Kun pyssystä loppuu panokset, sillä heitetään vastustajaa.

Jos sankari voi valita aseensa esim. armeijan varikolta, ottaa hän kaikista suurimman aseen, mieluiten konekiväärin.

Pumppuhaulikkoa ladataan useaan kertaan ampumatta sillä välillä. Pesässä jo ollut patruuna ei koskaan lennä ulos.

Kiltit poliisit (etenkin naispoliisit) pitelevät asetta aina kahdella kädellä, kun ronskimpi poliisi pitää hirveää tykkiä yhdellä kädellä. Pahiksilla on usein aseet molemmissa käsissä.

Mikäli tarinan roistolla on jokin tavaramerkiksi muodostunut ase, jolla hän aikoo sankarinkin tappaa, roisto kuolee aina omaan aseeseensa.

Jos elokuvassa esitellään jokin uusi ja erikoinen asetyyppi, niin on varmaa, että päähenkilö joutuu lopputaistelussa käyttämään sitä.

Päähenkilö hallitsee aina kaikkien aseiden käytön katanan ja kertasingon väliltä.

Heitetty teräase osuu aina terä edellä.

Päähenkilön ase on lähes aina eri mallinen kuin laitoksen virallinen virka-ase.

Jos joku tapetaan kauhuelokuvissa kylpyammeeseen, tehdään se poikkeuksetta hiustenkuivaajalla tai muulla sähkölaitteella.

Aseensa luovuttaneella ja antautuneella vihollisella on aina vielä yksi pieni revolveri tai puukko esim. saappaanvarressa tai hihansuussa.

Jos päähenkilön lähellä on jokin veitsi/lihakirves, hän heittää sen ja se osuu aina terä edellä johonkin pahikseen.

Tieteis- ja Bond elokuvien laseraseet pitävät aina matalaa huminaa, josta tietää niiden olevan päällä, säteestähän ei voi päätellä sitä muut kuin näkevät, ääni on sokeita varten...

Oli sankarin aseessa miten pieni lipas tahansa, panoksia riittää kunnes pahis on kellistetty.

Kun ihmistä ammutaan keskiruumiiseen, jää luoti seinään, tuoliin, yms. Mutta kun jotakuta ammutaan autossa päähän, ei pään läpi menevä luoti riko viereistä ikkunaa, vaan vain pään sisältö osuu kyseiseen ikkunaan. Aina muulloin tuo samainen ikkuna kuitenkin räjähtäisi näyttävästi tuhansiksi sirpaleiksi.

Kaikki huonekalut ovat luodinkestäviä jos sankari on niiden takana piilossa.

Luodit kipinöivät osuessaan autoihin. Reikiä ei synny.

Autiomaassa takaa-ajossa tai taistelussa vesipulloon ammutaan aina reikä.

Aina kun "pahiksella" on mahdollisuus tappaa "hyvis", hän ei koskaan ammu heti, vaan puhuu, kunnes häntä ammutaan.

Luotien osumaenergia riittää yleensä nostamaan kohteen ilmaan.

Elokuvissa ammutaan yleensä lonkalta sarjatulella, jolloin osuminen on todella epätodennäköistä.

Rivimieskonnat ampuvat aina paljon, mutteivät koskaan osu mihinkään.

Vaikka ammuttaisiin millä tahansa aseella tai tykillä kenen tahansa korvan juuresta, ei kuulovaurioita synny kellekään.

Jos loppukohtauksessa ammutaan päähenkilön kaveria kuolettavasti, tämä ehtii aina sanoa viimeiset sanansa päähenkilölle. Viimeisten sanojen ei aikana ammuta laukaustakaan, vasta kun kaverin pää retkahtaa, jatkuu armoton ammunta.

Sankarit ovat aina parempia ampumaan, kuin pahikset. Pahikset ampuvat lippaita tyhjäksi osumatta sankariin. Ja sankari ei tarvitse, kuin luodin tai kaksi osuakseen pahikseen, vaikka ampuisi lonkalta pistoolilla 30-50 metrin etäisyydeltä.

Monessa elokuvassa toista tähdätään päähän tai keskivartaloon. Ampuessa luodit osuvat toisen jalkojen juureen hiekan pöllytessä. Tämä ei voi olla mahdollista koska luotien pitäisi lentää kauas taakse.

Jos ammuttuja luoteja kuvataan hidastetusti on niissä usein hylsy mukana, sen sijaan että se jäisi aseeseen tai lentäisi sivuun kuten olisi tarkoitus.