Sain ilmaiseksi mahdollisuuden tutustua koomikkolegenda Richard Pryorin tuotantoon ja olihan tilaisuuteen tartuttava. Aiemmin olin mieheltä nähnyt vain pätkän äijän stand-up-esiintymistä, joka tuolloin kolahti. Tiedoksi niille, jotka eivät miehestä koskaan ole kuulleetkaan, kyseessä on tyyppi, joka käytännössä aloitti suorasukaisen mustan miehen päänaukomishuumorin. Se tuli myöhemmin suurelle yleisölle tunnetuksi mm. Eddie Murphyn toimesta.
Monty Brewster (Pryor) on huono-onninen baseball-pelaaja, jonka onni kääntyy, kun hän saa kuulla perineensä tuntemattomalta isosedältään 300 miljoonaa dollaria. Hommassa on kuitenkin (oltava) mutta. Brewsterin on käytettävä ensin 30 miljoonaa kuukauden aikana ja selviytyä hommasta tyhjin taskuin. Jos tehtävä onnistuu, niin perintö on hänen.
Juoni on kieltämättä kömpelö, mutta oikealla pääosamiehellä siitäkin selvittäisiin. Elokuvan kynäillyt käsikirjoittajakaksikko vastasi myös elokuvasta Vaihtokaupat (1983), jossa perusidea oli kääntää rikas köyhäksi ja köyhä rikkaaksi. Tuolloin jälkimmäisestä osasta vastasi Eddie Murphy, joka suoriutui hommasta kunnialla, vaikka osa olikin heikosti kirjoitettu. Samaa ei voi valitettavasti sanoa Pryorista tässä leffassa.
Jos tämän leffan perusteella pitäisi yksinomaan arvioida millainen viime joulukuussa sydänkohtaukseen menehtynyt Richard Pryor oli koomikkona, niin tuloksessa ei järisti olisi riemuitsemista. Tuntuu kuin mies haluaisi vain homman pois päiväjärjestyksestä ja antaa faneilleen jotain ajanvietettä. Improvisoimiseen ukko on nyt liian laiska, eikä hommasta tahdo tulla oikein mitään jo edellä mainitun huonon käsiksen takia. Toinen ennen aikojaan sydäriin kuollut näyttelijä, John Candy, tekee voitavansa sivupeesaajana, mutta ei loppujen lopuksi saa hänkään juuri mitään aikaan.
Leffan suomentajat ovat ilmeisesti halunneet pelotella ihmisiä kauemmaksi tästä tekeleestä. Lienee varmasti aivan aiheellinen varoitus. Laadussa puolihauska leffa häviää jopa ohjaaja Walter Hillin uusimmalle työlle, vankilafilmi Teräskehälle, puhumattakaan elokuvasta 48 tuntia tai tämän jatko-osasta.
Kuten todettua, lavalla Pryorin huulenheitto pääsi oikeuksiinsa, mutta ei tässä tai todennäköisesti muissakaan hänen halpisleffoissaan.
nimimerkki: JohnRambo
