After Dark Action on tuottaja Joel Silverin Dark Castle Home Entertainmentin sekä tuotantoyhtiö After Darkin oma konsepti, jonka ideana on laittaa vanhoja ja uusia toimintatähtiä keskenään elokuviin, jotka saavat rajoitetun teatterilevityksen ja kohta sen jälkeen elokuvat saa internetistä ”tilausvideona” tietokoneilleen. Näin saadaan kokonaan uusi systeemi elokuvien levittämiseen ja ennalta ehkäisemään piratismia.
Yksi tämän konseptin elokuvista on Scott Adkinsin tähdittämä El Gringo, jonka simppeli idea kierrättää Robert Rodriguezin elokuvien tapaan veristä toimintaa ja modernia westerniä.
El Gringo (Scott Adkins) saapuu rahakassi kainalossaan verisen välikohtauksen jälkeen El Fronterasin pieneen kaupunkiin, jota hallitsee mätä seriffi (Erando Gonzales) jengeineen. Kaupunki ei osoittaudu kovinkaan vieraanvaraiseksi uutta turistiaan kohtaan. Kiinnostus kuitenkin kasvaa, kun kaupungin väelle selviää kassin sisältö. Kohta Gringon perässä juokseekin jengien lisäksi myös huumeviraston agentti West (Christian Slater), sekä paikallinen verevä Senorita Anna (Yvette Yates).
Ensimmäinen ajatus, joka heräsi mielessäni tätä kymmenisen minuuttia katsottuani, oli että tämmöinen nyt on nähty jo sata kertaa. Vaikutteista suorastaan riippuvainen elokuva kuitenkin yllätti positiiviseen tapaan, sillä teoksesta saatiin enemmän irti huumoripuolensa ansiosta. Suora ja rento huumorin ripaus takaa sen, että elokuvan seurassa viihtyy vakavampikin katsoja. Hahmojen yksinkertaisuudelle kaikessa korniudessaan on vain helppo hymyillä.
Kerronta koostuu hajanaisista takautumista siivitettynä nykyiseen hetkeen. Tarinan kulku jättää aina jotain pientä miettimisen varaan, mutta kuitenkin pitää katsojan ajan tasalla aika ajoin. Idea miehestä joka saapuu kaupunkiin vetämään muita turpaan, ei ole suhteellisen uusi, mutta ohjaajan intohimo tällaisia teoksia kohtaan näkyy kunniallisena läpi elokuvan. Erilaiset kuvatekstit kuvaustyylit tuovat nostalgiaa esiin sopivasti, mutta modernit toimintakohtaukset ruokkivat taas puolestaan nykytekniikan päälle ymmärtäviä katsojia.
Toiminta on suuri osa elokuvaa, vaikka sitäkään ei ole liikaa. Scott Adkinsin nyrkit viuhuvat tällä kertaa hillitymmin, ja nyrkit täyttyvät enemmän tuliaseista tällä kertaa. Yksi erittäin tyylikäs toimintakohtaus elokuvan puolenvälin paikkeilla tulee kuin pyynnöstä, eikä jätä ketään kylmäksi. Varsinkin kuin kohtauksia tahdittaa huvittava western-tyylinen sävellys. Nautintoa korostaa se fakta, että Adkins ei vieläkään stunt-miestä tarvitse. Tämä on Adkinsin show, eikä mitään Slateria tähän olisi tarvinnut sotkea.
Kyseessä on kokonaisuudessaan varsin viihdyttävä pätkä perinteisemmän toiminnan ystäville. Tusinatuotannon leiman elokuva melko varmasti saa, mutta eipä ole viime aikoina oikein muillakaan ollut parempaa tarjota.
