Michael Haneke tuo tehokkaasti esille näkemyksensä väkivaltaviihteen vaikutuksista.

2.12.2007 17:24

Arvioitu elokuva

Ohjaajat:
Alkuperäinen nimi:Benny's Video
Valmistusvuosi:1992
Pituus:105 min

Bennyn video on toinen osa Michael Haneken Emotionaalisen jäätymisen trilogiassa. Edellinen osa Seitsemäs manner antoi jo melko häiritsevää kamaa ja sen loppukin on karu ja ahdistava. Eikä Bennyn video juuri helpommalla päästä.

Benny (Frisch) on teinipoika, jolla tuntuu olevan suppea kaveripiiri, ja hän harrastaa väkivaltavideoiden katselua ja videokameralla kuvaamista. Eräänä päivänä Benny tapaa kadulla nuoren tytön ja kutsuu tämän kotiinsa. Tilanne riistäytyy pian kohtalokkaasti käsistä.

Michael Haneke virittää katsojan jo heti kättelyssä oikeaan tunnelmaan videolla näkyvällä siantappokohtauksella. Tunnelma pysyy tämänkin jälkeen tasaisen ahdistavana. Haneke osaa luoda todella pirullisella tavalla häijyjä kuvia katsojan päähän. Muun muassa Bennyn huoneessa tapahtuvaa elokuvan päätapahtumaa ei oikeastaan juuri näytetä, vaan kaikki tapahtuu kuvan ulkopuolella ja meininki välittyy huutojen kanssa. Lopun hoitaa katsojan pääkoppa. Väkivallan seurauksia kyllä näytetään kaunistelematta.

Michael Haneke on tunnettu väkivaltaviihteen vastustaja ja tässä hän tuo kantansa selkeästi esille. Bennyn sekoaminen esitetään melko selkeästi väkivaltaviihteen syyksi. Selitys on kyllä melko yksinkertaistettu, enkä itse usko väkivaltaviihteellä ja väkivaltaisella käyttäytymisellä olevan juurikaan korrelaatiotta. Mutta se ei sentään estä pitämästä elokuvasta. Tämä kannattaa kyllä ainakin Michael Haneken elokuvien ystävien katsoa, ja miksei muidenkin. Ei tämä täydellinen elokuva ole, mutta voi antaa jotain ajattelun aihetta. Mielenkiintoista on se, että Bennyä näyttelevä Arno Frisch näyttelee viisi vuotta myöhemmin valmistuneessa Funny Gamesissa toista perhettä piinaavista psykopaateista. Funny Gamesilla ja tällä tuntuu muutenkin olevan jonkin verran yhteisiä piirteitä.

nimimerkki: Ville

Arvosteltu: 02.12.2007

Lisää luettavaa