Vuonna 2000 ilmestyi kaksi historiallista spektaakkelia, Gladiaattori ja Patriootti. Nyt on käsiteltävänä Roland ”Mää rakastan Amerikkaa ja halveksin muuta maailmaa” Emmerichin Yhdysvaltain vapaussotaan sijoittuva Patriootti. Elokuva sai jopa kolme Oscar-ehdokkuutta. Onneksi leffa ei saanut yhtään Oscaria. Ei tämä olisi ansainnut edes ehdokkuutta. On tämä sen verran ärsyttävä.
Eletään vuotta 1776 ja amerikkalaiset taistelevat vapautensa puolesta englantilaisten sortoa vastaan. Benjamin Martin (Gibson) on entinen sotilas. Hän on jäänyt leskeksi ja elelee lapsiensa kansa maatilalla. Martin haluaa pysytellä sodan ulkopuolella. Sitten yksi hänen pojistaan liittyy vapaustaistelijoihin. Sitten tulevat englantilaiset ja tappavat yhden Martinin pojista. Tästä ei Benjamin tykkää ja päättää lähteä lahtaamaan englantilaisia. Mukaan tulee myös muitakin.
Roland Emmerich on saanut aikaiseksi oikein järeän jenkkien ylistysleffan. Minä en kerta kaikkiaan ymmärrä, mikä Amerikassa tätä germaaniohjaajaa oikein kiehtoo. Emmerich taas ylistää Amerikkaa oikein olan takaa. Jopa vielä pahemmin kuin vuonna 1996 ilmestyneessä Independence Dayssä. Heput vain puhuvat vapaudesta ja tasa-arvosta. Ja tietenkin siitä, kuinka hieno maa Amerikka on ja miten pahoja englantilaiset ovat.
Historian vääristely on vissiin Hollywoodin pamppujen mielestä hieno juttu. Tai sitten historian kertominen totuudenmukaisesti on niiden mielestä tylsää. Tässä taas vääristellään historiaa oikein olan takaa. Vapaustaistelijat esitetään jaloina vapauden ja tasa-arvon ihailijoina kun taas englantilaiset ovat raakoja roistoja, joille amerikkalaisten siviilien tappaminen on luonnollista puuhaa. Jotkut heidän toimistaan muistuttavat aivan natsien touhuja. Muun muassa yhdessäkin kohdassa poltetaan kirkko, jonka sisällä on ihmisiä. Eivät englantilaiset tuollaisia olleet! Miksi engelsmannit melkein joka jenkkileffassa näytettään ylimielisinä tai muuten pahoina ihmisinä? Ei oikein sovi minun järkeeni. Sitä paitsi myös kuvaus amerikkalaisista vapaustaistelijoista on hieman turhan ihannoitu. Eipä kovin moni ollut mikään tasa-arvon puolestapuhuja. Muun muassa Mel Gibsonin hahmon piti alun perin pohjautua todelliseen vapaussodan aikana toimineeseen vapaussoturiin, mutta koska heppu oli pahimman luokan rasisti, niin hahmoa muunneltiin. Myös nimi vaihdettiin. Muutenkin orjakysymys jää tosi pahasti taka-alalle intiaanien asemasta jenkkien yhteiskunnassa puhumattakaan.
Elokuvan toteutus on muutenkin varsin tökeröä. Juoni on aivan liian yksinkertainen. Juonen kulku on todella suoraviivaista. Joku tapetaan, surraan hetken englantilaisten julmuutta ja sitten lähdettään tappamaan niitä. Tällaisella kaavalla etenee koko leffa. Leffaa olisikin voitu tiivistää aika lailla. Myös sodan kuvaaminenkin on todella ärsyttävää. Taistelukohtaukset oli paria poikkeusta lukuun ottamatta tehty typerästi. Tämä leffa myös selkeästi ihannoi vapaussotaa, eikä välitä sodan raakuudesta. Sodasta on tehty kaunis asia, etenkin jos asia, jonka puolesta taistellaan, on kaunis. Siis täydellinen propagandaelokuva jenkeille. Leffassa käytettään myös ärsyttäviä hidastuksia. Myös lopun Mel Gibsonin jenkkilipputouhuilu oli ärsyttävää. En tiennyt olisinko itkenyt vai nauranut, kun Gibson karautti hevosellaan pellon poikki jenkkilippu heiluen. Myös hahmot on tehty todella yksiulotteisesti. Tosin näyttely kompensoi hieman tuota seikkaa.
