhelimet ei toimi ja tiet on suljettu.

Kauhuelokuvien hirvittävät murhat tapahtuvat aina yöllä.

Kaikki murhat ovat aina hankalia tapauksia.

Katastrofielokuvissa New York usein tuhoutuu.

Rikoselokuvien päähenkilön vaimo on kuollut ja hän näkee tästä vähintään yhden flashbackin leffan aikana. Päähenkilöllä on myös alkoholiongelma ja huonot välit pomon kanssa.

Vanha konkari loukkaantuu aina urheiluelokuvan alussa ja häntä tuuraamaan saadaan nuori ja kokematon keltanokka, joka kuitenkin päihittää kaikki lopussa. Konkari seuraa finaalia aina sairaalan sängystä tv:n tai radion kautta.

Auto tai juna jää aina roikkumaan puoliksi rotkon ylle.

Jos nainen saa haavaan, tai loukkaantuu, tulee ainoastaan otsaan haava, ei muualle kasvoihin.

Jos joku juo jotain ja näkee jotain epätavallista, hän alkaa epäilemään juomaansa.

Vaatteet eivät koskaan repeydy eikä ihoon tule haavoja, kun toimintaelokuvissa syöksytään lasin läpi.

Ensin taistelevat henkilöt tekevät kaikkensa tappaakseen toisensa. Kohta molemmat osoittavat toisiaan paikoillaan pyssyllä metrin päästä mutta kumpikaan ei ammu.

Kauhuelokuvissa on aina nuori (yleensä tyttö), jonka vanhemmat ovat kuolleet tai eronneet.

Oven taakse piiloutuminen on aina varma vaihtoehto, koska huoneeseen tuleva henkilö ei koskaan katso oven taakse.

Ruhosta irti revityt luodit pudotetaan aina metallikuppiin eikä esim, heitetä pois.

Päähenkilö ei koskaan ensi yrittämällä pääse sisälle hienoihin juhliin kutsukortin puuttuessa. Tarjoilijaksi naamioitumalla hän kuitenkin pääsee sujuvasti soluttautumaan vierasjoukkoon, sillä henkilökunta ei koskaan tunne toisiaan eivätkä vartijat tarkasta tarjoilijoiden henkilöllisyyttä missään tilanteessa.

Jos päähenkilö joutuu poliisin tunnistusriviin, silminnäkijä tunnistaa aina päähenkilön.

Jokaisen rakennuksen ilmanvaihtokanava on täydellinen piilopaikka, josta kukaan ei osaa sinua hakea ja sitä pitkin pääsee helposti kaikkialle rakennuksessa.

Jos pari tyyppiä kävelee esim. jossain luolassa, joka on ansoja täynnä niin joka kerta joku onnistuu vahingossa laukaisemaan ansan.

Kun ryhmä nuoria saa supervoimat/superlaitteet ja joutuu taistelemaan pahaa vastaan, heidän on aina pidettävä se salassa muilta ystäviltään ja perheeltään.

Tippuvan esineen, päälle kaatuvan kaapin yms. alle jäädään aina huutamaan, eikä suinkaan juosta nopeasti alta pois.

Kun pitäisi olla piilossa ja hiljaa, niin jotakuta rupeaa aivastuttamaan tai kännykkä soimaan jne.

Ennen pahiksen tappamista pitää pysähtyä sanomaan jotain.

Kun sankari ja apulainen menevät tutkimaan taloa sisältä hiipien aseet kädessä, aina he yllättäen tulevat nurkan takaa toistensa näkyviin ja melkein ampuvat toisensa.

Rikolliset paljastavat aina suunnitelmansa vangiksi jääneelle sankarille.

Roisto, joka väittää antautuvansa, yrittää aina tappaa sankarin (tai kenet tahansa, joka on hänen seurassaan) heti, kun tämä selkänsä kääntää.

Mikäli henkilö haluaa kertoa toiselle ihan pienenkin asian, hän käy aina sanomassa sen henkilökohtaisesti kotiovella, vaikka helpompi olisi ollut soittaa.

Jos päähenkilö on juristi, hänen uusi asiakkaansa on aina syytön, usein myös köyhä, jolloin hyväntahtoinen lakimies suostuu tekemään työn ilmaiseksi, koska on vakuuttunut syyttömyydestä.

Jos joku elokuvan henkilö saa sairaskohtauksen (esim. astma, diabetes), niin lääkkeet eivät ole käden ulottuvilla, vaan ne on haettava jostain hankalasta paikasta. Samalla täytyy usein väistellä vihollista.

Jos elokuvan sankari ja vihollisvartija joutuvat tappeluun, niin vihollisvartija ei koskaan huuda kavereitaan apuun, vaikka olisi mahdollisuus. Sen sijaan hän yrittää kukistaa sankarin yksin.

Aina kun henkilö jättää jotain kertomatta, ettei satuttaisi muita, siitä aiheutuu lopulta vain enemmän kärsimystä.

Salaisuudet paljastuvat aina.