Miljoona vuotta sitten maailma oli julma paikka elää. Tähän julmaan maahan John Richardson on nyt heitetty alkeellisen luoleiheimon partaiseksi metsästäjäksi. Sivistyneemmän heimon kaunottarena häärii Raquel Welch. Koko elokuva lepääkin pääosin näiden kahden melko nimekkään näyttelijän harteilla, paljon muita näyttelijöitä leffassa kun ei olekaan. Richardson on roolissaan melko karismaattinen ja Welch nähdään ihmiskunnan ensimmäisissä bikineissä. Miljoona vuotta eKr:ää jopa mainostettiin ”See Raquel Welch In Mankind’s First Bikini!” -sloganilla. Siitä voi päätellä jotain rainan tasosta.
Luolamiesten elinkeinona on kalastus. Vapaa-aikansa he käyttävät naisiaan raiskaten ja tapellen. Siis voi luoja miten paljon he tappelevat. Elokuvassa ei kertaakaan kulu kymmentä minuuttia kauempaa ilman että barbaarit jossain vaiheessa ovat toistensa kimpussa ja hakkaavat toisiaan henkihieveriin. Jos luolamiehet oikeasti olisivat olleet noin riitaisia, ihmiskunnan historia olisi jäänyt todella lyhyeksi. Eipä silti että Miljoona vuotta eKr. millään muullakaan osa-alueella kovin realistinen olisi. Kunnollista juonta elokuvassa ei ole, tosin sen kuljettaminen olisikin mahdotonta sillä minkäänlaista dialogia koko pätkässä ei ole, alun kertojaa lukuunottamatta. Luolamiesten puheen virkaa toimittaa sen sijaan raakkuva kurkkuääntely joka on täyttä siansaksaa.
Elokuvan vaikuttavin osuus ovat tietenkin huisin siististi stop-motionilla tehdyt esihistorialliset pedot. Dinosaurukset ja esi-ihmiset ottavat toisistaan huoletta mittaa tässä pökäleessa. Monsterit ovat ehkä aikanaan olleet hienoja, mutta nykyisellään ne vaikuttavat lähinnä koomisilta (ja kyllähän tämän elokuvan aikaan oltiin jo paljon komeampia erikoistehosteita tehty). Alun jättiläiskilpikonnista ja giganttisista sisiliskoista saa kyllä aluksi hupia irti, mutta keskivaiheilta löytyvä puuduttava trikeratopsin ja t-rexin kaksintaistelu kyllä vaivuttaa paatuneimmankin dinofriikin koomaan.
Kovinkaan kaksinen leffa ei siis ole kyseessä. Silloin kun huvittavasti animoituja dinosauruksia ei ole näkyvissä hommassa ei ole mitään viihdyttävää ja Welchin ollessa kuvaruudun ulkopuolella myös molemmat mielenkiinnon kohteet ovat poissa. Camp-leffana tämä on siis keskinkertainen ja oikeana leffana sitäkin huomompi, mutta kyllä tämän silti ilman suurempia tuskia kerran katsoo jos elokuvasta löytyy mitään mikä sattuu kiinnostamaan (huonous, camp, dinot, Raquel Welch). Opettavainen se kyllä oli: en nimittäin tiennytkään että jo miljoona vuotta eKr. naisilla oli syvään uurrettuja kaula-aukkoja.
